13. päivä ja perjantai

YYA, YÄE ja YYE -tavaamisharjoitukset tuottavat tuloksen "vähemmistövaltuutettu". EVVK on huuli pyöreänä, kätkeehän kaikki Y -alkuiset lyhenteet voimaa, valtaa ja populistista politiikkaa. Mitä sitten populismi tarkoittanee, otin selvää. Populismi on helppoja nakkeja, vippaskonsteja ratkaista ongelmia.

Kenenkä puolta pitämään tarvitaan vähemmistövaltuutettu, onhan hän vain populistinen tulkki, joka ei tavoita meitä mummoja. Kanavauudistuksessa tulin yllätetyksi. Olin vielä sängyssä, kun pääministeri änkesi kotiini. En ollut sopinut hänen kanssaan tulosta. Annoin palautteen YLE:lle. "Tunnen itseni poliittiseksi huoraksi pääministerin tunkeutuessa kuuntelemani radiokanavan kautta yllättäen sänkyyni." Tämä, jos mikä, on uskoteltua populismia.

Sota-aikana hiljennyttiin kuuntelemaan rahisevien radioitten äärellä rintamalle annettavia niukkoja tiedotteita. Kun rauhan solmimisesta tuli tieto, tuli hiljaisuus. Uutistulva ja poliitikkojen kiireet eivät minua kiinnosta, ei mene jakeluun.

On tullut valikoiva kuulo ja näkö. Siihen on vaikuttanut ylhäältä johdettu uskottelu, ettei minulla ole oikeutta viedä loppuun sukupolvenvaihdosta vanhempieni hoitamisesta huolimatta. Siitä minua rangaistaan manaamalla. Tietämättään heidän nenäsä jäivät jo muukalaisten hautausmaalle, kun nenänmitta oli välimatka rannasta mummonmökkiin. Siinä on sinulle kylliksi omistusoikeutta yli 100 vuotta suvun hallussa olleeseen lapsuuskotiin.

Me olemme vähemmistö, joka jaksaa olla omaa mieltänsä piäsnuatikoiden asioidenhoidosta. Kivet on kupissa, mutta tyydymme ääneen ihmettelemään vääryyksiä. Pahantekoon edes ritsojen kanssa emme tule mukaan. Kierrän kaukaa torikokoukset. Minulla on kateellisia vihamiehiä, vaikka perustin epävirallisen organisaation ratkomaan arvaamattomia ongelmia. Merkittävin on omaishoitaminen merkittävän poliitikon istuessa eduskunnassa oman isän nauttiessa järjestetystä päivähoidosta. Me vähemmän merkittävät läheistemme hoitajat olemme saaneet uuden kielen; zu Hause Pflegen.

Mistä ne tulivat kotonahoidettavat? Sehän on rakennemuutosta kunnissa lakkauttaa laitospaikat ja palvelut. Samaa sovelletaan lapsiin. Lähikoulut pois kyläläisten käytöstä. Lapset busseihin köröttelemään aamuin illoin moneksi tunniksi päivässä. Onhan meillä kyyditty ennenkin tuntemattomiin paikkoihin.

On mennyt ohi, selvisikö Kataisen mailta löytyneen luurangon kohtalo. Ei se ollut Katainen, hänhän pistäytyy syöttämässä laitoksessa isoisoisoäitiänsä. Tai käyttää lakisääteisen isyysloman afterski- kutsuihin Tahkolla. Suurellista pienen ihmisen syntymän ympärillä. Melkein kuin vastasyntyneen tähti loisti Beetlehemin yllä ja johdatti Itämaan tietäjät kumartamaan uutta kuningasta. Kataisen velkavaltakunta on syntynyt. Siitä saamme kaikki vanhat ja uudet maksaa kitukuolemalla. Elvytys on juuri sitä ja sillä on tarkoituksensa.

Lääketieteelle Englannissa on ilmaantunut bakteeri, joka kestää nykyiset antibiootit. Se on tullut Pakistanista kauneusleikkauksissa käyneiden mukana. Minulla on kokemusta idän taigapunkista, joka puraisi veriaterian minusta jatkaakseen sukua ja jätti naamioitumiskykyisen bakteerin tilalle. Siihenkään ei ole hoitoa eikä polvien tekonivelet poista minusta borreliaa. Pidän vanhat polvet ja Burgdorferi'n hyvänäni.

