Radioateljee

Radioateljee, oivallus itsenäisyysjuhlan jälkeen. Tuohan noudattaa samoja teemoja kuin juhlakonsertti Tamperetalossa.
Radioateljeen Juhannusta -ohjelma tarjoaa juhannuksena kuulijoille perinteistä kesänautintoa runojen ja musiikin kera. Ohjelmassa kuultavat runot ovat suomalaisen lyriikan klassikkoja - tekijöinä Leino, Hellaakoski, Larin-Kyösti - mutta osaa näistä runoista on radiossa harvemmin kuultu. Ohjelman musiikki sitä vastoin ei ole raskaan luokan klassista, vaan kevyen

Ennen verkkokirjoitustaitoa kävin radioateljeen ryhmän mukana Opintomatkalla kiinalaisessa helvetissä. Se toteutui vuodesta 1991 omaishoitoaikana, mitä tunteita se minussa herätti ja herättää edelleen. Eletään tuota aikaa joka päivä.

Verkkokirjoitustaidon opittuani roolitin eduskunnan kyselytunnin radioateljeen runoilla ja musiikilla perinteistä juhannusnautintoa.

HALLITUKSEN AKUSTINEN KULTA-AIKA JUHANNUKSENA 2011 

Eduskunnan kyselytunti kesäloman jälkeen 2012

(liikkuvan poliisin lakkauttaminen ja 8 v tytön surma puhuttavat)

Oliko talous syynä, ettei eduskunnan loma alkanut juhannuksesta 2013?

Odotan, mikä on syy ja seuraus juhannuksena 2014! 

Vuoden 2011 itsenäisyysjuhlasta en muista. Tanssittiin linnassa kuin sillit suolassa Tonava kaunoisen tahdissa. Juhannusmuistoihin liittyy kuitenkin tapahtuma, josta saimme nauttia 6.12.2013 Tamperetalossa.

28.6.2011 -Tänään loppuu jännittäminen Saulin panttaamasta tiedosta. Asettuako vai eikö asettua? Hänelle valitsin  Bird of Happines Live at Songs -videon. Missä oletkin livenä, siellä on iloinen kansanliike takanasi. Nyt ei tarvitse pahvi-sauleja kuljetella mukana ja pystyttää halattavaksi. Meillä on ihan oikea runotyttö Saulin rinnalla. Viime aikoina on ollut uutishiljaisuus heidän ympärillään. Kiireisimmät ehtivät jo kertoa kaiken, mitä tästä parista irti saivat. En enää olisi tunnistanut väkijoukossa tuota kaunista naista, siksi google haki kuvan ihan tavallisesta pariskunnasta ennen kokopäiväistä edustustehtävää. En muista milloin he löysivät toisensa, mutta hyvä kun löysivät. 

Meidän 100 -vuotinen valtakunta jaettiin osiin. Yksi osakas halusi asua Mäntyniemessä, toinen Kesärannassa, kolmas Kultarannassa. Valkoinen talo on ilman isäntää, on vain käyntioikeus ohikulkumatkalla todeta. 

- Kuinka tässä näin kävi? Kävihän se, kun pantiin käymään.

Se on kunnallispolitiikkaa. Ikänsä paikallaan asuneet halusivat varmistaa, että heidän työlle on eläkkeellä käyttöä. Projektirahoitukset suunnattiin heidän hyväkseen kehitellä uutta tekemistä eläkkeellä ollessa. Toinen este palata synnyinseudulleen koulutettuna ammattiin.

- Kunnanjohtajan rouvalle on löydyttävä työtä kunnasta, jota herra kunnanjohtaja johtaa. Virat oli jäädytetty odottamaan uutta kunnanjohtajan hovia. Kaikki he saivat työtä ja jos ei ollut vielä johtajan paikkaa, se järjestettiin toimintakeskuksessa kävijöiden johtajana. 

Tämän päivän hallitusohjelmakeskustelussa sivuttiin kuntien autioitumista. Sijoittajat kunnan ottopoikina ovat kunnalle arvokkaammat aluevaltaajat kuin siellä toimeentulonsa hankkineiden jälkeläisten paluumuutto sukupolvenvaihtajina.

Lisään tähän viime vaalien kiitoskirjeen nettiosallistumisesta keskusteluun. Siinäkin oli kaksi mallia kiittää, lisään toisenkin, kun ehdin. 2003 en ollut vielä verkkokirjoitustaitoinen. Hallitusohjelmadebatti sopii akustiseen kulta-aikaan. Alun kuulin ja sovitan puhujat radioateljeen juhannukseen. Se teetättää vähän työtä kynällä, sitten vain näpyttelemään librettoa.

On meillä edustava presidenttipari. En turhaan hehkuttanut Saulin ehdolle asettumista. Valitsijamiehillekään hän ei ole antanut valtaa valinnastaan. On puhunut nuorten syrjäytymisen estämiseksi tekemällä tavallisia asioita. 72 -vuotiaana mummona tiedän, on tehtävä työtä jokapäiväisen leivän eteen. Kutsuvieraissa oli huomioitu ihan tavalliset ihmiset, erikoisesti sotaveteraanit ja lotat, heitäkin on vielä keskuudessamme kunnia-kansalaisina. Eikä se ole vain sanahelinää ja sankaritarinoita. Sen tiedän olihan isänikin rintamalla punaisen heinäkuun päivänä, jona synnyin. Kutsuvieraat edustivat koko Suomea eikä vain harvoja ja valittuja, jotka pitävät itseään tärkeinä ja merkityksellisinä Suomi-Neidon 96 -vuotiaalle itsenäisyydelle.

