torstai 12. maaliskuuta 2015

Lehdenjakelusta ja -jakajista

Uusi Lahti jaetaan jatkossa keskustassa öisin myös ei ..


15 vuotta ei riittänyt saada Uusi Lahti -lehden jakelua toimivaksi. Päätoimittajan pää sauhusi muistakin syistä kuin jakeluhäriöistä. Kaikki lukijatkaan eivät olleet hyväksyttyjä. Varsinkin Terveysmassut saivat entisen päätoimittajan kiertämään kaukaa huuhaata messuavat, olihan hänen tyttärensä fysioterapeutti. Heidän hoidostaan saa vähän takaisin veronmaksajien rahoista.


Isä Juntunen koulutti ainoana Suomessa näkeviä hierojia. Hänen oppisopimusmallinsa kelpaisi kenelle tahansa esimerkiksi. Hierojan ei tarvitse olla lääkärinlatinaa osaava, eihän hierontaan tarvitse lääkärinlähetettä. Asiakkaat tulivat oppilashierontaan tietoisina, että oppilaat kehittyivät tekemällä työtä asiakaspalvelussa. Anatomiaa hierojan tarpeisiin riitti ½ vuoden harjoittelun jälkeen yrittäjätoiminnan aloittamiseen.


Hieronta ja hieroja kohtasi samoja vaikeuksia kuin Uusi Lahti lehdenjakelu. Luin mainoksen ilmaisjakelulehdestä.
- Uusi johtaja, uusi hieroja, aasialainen tyttö hieroo alasti. Samaa yritettiin ulkolaisilla lehdenjakajilla. Kerrostalossa ei avattu ovea, kun ovipuhelimeen vastasi huono suomi jakaja.


Pitkä tie on Tippavaaraan asiassa kuin asiassa, kun jokainen taaplaa tyylillään.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Tarpeeton äidinpäivä toukokuun toinen sunnuntai

Borg ja Vartiainen: "Juuttuneille" äideille rahaa vaikka taapero tarhaan (11.3.2015 12:20)

Omat lapset ovat 60 -lukulaisia. Saivat olla kotona kenenkään maksamatta äidinpalkkaa. Kun menin kokopäivätyöhön lapsista huolehti Armi ja kaupungissa perhepäivähoitaja. Isosisko aloitti koulun 6 v ja pikkusisko 4 ja risat jäi vahtimaan kotiavaimia, että kotona on joku odottamassa oven aukaisua koulun loputtua. 

Talonmies oli illalla oven pielessä urputtamassa, mitä pahaa tytöt olivat tehnneet päivän aikana. Lupasin hänelle vapautuksen ilmoitusvelvollisuudesta isännän kanssa vietetyn juopottelun jälkeen.
- Pitää pennut viedä putkaan päiväksi, että saatte omistautua omille harrastuksille meillä kotona.

Näin alkoi avainkaulalasten aika ja 10 -vuotiaina tytöt olivat vaatimassa eroa tuosta mahdottomasta perhetilanteesta.
- Me muutamme lastenkotiin, jos sinä et lähde meidän kanssa uuteen osoitteeseen. Alkoi muuttokierre ja olemme vihdoin kaikki omillamme maailmassa.

Tuntematta Borgin ja Vartiaisen lapsuustaustoja ruotsalaiseen Fannyn ja Aleksanderin tapaan uskon heidän saaneen armeijaikään asti syödä hyvää ja nukkua pehmeällä, kun näkevät juuttuneet äidit kotona ja taaperot tarhassa. Isät ovat enemmän juuttuneet vanhaan ja kaveriporukkaan kantakuppilassa. Borgia ja Vartiaista lainatakseni.
- Älä tee niin kuin minä/me teemme, vaan tehkää niin kuin me opetamme. Ja tehän opetatte ruotsalaisittain. Katainen tilasi oppikirjan Himaselta Amerikasta, yhtä vesiperä läheltä ja kaukaa. Tästä puhutaan vielä.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Rahastusautomaatti toimii

Metsänomistajien saamat laskut hämmentävät – 600 000 ihmisen yhdistykseen kuulumisesta päättikin ministeriö (10.3.2015 15:52)

StoraEnso on lähettänyt oman ehdotuksensa, kuinka pääsee osalliseksi metsäänsä verkossa.

Mitään muutosta ei ole näköpiirissä, kuinka meitä rahastetaan ja omistuksia hallitaan. Minulle riiiitttäää.