Oireiden kautta olen löytänyt hoitavat lääkärit, vertaistuen ja oikean verenpainelääkityksen. Verenpaineenhoito on tehnyt minusta vaikean potilaan tokaisuineen.
"Tämä hoitaa itse verenpaineensa. On mennyt liian kauan aikaa oppilaalta täyttää potilaskortti", loppuunpalanut uskovainen sairaanhoitaja.
"En mittaa sinun verenpainettasi", vastavalmistunut sairaanhoitaja varsinaisen diabeteshoitajan sijaisena.
"Potilastietoja ei löydy", arkistoitu ulkokuntalaisena 10 vuotta muuttoilmoituksen jälkeen.
"On hoidettu", suuttunut sairaanhoitaja, kun en suostunut viemään sängynpohjalle jäänyttä isää enää kotiin.
"Et ole tyytyväinen hoitoon", apulaisosastonhoitajan kommentti omaiskeskustelussa hoitajan kanssa.

"Isäsi on kuollut aamulla noin viiden aikoihin", ystävällinen puhelinääni 7.2.2000.

Sinnepä jäitte jatkamaan jokainen määräajaksi sote-palvelujen tuottamista. Kaikki olisi pitänyt hoitua kunnanlääkärin, sosiaalijohtajan ja sos.terveyslautakunnan yhteistyöllä.
"Sinun isän/äidin hoitamisella ei ollut mitään yhteistä minun isän/äidin hoitamisen kanssa", vastaukseni kunnanlääkärille ja sosiaalijohtajalle erikoisesti.
"Minunkaan isä ei tarvitse hoitajaa" ja vähän myöhemmin:
"Nyt isä tarvitsee hoitajan ja me lapset maksamme sen hänelle."
Niin meni Tuusniemen omaishoitorahat virkamiesten ulkokuntalaisten vanhempien hoitoon.


Nyt on vielä puhdistus käynnissä kunnan ottaessa "omansa" vanhempien jättämästä perinnöstä oman käden oikeudella. Kuka katsoo Floridaan, kuka uskoo Moskovaan. Siinäpähän tähyilette taivaalle!

Tilattu kuolintodistus

Hoidot, tutkimukset ja kivunlievitys oli lopetettu. Minulle ei annettu vaihtoehtoja. Jäin odottamaan siitä hetkestä lähtien lääkäriltä kuolintodistusta hautaamista varten. Siitä oltiin puhuttu isän kanssa. Hänelle ei lääkärin ilmoitus ja minun vastaus tullut yllätyksenä. Lääkäri hermostui silminnähden. "On kovaa puhetta. Otetaan Arviitti vuodeosastolle ja sinä saat lähteä pois."

En vielä silloin luovuttanut. Muutin vain nukkumaan isän huoneeseen patterin viereen yöksi, ollakseni aina paikalla, kun isä tarvitsi apua. Alkoi vaikeat viikot meille molemmille, kun oli turha kysyä lääkäriltä, miten voisin helpottaa isän kipuja. Meillä oli yhteiset lääkkeet, kaikkien toivottomien tapausten lääkekupista ne huumejohdannaiset löytyivät. Leijailin pilvissä nukkumatta, mutta sitten tuli jysäri. Keuhkoja kirveli, olisi pitänyt ottaa kaksi, kolme ja niin monta tramalia, että kirvely olisi loppunut vähäksi aikaa.

Isän oli elettävä päivä 6.2.2000. Seuraavana aamuna hän kuoli. Seurakunta antoi sukuselvityksen isän kuoltua. Kansliassa oli joku harjoittelija, joka kirjasi kaikki minun elämänvaiheet avioerosta ja nimenmuutoksesta lähtien, olihan minulla viimeksi muuttaneena ajantasaiset tiedot. Menivät vain kylkiäisenä isän tietojen mukana vääriin osoitteisiin.

Taas piti lähteä oikaisukierrokselle. "Minä tulen" -lupaus aiheutti vähemmän päänvaivaa minulle kuin "minä menen" -muuttoilmoitus. Sen jälkeen muistutukset tulivat kirjeitse, kirjattuina tilisiirtoineen taloyhtiön hallitukselta ja maanmittaustoimiston mandaatilla tuomariksi värväytyneen toimitusinsinöörin ja uskottujen miesten ammattitaitoon luottaen halkomistoimituksen aloituskokoukseen kutsuttuna. Kaikkea minä häpeän, mitä sain kokea. Se muistuttaakin joukkoraiskauskohtausta kerta toisensa jälkeen.