 

Viimeinen paraati

Positiivareiden joulukalenterin kuvat ovat jo toisen kerran Käpytikkametsän joulukuvia, luonnosta ja joulusadusta. Poissa on kulta ja kimallus, amerikkalainen runsaus. Noudattaa presidenttiparin valitsemaa suomalaista juhlateemaa. Juhlassa korostui itsenäisyysteema konsertissa tavallisen kansan kokemana. 

8.12. (2nd advent)

Before the ice is in the pools,
Before the skaters go,
Or any cheek at nightfall
Is tarnished by the snow,
Before the fields have finished,
Before the Christmas tree,
Wonder upon wonder
Will arrive to me!

8.12. (2. adventti)

Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään ja lempeitten juhtien
huuruinen hengitys lämmittää häntä pimeässä.
-Mika Waltari

Tähän on hyvä lopettaa.

 Duudsonit tekivät juhlissa ”temppujen tempun”

-  Me teimme temppujen tempun ja olimme ihmisiksi, Jukka Hildén kertoi.

- Olisi tuntunut todella hölmöltä hölmöillä tällaisena päivänä, Hildén jatkoi. 

  - Jenni Haukio oli kaunein ja Duudsonit kaikki seuraavaksi komeimmat miehet koko juhlassa. No, oli tuo Sauli Niinistökin. Enemmän tällaista kansallista pukeutumista, aivan mahdottoman komiaita nuo Duudsonit, hehkuttaa Pohjanmaan pikkuserkku. 

Luukku 7

Elokuva Tuntematon sotilas päättyi juuri. Päättyikö sota? Jatkosota päättyi, mutta jatkuu tuntemattomana sotana tuntemattomien tahojen kanssa. Mellakoitsijat halusivat tuoda esille luokkasotansa. Linnan jatkojen juontajakin toi esille ennakkoon Tamperetta esitellessään punaisena kaupunkina. Sen voi jo jättää mainitsematta, eihän kukaan jaksa palata itsenäisyyden alkuun, eihän sotaveteraani juhlissa olleet kansalaissodan veteraaneja. Vai onko niin, että kaikki pitää lausua ääneen, mitä matkan varrella on muistiin tarttunut.

Before the ice is in the pools,
Before the skaters go,
Or any cheek at nightfall
Is tarnished by the snow,
Before the fields have finished,
Before the Christmas tree,
Wonder upon wonder
Will arrive to me!

 Pakkasyö on, ja leiskuen
pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
yösydänuntaan kiskoo.
Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
-Viktor Rydberg (suom. Valter Juva)

Dinner for One - up Platt (1/3)

Dinner for One - up Platt (2/3) 

Dinner for One - up Platt (3/3) 

Suomi-Neidon 100. syntymäpäivät saattavat noudattaa erilaista formaattia kuin tänään. Onnistumista epäiltiin, jokainen halusi sanoa mielipiteensä paikan valinnasta ja tietenkin tanssien poisjäämisestä. Konsertti kuitenkin oli lähempänä mielenmaisemaa kuin läpänheitto tyhjistä päästä ja tuulen huuhtomasta peestä. Tuntematon sota saa uusia piirteitä Pippurimyllystä, revyystä Thomas Mannin perheen muuttaessa Amerikkaan Euroopan kuohuessa.

1917: Suomen itsenäisyysjulistus

1917: Suomen eduskunta hyväksyi senaatin esittämän itsenäisyysjulistuksen.

Julistus oli kuitenkin vain osa Suomen itsenäistymisprosessia. Tämän päivän lisä itsenäisyydestä on pantu rakenneuudistuspakettiin moneksi vuodeksi eteenpäin. En puhunut edes pukille puutteistani. Vaikka asiantuntijat ovat olleet vaativampia paketin suhteen, heitä ei ole kuunneltu. On puhuttu pukille.

Christmas is forever,
not for just one day,
for loving, sharing, giving,
are not to put away
like bells and lights and tinsel,
in some box upon a shelf.
The good you do for others
is good you do yourself.

Kauimmaiseksi kajasti
se itse sininen risti
salmen suussa, sillan päässä,
kylän kappelin kohalla,
kun kilisi kirkon kellot,
kun lepäsi tyynet järvet,
kun meni majoille päivä.
- Eino Leino

Kielletyt tunteet: Häpeä. Häpeäntunne voi saada ihmiset käpertymään itseensä ja jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Häpeä voi tuntua myös fyysisenä kipuna. (U) 

Vaiettu häpeä kulkee suvussa jännitysvapinana. Ensiksi se sai nousemaan niskavillat pystyyn. Sitten se selvisi, etten ole syyllinen ennen syntymääni tehtyihin tekoihin, enkä ole syntymäni jälkeenkään voinut vaikuttaa asioiden kulkuun. Näillä asioilla on minua muistutettu isoisästä lähtien. 

