Tod am Sonntag -rikossarjan loppukommentti kuultuna. Mitä työpaikallaan ammuttu vartija sanoi?
- Sodasta minä selvisin, mutta näin tässä kävi. Niinpä, niin. Tämän saman luen Isäni minulle lähettämästä kirjeestä joutuessaan vastaamaan perillistensä perinnönjakoehdotuksiin. Jokaisella oli oma lehmä ojassa. Siihen lisäksi kuntalaisten, ulkokuntalaisten ja virkamiesten halventava suhtautuminen. Suur-Suomea olin valloittamassa ja selvisin siitä. Polta kirjeet, ettei jää kenellekään päänvaivaksi, mitä mieltä isänä olen.
En polttanut kirjeitä. Niihin vetoan tulevassa kysyessäni, tunsitteko koskaan vanhempianne. Meillä jokaisella on elävät muistot vanhemmistamme, jokaisella omansa. Jonkun mielestä olisi ukin elämän jatkumisen pitänyt lisätä pääomaa. Kun rahat loppui, ukki jouti kuolla. Jokainen kohdaltaan miettiköön sanojensa seurauksia, sillä sitä sanaa et sano, jonka kelkassa et käy. Minulle ne ovat olleet naparetkiä napakelkassa, josta putosin vauhdissa. Siitä muistuttaa nirhaantumisesta jäänyt arpi poskessa.
Sunnuntai oli surullinen 6.2.2000, se oli viimeinen elonpäivä isäni 93 vuotta kestäneessä elämässä. Hänet elvytettiin kitumalla kuolemaan kolmeksi kuukaudeksi. Kuolinhetkellä on merkityksensä. Viimeisiksi tunneiksi tuotiin happipullo helpottamaan hengitystä, kun happea säästettiin aikaisemmin kouristusten hetkellä. Kuinka suuren happivajauksen meistä itsekukin aiheuttaa ilmakehään eläessään, siitä ei ole muut kuin Linkola puhunut.
Lapsi tuo leivän tullessaan, mutta vanhukset ovat päättäjille suurin päänvaiva. Jo leikki-ikäiset lapset tiesivät, kuinka äidin pitäisi menetellä, kun kuolee.
- Mene alasti sänkyyn. Sitten otamme korvarenkaasi, toinen toiselle ja toinen toiselle. Se oli tasajako, kuinka kaikki jaetaan. Suurin lakimoka on tuhlaajatytön osuuden perimysjärjestys. Leskimies sai kaiken. Suutari-Oton yhdeksän osakkaan joukossa oli yhtenä uskonnollinen yhteisö ja sopuisan jaon aikaansaaminen oli vaikeaa. Mistä minua muistuttaa jakamattoman kuolinpesän kuolinpesä? Pyysin leskeltä, että hän luopuisi sisaremme osuudesta Isän tähden.
- Miksipä minä luopuisin, oli vastaus. Sitä minun piti huutaa Otavassa. Tulipahan tuo huudettua ulos kuin palosireeni. Kuvaustilanteessa en saanut ääntä kuuluville, vaikka kuinka yritin.
maanantai 18. tammikuuta 2010
Miljonäärien urakka
Englantilainen miljonäärien ryhmä on lähtenyt Ugandaan auttaakseen ugandalaisia omalla työllään elättämään itsensä. Yksi eroaa joukosta omine parantamiskohteineen. Päivittäiset vedenhakumatkat on korvattava vesijohdolla, on rakennettava tie ja hankittava sähkö.
Vihtaniemelle pysyvän asutuksen jääminen oli veden varassa. Juotavaksi kelpaavaa vettä oli riittävästi, onhan Juojärvi 11. suurin Suomen tuhansista järvistä. 1900 muutti Isoisä perheineen Vihtaniemelle mäkitupalaiseksi kunnan savutupaan. Nyt jäljellä oleva Mummonmökki korvasi savutuvan aikanaan. Ei ollut tarvetta lähteä merta edemmäksi kalaan. Se lainehti ihka pohjattomana kuiluna Venemestarin mitatessa sukelluksellaan syvyyttä. Vettä pitkin aina lähdettiin kouluun, kirkkoon, asioille kirkonkylään ja kauppaan.
Autojen lisääntyessä tuli mukavuudenhalu. Piti saada tie Vihtaniemeen. Kunta oli ovela, vaikka ei vielä silloin tiennyt EU:n suurista ja kunnan pienenevistä rahoista. Kun aikansa istuu kunnan virkamiehenä, tulee ahneus ja hyötymistarkoitus kuntalaisten kustannuksella. Alkaa Tiekartta Länsirannalla. Länsiranta nimenä on enne pitkään käytävälle sodalle omistussuhteista ja reviireistä. Jatketaan sotimista asemesotana.