Taloyhtiö on saanut uuden isännöitsijän. On tarpeellinen lainmuutoksesta johtuen. Nyt tiedän, mitä tulevaisuudentutkija tarkoittaa lyhenteellä YYE. Sehän on Yksinkertaisten-Ymmärtämättömien-Enemmistö. Kun jaksaa puhua aikansa omaan pussiin ansioistaan, itseä korostaen, toista painaen, tuntee olevansa elossa. Sitten tulee katkeruus, kun läheisinkään ei halua tulla omaishoitajaksi. Siinä elämä yllättää, kun jää yksin yhteiskunnan avun varaan. En halua käydä kuuntelemassa entistä naapuria, kun omaisetkin kiertävät kaukaa.

Öllin isän oppivuodet ovat päättyneet. Autismi kulkee perintönä. Samoin totutut tavat. Kaho, mikä kaho. Sen en olisi uskonut kulkevan isien pahoina tekoina lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen. Maurista tuli minulle kuoltuaan ongelmallisten asioiden ratkaisussa vihreä verka. Aikansa muhittuaan kirjekuoressa Maurin kuvan kanssa on asia ratkennut, kun lentää siivin valkoisin kuin joutsen.

Pakkosyöttö

Avaan radion aamulla. Elinkelloni on oikeassa ajassa. Kukkuu, kukkuu sen ilmoittaa. Kello on kuusi, jään vielä sänkyyn odottamaan aamuntiedotteita, auringonnousu- ja laskuaikoja. Utsjoella aurinko on noussut tämän vuorokauden puolella ja laskee paljon ennen puoltayötä. Ollaan menossa kovaa kyytiä talviaikaan ja askel askeleelta kohti kuolemaa.

Hellekesän jälkeen elimistö palaa asteittain siedettävään olotilaan. Asiointireissun jälkeen kaupungilla olin aivan naatti. Verenpaine olematon ja muuten vetämätön olo. Kävin apteekissa ostamassa vitamiinilisät, jospa se auttaisi tokentumiseen ja jatkamaan keskeneräistä elämää. Juon vettä, kamomillateetä ja muita nesteitä. Katson kohtauksia eräästä avioliitosta ja konjakkipullon tyhjentymistä. Mieleen palaa aika, jolloin katsoin ohjelman ensikerran ennen avioliittoni muuttumista (X) rastiksi ruutuun; elää avioliitossa.

Mies pistäytyy kotona veljensä kanssa. Teevee on auki avioliiton kohtauksen aikana. Velj'mies kääntää kanavaa, mitä sinä tuota katsot. Katson, mitä katson. Mummolassa on taiteilijajuhlat. Juoppo hanuritaiteilija on kutsuttu kylään ja mies tarvitaan absolutistiveljien vierasta viihdyttämään juomakaverina. Illalla toinen veli saattelee miestä kotiin. Mies ärhentelee minulle ja minä lähetän saattelijan kiireesti matkoihinsa.

En saanut selkääni sinä iltana ja otin kaikista kärhämistä opikseni. Autoilijan vaimo oli lähtenyt kotoa. Palasi ystävättären kanssa hakemaan tavaroitaan. Autoilija oli ylen ystävällinen saadakseen naiset sisälle. Ja silloin käämit kärähti. Autoilija surmasi molemmat naiset. Tähän tilanteeseen en halunnut itse joutua. Oli vielä elämännälkä ja lapset pieniä. Uhkasivat lähteä lastenkotiin, jos minä jäisin jatkamaan avioliittoa. Bergman oli avioliittoneuvoja ennen perheneuvoja Kurosen Mattia. Kumpaakaan en ole tavannut face to face.

Tänä aamuna sain adrenaliinitujauksen. Kukaan ei tullut piikittämään. Se oli vain helpotuksen tunne. Minä selviän vielä. Annan palautteen syntymäkunnalleni, mitä he ovat minun kanssa vehkeilleet jokainen vuorollaan virkamiehenä tai -naisena organisaatiossaan, jota kunnaksi sanotaan. Joku on aina sallinut väärät teot ja siunannut ne puhumalla ylhäältä kuin ministeri Rehula vieraillessaan Tohmajärvellä.