Kunta tyhjentää alkuperäiset asukkaat sijoittajien tieltä

Helsinki tyhjentää Fastholman huvilaa valtaajista (10.3.2015 9:54)

Palasin syntymäkuntaani vanhempieni hoitajaksi. Äidin elonajan 1½ vuotta pääsin jonkinlaiseen sopimukseen kunnan ja naapureiden kanssa. Asetus omaishoidosta 1993 muutti kaiken. Isä kesti vallanvaihtopäivään 6.2.2000 asti. Kun presidentti oli valittu, seuraavana aamuna isä kuoli. Presidentin tekijät käyttivät valtaa, mutta itse osallistuin Omaishoitajat ja läheiset ry:n 10-vuotisjuhlaan omalla saavutuksella 10 vuotta omaishoitajana. Siihenpä ne juhlat sitten loppuivatkin sillä foorumilla, kun ei ollut rahaa jakaa kaikille. Esteeksi tuli myös ikä 61/64 vuotta jatkaa millään saralla eikä omaishoitajuus kerrytä työhistoriaa.

Koko tuon ajan minulle näytettiin ovea lähteä pois. Isä olisi otettu pakkohoitoon laitokseen ja minut lähetetty pakkopaitaan. Vapaaehtoisesti poistuin kuitenkin paikalta. Siihen hupenivat mahdollisuuteni jäädä elämään syntymäkuntaani, kun kunnanjohtaja/elinkeinoasiamiehen mielestä minulla ei ollut elämisen mahdollisuutta Tuusniemellä. 

Juhlan aika 

Olin eilen yhdistykseni 40 -vuotisjuhlaseminaarissa Deutsch ist cool. Erikoisesti ihailin Luhtasen menestystarinaa, kuinka perheyrityksenä se alkoi esiliinojen valmistamisesta ja torikaupasta. On säilynyt tähän päivään perheyrityksenä.

Musiikkiesitys iskelmien kääntämisestä suomesta saksaksi esitti lähtölaulun, Mäntsälä mielessäin, vaikka tietämättä tulevasta katsoin Berlin24h.
Omaishoitoasiassa on soudettu ja huovattu toisin sanoen poljettu paikallaan. Velattomassa kunnassa on siirrytty Katujätkä-projekteihin. Kokemuksesta tiedän, mitä tilaisuuden saanut vastasi kysymykseen.
- Mitä mieltä olet saamastasi tilaisuudesta harjoitella yrittäjäksi ryhtymistä?
- Ei kiinnosta pätkääkään.
- Ei riitä resurssit.

Ryöstöretkellä ollaan! 

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Syyssinfonia: vko 9

Syyssinfonia: vko 9 jatkuu vastineessa pahoittelukirjeeseen (Hollantilainen malli ikäihmisten elämisestä / diakonialaitoksen malli Lahdessa) 

Iäkäs Aino halusi hierojan tulemaan Matildakotiin hieromaan.  Minut kutsuttiin sinne. Hieronnan osalta kaikki meni hienosti. Aino kertoi elämästään ja olostaan. Hypisteli kreppimäistä hierontapaperia ja sanoi.
- Tähän olisi hiilellä hyvä piirtää.
Hän oli kuvaamataidon opettaja. Lupasin tuoda paperia seuraavalla kerralla. Hän maksoi itse kotikäynnistä 20€. Meillä oli hyvä hetki molemmin puolin.

Seuraava kerta. Ainon omahoitaja huutaa puhelimessa.
- Te puhuitte asioista, joista Aino ei muista.
Tiesin Ainon olleen laitoksen kansliassa allekirjoitustilaisuudessa, jossa oli kyse lapsettoman Ainon raha-asioiden järjestelystä. Aino ei ollut kirjoittanut nimeään. Sitä en tiedä, äänitettiinkö meidän keskustelu vai kuunneltiinko salaa ensimmäisellä kerralla, kun dementoituneena pidetty Aino muisti, kuinka hänelle oli kertynyt hyvä eläke.

Seuraavaa käyntiä ei tullut, vaikka hoitaja oli sanonut Ainon haluavan hierontaa joka viikko. Hänellä olisi ollut siihen varaa, onhan hierontahintani ollut sama v:sta 86, kun Harjulassa se määriteltiin sosiaaliseksi hieronnaksi. Kaikki mikä tehdään vanhusten hyväksi, on etuoikeutettujen ryhmä, jotka luulevat palvelujen kuuluvan vain heille eikä nimettömille vanhuksille.

Keskustelin srk:n edustajan kanssa vertaisohjaajakoulutuksen jälkeen omaishoitajan vertaistukiryhmän käynnistämisestä. Ryhmä perustettiin, mutta palkalliset vetäjät olikin valittu eikä minulle vaivauduttu edes ilmoittamaan. Yhdistyksistä eroamiseni ei ole lopettanut toimintaa, vaan se tarjoaa suojatyöpaikan projektivastaaville ja muille työllistetyille. Rehellistä työtä yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana eikä omaishoitajana lasketa työhistoriaan. Se on voimassa oleva laki. Kirkko on työnarvostuksessa samoilla linjoilla.