Tänään häpeän kaikkea sitä, mitä vammaisista lähtien riman alle jäävät joutuvat kokemaan ja kärsimään ihmisten välinpitämättömyyttä. Punaisella postimerkillä tänä itsenäisyyspäivänä. 

Torilla tavataan ja illalla on tiedossa Illallinen yhdelle.

Vitas - St. Petersburg / Victory Day 2011 / Part 1 - YouTube

9th May 2011 - Vitas performed in St. Petersburg during celebration of the 66th Great Vitory Day.
Songs: Casual Waltz (Случайный Вальс), Love While You Can (Любите Пока Любится), Shores of Russia (Берега России), O' Sole Mio

Vitas - St. Petersburg / Victory Day 2011 / Part 2 - YouTube
Songs: Komarovo (Комарово), Jamaica (Ямайка), These Eyes Opposite (Эти Глаза Напротив)

1941: Suomen eduskunta liitti Moskovan rauhan vuoksi 1940 luovutetut alueet Suomeen (ilman kansainvälistä tunnustusta). 

Elegioja 3. "Yksin oot sinä ihminen" (V.A. Koskenniemi) - YouTube

 

Suomi-Neito 96 V

Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises - vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus on sulle luonut,
houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain. 

Kaamoksen katveessa

Enontekiö ja Saariselkä jäävät tänään pimentoon. Heräsin syvästä unesta kuin kuolleista vaille kahdeksan. Tämä on jotenkin outoa niiden koiranpäiväunien ja yöllisten maailmanparantamispuhuttelujen jälkeen. Säpsähdän tietoisuutta uudesta päivästä, kun itse Thaimaan kuningas, sun tahtoo olla vierahas. Virret ja uutiset sekoittuvat jouluhässäkässä.

- Tämän sinä saat tuntea vielä nahoissasi. Joulumatkalle lähdönvaikeus puhutteli punaisen ajurikortin tekstillä. "Olen tulossa ja minulla on sinulle yllätys." Isälle annettu lupaus "minä tulen" ei ollut mielestäni yllätys. Kaikille tahoille siitä tuli jytky-ylläri kuin perussuomalaisten vaaleissa saamasta äänimäärästä ja sen myötä puoluetuesta. On ostettu pytinkejä arjen pyörittämiseen.

Elämä oli edessä 5-kymppisenä, mutta millainen elämä ja mitkä olivat yllätykset, joita olen pähkäillyt 22 vuotta. Yllätys ei vielä ole saanut lopullista muotoaan.
Unenpöpperössä sekoittuvat adventtiajan taivaan ja Thaimaan kuninkaat. Adventtiajan kuningas on lapsesta lähtien tuttu. Thaimaassa on mellakoita pääministerin erottamiseksi. Kuningas täyttää vuosia ja pyytää villitsijöitä rauhoittumaan. 

Digiaikaan siirtyminen järjestettiin jouluksi. Turun joulurauhan julistamisen jälkeen odotin perinteistä tv-ohjelmaa. Vielä mitä, meitä oli kohdannut suuri onni. Rauhan nobelpalkinnon pokkasi Ahtisaari. Hänen kiireiden kertaaminen oli tärkeämpää kuin jouluperinteen ja -joulurauhan viettäminen. 
Jouluaamuna se huipentui siniseen tv-ruutuun, jossa oli teksti SINUN JOULUSI. Tämän yllätyksen järjestäjät ja ylläpitäjät saavat tuntea nahoissaan lupaamansa yllätyksen. Näin vain tapahtuu ilman woodoomenoja.  Lainlaatijat niitä kirjaavat ylös rakenneuudistuspakettiin.

Pisa-tutkimus osoitti, että koulutusvientiä kannattaa jatkaa. CMI saa rahaa jokaisen rauhan turvaamiseksi. Eläkeikää pitää nostaa ja työhistoria pitää mitätöidä. On säästettävä koulutusrahaston myöntämistä stipendeistä, ettei sukupolvenvaihdosta kannata edes ajatella. Kuoltua havuseppeleitä haudalle. Veteraanien kustannuksella niillä 9 miljoonalla saatiin aikaa juhlaistunto, loppu raha jäi käyttämättä, kun kuntoutettavia veteraaneja on vähän.  Tälle vuodelle kuntoutukseen myönnetty raha on 2 miljoonaa. Puolueet huutavat rahaa lisää, ei tarkoitukseen vaan puolueen kannatuslukujen nostamiseen.