Kehutaan, kun oikein ministeri kävi paikalla. Peter vaihtoi uutisvuodon uutisankkurin pestiin. Turpajumppa paljasti jännityksen. Lapset puhuvat Teemalla aidosti oikeista sanoista. Viimeksi Linnunradasta. Ovat luonnollisempia esiintyjiä kuin vuosia esiintymistä harjoitelleet puhujat. Lapsen suusta kuulee aidon totuuden. Poliitikot ovat puhuneet itselleen läpiä päähän. Pitää ottaa polvet avuksi. Hylätä edustuskelpoiset varapolvet, kun on päässyt kurkistamaan reittä pitkin vähän ylemmäksi. Sitä meille pakkosyötetään päivästä päivään. Rahanreijät paikataan ottamalla valtiolle velkaa, jonka takaisinmaksajista ei ole tietoakaan.

Honeymoon päättyi korruptiosyytteisiin. Naapurissa oli kyse rikkaan liikemiehen häälahjasta tulevalle kuningatterelle. Meillä rauhanruhtinas pisti tuulemaan, vaihtoi optiolahjuksensa rahaksi. Mitä lie touhunnut maailmalla valtion laskuun, kun sai noopelin rauhanpalkinnon tilauksesta. Hän pitää yllä hyväveliverkostoa hyvänä ihmisenä ja haastaa meidät työllämme itsemme elättäneet luusereiksi ja tyhjäntoimittajiksi. Hänellä ei ole konsteja selvittää tätä tilannetta meitä suomalaisia kohtaan.

Tutu puuhasi kuitenkin totuuskomissiota koolle, että saataisi sovinto aikaan rinnakkaiselon jatkumiseksi. Mitataanko kansalaisten eriarvoisuus 2018. Se on tulevaisuudentutkimusta. Nyt eletään tätä päivää samoin kuin 1900-luvulta lähtien isovanhempani asettuessa Vihtaniemelle kunnanmökkiin asumaan. Käsityöläisinä heitä huudettiin kinkereillä "Mäkitupalainen August Tirkkonen". Isäni syntyi 1906 ja äitini 1914. Setäni, Juho Taavetti, vangittiin torpparinpoikana. Oli vaatturinopin käynyt ehkä menetetyssä Karjalassa. Osallistui nuorten rientoihin työväentalolla. Kuoli 1918 29-vuotiaana palattuaan vankileiriltä sairaana ja nälkiintyneenä.

Olenko minä veljeni vartija? Vai, minäkö olen se punainen, jonka perintöä kunta jakaa uusrikkaille mökkiläisilleen sijoittajina?

Oh-ou, oh-ou

Kesälomalaiset ovat palanneet töihinsä. Minulla ei ole ollut kuin "ommoo lommoo". Kuinka hauskalta tuo näyttääkään kirjoitettuna mummolta opitulla äidinkielellä. Savonkielessä en ole tottunut kuulemaan enkä käyttämään veetä. Siinä oli suojeluskuntalaiselle selvittämistä näkemäänsä vitsiä nurkkakuvana paltamolaisittain. "Ilimanpilluu" monisanaisesti, kun pilovaa ilimoo. Minä vain pilloon tai olen vain muuten hiljoo.

Ommoo lommoo kannan mielessäni omiin oikeuksiini ja omistamisiin kohdistuvana lommona, mitä jokainen on halunnut kaivaa suuremmaksi kuopaksi. Se ei perustu lakiin, vaan omankädenoikeuteen.

Työhuone otettiin minulta pois välimiesoikeudella uhaten. Tein myyntipäätöksen puhelimessa ja kysyin: "Mistä lähtien oli Sotkan puolelta selvää, että näin kävisi?" - Alusta lähtien. Turhaan olin ottanut neljä kertaa äkkilähdön muka neuvottelemaan Käsityöläistalossa työhuoneeni kohtalosta. Se oli puhumista yli ja ohi lakimiehen kautta. Hän alkoi muistuttaa Pinochiota, kun nenä kasvoi valheiden lisääntyessä. Tyttäreni käytti työhuonetta ja joutui siirtymään vuokrahuoneistoon oman työhuoneen pakkomyynnin jälkeen.

