keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Punainen hame ja muita kaaria

Sain puhelinsoiton ja soiton syyn selityksen, joka oli kädessä kirja 'punainen hame ja muita kaaria' ja nyt pitää soittaa. Olin ilahtunut soitosta, olihan välillämme ollut miettimistauko "me emme sitten tavanneetkaan" -kortin jälkeen.

Olin ollut hengessä mukana lähettäessäni kartan ja hotellitietoja heidän tuloaan varten juhliin. Itse en ollut menossa tilaisuuteen enkä vastannut odotuksiin näkemisestä, kun siitä ei sovittu. Minulla oli muuta menoa enkä ollut siitä ilmoittanut, olihan hänellä omat juhlat. Punainen hame sai hänet muistamaan minut, kuinka olin aloittanut kirjeketjun elämäntarinaviikonlopun jälkeen.

Olen joutunut sen myös päättämään kirjoittamalla kirjeet koneelle ja lähettämällä taidepaketin mukanaolleille. Se oli minun harjoitustyö oppia käyttämään tietokonetta kirjoittamiseen, kuvien skannaamiseen ja tulostamiseen. Vein sen loppuun omakustanteisesti tilaamalla mustetta tulostimeen. Paperiversiot taidepakettiin ja postimerkit päälle. Ihmettelyyni kalleudesta sain taas myötätuntoa osakseni. "Olisihan raha voinut kulua turhuuteen."

Nautin olosta etuoikeutettuna, kirjoitustaitoisena. Kokoontunessa ryhmässä kirjeyhteys tuli mainituksi. Sai palautteen: Pitäisi olla kirjoitustaitoinen. Kaikki omaishoitajat ovat kirjoitustaitoisia, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta kirjoittaa verkossa. Käsinkirjoittaja tunsi alemmuutta, kun kirjoitin koneen hankkimisen jälkeen koneella. Tämä onkin toinen juttu hankkia kone, nettiyhteys ja verkkokirjoitustaito.

Teknisestä puolesta vastaavat ovat ylemmyydentuntoisia kysellessään: Etkö sinä ymmärrä? En ymmärtänyt kysyjän ymmärrystä. Hänen käyntinsä yhteyksiä viritellessä oli yhtä tyhjän kanssa. Olen saattanut hämilleen nuoren lääkärin hyväksyessäni hänen anteeksipyyntönsä.

Istuin hyvissä ajoin terveystalon lääkärin vastaanotolla. Lääkäri oli ajoissa, puhui ennen huoneeseensa sulkeutumista tuttujen naisten kanssa ja veti oven perässään kiinni. Talonväkeen kuuluva nainen pujahti sisälle, tuli jo toinen ajanvarannut. Odotin kummanko lääkäri ottaa ensiksi vastaan. Riki Sorsa laulaa Joella; Kaukaa taas palaan joelle kerran/ ja se mua tuudittaa ja saan unohtaa/ huuhdon huoleni jokeen taas kerran sen viileys mua rauhoittaa./ Sitten ovi aukeaa. Nainen pujahtaa ulos ja lääkäri seuraa perästä. "Anteeksi, olen myöhässä."

"Päiväsi on pelastettu, kun osaat pyytää anteeksi." Se oli erikoistuneelle nuorelle lääkärille yllättävä vastaus. Tutki varovaisen asiallisesti ja lähetti hermoratatutkimukseen. Kävin senkin ja sain oireenmukaisen tuloksen. Kädessäni on leikkausta vaativa pinnetila. Leikkauksen voisi tehdä yksityisesti heti. Oireet olivat lisääntyneet toiseen käteen ja jalkoihin. Minua ei leikata ennen kuin tiedän, mistä on kysymys.

Se oli alkuoireilua uusiutuneesta borrelioosista. Olin kuullut yksittäistapauksia samanlaisista oireista ja hakeuduin verikokeeseen punkin pureman vasta-aineiden toteamiseksi. Tulos oli positiivinen toisessakin kokeessa.