May you always have
Someone there to catch you if you fall
Encouraging your dreams
Inspiring your happiness
Holding your hand and
Helping you through it all 

Lapsen, jota hellyys ahdistaa,
armas muistaa: valvoo maailmaa
Rakkaus, mi ei voi tummentua,
parempi kuin se, mi painaa mua.
Taivaan tähti näyttää mulle tien.
-Saima Harmaja 

Radikaali rakkaus. Toimittaja Johanna Korhonen, Vantaa. Musiikki: Amani -kuoro esittää Sakari Löytyn sovittaman afrikkalaisen laulun Tuhubiri Injili. Hartaudet: Aamuhartaus 5.12 05.12.2013 06.15

Positiivinen joulukalenteri muistuttaa lapsuudesta. Olen sen tallentanut Käpytikkametsän jouluun. Se on ollut taustatyötä koota yhteen yllätysten asiakirjat. 
Yhdistystoimintaan olen pettynyt. Palasin eduskunnan auditoriosta pettyneenä ja vihaisena nähtyäni omaishoitajan ajankäyttökäppyrän. Kuulin kuntaliiton lakimiestä sosiaalihuollon asiakkaana tyttären saadessa päivähoitopaikan kunnallisessa päiväkodissa. Silloin olisin tehnyt rovion maanalaiseen parkkihalliin ja polttanut kaikki paperit. Vihastumisen lisäksi olin väsynyt pitkästä päivästä. Otin roskapussit, vein kaikki lajiteltuna niille varattuihin laatikoihin keräyspisteeseen parkkihallin perälle.

Otin facebookista linkkejä geneettisesti perimässä kulkevaan pelkoon ja sananvapauden käyttämisestä, jos pelkona on työpaikan menettäminen. Minun pelkoni ei ole perimässä, vaan ympäristötekijöiden aiheuttamaa. 
Tekijät saavat tuntea nahoissaan, minkä ovat tehneet tai jättäneet tekemättä yhdelle vähimmistä, sen he ovat tehneet tai jättäneet tekemättä minulle. 

**Korhonen puhuu radikaalista rakkaudesta enkä puhu itserakkaasta minästä vaan hänestä. Tai olisiko se henkilöitymänä hänen hänensä. En lähde liikenteeseen tänään, vaan vien roskapusseja, pestyjä tölkkejä, mainoslehtiä, pienmetallia ja kaatopaikkajätettä parkkihallin perälle järjesteettyihin jätelaatikoihin. 31.7.2014 tehtävät on samat radikaalista rakkaudesta.

En hämmästy, jos joulunlapsi on yöpynyt lehtilaatikossa estääkseen hukkumasta hankeen. Tuhkimon lasikenkä tanssiaisten jälkeen oli eksynyt kaatopaikkajätelaatikkoon. Otin sen talteen ja toinen istuu tonttusenlakissa veriateriansa jälkeen matkalla korvasentunturille. Tosiasiassa se odottaa polttohautausta. 
Oli siitä jotakin hyvää. Lääkäri antoi aikaa ja kirjoitti oireiden perusteella "pitkällinen uupumus" näkyväksi. Se johtuu hapenpuutteesta nukkuessa. Siihen on yöhoito kotona ja jos en herää aamulla, en tiedä kuolleeni yöllä.  Se onkin toisen itsenäisyyspäivän aaton postaus.

Aamuhartaus to 05.12.2013
Johanna Korhonen, toimittaja, Vantaa

**Radikaali rakkaus

(Musiikkia)

Olin viime viikolla vierailemassa Rekolan kirkossa Vantaalla. Pirjon ja Pentin tarinatupaan kokoontuneen porukan kanssa tuli puheeksi semmoinenkin asia, että miten kirkossa saa olla. Jos haluaa laulaa virttä seisten, saako nousta seisomaan? Saako päiväpiirissä virsiä laulettaessa vaellella virsikirja kädessä veisaten ympäri kirkkoa? Jos väsyttää, saako köllähtää hetkeksi penkkiin pötkölleen?

Saa, saa ja saa. Kirkkoherra Juhakin vahvisti, että kirkossa voi ja saa totisesti olla läsnä muullakin tavalla kuin hartiat lysyssä penkissä istumassa. Jos joku ihmettelee jotakuta seisten laulavaa, so what, siinähän ihmettelee sitten. Ei jäykkänä ja liikkumattomana penkissä istuminen ole mitenkään erityisen jalo kristillinen hyve.

Monelle tulevat kirkosta mieleen kirkkorakennukset, niitähän piisaa ja useimmat niistä ovat sekä kauniita että muutenkin mukavia paikkoja. Joku ajattelee kirkosta puhuttaessa pappeja, kolmas hautausmaita, neljäs muistaa diakoniatyön. Jossain joku huomauttaa että kirkko ovat kirkon ihmiset, kaikki jäsenet. Kirkko ei suinkaan muodostu vain rakennuksista ja niissä ja niiden liepeillä työtä tekevistä ihmisistä.

Kirkon koossapitävä voima on ihmisen toivo, ajatus, kokemus tai ymmärrys siitä, että on olemassa suurempi voima, Jumala. Vaikka nyt ei aina olisi kovin vakuuttunut tästäkään, kirkon yhteinen usko voi silti kantaa hyvällä tavalla eteenpäin.

Kirkon keskeinen käyttövoima on, tai sen pitäisi olla, rakkaus. Jumalan rakkaus jota ihmiset välittävät toisilleen olemalla läsnä, olemalla tukena, auttamalla, mutta myös ottamalla apua vastaan. Lohduttamalla. Välittämällä. Rukoilemalla, toivottamalla siunausta eli Jumalan hyvän kosketusta toinen toisillemme.