Menot lisääntyivät, piti muuttuvien kustannusten jälkeen raapia kokoon rahat kiinteisiin kustannuksiin, yrittäjäeläkkeeseen ja veroihin. Sairaanhoitajille tarjottiin vain pätkätöitä. Muistui mieleen kouluajan kesätyöt Ruotsissa. Hän otti loman kuukaudeksi ja lähti kesätyöhän Tukholmaan. Sieltä tultuaan hän oli tehnyt päätöksensä. Hän muuttaisi pois ja jättäisi haikailut tehdä työtä kotimaassa.

Jouduin uuden tilanteen eteen. Mitä sitten, kun isäni on kuollut? Koko ajan oli minulle ollut selvää, että jäisin Tuusniemelle. Olihan siellä lapsuuskoti maalla ja kirkonkylässä osake, johon veljelläni on asumisoikeustestamentti. Olin 1/8 omistaja kaikesta, minkä 7/8 oli yhdessä lahjakirjalla saanut vanhemmilta.

Mikään ei kuitenkaan ollut, mitä paperit näyttivät. Minusta tehtiin pesänkavaltaja. Oli varmistettava takaisinpaluu. Tyttären lähtö jätti minulle työhuoneen ja asunnon. Kaikki oli valmista muuttoa varten. Isä kuoli ja valta vaihtui tasavallassa.

Tuskailin tyttären lähtöä isän viimeisenä syksynä. En olisi jättänyt hänelle jäähyväisiä. Hän lähtisi yksin. Isä sanoi: Mene hyvästelemään tyttäresi. Ensimmäisen ja viimeisen kerran hän sanoi, mene hoitamaan omia asioitasi. Yksiö oli tyhjennetty tyttären tavaroista. Viimeinen pesty ruutumekko oli kuivumassa parvekkeella. Ilma oli raikasta hengitellä.

Isosisko sanoi, että olin lähtenyt toteuttamaan missiotani jouluna 1990. Palasin takaisin pääsiäisenä 2000. Olimme löytäneet kaikki kolme oman paikkamme.

Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa. Tytär sanoi tultuaan "oh-ou, oh-ou". Se oli tervehdys dementoituneiden hoivakodista. Asukkaat ovat lähes 9-kymppisiä. Tarvitsevat jo hoivaa aamusta iltaan. Vointinsa mukaan istuvat pyörätuolissa ja rullaavat käytävillä pitäen ääntä omalla tavallaan. Tytär katsoo minua ja ympärilleen. Oh-ou, oh-ou. Se oli paljon puhuva tervehdys.

Takana on elämäni mustin vuosi. Henkisesti en ole valmis tekonivelleikkaukseen. Työssäni olen nähnyt niin monta turhaa nivelenvaihtoa. Minulle on annettu kaikki tykötarpeet tätä elämää varten. Sairaudet väärin lääkittynä on ollut koettelemus ja viimeinen vitsaus oli myöhäisborrelian aiheuttama tulehdustila. Siitäkin ajasta selvisin ilman kodinhoitoapua. Eikä rahat olisi riittäneet ostopalveluihin, kun sairastaminen nielaisi kahden kuukauden eläkkeen. Tässä suhteessa itsepalvelu on paras palvelu. Jos menen ulos, voin kerätä tarjottimelle syötävät ja juotavat, mutta pöytien siivoaminen edellisen asiakkaan jäljiltä ei kuulu minulle. Jostakin pitää anniskelupaikan itse huolehtia.

Otanko mustan vai valkoisen kantajan? Mustan, sillä valkoinen mies/nainen ei kanna. Hän vetoaa lakiin ja palauttaa apuatarvitsevat, sinne missä pippuri kasvaa. Venäjä vaatii, että meillä asuviin venäläisiin sovelletaan Venäjän lakeja. Mitä oikeuksia meidän lainsäädäntö meille suomalaisille takaa? Ei mitään, pidetään vain ommoo lommoo ja nuoleskellaan lommojen aiheuttamia ruhjeita, haavoja ja henkisiä vammoja.

Halpalennot

Varaa lento kohteesta YXJ kohteeseen YYE.
Keski-Karjalan Nelosten mukana olen joutunut pyöritykseen, jota en hallitse lyhenteinä. Kun Päätoimittajan viiden vuoden urakka on allekirjoitusta vailla, voin huokaista helpotuksesta. Olen ollut nuo viisi vuotta opissa kuin variksenpoika tuulessa.