Unohda koko juttu, kaikilla länsimaalaisilla on positiivinen tulos tietämättään. Nyt sen tiesin, pitää siirtyä oireenmukaiseen hoitoon. Tervehtymistä on tapahtunut. Oikean käden pinnetila on parantunut. Tulehdusarvot ovat laskeneet ja voin vähän paremmin. Muut oireet ovat pahentuneet lääkehoitokokeiluista huolimatta. On tutkittu ja hoidettu suonensisäisellä antibioottitiputuksella. Melkein vuosi on vierähtänyt ja olen alkutekijöissä.

Tämä on loppuelämäni ensimmäinen päivä. Yhtä sekava olla varhennettu vanhus eläkkeensaajana. Punkki tietää, miksi pitää saada veriateria. Rahamaailma ei tiedä, kuinka pankit ovat menetelleet rahakaupoissaan. Kassavahdilla on päänvaiva, kun pitää osallistua Kreikan pelastamiseen.

Punkit lapsuudessa eivät vielä sairastuttaneet eikä rahamaailma ollut vielä köyhässä Suomessa näin sekaisin. Elettiin tehden työtä ja pidettiin menot ja tulot tasapainossa. Maksettiin itse omat velkamme. Sitten tulee sijaiskärsijät velkojen takaajina velallisen päästessä pälkähästä.

Olen Kairon kaatopaikalla opettamassa lapsia lukemaan. Luku- ja kirjoitustaito on ainut pelastus tästä kaaoksesta. Sitten vielä vaaditaan ymmärrystä ymmärtää lukemansa. Koskaan ei minulla ole ollut kuullunymmärtämiskoetta. Tunnen itseni "hylätyksi", kun en ymmärrä tämän päivän korkealta ja kovaa pauhaavaa puhetulvaa, riippumatta siitä, kuka puhuu, mitä puhuu, kunhan puhuu omaan pussiinsa. Oma lehmä on ojassa.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Jordanvirta, Kuollutmeri ja Hojo Hojo

"Kehittyneekö Tuusniemestä Suomen Florida? Aika näyttää", kirjoittaa vuonna 1997 Palvelukeskuksen vastaava hoitaja. Sain palautteenantamisesta "Tuusniemen joulu 2007". Tuusniemi on velaton kunta. Mitä se kuntana on minulle antanut, on perusta päästä veloistaan.

Tuusniemeläiset itse ovat maksaneet työllänsä oman elämänsä. Ulkokuntalaiset ovat tulleet saaliinjaolle. En häpeä käymistäni syntymäkunnassani hoitamassa vanhempani hautaan. Kotihoidontuella oli mahdollista keskeyttää ansiotyö ja hoitaa halvaantunutta äitiä kotona. Isän ei katsottu vielä kuuluvan apuatarvitsevien piiriin, vaikka sairaudet ja ikä olivat hidastaneet hänen kulkuaan. Vastaavalle hoitajalle oli tehty tilaa lääkärin kolmantena vaimona.

Kotisairaanhoitajan kenttätyöstä vastaavaksi palvelukeskukseen oli vaatinut edellisen johtajan irtisanomisen. Pitäähän kunnassa olla virkareservi johtajien puolisoille, jos heillä ei ollut mitään virkaa ennestään. Itse en vienyt keneltäkään työpaikkaa, olivathan vanhempani minun vanhempia. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi." Tämä on henkilökohtainen kehoitus omia vanhempia kohtaan.

Kunnan strategia työllistäjänä oli pitää huoli omista eduista sosiaalijohtajanakin. Ensiksi omien vanhempien hoito ulkokuntalaisina, sitten tuusniemeläiset vanhemmat ja vanhukset, jos joku uskalsi toimia omiensa puolesta. Minulle riitti kokemukset 1991 -2000 omaishoitajana ja nyt saadaan seurata ulkolaisten isoäitien maassaolo-oikeutta kaukana kotoa omiensa luona.


Projektikoulutuksilla kuittaan nämä vuodet.

"Kokemus on ankara opettaja: se pitää kokeet ennen ensimmäistä oppituntia." 
(Vernon Law)
"Oikea kokemusten hyödyntäminen on työtä tulevaisuuden hyväksi." 
(Ernest -Peter Weldin)
Nämä ovat minun mottoni alussa ja lopussa. Lainsäädännöllä tehdään tyhjäksi työ, josta kokemus on ankaralla kädellä opettanut. Siksi kokemusten hyödyntämisellä ei ole merkitystä tulevaisuuden hyväksi tehtävälle työlle.