Omaishoitajille yhteisvastuukeräyksen tuoton luovutustilaisuudessa kristitty sanoi minulle.
- Omaishoitaja saa kaiken tuen potilasjärjestön kautta. Jos näin on, niin edunvalvoja = Helfershelfer = kätyri, apuri on tunneälyni ja kokemukseni mukainen oikeaan osunut tulkinta.

Omaishoitoaikani viimeinen päivä oli 6.2.2000. Saatiin naispresidentti. Nyt on saatu euroviisuvoitto. Koko ajan lamasta lähtien yhteiskunta on laulanut naamareissaa hallelujaansa. Muistista kumpuaa Finlandian sanat ja sävel.  
»Sitä ei ole tarkoitettu laulettavaksi. Sehän on tehty orkesteria varten. Mutta jos maailma tahtoo laulaa, niin ei sille mitään mahda.» (Jean Sibelius)

Veikko Antero Koskenniemi, 1940
Oi, Suomi, katso, sinun päiväs' koittaa,
Yön uhka karkoitettu on jo pois,
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa,
Kuin itse taivahan kansi sois'.
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,
Sun päiväs' koittaa, oi synnyinmaa. 


Joka aaamulle löytyy kannustava virren sana tai aamuhartaus. Kirkko ei pysty puolustamaan jäseniään eksytykseltä ja uskonnolliselta käännytykseltä. Uskon uskallus on ihmisessä, ei rakenteissa eikä organisaatioissa. Tunnen paljon omaishoitajia, jotka ovat samassa veneessä. Yhdessä me jaksamme jatkaa.

Perjantai 6.3.2015
AH Pastori Marianna Saartio-Itkonen, Helsinki

Kuulen kysymyksen.
- Mikä sinä luulet olevasi? Hartausteksti ei ole julkaisu- eikä jälkikuuntelukelpoinen. Jään odottamaan keneltä kysyttiin ja mitä hän vastasi.

Oman elämäni taitekohta, hautaan siunaaminen, onnistuu vaikka olenkin vaihtanut seurakuntaa. Olen ilmoittanut siitä tyttärilleni, että tietävät toimia. Pienet tytöt pitävät bailut.
Olen ollut kuusi vuotta 'erilaisessa päivätoiminnassa'. Se on ollut arkipäivän osallistavaa terapiaa, vaikka jossakin projektissa kouluttaja tervehti.
- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä.
- Sitä juuri. En ole vielä vanhainkotipaikkaa lakanoiden välissä varannut.

Näin helatorstaina sopii sähköisen kortin aiheeksi pilvi teksteineen, mikä on meille jätetty kahden maan kansalaisina. 

Hyvinvointiyhteiskunta ei kestäisi vapaaehtoistyön korvaamista palkkatyöllä

"Sosiaali- ja terveysjärjestöjä toimii Suomessa 8 000, ja Kiukas sanoo, että alan vapaaehtoistoiminta on yhteiskunnan kannalta merkittävää.

– Yksi ryhmä ovat ne, jotka toimivat omaishoitajina, joka on vapaaehtoista toimintaa. Jotkut kunnat maksavat pientä korvausta hoitajille. Mutta jos mietitään palvelujärjestelmän näkökulmasta miten tämä valtavan suuri työ voitaisiin korvata, niin tämä on kyllä inhimillisesti ja myös taloudellisesti merkittävin kohta." EVVK.

On meillä Urpot ja Orpot! 

torstai 5. maaliskuuta 2015

Köyhä enkeli

Kuvahaun tulos haulle enkeli maalausAamun ajatus

Eräs elämän parhaista tosiasioista
on se, että ihminen joka vilpittömästi
toimii toisen hyväksi, tulee aina
samalla auttaneeksi myös itseään.

 

KÖYHÄ ENKELI

Hänellä ei kerta kaikkiaan ollut varaa kahteen 
siipeen. Yksikin oli jo melkein liikaa, painoi
häntä niin että hän kaatui ja löi nenänsä verille
marmoripöytään. Laahasi halpaa siipeään pitkin
katuja, pilkattuna. Ehyet enkelit antoivat 
lentotunteja ja ottivat kiertoajelulle kaupungin ylle
alennushintaan. Hän ei mahtanut mitään,
epävarma kun oli ja hänen silmänsä kaikesta
etsimisestä väsyneet. Oliko ketään, joka lainkaan 
olisi uskonut häneen? Saattoiko hän lentää yhdellä
siivellä? Hän epäröi. Parempi ehkä seistä jalustalla, 
myydä itseään patsaaksi, vetäytyä, jähmettyä, ottaa
klassinen asento, katse hämärään suunattuna,
köyhän miehen huopaan. Tämä leijailu, se ammatti
kuului rikkaille enkeleille. 

Bo Carpelan

TAIVAS AVOIN SINUSSA
Valitut runot 1984 - 2001