Minua on lennätetty kuin leppäkeihästä tai heitetty herjaa vesilintuna. Nämä viisi vuotta olen harjoitellut verkkokirjoitustaitoja erilaisten opettajien johdolla. On annettu diplomeja, joihin tärkeimpänä on ollut mainita niistä puutteista, jotka estivät osallistumisen luovan kirjoittamisen kurssille verkossa. Siitä tuli vähennys opintoviikkoihin. Sillä ei ollut merkitystä niin kuin ei ollut suorittamillani tutkinnoilla tai omaishoitajana tekemälläni työllä. Sen vahvistaa Tasavallan Presidentti kumileimasimella ymmärtämättä lain sisältöä ikään ja ammattiin kohdistuvana halventamisena.

Pankkimaailma on syöksykierteessä meillä ja muualla. Olen maksanut oppirahat saamatta mitään vastinetta. Kansainväliset tilinumerot otetaan käyttöön. Jostakin rahan pitää siirtyä sähköisesti tilille, että sieltä voi netissä maksaa toistuvat maksut. Kehoitetaan tekemään paperilaskusta lennokki ja siirtymään e-laskuun.

Muutos on ollut nopea. Tiliotteen voit tulostaa netissä ja arkistoida kansioon sen päivän varalle, kun tarkastajat haluavat nähdä tulot ja menot. He ihmettelevät, kuinka alle köyhyysrajan jäävällä eläkkeellä on voinut tulla toimeen. Tulot ja menot on sovitettu yks'yhteen. Jos jotakin on jäänyt säästöön, se pitää kyniä pois maksuja korottamalla. Meistä tehdään hölmöläisen hevosia halkojen hakua varten. Ei ole synti olla hevonen, tuo uljas eläin, mutta on häpeä olla tyhmän hölmöläisen nälkiintynyt kaakki, joka ei jaksa vetää halko halon perään lisättyä kuormaa.

"Kun sinä jaksat tuon, jaksat sinä tuonkin", puhelee laiskan sutjakka hölmöläisukko. Tasa-arvokiintiön nimissä on hölmäläisakkojakin. Ollaan sukupuolineutraaleja vallan ja seksin ahneudessa. On pantu seisomaan molemmissa päissä. Jopa herätetty kuolleista viagralla tai kohdetta testaamalla. Värähtääkö viisari?

On julkaistu perhepotretti vaalirahapoliisitutkinnassa. Siitä puuttuu kokonaan SAK:n rahoilla maksettujen vaalirahavelallisten profiilit. Roskapankista kaivoin tositteet ja siinä samalla oli myös lentoliput kaikkine lisineen työhön kuuluvaa joulumatkaa varten. Kukaan ei lennä enää omillaan. Se on samaa tilastointia kuin alkoholin kulutuksen laskeminen suomalaista kohti. Joku juo meidän juomattomienkin edestä. Eihän kaikkia vastasyntyneitäkään viinalla kasvateta. Heitä pitää hoitaa vierotusoireista äidin raskaudenaikaisen huumeiden ja viinankäytön seurauksena.

Asiat toistuvat elämässäni. Vastaväittäjäksi osoittautui kansakouluntarkastaja, joka oli hyvin selvillä eläkelaista. "Nyt eläke alkaa karttua." Oli syksy 1962. Sain opettajanpestin Soisalonsaaressa opettaa lapsia lukemaan. Edellinen vuosi oli mennyt punaiselle ristille paikkaamaan pohjatonta valtionsäkkiä jäädessäni eläkkeelle varhennettuna vanhuksena. Koulu oli purettava pikku-mökki keskellä kylää. Varsinainen koulurakennus oli tupaten täynnä lapsia kahta opettajaa varten. Siinä vuosi vierähti ja päättyi humalaisen opettajan ja suutari-Jussin pojan päähänpistoon. Ottivat minut kiinni, raahasivat metsäpolkua lammelle ja heittivät vauhdilla veteen. Kerjäsinkö minä tätä kiinniottoa? En tehnyt rikosilmoitusta. Äiti kysyi: Mistä mustelmat olivat tulleet?