Amerikan ihailijat odottavat Tuusniemen muuttuvan Floridaksi. Öljylautta on saavuttanut Floridan rannikon. Osataanko sitä odottaa, mitä aavan meren tuolla puolen sijaitseville Satumaille tapahtuu? Vihtaniemellä ei elämä jatku. On vain kauttakulkijoita sijoittajina. Minulle jäi hautausmaan varaaminen muukalaisille lapsuuskodin uimarannassa.

Halla-aho loukkasi muslimien pyhinä pitämiä asioita. Tuusniemellä ei nähdä, kuinka siellä on loukattu alkuperäisten asukkaiden kotia, uskontoa ja isänmaata. Olen päässyt kuvana aikakausilehden, The Book, sivulle. Tekstinä on Uusi Testamentti kokonaisuudessaan. Puna-ahven ruokkimisihmeestä. Syntisen naisen jalat stay-up -sukkineen, korkokenkineen kohtaamisesta kaivolla. Sukkanauhaliiveistä sukkahousuihin ja stay-up -sukkiin kuvitetussa Uudessa Testamentissä. Olen käynyt läpi saman kehityshistorian.

Aina joku tiesi paremmin köyhänä syntyneen tytön elämäntehtävän. Huoraksi kesätyöhön Tukholmaan 1960 ja katuhuoraksi 2000 -luvulla ammatin perusteella omaishoitotyön jälkeen. Laatutyöskentelyä eduskuntaan ottamalla kalibrointi käyttöön, että kaikkisaavat samanarvoisen kohtelun lain edessä. Eikä olisi pahitteeksi  tehdä ITE -arviointia kaikkessa lähellä ja kaukana tehtävässä työssä. - yhdistykset ja kansalaisjärjestöt mukaan lukien.
 
(Lahden kaupungin edustus puuttui "Hyvinvointipalvelut - laatu- ja tasa-arvo" - koulutuksessa. Lahti lähti omille linjoille palveluseteliyrittäjiä valitessaan.)

1. Meillä on ajan tasalla oleva yksikkömme perustehtävän ja toiminnan tavoitteet ilmaiseva toiminta-ajatus.

Halloo, missä ollaan menossa?

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Napapiirin ja Karjalan kultamaiden välillä

ITE -arvioinnissa käydään läpi kysymyssarja, joihin vastaamalla yritetään löytää työpaikan parannettavia epäkohtia. Yksinyrittäjänä minulle oli sinkkukaavake. Alkukartoituksessa löytyi parannettavia osa-alueita. Kun ne tulivat näkyväksi, niitä ei enää voinut sivuuttaa olankohautuksella. Koulutuksen lopussa tein uudelleen arvioinnin ja parannusta oli tapahtunut. Keskiarvojen piirtäminen sinkkuarvioista ei toteutunut, kun koulutuksen toiset sinkkuosallistujat olivat jättäneet leikin kesken työkiireisiin vedoten.

Tämä kuvaa sitä hierarkisuutta, jossa yksi pää vastaa koko kentän toiminnasta. Aina ei voi seurata johtajaa. Koulutuksissa olen saanut tämän päivän tietoa yrittämisestä. Konsultti Vihervuori kertoi osuudestaan kehittää liiketoimintamallia lääkärikeskukselle. Luopui kuitenkin yrityksestä, kun se oli vielä mahdotonta siinä vaiheessa. Nyt kaikki on mahdollista, vaikka pää on jo vetäjän kädessä. On valelääkärit ja epäpätevät opettajat.

Jos minusta olisi tullut opettaja, en olisi tehnyt sitä, mitä olen tehnyt. Olisin hoitanut virkaani odottaen eläkkeelle pääsyä. Joku näytti valmiin tien ja nyt voin seilata Napapiiriltä Karjalan kultamaille Reppurin laulussa. Laulaja muistuttaa uskonnonopettajastani, josta tuli piispa. Yhtään skandaalia en ole hänestä kuullut.