Meidän arjessamme korostuvat silti nämä rakennukset, rahat ja rakenteet. Nämä kolme r-kirjainta, rakennukset, rahat ja rakenteet, niistä riittää puhetta. Mutta tähän r-kirjainten jonoon on lisättävä kaksi sanaa, jotka ylittävät kaiken muun.  

31.7.2014 Kirkon puolesta piispaehdokas pahoitteli veronmaksajan menetystä. Minua loukkasi pahoittelu, enhän luopunut lapsenuskosta. Vaihdoin vai osoitetta pysyvään, jossa saan kokea radikaalia rakkautta / välittämistä vielä tänäänkin. Maistraatti siirsi "muuhun uskonnolliseen yhteisöön", kun Porvoon sopimuksen allekirjoitus puuttuu. Olet minulle rakas, kutsun sinut nimellä: Liebe Maire!

Radikaali rakkaus. Se on se, mitä meidän pitäisi kirkkona olla.

Kuulin sanaparin muutama viikko sitten lahjakkaan nuoren teologin, pastori ja tutkija Marjaana Toiviaisen suusta. Hän puhui radikaalista rakkaudesta, jonka hän haluaisi löytää seurakuntatyöstä mutta jota hän ei ollut sieltä oikein löytänyt. Kyllä seurakuntatyössä rakkautta on, on välittämistä ja palvelemista ja siunaustakin on jaossa, mutta ei useinkaan kovin radikaalia. Kirkkorakennus on auki joinakin tunteina viikosta, sinne voi mennä ja istua penkissä. Ja diakonit päivystävät ja perheneuvontaakin saa, mistä kiitos ja kunnia, tietysti. Mutta radikaali rakkaus, mitä se voisi olla, pitäisikö sen toteutua muutenkin kuin virastoaikana virastossa ja jumalanpalveluksen kellonlyömällä kirkossa?

Marjaana Toiviainen määritteli radikaalin rakkauden monellakin tavalla, mutta jäin ajattelemaan etenkin vanhoista rakenteista vapautumista ja rajojen ylittämistä, joista hän innostavasti puhui. Kirkon työ on osallistumista Pyhän Hengen työhön, se on Jumalan rakkauden välittämistä eteenpäin niillä keinoilla jotka meillä on käytettävissämme. Se tarkoittaa, ettei kökötetä kirkkorakennuksissa odottamassa ja ihmettelemässä, miksei kukaan tule, vaan mennään sinne missä he jo ovat ja ollaan valmiita kohtaamaan, oikeasti kohtaamaan muut ihmiset. Eikä suinkaan vain niitä, jotka jo valmiiksi ovat samanlaisia kuin me, vaan myös ja nimenomaan kaikki erilaiset, normista poikkeavat, vierailta ja ehkä siksi pelottaviltakin tuntuvat ihmiset.

Radikaali rakkaus on rajojen rohkeaa ylittämistä. Ihmisten välisten esteiden poistoa. Elämän puolella olemista.

Muuten, yksi juttu vielä: Kristuksen voi nykyäänkin nähdä ihan konkreettisesti, elävänä, joka päivä, mutta hänet voi nähdä vain toisissa ihmisissä.
  

Tunneperheen aamuhartaus

Aamuhartaus. Jumalanpalveluselämän asiantuntija Terhi Paananen, Helsinki. Virsi 463 alkaa sanoin "Kanssa luomakuntansa", Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht), Juhani Haapasalo (urut). Hartaudet: Aamuhartaus 04.12.2013 06.15. 
Kirkon tiedotuskeskukselle tiedoksi. **Tämän aamuhartaustekstin haluan lukea arkistosta koko kirkkovuoden ajan.

Syntysankarin seinälle ilmestyi illalla Mossen kuva via Janika Wallenius aikajanalta. Olihan vasta aattopäivä, joten Mosse interkoiravälityksestä onnittelukäynnille rusetti päässä. Tehtävä oli suoritettu alta aikayksikön, kun kiitokset onnitteluista tulivat paluupostissa. Tänään on varsinainen syntymäpäivä, enkä voi tulla juhlivaan pöytäseurueeseen. 

Perheen voimauttavat valokuvat päättyivät Vilman kellon soittoon; taas matkamme vie yli aaltojen kimmeltäväin. Kuvana Fatiman käsi ja mummon sydän kämmenen viivoissa. 

Tunneperheeni voimauttavat kuvat on perheen koirista. Heille on tapahtunut hyviä, onnellisia asioita, mutta myös R.I.P Rose luen emännän ilmoituksen kotisivulta. 

dna lopettaa kotisivutilapalvelun vuoden loppuun mennessä. Muuttoa on jo aloiteltu uuteen osoitteeseen. Tietokonetohtoreiksi tarvitsen tunneperheen ihmisiä. Siitä sitten myöhemmin, kun kaikki on paikallaan.

Verkkokirjoittajan talo viettää joulun Käpytikkametsässä. Positiivarit ovat olleet samoissa tunnelmissa kuvillaan. Ei etsitä valtaa loistoa, ei kaivata kultaakaan edellisten joulujen  amerikkalaiseen tapaan. Pesäpuu kuitenkin on hätää kärsimässä Tuusniemen joulun muistuttaessa Floridan joulusta. Heille englanninkielinen runo. 