Kirkonkylän ohittaa Sininen Tie idästä länteen. Itä on valmis luopumaan nimenvaalimisyhdistyksestä. On ollut aika perustaa yhdistys ja on aika purkaa yhdistys. Vihtaniemelle on vedetty sähkölinja. Metsänhoitoyhdistys hoiti puukaupan maanomistajien puolesta ja otti puurahat vaivanpalkaksi. Näin olen nähnyt asioista vastaavana tapahtuvan. Kukaan ei tullut Vihtaniemelle siellä asuakseen ja tehdäkseen työtä elääkseen. Kunta avasi tien auki taivasta myöten sijoittajille, uusrikkaille kunnanmökkiläisille. He eivät ole viljelleet eikä varjelleet ympäristöä vai olisiko kateus vienyt kalatkin Juojärvestä.
Kehitys on kulkenut rataa Juojärvestä jätevesiviemäri, kun jätevesilaitos sijaitsee Pahkasalonsaaressa. Veljet, vesitilkka tuokaa! Vedenhakija kaatuu ammuttuna kaivolle päästyään. Verta valunut on kaivoon eikä kukaan sodassa siitä kaivosta ottanut vettä juodakseen janoonsa. Sijoittajien miljoonat eivät kohenna pahoinvointivaltion oloja (tai niitä ei nähdä) vaan pahoinvoiviltakin kerätyt rahat viedään veroparatiiseihin. Tuhontietä kuljen enkä ole yksin.
Vihtaniemelle pysyvän asutuksen jääminen oli veden varassa. Juotavaksi kelpaavaa vettä oli riittävästi, onhan Juojärvi 11. suurin Suomen tuhansista järvistä. 1900 muutti Isoisä perheineen Vihtaniemelle mäkitupalaiseksi kunnan savutupaan. Nyt jäljellä oleva Mummonmökki korvasi savutuvan aikanaan. Ei ollut tarvetta lähteä merta edemmäksi kalaan. Se lainehti ihka pohjattomana kuiluna Venemestarin mitatessa sukelluksellaan syvyyttä. Vettä pitkin aina lähdettiin kouluun, kirkkoon, asioille kirkonkylään ja kauppaan.
Autojen lisääntyessä tuli mukavuudenhalu. Piti saada tie Vihtaniemeen. Kunta oli ovela, vaikka ei vielä silloin tiennyt EU:n suurista ja kunnan pienenevistä rahoista. Kun aikansa istuu kunnan virkamiehenä, tulee ahneus ja hyötymistarkoitus kuntalaisten kustannuksella. Alkaa Tiekartta Länsirannalla. Länsiranta nimenä on enne pitkään käytävälle sodalle omistussuhteista ja reviireistä. Jatketaan sotimista asemesotana.
Kirkonkylän ohittaa Sininen Tie idästä länteen. Itä on valmis luopumaan nimenvaalimisyhdistyksestä. On ollut aika perustaa yhdistys ja on aika purkaa yhdistys. Vihtaniemelle on vedetty sähkölinja. Metsänhoitoyhdistys hoiti puukaupan maanomistajien puolesta ja otti puurahat vaivanpalkaksi. Näin olen nähnyt asioista vastaavana tapahtuvan. Kukaan ei tullut Vihtaniemelle siellä asuakseen ja tehdäkseen työtä elääkseen. Kunta avasi tien auki taivasta myöten sijoittajille, uusrikkaille kunnanmökkiläisille. He eivät ole viljelleet eikä varjelleet ympäristöä vai olisiko kateus vienyt kalatkin Juojärvestä.
Kehitys on kulkenut rataa Juojärvestä jätevesiviemäri, kun jätevesilaitos sijaitsee Pahkasalonsaaressa. Veljet, vesitilkka tuokaa! Vedenhakija kaatuu ammuttuna kaivolle päästyään. Verta valunut on kaivoon eikä kukaan sodassa siitä kaivosta ottanut vettä juodakseen janoonsa. Sijoittajien miljoonat eivät kohenna pahoinvointivaltion oloja (tai niitä ei nähdä) vaan pahoinvoiviltakin kerätyt rahat viedään veroparatiiseihin. Tuhontietä kuljen enkä ole yksin.