Tietämättään hän kestitsi johtajaa, joka ei kertonut piispalle johtamistavoistaan. Johtaja paljasti itse alaisilleen heikkoutensa. "Kissa elää kiitoksella, koira pään silityksellä." Totuus ei ole mihinkään muuttunut. Kuinka yläpuolelle asettuvat ottavat oikeudekseen aukoa päätään toisten tekemisistä, joihin heillä ei ole mitään osuutta. Kansanedustaja hierojien edunvalvojana määrittää hierojan statuksen. Samoin lääkäri heittää takaisin HyvänOlonMessuilla luennoidessaan. "Sinähän kehut itseäsi", enkä turhaan kehunutkaan.

Minulla ei ole osuutta Tuusniemen kunnan strategiaan velattomana kuntana. Joistakin toimenpiteistä on oma käsitykseni. Maa makaa tällä kertaa niin kuin on pedattu. Mutta kuinka kauan tämä viihde - ja vapaa-aika voi jatkua? Kuinka kauan jakajan kädessä on jaettavaa? Kreikalle ensiksi, sitten Unkarille ja monelle muulle ylivarojen eläneelle EU:n jäsenvaltiolle. Meillä on maksajan rooli ja minä olen viimekädessä maksaja viimeiseen siniseen. Suomi-neito vapisee liitoksissaan tämän päivän puoluepoliittisten päättäjien kynsissä.

Kenkään ei ole paha, on vain toinen heikompi toista. Pahuus tapahtuu omaneduntavoittelussa, joka lasketaan yhdeksi kuolemansynniksi.

Kaikesta huolimatta Karjalan mailla kultakäköset kukkuu erottelematta, onko Kesälahti kriisikunta vai ei.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Naamakirja

Äitienpäivän aikaan saamani jääkaappimagnetti enteili uuden ryhmän syntyä. Tein muutamia tiedusteluja halukkuudesta liittyä perheyhteisöön pienessä piirissä, ja kohta oli "jääkaapin ovi" internetissä. Fambit on valittu nimeksi sille digitodayn mukaan.

On eroamisia facebookista vai liekö vain uhoa vallitseviin päätöksiin. Olen onnekas syntyessäni suureen sisarusparveen. Vanhemmilleni oli sydämen asia kantaa huolta kaikista lapsistaan, lapsenlapsistaan ja ukille vielä puhua lapsenlapsenlapsen kanssa puhelimessa. Pieni tyttö ilmoitti haluavansa puhua ukin kanssa. Ukki on hämmentynyt ja tyttö yhtä ihmeissään. "Minä en ymmärrä, mitä ukki puhuu." Ukki käytti omaa murrettaan, jota tyttö ei kuullut omassa ympäristössä.

Minulle tuottaa vaikeuksia lukea kirjoitettua tekstiä savoksi. Ymmärrystä lisää, kun luen ääneen. Jos en pääse sisälle tekstiin lukemalla silmillä, nousen seisomaan ja luen ääneen. Kaikki vivahteet muodostavat laajan skaalan tunnetta, tunnetta lämpötilan vaihteluun asti. Se on sitä dialogiaa, joka saattaa joskus tehdä meidät hulluksi draamoineen. Se lisätään uuteen opetussuunnitelmaan ilmaisutaitona.

1950-luvun pakkokeino tehostaa oppimista oli antaa laiskanläksyä kotitehtäväksi. 100 kertaa kirjoitettuna "hauki on kala, hauki on kala" saa aikaan vieläkin omaishoidon lakitekstin uudistuksen jälkeenkin saman tunnereaktion. Voiko hauki olla kala lakimiehen lakipykäliä luetellessaan. Toinen numeroin ilmoitettu saarnateksti "sejaseluku, siitäjasiihenjakeeseen" muistuttaa savant-ihmistä, joka osaa puhelinluettelonkin ulkoa.