In all our days, our lives are always changing
Tears come along as well as smiles
Along the roads you travel, may the miles be
a thousand times more lovely than lonely.
May they give you gifts that never, ever end:
someone wonderful to love and a dear friend
in whom you can confide.

Ja siellä on kultainen metsä
ja metsässä kultainen puu
ja unien sinilintu
ja linnulla kultainen suu.
Ja se unien sinilintu
se lapsia tuudittaa.
-P.Mustapää (Martti Haavio) 

Vahingosta viisastuneena en kirjoita enempää tänä aamuna. Eilen oli henki päällä. Kirjoittaminen luisti kuin kaukokirjoitus. Kone jumittaa, pitää käynnistää uudelleen ja kirjoitettu teksti on poissa. Yritän päästä vireeseen kirjoittamalla uudestaan. Henki lakkasi puhumasta, ja kirjoitus ei ole sitä, mitä ensiksi kirjoitin. 

Kaikki ongelmat tuntuvat yksinkertaisilta, kun ne ovat ratkenneet. Suurin voitto, joka näyttää nyt helpolta, on tulos monista huomaamatta jääneistä pienistä voitoista. -Paulo Coelho 
Omaishoitamisen onnistuminen 1991 - 2000 on täynnä yksittäisiä pieniä voittoja. Neljännen käskyn noudattamiseen liittyy lupaus eikä sen täyttyminen ole enää kuin pienestä kiinni. Omien asioiden hoitaminen kuntoon antaa mandaatin lähteä hoitamaan yhteisiä asioita. Puoluepolitiikallekin sopisi tämä ohje ehdokkaita valitessaan. Kuinka voi puhua edes asian puolesta, jos on seisonut massassa kivi kädessä heitääkseen sillä naista, jonka kanssa teki aviorikoksen. Näitä oikeudenkäyntejä puidaan vuodesta vuoteen.

Jos maailma jossa elät estää sinua unelmoimasta, muuta toiseen maailmaan, jossa se on mahdollista. -Billy Idol
Minä menen ja kohta huomaan, etten mennyt mihinkään. En lähde "liikenteeseen", vaikka asiat  jatkavat etenemistään.  

1986: Tampereen teknillinen korkeakoulu haki FI-verkkotunnusta Suomen Internet-käyttöön. 

**27.5.2014
Aamuhartaus ke 04.12.2013
Terhi Paananen, jumalanpalveluselämän asiantuntija , Helsinki
Mitä koirani on opettanut minulle Jumalasta?

Jos hartauksilla olisi otsikko, tämän hartauden otsikkona voisi olla Mitä koirani on opettanut minulle Jumalasta. Minulla on siis koira, nyt jo vanha koira, viisitoista ja puoli -vuotias. Ihmisvuosiksi käännettynä Napsu-koira olisi nyt jo vähän yli satavuotias. Tiedän sen olevan jo elämän kalkkiviivoilla. Yhteinen aikamme on käymässä vähiin. Tämän ajan vähyyden tiedostaen katselen ja seurailen koiraani, miettien sen elämää ja vanhuutta.

Samalla mietin, millaista elämä koiran kanssa on ollut. Napsu-koira tuli meille kolmen kuukauden ikäisenä, vastustamattoman suloisena ja villinä pentuna. Alkutunteet muistuttivat rakastumista. Miten iloitsimmekaan kaikesta uudesta mitä se oppi, miten raivoissamme olimme, kun se pissasi pilalle olohuoneen mukavimman nojatuolin ja miten huolissamme, jos se sairastui.

Viidentoista vuoden aikana perheessämme on paljon muuttunut. Lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja muuttaneet omiin koteihinsa. Lauma on pienentynyt ja koti hiljentynyt. Napsu-koirasta on tullut puolisokea ja puolikuuro ja se tarvitsee entistä paljon enemmän huolenpitoa. Muodostamme tiivin äiti ja koira-yksikön.

Napsu-koira ei tykkää olla yksin. Se kuuluu seurakoirien luokkaan ja sen elämäntehtävä on pitää seuraa. Kun se on yksin, se ei voi toteuttaa tätä tehtävää. Ja silloin se tulee onnettomaksi.

Sen suurin ilonhetki koittaa, kun joku perheenjäsen tulee kotiin. Silloin Napsu villiintyy ilosta. Se hyppii, juoksee edestakaisin, kääntyy selälleen, haluaa silitystä ja rapsutusta, haluaa nuolla käsiä, kasvoja. Se kierii, heiluttaa häntää, huohottaa ja lopulta haluaa sohvalle, jonne se asettuu lähelle, aivan viereen viettämään pienen hellän hetken yhdessä rakkaan ihmisen kanssa. Siinä hetkessä virkistyy myös ihminen. ”Koiraterapiaa”, sanovat lapset kotona käydessään.

Olen oppinut, että koiran rakkaus ei ole itsekästä. Koira ei oikeastaan halua mitään tullakseen iloiseksi – sen vilpitön ilo syntyy siitä, että joku rakas tulee, joku rakas on siinä. Läsnäolo riittää ilon syntymiseen.

