Syksy ja suru

sunnuntai 6. marraskuuta 2016
Syksy ja suru

 

Muisti: Tie Vihtaniemeen

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Valta vie jalat alta ja järjen päästä

 

- Maaoikeushan sen päättää, kenelle tie kuuluu. 

Ja toinen yhtä kattava sanonta.

- Mehän voimme ottaa koko maan.

 

Ukko-Kusti ja Mummo-Mari saivat kunnanmökin asuttavakseen kauniissa Vihtaniemessä vuonna 1900. Talvisavujen välillä oli vain polkuja kulkea naapureihin. Yleisempi kulkutapa oli vesitse veneellä kouluun ja kirkonkylään. Tiet muodostuivat lehmäpolkuja pitkin. Lehmät kiersivät esteenä olevat kivet ja kuopat. Tieinsinöörit perustivat rasitetien juosten kustuja juoperoita pitkin, joita sitten selvin päin oikoivat. 

Kuviot 1 ja 2 ovat Rantalan puolella rasitienä ja kuviot 3 ja 4 Pahkasalon puolella Rantalan tien nimen alla. Pitäisikö tämä ottaa tiekunnan kunnianosoituksena Rantalaa kohtaan, kun tie jatkuu kunnan puolelle Rantalan tienä.

Sähkölinja noudattaa tielinjaa, jonka Juhlikki kellokkaana muille lehmillle kotiinpaluun linjaksi merkkasi vuosien kuluessa. Se kelpasi venäläisille mökkiläisille, mutta sähkölinja sen oikaisi omaksi väyläkseen. Muodostuneet kustannukset ynnättiin yhteen ja jaettiin Rantalan ja mökkiläisten kesken. Me emme tarvitse tietä mennäksemme metsään eikä enää Juhlikkikaan kilisytä kelloaan palatessaan Tuonelaan iltalypsylle.

Vihtaniemen yksityistie päättyyy meidän lapsuuden uimarantaan. Kunnan uusrikkaat mökkiläiset tulivat vapaa-ajallaan viihteelle Vihtaniemeen suurine suunnitelmineen vene trailerilla auton perässä vesille laskua varten. Kunta pienellä rahalla EU:n suuren rahan turvin suunnitteli suuria meidän rantaan. Esitin kaksi kertaa vastalauseen turhaan, mutta kolmannella kerralla pyytämäni edustaja sanoi.

- Toisen maalle ei saa rakentaa. Siihen loppui sillä kertaa hankkeiden eteenpäin vieminen, eihän tiekunnalla ollut edes venepaikkaa meidän rannassa. Paljon muutakin epäoikeudenmukaisuutta ja halveksuntaa kumpuaa muistista, mitä tieasian tiimoilta alkuperäisenä vihtaniemeläisenä on saanut kokea.

Talvitietä ei tule Vihtaniemestä kirkonkylän satamaan, siitä pitää ilmaston lämpeneminen huolen. Korona taas lisää kotimaan matkailua ja vaikuttaa omalla tavallaan mökkien hinnan kehitykseen. Kunta suuressa viisaudessa on myynyt rantansa halvasta hinnasta alkuperäisten asukkaiden kiusaksi ja nyt ovat hätää kärsimässä hoivavastuun järjestäjinä muistisairaille vanhuksille. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, toteutuu karmeimmalla tavalla tässäkin asiassa.

Kontaktiohjelma

 Sävel on vapaa 50 vuotta! 

Julkaistu: la 3.10.2020 klo 23.00

Poistuu: poistuu su 3.10.2021

Kontaktiohjelmien klassikko täyttää 50 vuotta! Juhlan kunniaksi suora lähetys kestää Yöklassisen alkuun saakka. 

 

Sävel on vapaa oli Suomen ensimmäinen radio-ohjelma, jossa kuuntelijat pystyivät olemaan yhteydessä juontajiin suorassa lähetyksessä. Sävel on vapaa syntyi musiikkitoimittaja Aino Pätiälän aloitteesta, ja ohjelman kehittyessä laajeni myös Suomen puhelinverkosto. Alussa ohjelma kuului vain pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella. 

 

Sävel on vapaan ensimmäisen ns. koelähetyksen juonsi oopperalaulaja Hannu Heikkilä 11.4.1970, ja suosio oli välittömästi suuri. Seuraavana syksynä kuukausittain lähetettävän ohjelman juontajaksi tuli armoitettu tekstinikkari Sauvo Puhtila, ja vuoden kuluttua hänen juontajaparinaan aloitti pianotaiteilija Meri Louhos. Myöhemmin muita tehtävään useimmin paneutuneita ovat olleet mm. säveltäjät Kari Rydman ja Ilkka Kuusisto, ja studiossa ovat vuosien aikana vierailleet lukuisat musiikkielämämme taiteilijat. 

 

Juhlaillan emäntänä on musiikkitoimittaja Inari Tilli. Hänen vierainaan lähetyksessä tavataan neljä juontajakonkaria menneiltä vuosilta: Meri Louhos, kuoronjohtaja Seppo Murto, musiikkitoimittaja Helena Hannikainen, ja kapellimestari-säveltäjä Atso Almila. Ohjelman suunnittelusta vastaavat Anu Jaantila ja Timo Asikainen. 