Viime yönä houkuttelin vanhaa konetta toimittamaan perille sähköpostilastin. Käytettynä hankkimani kone piti olla ominaisuuksiltaan riittävä harjoituskone 64 -vuotiaalle pankkiasioiden hoitamista varten. Muuhun sitä ei mukamas vanha nainen tarvitse. ATK -luokan koneet vaihdettiin uusiin. Niiden uskoteltiin päättyvän romulavalle purettavaksi. Aavistan kuitenkin jonkun myyneen ne omaan lukuunsa. Kytkykaupan osapuolet saivat provikkansa toinen eläkeellä ja toinen jo kuollut. Niin lyhyt on suurin onni.

Kiertokoulua käyneiden vanhempien lapset aloittivat kansakoulunsa alkeellisissa oloissa. Kyläkoulut ehtivät juuri siihen tarpeeseen, että sai käydä koulua kotoa käsin. Koulujen lakkauttamiset ja myymiset ovat tätä päivää. Opettajia lomautetaan, lapsia kuskataan kouluun pitkiä matkoja. Pitää päättää jo ennen lapsen syntymää, mihin kouluun lapsensa laittaa. Sen mukaan valitaan asuinpaikka. Kaikki joukolla opiskelemaan kansakoulunopettajiksi.

Siitä ura urkenee poliitikoksi, rauhanneuvottelijaksi, ja nobelistiksi. Meillä on ylhäältä johdettu koulusota. Siitä on omat muistot keväältä 1964, jolloin koulunloppupäivän päätteeksi johtajaopettaja ja suutari-Jussin poika raahasivat minua metsäpolkua ja heittivät lampeen. Ei ollut iltapäivälehden lööpeissä. Opettaja teki elämäntyönsä lasten parissa.

Toisen vastavalmistuneen opettajan tarina tuli julki. Hänen tyttöystävänsä oli kuollut juhlamelskeessä. Opettaja joutuu vankilaan, käyttää aikansa opiskeluun ja väittelee tohtoriksi. Tulee ulos kaapista teeveeohjelmassa. Ei kuitenkaan tule valituksi virkaan menneisyytensä perusteella. Jos kertoo lapsilleen nuoruuden hairahduksesta, saa pitkän hiljaisuuden jälkeen ihailevan palautteen. "Kuule, faija, ihan tuota en olisi uskonut." Me olemme sankareita kaikki omilla saavutuksillamme, mutta mummoilla ei ole itseisarvoa omine saavutuksineen.

Tänään liputetaan puolustusvoimille. Miksi en saanut unta viime yönä? Aamulla sen muistin, 1992 äitini kuoli saaden liputuspäivän kuolinpäivänsä kunniaksi. Solveig oli jumppaope oppikoulussa. Pyöritteli sukkanauhaliivejäni sormessaan ja pauhasi niiden epäterveellisyydestä. Olin ymmällä, mikä niissä niin herätti pahennusta?

Äitini eli kuitenkin 10 vuotta kauemmin huolimatta sairastetusta aivoverenvuodosta 39 -vuotiaana, suuresta lapsilaumasta ja maalla tehdystä työstä ilman mukavuuksia. On yhtä kaukana toisistaan kuin Äiti Theresan ja Ahtisaaren ansiot nobelpalkintoon. 
1 -lapsisessa perheessä on prinssillä ja prinsessalla etuoikeutensa, jota kukaan ei ota pois. Kilpailu pitää käydä prinssi- ja prinsessakoulussa koulukiusaamisena mitaten, kuka on todellinen king.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Läski on ikuista

Eron hetki on tullut. Painonvartijat tiedottavat asiakkaalleen kirjeellä lopettavansa toiminnan Suomessa. "Tämä on harmillinen mutta välttämätön liiketoimintapäätös 35 toimintavuoden jälkeen. Toivomme, että asiakkaamme onnistuvat noudattamaan terveellisimpiä elämäntapoja myös ilman meitä."

Painonvartijoiden asiakkaana tai Kunniajäsenenä haluamme tiedottaa sinulle henkilökohtaisesti tästä päätöksestä. Olemme luvanneet Kunniajäsenillemme elinikäise tuen, mutta tässä tapauksessa joudumme ikäväksemme kertomaan, että emme voi sulkemisen jälkeen lunastaa lupaustamme. Toivomme kuitenkin, että asiakkaanamme olet saanut jo oikean suunnan painonpudotukselle ja terveellisille elämäntavoille, ja sinun on hyvä jatkaa tästä eteenpäin.