Raamatussa kehotetaan ihmisiä oppimaan eläimiltä. Sananlaskujen kirjassa sanotaan ” Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi.” Jeesus puolestaan kehottaa vuorisaarnassa katselemaan taivaan lintuja: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne.”

Katselen kyllä muurahaisia ja lintujakin, mutta minun suurin opettajani on viimeisen viidentoista vuoden ajan ollut koira.

Napsu-koira on Jumalan luoma luontokappale, jonka kautta olen voinut nähdä aavistuksen siitä millainen maailmankaikkeuden Luoja on. Koiran perusluonne on rakkaus. Sen uskollinen, pyyteetön rakkaus, on heijastusta Jumalan, Luojamme ja Isämme rakkaudesta.

**Ja sitten mietin Jumalaa ja itseäni. Voisiko olla niin, että samalla tavalla kuin koira iloitsee minun kotiinsaapumisestani ja läsnäolostani, Jumalakin iloitsee minusta? Ja kun asetun viettämään aikaa hänen kanssaan ilo tarttuu minuunkin?

Huomaan, että olen tottunut ajattelemaan, että Jumalan ilo on hillittyä ja arvokasta. Entäs jos koiran ilo näyttää myös jotain Jumalasta – jospa Jumalakin iloitsee meistä, sinusta ja minusta, villillä ja riehakkaalla tavalla? Jospa Jumalan ilo onkin sellaista, joka ei meinaa pysyä annetuissa raameissaan vaan murtautuu niistä ulos? Entäs jos Jumala haluaakin tulla meitä lähelle? Yhtä lähelle kuin koira, tai toinen ihminen. Jos Jumala haluaisikin tulla keskellemme vain saadakseen olla läsnä, olla lähellä ja rakastaa? 

**Esitin isälle saman asian, kun hän pitkästyi odottamaan kauppareissulta paluuta mököttämällä kuin olisin ollut pahan teossa.
- Jos koira odottaisi kotona, se ilahtuisi tulostani heiluttamalla häntää.
- Minä en tässä sinulle häntää heiluta.
Tämä oli ratkaisematon yhtälö omaishoidossa. Joskus piti mennä yksin ja käydä nukkumassa omalla sohvalla takki päällä, kauppakassit vierellä. 
Kun istuin isän kanssa sunnuntaisin kotona, tuli eno voivotellen kylään.
- Tiällä se Arviitti istuu yksinään.
- Niin istuu. Kaikilla on kiire mökilleen, ei kerkiä poikkeamaan.

Otin illalla puheeksi yksin istumisen. Menee pohja pois koko minun olemisella isän kanssa päivällä, yöllä, pyhänä ja arkena, jos isä ei sitä huomaa. Siinä se omaishoitajan näkymättömyys kaikille päättäjille, kun kaukaa katsoo. Mökkiläisten poissaolon isäkin huomasi. Mökki oli tärkeämpää kuin käydä tervehtimässä vanhoja vanhempia.

EU -vaalien jälkeen tervemenoa! Johan sitä ehti odottaakin lähtöä järjestelemään Eurooppaa Amerikan sotilasliittoon. Sairasta! Ei se yli 1000 km pitkä raja mihinkään häviä Suomen ja Venäjän välillä. Joillakin juutalaisilla oli onni lähteä liikkeelle ennen kristalliyötä ja matkata kohti Israelia. Jerusalem 24h.

Ivalossa tammikuun 8. päivään

Ivalossa aurinko sai rastin ruutuun, ei paista hyville eikä pahoille ennen 8. tammikuuta, 2014. 
Ajatusten aamiaisella poimin ajateltavaa.
"Maailmalle olet vain joku, mutta jollekin koko maailma.
Älä unelmoi elämääsi, vaan elä unelmaasi."
3.12.2013 jatkan unelmoimista.

Life is wonderful, yet life can be rough
Who’s there for you when the going gets tough?
Whether you’re celebrating, mourning, or just shootin’ the breeze,
Who are the people that make you feel at ease?
Is it with your spouse, your neighbour, a roommate from school,
Where you laugh till you cry and act like a fool?
For it’s the person who sticks with us right through to the end,
That we all have the privilege of calling our friend.
With all we must face in the world where we live,
A true friend is the friend who is willing to give.

Kotipihalla katselen syysöistä taivasta
kuin lapsi makeisrasiaa.
Mistä tietää mikä on karvas ja mikä on makea,
mikä pelkkä korea kuori?
Sanovat että jokaisen tulisi seurata tähteään
eikä tähtien maailmassa sallita vaihtaa tähteä lennossa.
-Tommy Tabermann/Positiivari-kortit

Yli miljoona 65 -vuotiaita suomalaisia on saavutus ristiriitojen repimälle Suomelle. Esko Juhani ajattelee ääneen tiistaiaamun kolumnissaan. Impivaaralaisuutta on pidetty kauhistuttavana opinnäytteenä. Minulle se on alku, kasvaminen ja loppu. Kolumnistin nimi Esko Juhani on Kiven hyväksymiä nimiä tuotantoonsa. Eero Juhani pitää sisällään Jukolan veljekset nuorimmasta vanhimpaan kaikki näiden välillä. Eero oppi lukemaan vaivatta, Juhanin on tehtävä enemmän työtä ja varoittaa Eeroa pilkkaamasta hitaasti oppivaa Juhania.