 

Ohjelmassa soitettu musiikki: 

 

Giorgio Mainerio: Schriarazula Marazula Ulsamer Collegium, joht. Josef Ulsamer 

 

Emil Kauppi: Niin muuttuu maailma, sanoi pappa oopperasta Nummisuutarit Veikko Tyrväinen, tenori ja Meri Louhos, piano Jacques 

 

Halevy: Rachel, quand du Seigneur oopperasta Juutalaisnainen Jonas Kaufmann, tenori ja Baijerin valtionorkesteri, joht. Bertrand de Billy 

 

Heino Kaski: Preludi orkesterille Ges-duuri op. 7/1 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Okko Kamu Clara Schumann: Nokturni F-duuri op. 6/2 Yoshiko Iwai 

 

Jean Sibelius: Kurkikohtaus Tanskan radion sinfoniaorkesteri, joht. Leif Segerstam Johannes Kappel - 

 

Ilkka Kuusisto: Kallavesj Jorma Hynninen, baritoni ja Radion sinfoniaorkesteri, joht. Ilkka Kuusisto Karl Millöcker - Theo Mackeben - 

 

Jorma Panula: Ei lempi ole mulle uutta operetista Die Dubarry Johanna Tuomi, sopraano ja Estonia-teatterin orkesteri, joht. Jorma Panula 

 

 

Toivo Kuula: Auringon noustessa Tapiolan kamarikuoro ja Kuulan ystävät, joht. Hannu Norjanen 

 

Alessandro Marcello: Adagio konsertosta oboelle d-molli Xenia Löffler, oboe ja Akademie für alte Musik Berlin, joht. Georg Kallweit 

 

Giacomo Puccini: Nessun Dorma oopperasta Turandot Jussi Björling, tenori ja Rooman oopperan orkesteri, joht. Erich Leinsdorf Johan Sebastian Bach - 

 

Myra Hess: Jesus bleibet meine Freude Dinu Lipatti, piano 

 

Jean Sibelius: Metsämiehen laulu Ylioppilaskunnan laulajat, joht. Matti Hyökki 

 

Pjotr Tshaikovski: Kukkaisvalssi balettisarjasta Pähkinänsärkijä Berliinin filharmonikot, joht. Mstislav Rostropovitsh 

 

Christoph Weyse: Duetto buffo di due gatti Marie-Nicole Lemieux, kontra-altto ja Patrizia Ciofi, sopraano Francisco 

 

Tarrega: Muistoja Alhambrasta Narcisco Yepes, kitara 

 

Jean Sibelius: Var det en dröm? Soile Isokoski, sopraano ja Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Leif Segerstam 

 

Joaquin Rodrigo: De donde venis, amore? ja De los alamos vengo, madre sarjasta Neljä rakkausaiheista madrigaalia Victoria de los Angeles, sopraano ja Pariisin konservatorion orkesteri, joht. Rafael Frühbeck de Burgos 

 

Heino Kaski: Yö merenrannalla Janne Mertanen, piano Jules Massenet: Pourquoi me réveiller Benjamin Bernheim, tenori ja Prahan kamarifilharmonia, joht. Emmanuel Villaume 

 

Edvard Grieg: Allegro moderato molto e marcato konsertosta a-molli Emil Gilels, piano ja Amsterdamin Concertgebow, joht. Eugen Jochum 

 

Leoš Janáček: Adagio - con moto kvartetosta nro 1 Janáček-kvartetti 

 

Henry Purcell: When I am laid in earth Sonja Jontsheva, sopraano ja Academia Montis Regalis 

 

Leopold Mozart: Allegro konsertosta D-duuri Christian Lindberg, pasuuna ja Australian kamariorkesteri, joht. Richard Tognetti 

 

Giuseppe Verdi: Va pensiero, heprealaisten vankien kuoro oopperasta Nabucco Milanon La Scala -oopperan kuoro ja orkesteri, joht. Claudio Abbado

 

Covid fan tutte

Covid fan tutte

Hulvaton Minna Lindgrenin libretto Mozartin Cosi fan tutte -oopperaan. Solisteina mm. Karita Mattila, Miina-Liisa Värelä, Tommi Hakala, Johanna Rusanen, Tuomas Katajala ja Waltteri Torikka. Musiikinjohto E.-P. Salonen.

Esisopimuksista ensimmäinen

torstai 21. lokakuuta 2010
Ennakkosopimus kunnan kanssa

Tyttö, josta kenelläkään ei ole mitään hyvää sanottavaa

TEDx Helsinki II - Miina Savolainen - Voimauttava Valokuva/Katsoa Toisin

Voimauttava valokuva

 

tiistai 19. lokakuuta 2010
Luomakunnan aamun allianssi

 

Aamuhartaus 1.10.2020 kirkkoherra Matti Pehkonen, Pieksämäki

Aamuhartauden pitäjä puhuu livenä laupiaasta samarialaisesta ja lähimmäisen rakkaudesta. Itse tuon näkemyksen omakohtaisena kokemuksena ydinperheeseen, jossa elämä on vaiheessa vanhuuden ja sairauden tuomin seurauksin.

Vanhempien kohdalla toimintaohjeena oli neljäs käsky. Vanhimman veljen auttaminen perustui  rakkauden kaksoiskäskyyn. Hartaushakuna aamuhartautta ei nähdä tekstinä, joten lainaan pyhäkoululaisille annettua opetusta.

Laupias samarialainen

Kun kertomus on nyt tullut tutuksi, sen tapahtumat voidaan käydä uudelleen läpi draaman keinoin, jos pyhäkoululaisia on riittävästi, eivätkä he ole aivan pieniä. Tarvitaan matkamies, rosvo, pappi, rikas mies ja samarialainen. Jos aikaa on kyllin paljon, rooleja voidaan vaihtaa: samarialaisesta tuleekin ryöstetty matkamies jne. Lopuksi jutellaan: millaisia ajatuksia ja tunteita heräsi. Entä millaisissa tilanteissa pyhäkoululaiset itse ovat joskus tarvinneet apua, mutta kukaan ei ole pysähtynyt auttamaan? Ovatko he itse joskus huomanneet, että joku on kaivannut apua, ja antaneet sitä?