Kaikkea hyvää jatkoon toivottaen,
Painonvartijat

On ilo saada tällaisia ero- ja kiitoskirjeitä. Ei muistella pahalla. Oli se juhlallinen tilaisuus, kun aikaansaannoksesta annettiin kunniamerkki kahdella timantilla. Oivalsin mistä laihtumisessa oli kysymys. Tämä olisi hyvä oivallus päättäjienkin todeta, ettei syötäisi enemmän kuin tienataan. Siitä elää sanonta "hullu mies huittisista syö enempi kuin tienaa".

Puoluepolitiikassa se näkyy erikoisesti. Ovat ryhtyneet syömään jo toisiansa. The Book antaa ohjeet jokapäiväiseen toimeentuloon. Kun en ollut vielä kilpailutuksen kohteena, suljin suuni terveystarkastuksessa. Kerroin laihduttaneeni Painonvartijoissa. Terveydenhoitaja sätti, miksi vien rahani tällaiseen. Heillä on ilmaisia laihdutusryhmiä. Sen jälkeen en sanonut juuta enkä jaata, kun terveystarkastaja tiesi paremmin minun laihtumiseni pysyäkseni terveenä.

Heidän ajatusmallin mukaan pitää olla jo sairas, että he suosittelevat laihduttamista. Ollaan jo siinä tilanteessa, että ketään ei hetkauta lisääntyvä liikalihavuus ja toisaalta syömishäiriöt lapsesta lähtien. Jos 1960-luvulla nuori oli läski, takana oli joku sairaus eikä väärät ruokatottumukset.


Eka kiitoskirjeen sain vuosia kestäneestä kirjeenvaihdosta, joka on antanut nimen suomalaiselle omaishoidolle saksaksi "zu Hause Pflegen" ja seurakunnan "Deutsch Evangelisch in Finnland". Suomalaisesta omaishoidosta en saanut puhua, kun minulla ei ollut enää hoidettavaa enkä koskaan ollut omaishoitajana Lahdessa. Heidän keskustelupalstalta netissä pyyhkäistiin kirjautumiseni ja kirjoitukseni pois, kun kirjoitin omaishoitajakokemuksesta ilman kokemuskertomuskoulutusta.

KKN:n levikkialueelta joku etsivä löysi ja niistä yhteyksistäkin saan olla ikikiitollinen. Vielä kiitoskirjeistä. Saulin ohjelmatoimisto lähetti presidentinvaalien jälkeen kiitoskirjeen, joka kuuluu säilytettävien joukkoon kehystettynä. Vertaan valitun presidentin tukijoukkojen lähettämään rahan kerjuukirjeeseen. Se on hienostuneempi tapa kerjätä ja kiristää rahaa omilla päätöksillä, mitä ylemmältä taholta rahanpuute yllättää. Näitä rahasotkuja selvitellään vielä pitkään eikä siitä tule sen selvempää.


Yhteenveto elämäni kiitoskirjeistä. Kirjeenvaihto alkoi 1958 ja on tuonut monta hyvää asiaa elämääni. Painonvartijoilta oikeita ohjeita, kunniamerkki ja pistetaulukko, johon voin aina palata. Lukulehti verkossa ja The Book pöydälläni. Kukaan ei ota niitä kainaloonsa eikä heitä lehtikeräykseen. Siitä on tullut velkavaalirahatositteitten roskapankki noin vain kuolemaa halveksien. Kyllä SAK maksaa velat, jotka ovat suuremmat kuin Rehulan ilmoittamat. Kukaan ei elä niissä piireissä enää omillaan.

Pihtiputaan mummolla kysyntää

Maailman kirjat ovat sekaisin, kun kysymäni asian laillisuutta vahvistetaan lakikirjan irtolehtipainoksella. Olen visusti tallentanut lakipykälät alleviivauksineen myöhempää käyttöä varten. On avattava suojeluspyhimykseni, Purnun Maurin, ihmeitätekevä kirjekuori.