Kaikki nämä kipeät muistot estävät minua palaamasta rikospaikoille. Viisi vuotta sitten omaishoitajan heitto keskustelupalstalta rekisteröitymisineen antoi minulle Lumiukon. Hän otti vastuun ammatillisesti, kun kysyin: Saanko kirjoittaa todenmukaisesti vai pitääkö pitää pienempää suuta? En ollut käynyt kokemuskertomuskoulutusta. Omaishoitotilanne perustui lupaukseen: Minä tulen. Mitä kaikkea se on tuonut tullessaan luovana hulluutena selvitä täysjärkisten, vanhojen vanhempien hoitamisesta. Se-ko-si-ko ko-ko su-ku ja lisäksi kaikki viran puolesta omaneduntavoittelijat?

Kirjeenvaihto tuolta ajalta 1991-2000 ja siitä tähän päivään on vielä vaiheessa. Kaikki on tallessa kuvina ja kirjeinä, maksettuina tietoimituksina. Kenelläkään asianomaisella ei ole ollut rohkeutta pyytää anteeksi. Itse en tiedä keneltä ja mitä pyytäisin anteeksi.

Google antaa Videot haulle YYE, Danny - Pieni sana. En pyydä anteeksi olemassaoloani. Keski-Karjalassa YYE tarkoittaa jotakin muuta. OTO:n olen jo ottanut käyttöön kokemuksesta, kun on mistä ottaa. Ei tarvitse lainata eikä syödä kuormasta.

Alkutekijästä alkulukuun

Jopas nyt jotakin. Kuulin asioihini vedetyn uskotun miehen virkansa puolesta kuolleen. Kaikenlaisia osallisia oli haalittu jakamaan halkomistoimituksella lapsuuskotiin kuuluvaa rakennuspaikkaa ja metsää. Kukaan Kiinteistöyhtymän osakkaista ei ollut holhouksen alla. Siksi ihmettelen, kenenkä osuutta uskotut miehet valvoivat.

Otan vielä lähempää tarkastelua varten kirjoittamani muistiinpanot lukion Filosofiasta. Kun vertaan valtion syntyä yksityisen vapaan kansalaisen näkökulmasta, minä olinkin vanhempieni omaishoitajana tarkkailun alla. Kunnassa oli omat sääntönsä kunnanjohtajista kunnanlääkäriin ja sosiaalijohtajaan asti. He kokivat minut kapaloissaan köllöttelevän kunnan virkamiesten viholliseksi. Omankädenoikeus oli heidän ohjesääntönsä.

Lääkäriksi kouluttautunut Karjalan poika oli lukeneinta ylimystöä. Hänen sanansa oli laki hallinnollisesti. Kukaan ei uskaltanut esittää omaa mielipidettänsä omasta sairaudestaan. Yskänlääkkeellä hän hoiteli kilpirauhasen liikatoimintaa ja propraalilla jännitysvapinaa. Naisasioissa vaihtelu virkisti. Kukapa sitä jaksaisi saman naisen kanssa loppuelämäänsä.

Vielä oli lähetyssaarnajan anti kokematta. Nuoren, uskovaisen kotisairaanhoitajan hän tiesi riittävän naisentarpeeseen loppuelämäksi aina 75 ikävuoteen asti. Ja riittihän se häistä pikaisiin hautajaisiin. Lääkärin työtä häiritsivät kirkonkylään muuttaneet vanhukset. Lääkäri näki heidät lakovariksina istumassa omien osakkeittensa ulkopuolella. Pysyisivät entisillä elomaillaan.

Mitäpä se vastanainut lääkäri välitti vanhan ukon syöpäsairaudesta. Lohdutin isää, ettei lääkärin naimiset kuuluneet isän lääkärissäkäyntiin. Se oli alkua tämän päivän teeveesarjoille Teho-osastolle ja Holby Cityn sairaalalle. Lääkärin leski sai mission, että syntymäkunnastani tulisi Florida. Esitti toiveensa Joululehdessä joulupukille.

Itse olen alkutekijöissä, se etsii alkulukua. Mä mistä löytäisin sen laulun, sen laulun muita paljon paremman?

Luomakunnan sunnuntai

Alussa oli Sana. Alkusana oli ennen aikojen alkua. Kirkko viettää Luomakunnan sunnuntaita. Elokuun 1. viikko vierähti Körkortsboken ja lukion Filosofian merkeissä. Luomakuntaan sovitettuna sunnuntai on saanut oman merkityksensä. Maailma palaa. Ihmiskunta tekee itsemurhaa vaikka saunomalla, juopottelemalla ja työntäytymällä hukkumaan.