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Radioateljee tänään
Vastavierailulla Verkkokirjoittajan talossa on runoilija Jacques Roubaud ja 1178 päivää. Kotisivuni ovat Oppimispäiväkirjan sisällysluettelo. Jokaisella avautuvalla ikkunalla on oma tarinansa. Olen tarvinnut sivujen tekoon apua, kuten kaikkeen tietokoneeseen ja uuteen kirjoitustaitoon liittyvään. Meni hermot monta kertaa, kun esittämäni asiat eivät olleet ymmärrettävässä muodossa. Eivätkä tulleet ymmärretyksi edes YEAT -koulutuksessa. Kouluttaja sai rahansa minun mukanaolosta, itse matkakorvaukset lähipäiville Helsinkiin.
Viimeinen tuomio on vapauttava. Etkö sinä ymmärrä? Olet täyttänyt 64 vuotta. Ikä on ehdoton raja hyväksyttävälle koulutukselle. Toki saat osallistua omaksi iloksesi ja ajankuluksi. On säädetty ehdoton laki koskien työhistoriaa. Ei voi olla halvempaa halvennusta. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa." Kun minua näin rankasti lyödään, mätkin takaisin kaikin voimin. Tosin en tarvitse nostaa edes kättä, kun tänään saarnaja sanoi Jumalan kostavan peräti isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.
Rohkea isä tunnusti pojilleen olleensa katupoika, tinneristi ja vankilassa. 10-kesäiset vaikenivat hetkeksi auton takapenkillä ja sitten tuli palaute kuulemastaan:
- Kuule, Faija, en olisi ihan tuota uskonut. Meillä on hyssytelty lasten korvilta kuulemasta faijojen täydessä ymmärryksessä tai mieltä vailla tehdyistä teoista. Äidille kerrottiin kaikki pahat asiat ensiksi ja siitä suodatettuna isälle, olihan isä katsonut kuolemaa silmiin pyssynpiipun osoittaessa kohti. Isällä oli aina positiivinen ote lastensa elämään, mutta nähdessään ettei hyvä seuraa uusista tuttavuuksista, hän vetäytyi kuin kuoleva peto yksinäisyyteen. Aamukampa 1.8.2003 -1.8.2006 oli kaikki jo takana. Nuo 1095 päivää olivat kertauksen ja unelmoimisen aikaa. Liian aikaisin kouluttaja oli epäillyt motiiviani tulla koulutukseen:
- Mitä sinä täällä teet olethan kohta eläkkeellä? Jos kaikki eläkkeellejäänet häipyisivät näkymättömiin, maa olisi autio ja tyhjä. Sen päivän haluaisin katsoa kärpäsenä katossa, kun yli-ikäiset puuttuisivat jonoista, kaupoista, pankeista ja siellä missä milloinkin ovat kulttuurinkuluttajina. Konsulttien projekteilla pitää kehitellä suurella rahalla lasten ja isovanhempien yhteistä toimintaa. Korvaako projekti elämän, työn se ainakin tekee paperivalmiiksi. Siihen se tavallisesti jää, onhan esteenä sukupolvien välinen kuilu. Eduskunnassa on tärkeintä viettää lakisääteiset lomat täydellä palkalla ja nauttia muutakin rahallista etuutta vastineeksi menetetystä luottamuspulasta. Asioista jotakin tietäviä syrjäytetään, ettei paljastuisi äänestäjille takinkääntötemput ja loikkaukset vastapuolen joukkoihin. Tiitisen lista taitaa olla ainut tarkoin varjeltu valtionsalaisuus.
Viimeinen tuomio on vapauttava. Etkö sinä ymmärrä? Olet täyttänyt 64 vuotta. Ikä on ehdoton raja hyväksyttävälle koulutukselle. Toki saat osallistua omaksi iloksesi ja ajankuluksi. On säädetty ehdoton laki koskien työhistoriaa. Ei voi olla halvempaa halvennusta. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa." Kun minua näin rankasti lyödään, mätkin takaisin kaikin voimin. Tosin en tarvitse nostaa edes kättä, kun tänään saarnaja sanoi Jumalan kostavan peräti isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.