Asiat tekeytyvät ajan kanssa muniksi ja kanoiksi. En enää tiedä, kumpi oli ensiksi, muna vai kana. Jos se oli kana, se olin minä. Pieni untuvikko syntyi kesken heinänseivästyksen. Heinänteko oli myöhässä, kun isä oli sodassa ja pienellä kotirintamaporukalla oli koottava talven heinät talteen muutamalle lehmälle. Heinä niitettiin viikatteella, haravoitiin ja nostettiin seipäille kuivumaan.
Heinänteko on aikaistunut ja juhannuksen tienoilla se on korjuukelpoista, jos saadaan 3 päivää heinäpoutaa. Heinäkuun 21. päivään jää aikaa kunnostella rapumerrat, kun ravustus alkaa. Kissoja katoaa syötiksi, jos eivät ole näyttäytyneet aikoihin pihapiirissä.

Isälle lähti rintamalle sokeritopasta repäisty lappunen. "Syntynyt terve tyttö." Perimätieto siitä kertoo. Olisiko lappu ollut tallessa sotakirjekäärössä, jonka minäkin näin aitan oven päällä kurkihirren alla. Kerran avasin tuon salaperäisen käärön ja luin isän kirjeen alkua. Isä kyseli, kuinka pikku-Martta oli voinut. Se kirje oli kirjoitettu ennen minun syntymääni. Olinko ollut kielletyissä puuhissa aitassa, kun siihen tuli keskeytys ja palautin kirjeet paikoilleen.

Kirjenippu hävisi odottamattomalla tavalla. Anu poltti kaiken siivotessaan nurkkia ja lähti maailmalle. Toi Onnin sukuun ja kuoltuaan Onnista tuli Anun kuolinpesän osakas kuolinpesänä. Se on tuhlaajatytön tarina.
Kuinka omaishoitoasia saattaa olla sijaiskärsimystä alusta loppuun vanhoille vanhemmille heidän eläessään ja sisaruksille vanhempien kuoltua. Aika muistuttaa aikaa takorautaisen kyltin alla. "Arbeit macht frei."

Sitä se ei kuitenkaan minulle ole merkinnyt. Työ ei tehnyt vapaaksi suvun, kunnan ja yhteiskunnan kirouksesta. Ainoa mikä on ollut minulle hyväksi, on ammattitutkinto, laillistettu hieroja. Koulutus ei voisi olla selkeämmin järjestetty. Sillä on pitkät perinteet ja yksityinen opisto ainoana Suomessa koulutti näkeviä hierojia. Sain tuotteen, josta en ole luopunut. Laillisesti meitä yritetään kammeta sivuun, mutta mihinkä sitä pääsisi osaamisestaan, kun on siihen sitoutunut.

Mitä se poikii tänä päivänä? Yritystoimintaa varten hankin lankapuhelinliittymän. PHP:llä on oma yritystarinansa. Olen joutunut luopumaan lankapuhelimesta, kun digiä varten lisättiin kaapeleita vanhaan taloon. Puhelimen kuuluvuus hävisi. Minun pitäisi maksaa 67 € asentajan kotikäynnistä. Ihme ja kumma, viat on korjaattu kellarin ja kerroksen välillä. Minun PHP:n jäsenkirja on muuttunut osakkeiksi. Niistä on kova kysyntä.

Minulle on sama onko osakkeilla arvoa tai ei, mutta en hankkinut puhelinliittymää käydäkseni osakekauppaa. Työhuoneen kanssa kävi toisin. Tradekan miehet pankin välityksellä pakottivat minut luopumaan työhuoneeseen kohdistuvista osakkeista välimiesoikeudella uhaten. Viimeiset vuodet yrittäjänä tein työtäni vuokrahuoneessa. Omaishoitajana vein sairaanhoitajilta työn. Painonvartijoissa laihduttaessani meni sokerileipurilta kysyntä. Kuoltuansa miljonääri-isän perijänä on jatkaminen ollut ehdollista.

Velattomassa kunnassa kuuluu taivaasta ääni. " Maaoikeushan sen viime kädessä päättää." Tämä on yhtä vahva julistus, kun kyyhkysen laskeutuminen helluntaina. "Tämä on minun rakas tyttöni, johon olen mielistynyt." Yhteiskunta on seonnut, irtolehdet ovat lennelleet taivaan tuuliin. Seuraan naapurimaiden kuninkaallisten etenemistä seuraavaan sukupolveen. Suomi-neidon lapsilla on huonosti, huostaanotot lisääntyvät. Mummoista ja lapsista on tullut bisnestoiminnan kauppatavaraa.