Luin kirjeen 25 vuoden takaa. Se oli ajankohtainen kyselyineen, joko tyttäreni on hankkinut ajokortin. Silloin tiedossa olisi automatkoja tyttären kyydissä. Tulee mieleen hänen oma autonhankinta. Äidin ja tädin pelätessä viimeisiä hetkiä elämässään koeajolla. Hänen ajatusmaailmaansa askarrutti Tsernobylin ydinonnettomuus. Kuinka ulkomailla reagoitiin Suomen hitaaseen heräämiseen säteilyvaarasta. Uskoteltiin, että naapuri levittää suojaavan karhunkämmenensä estämään, ettei Suomessa olisi ydinvaaraa.

Hän levitti kartan eteensä ja etsi maata, jossa ei olisi atomivoimaloita. Suomi ei tulisi kysymykseen, olihan meillä jo kaksi ydinvoimalaa. Nyt en pysy enää laskuissa mukana, kuinka monta voimalaa on jo rakennettu. Niitä pitää poliitikkojen mielestä lisätä, vaikka entistenkin rakentamisessa on ongelmia.

Toinen rakentamiseen liittyvä terveysrasite on hometalot. Varsinkin se koskee julkista rakentamista. Työntekijät sairastuvat ja lapset ovat allergisia jo syntyessään. Venäjän pitää ilmoittaa elintarvikkeista löytyvistä antibioottijäämistä. Hyvä kun muistuttavat. Itse jätin lihan pois ruokavaliostani. Sairastin kroonista keuhkoputkentulehdusta. Söin antibioottia turhaan. Antibiootilla lääkitty liha tuli vastenmieliseksi. Kun jätin sen pois, tervehtyminen alkoi.

Olen muistellut Vihtaniemellä viettämääni aikaa. Elämä oli turvallista, ei nähty nälkää. Sitten tulee peltojenpaketoiminen ja lehmistä maksetut tapporahat. Kunnan maataloussihteeriksi edennyt naapurinpoika sai tehtäväkseen valvoa perunamaiden kokoa, ettei vain yli oman tarpeen. Minulle syntymäkuntani antoi viisi lukuvuotta kansakoulua maatalojen kammarissa ja tuvassa epäpätevien opettajien puuhaillessa omiaan tunneilla. Mikään ei kannattanut: lähteä oppikouluun minulle rajoittavimpana tekijänä. Lähdin kuitenkin, vanhempani kustansivat 8 vuotta oppikoulua vieraalla paikkakunnalla patukkahännän rasvatuloilla.

Muistan aina lämmöllä tuvan kurkihirren ja navetan ilman mukavuuksia ja hyvin ruokitut lehmät. Siinä oli elämäntyö ja tehtävä pitää huolta suuresta perheestään. Kaikki lapset saimme samat mahdollisuudet ja elämäneväät. Jokaiselta kuitenkin löytyy omat valinnat, kuinka käytti mahdollisuutensa. Voimauttava valokuva kertoo minun tarinani "Kurkihirrestä tiettömän taipaleen takana". Muistelen niitä aikoja vaikeissa olosuhteissa eläneiden ja palanneiden ihmisten tarinoissa Norjassa. Vihtaniemelle kunta on tuonut uusrikkaat sijoittajat, joiden tehtävänä on muuttaa koko Vihtaniemi viihde- ja vapaa-ajan keskukseksi. Sijoittajien suurin huvi on vaatia mukavuuksia elämäänsä helpottamaan ja meidät siellä asuneet maksumiehiksi, kun on halunnut säilyttää perintöosuutensa. Suurin menetys on pilata juomakelvottomaksi järvellinen Juovettä Juojärvessä. Valamon munkkien veden vihkiminen ei parantanut vedenlaatua asbestijäämistä eikä Pahkasalon saareen johdetusta karanneesta jätevedestä. Munkkila muutti veden viiniksi ja siitä tuli Valamon Valkeana tulonlähde. Ortodoksit eivät jaa ehtoollista vierasvarana kirkkoon kuulumattomille.

Aprilliä, syö silliä, juo kuravettä päälle. Meillä ei ole muita vuosia kiinalaisen sianvuoden lisäksi. On vain aprilliä, aprilliä vuodesta vuoteen.