Syntymäkunnan anti oli 5 lukuvuotta kansakoulua. Alakoulu Koivuharjun kamarissa, yläkoulu Korpelan tuvassa epäpätevien opettajien puuhaillessa omiaan tunneilla. Eevi kutoi Masalle villapaitaa. Määräsi laiskanläksynä kirjoittamaan 100 kertaa"hauki on kala" öljytuikun valossa. 
Esu delegoi tunnit oppivelvollisuutensa täyttäneelle pojalleen. Pojat vaihtelivat tulitikkuetikettejä sijaisen aikana. Eevin mielestä ei kannattanut lähteä oppikouluun suuresta lapsilaumasta. Kelpaa tyttö piiaksi koulun käymättäkin. 

Jouduin testaamaan piikuuden peritymistä Öllin isän kanssa.
- Vaikka vanhempani olivat piikana ja renkinä isännättömässä talossasi, minä en ole sinun piikasi. Minulla on työ ja työllä hintantansa. Muistan tunteen rokottaessani rahalla tehdystä työstä. Isäntä ei tullut toista kertaa, en ollut halpa hieroja. 
Valkoisten veteraanijärjestön puheenjohtajana hän kiirehti ilmoittamaan minulle.
-Isällesi kuoltua havuseppele haudalle. En pyytänyt enkä kutsunut peijaisiin. 
Punaisen pentuna tuuletin täysillä.  (dna pätkii internetyhteyttä. Jouduin uudelleen kirjoittamaan koulunkäyntiin ja työhön liittyvät muistot.)

Paljon on vielä oppimista nuorella hallituksella solidaarisuusvajetta paikatessaan.  Kestävyysvajeena nuori tutkija sitä meille tolkuttaa.

- Etkö sinä ymmärrä? kysyi tietokoneyhteyksiä katsomaan tullut teknikko. Kovin olivat vajavaiset tiedot kysyjälläkin. En ymmärtänyt, mitä minun ymmärrys tai ymmärtämättömyys kuului taloyhtiön kaapeleihin 1986 rakennettuun hienostotaloon, jossa ulkovuoraus on vessan seinäkaakelia. Liian suuren vastuun sain kantaakseni asukkaana sijoittajan vuokrakämpässä.

Selvisi alta aikayksikön, että maksajia etsii jokainen toimija meille mukavuuksia suunnitellesaan. Minulle on ollut tärkeätä käydä kouluni elämääni varten. Jos joku pitää sitä hullun haavena, pitäköön. Halventajilla on hullummat haaveet ja siitä tämä kestävyysvaje johtuu. Kenelläkään ei ollut tiedossa, mot. 

Olin jo geometrian tunnilla läsnä, kuinka matemaattisiin vakioihin päästiin. Siihen oli looginen selitys. Silloin se ei tuntunut niin tärkeältä kuin tänä päivänä. Onhan  koko ajan ollut päämäärä tiedossa. Lähteä omaishoitajaksi, haudata vanhemmat ja sisko, selvittää kuolinpesät, jakaa vanhempien lahjakirjalla antama lapsuuskoti kahdeksaan yhtä suureen osaan.

Profetalla  oli tuuliset oltavat omalla maalla. Musta ukkonen olisi halunnut tehdä puolestani kaikki, mitä varten olin palannut. Siihen liittyi kunta ja kuntalaiset, valkoiset veteraanit, työvomatoimiston johtaja, kelan täti, kunnanlääkäri ja sijoittajat lapsuuskodin uimarannassa ja olemattoman lomakiinteistön näkijöinä.

Urpilainen HS:ssa: Sdp herätti Suomen

1976: Fidel Castrosta tuli Kuuban presidentti Osvaldo Dorticós Torradoin jälkeen.

1961: Kuuban johtaja Fidel Castro julisti kansallisessa radiopuheessaan olevansa marxisti-leninistiläinen ja että Kuubasta tulisi kommunistinen valtio.

1804: Napoleon Bonaparte kruunasi itsensä Ranskan keisariksi Notre Damen katedraalissa Pariisissa.

Ennakoi kevätlookki, vko 49

  Kevätkalenteri

Talvella murheita muisteta ei,
talvella paljon on lunta,
muistoja kauniita katsellaan,
riemuja vanhoja riemuitaan,
nähdähän kesästä unta.
-Eino Leino
  

Christmas Gifts

Konekielinen käännös Aleksis Kiven joulusta ja joululahjoista. Tämä vastaa minun verkkokirjoitustaitoja. Onneksi kaupallinen joulu pannaan pakettiin. Joulu on pelastettu. Joulupukki lähti Japaniin, en ollut vilkuttamassa kentällä.

To your enemy, forgiveness.
To an opponent, tolerance.
To a friend, your heart.
To a customer, service.
To all, charity.
To every child, a good example.
To yourself, respect.

Korkea juhla, ihana ilta
oljilla kultasil,
valossa valkeen, ilosen liekin
sumusen yösen kohdus!
Ken sua taitaa unohtaa?
Ken sun virttes kaikunaa?
Ken lapsukaist äitinsä helmas
vajassa Bethlehemin?
-Aleksis Kivi