Puoluekokouspuhujat tarttuvat toisiaan käsistä ja kumartavat saamistaan suosionosoituksista. Eivät huomaa kuitenkaan, kenelle pyllistelevät. Valta kuuluu kansalle ja kansa on syvän kumarruksen takapuolella, edessä on se puolueväki, jonka lauluja he lupautuvat laulamaan. Vastapalveluksena he saavat poliittiselta puolueelta leipänsä, optionsa, valtansa ja eläkevirkansa. Tämä ei ole virus. Tämä on bakteeri, jota idän taigapunkki levittää. Siihen ei ole vielä keksitty hoitoa.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Hoivabisnes kiehtoo pääomasijoittajia

Parempi myöhään, mutta ei liian myöhään, vaan ihan sopivasti sain illalla kuvakirjan seurakuntani 150-vuotisjuhlasta. Kuinka se liittyy pääomasijoittajiin hoivabisneksessä. Poimin päivän otsikoita. Usko, toivo ja rakkaus myyvät nyt politiikassa.

Ovatko tämän päivän poliitikot kasvaneet jossakin suvuttomassa pussi/kassikasvattamossa, kun vedetään esille ikivanhoja totuuksia. "Ja suurin niistä on rakkaus." Se ei ole mediassa vuodatettua eikä eturauhasen säteilytettyä pakotusta.

Kuinka nämä vuodatukset osuvat ruoka-ajan läheisyyteen teeveestä. Lautasellani oli mateen kypsytetyt mätipussit. Mielikuvat laukkaavat ja niin söin ne suuhuni maailmanympärysmatkalla kohdalleni osuneena eturauhasena. En ollut edes poikaporukassa Kaamasentiellä matkalla pohjoiseen, kun vaivasi niin eturauhasta.

Toinen huomio: Kiinnostus politiikkaan on kasvanut. Jos nuorempi polvi on aikaansaatu koeputkessa, on politiikkakin sen mukaista. Siinä ei ole mitään perinteitä, kuinka sotaa käytiin taistellen kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Tämä on lopun alkua. Meitä mummoja, ulkolaisia ja kotimaassaan aina viihtyneitä, ollaan jo karkoittamassa lähtömaihinsa tai naiskaupan uhriksi kansanedustajalle tienaamaan rahaa. Huume-, ase- ja ihmiskauppa ovat tämän päivän pääomasijoittajien rahakkainta bisnestä.

Vieläkö SAK rahoittaa näitä periaatteita julkisesti toitottavia päättömiä kansanedustajia. Omat asiat (parisuhde, perhe, rahat) pitää olla kunnossa, jos mielii yhteisten asioiden hoitajaksi. Pussikasvatuksessa annetaan riittävästi ikäluokalle rehua, että kestävät samanlaisuusvertailussa. Toinen ei ole toistaan kummempi. Missä ne yksilöt ovat kasvaneet, saaneet alkuhuolenpidon ja turvallisuuden juuriksi ja ilmaa siiven alle lentääkseen omaan elämään. He ovat valmiita palaamaan huolehtiakseen vanhemmistaan neljännen ukkaasin mukaan. Politiikka sen tekee tyhjäksi.

Omaishoitajaksi nimitetään hoitajaa, jolle maksetaan omaishoidontukea. Se on armotonta politiikkaa sydämettömiltä poliitikoilta. Lukulehteeni, The Book, on kuvattu leipäjonoja. Niitä ei ollut ennen hyvinvointivaltioksi julistautumista, vaan tapahtui ruokkimisihmeitä, joihin riitti 5 leipää ja 2 kalaa. Minulla on omakohtainen kokemus yli 100 vuoden ajalta.

PS. Blogger sensuroi kirjoitukseni, ei suostunut jatkamaan enkä enää tavoittanut sitä näkökulmaa, josta käsittelin otsikkoa.