Rohkea isä tunnusti pojilleen olleensa katupoika, tinneristi ja vankilassa. 10-kesäiset vaikenivat hetkeksi auton takapenkillä ja sitten tuli palaute kuulemastaan:
- Kuule, Faija, en olisi ihan tuota uskonut. Meillä on hyssytelty lasten korvilta kuulemasta faijojen täydessä ymmärryksessä tai mieltä vailla tehdyistä teoista. Äidille kerrottiin kaikki pahat asiat ensiksi ja siitä suodatettuna isälle, olihan isä katsonut kuolemaa silmiin pyssynpiipun osoittaessa kohti. Isällä oli aina positiivinen ote lastensa elämään, mutta nähdessään ettei hyvä seuraa uusista tuttavuuksista, hän vetäytyi kuin kuoleva peto yksinäisyyteen. Aamukampa 1.8.2003 -1.8.2006 oli kaikki jo takana. Nuo 1095 päivää olivat kertauksen ja unelmoimisen aikaa. Liian aikaisin kouluttaja oli epäillyt motiiviani tulla koulutukseen:
- Mitä sinä täällä teet olethan kohta eläkkeellä? Jos kaikki eläkkeellejäänet häipyisivät näkymättömiin, maa olisi autio ja tyhjä. Sen päivän haluaisin katsoa kärpäsenä katossa, kun yli-ikäiset puuttuisivat jonoista, kaupoista, pankeista ja siellä missä milloinkin ovat kulttuurinkuluttajina. Konsulttien projekteilla pitää kehitellä suurella rahalla lasten ja isovanhempien yhteistä toimintaa. Korvaako projekti elämän, työn se ainakin tekee paperivalmiiksi. Siihen se tavallisesti jää, onhan esteenä sukupolvien välinen kuilu. Eduskunnassa on tärkeintä viettää lakisääteiset lomat täydellä palkalla ja nauttia muutakin rahallista etuutta vastineeksi menetetystä luottamuspulasta. Asioista jotakin tietäviä syrjäytetään, ettei paljastuisi äänestäjille takinkääntötemput ja loikkaukset vastapuolen joukkoihin. Tiitisen lista taitaa olla ainut tarkoin varjeltu valtionsalaisuus.
Alkutahdit
Gaida troikan alkutahdit haluan kuulla aamunavaukseksi mielenmaisemaan. Jokainen lähtee tahoilleen kertoen päämääränsä. Minun lähdöt ovat harvenneet. Pitää tehdä tikusta asiaa pakollisen viikottaisen kauppareissun lisäksi. Päivän 6.2.2000 jälkeen oli kiire jokapäiväinen. Toiset pitivät siitä huolen. Yhteinen omaisuus joutuu toimenpidekieltoon. Eräänä päivänä istun sitten sisarusten kanssa leivättömän pöydän ääressä. Vieraat miehet vastaavat toimituksesta. Isäni oli yrittänyt estää joutumasta kuolemansa jälkeen halkomistoimituksessa ruodittavaksi.
Riitelijälle lähettämäni kirjeen perusteella vaadin selvitystä, miksi vanhin veli oli joukosta poissa. Jos syy ei tule selville, minä paljastan sen. Sanavalinnasta olen hämmästynyt. Jos on aikonut jatkaa avioliittoa, on hän ollut pakotettu näin tekemään. Mies otti (otti rahaa veljen pankkikirjalla) veljeni puvuntaskusta pankkikirjan, tyhjensi tilin ja palautti pankkikirjan puvuntaskuun. Häipyi viikkokausiksi teille tietymättömille. Poliisit kyselivät ja vaimoparka teki yhteistyötä heidän kanssaan. Vanhemmilleni, veljelleni ja minulle se oli elämän varastaminen. Siksi veli ei tullut halkomistoimitukseen. Minä en riitelisi perinnöstä, mutta vaadin oikeuden toteutumista. Olin joutunut Al-Qaidan päämajaan.
Jos joku tarvitsi piilopaikka kuin Osama bin Laden, olin sen valmis antamaan ja suojelemaan omiani. Asian voin varmistaa toimitukseen liittyvistä kirjeistä. Oman kirjeenvaihdon vaati sisaren kuolinpesän selvittäjä. Sisar kuoli 53-v. Maailman ihanin sisko kysyi minulta:
- Miksi Marke sinua vihaa?
Hämmästyn. Sitä pitää kysyä Markelta itseltään. Kohta sen jälkeen tulee tieto Marken pojan kuolemasta. Hän oli sisarusten lapsista ensimmäinen poistuja, 43-v. Tyttärenä, siskona ja tätinä on minulla paikka suvun sipulirenkaissa. Kuinka paljon minua itkettää sipulinkuoriminen, riippuu sipulin aromista. Ydinperhe on ollut äitini kasvattama ryvässipuli. Jokainen samassa juuressa kasvanut on yhtä arvokas metsäsienien mausteena. Ryvässipulia en ole etsimisestä huolimatta löytänyt. Jalostuksen tuloksena on se onnistuttu muuttamaan toiseksi ranskalaisen sipulikeiton raaka-aineeksi.
Gaida troikka antaa alkutahdit tähän päivään. Jokaiselle suon omat bisneksensä enkä anna kenenkään määrätä minun omista asioista. Minulla on tehtävä yhdistää suvun sipulirenkaat kokonaiseksi sipuliksi. Äiti ja Isä siitä ilahtuvat.
Riitelijälle lähettämäni kirjeen perusteella vaadin selvitystä, miksi vanhin veli oli joukosta poissa. Jos syy ei tule selville, minä paljastan sen. Sanavalinnasta olen hämmästynyt. Jos on aikonut jatkaa avioliittoa, on hän ollut pakotettu näin tekemään. Mies otti (otti rahaa veljen pankkikirjalla) veljeni puvuntaskusta pankkikirjan, tyhjensi tilin ja palautti pankkikirjan puvuntaskuun. Häipyi viikkokausiksi teille tietymättömille. Poliisit kyselivät ja vaimoparka teki yhteistyötä heidän kanssaan. Vanhemmilleni, veljelleni ja minulle se oli elämän varastaminen. Siksi veli ei tullut halkomistoimitukseen. Minä en riitelisi perinnöstä, mutta vaadin oikeuden toteutumista. Olin joutunut Al-Qaidan päämajaan.
Jos joku tarvitsi piilopaikka kuin Osama bin Laden, olin sen valmis antamaan ja suojelemaan omiani. Asian voin varmistaa toimitukseen liittyvistä kirjeistä. Oman kirjeenvaihdon vaati sisaren kuolinpesän selvittäjä. Sisar kuoli 53-v. Maailman ihanin sisko kysyi minulta:
- Miksi Marke sinua vihaa?
Hämmästyn. Sitä pitää kysyä Markelta itseltään. Kohta sen jälkeen tulee tieto Marken pojan kuolemasta. Hän oli sisarusten lapsista ensimmäinen poistuja, 43-v. Tyttärenä, siskona ja tätinä on minulla paikka suvun sipulirenkaissa. Kuinka paljon minua itkettää sipulinkuoriminen, riippuu sipulin aromista. Ydinperhe on ollut äitini kasvattama ryvässipuli. Jokainen samassa juuressa kasvanut on yhtä arvokas metsäsienien mausteena. Ryvässipulia en ole etsimisestä huolimatta löytänyt. Jalostuksen tuloksena on se onnistuttu muuttamaan toiseksi ranskalaisen sipulikeiton raaka-aineeksi.
Gaida troikka antaa alkutahdit tähän päivään. Jokaiselle suon omat bisneksensä enkä anna kenenkään määrätä minun omista asioista. Minulla on tehtävä yhdistää suvun sipulirenkaat kokonaiseksi sipuliksi. Äiti ja Isä siitä ilahtuvat.
Lopusta alkuun musiikin siivin
Lopputahtina soi wignettmusiikki "Tiettömän taipaleen takaa", josta voin kuulla Juhlikin kellon kilinän Vihtaniemen metsälaitumilta lehmien asettuessa Ruohikkoapajalle vilvoiteltuaan ensiksi matalassa vedessä ja sen jälkeen makuullekäydessä märehtimään.Kiviaidassa on digikuvan teksti: Der ingen skulle tru, at nokon kunne bu. Se on minunkin selkäytimessä tallessa olevaa historiaa 1900-luvun alusta. Silloin Isoisä, Ukko-Kusti, siirtyi perheineen Juurikkamäen puolelta mantereesta Vihtaniemelle kunnan savupirttiin mäkitupalaiseksi. Se oli hänen säätynsämukainen ninimike, josta myöhemmin pojat saivat omistamista osoittavan torppari-arvonimen niin hyvässä kuin pahassa.
Tähän samaan hierarkiaan törmäsin palattuani 50 vuoden poissaolon jälkeen syntymäkuntaani. Nyt valtaa pitävät olivat valkoisia, opettajia, johtajia, lääkäreitä ja talollisia. Torppareiden jälkeläiset olivat punaisia eikä heillä ollut opiskeluista huolimatta muuta arvoa kuin lapsen oikeus piikoina ja renkeinä talollisten työläisvanhempiinsa. Minun kohdalla piikuus ei periytynyt. Minulla on Rudof Steinerin sosiaaliseen peruslakiin perustuva ammattinimike; laillistettu hieroja. Olen siitä ylpeä voidessani itse määrätä ammatinharjoittajana työaikani.
Lakisääteisesti hoidin eläkemaksut ja nyt nautin siitä etuudesta "varhennettuna vanhuksena". En ole mikään veltto V, joten arvonimen alkukirjaimet ovat VV. On päässyt unohtumaan yleis- ja erisnimien kirjoitustavan ero. Kaikki kirjoitetaan pienellä jopa saksaksi. 1950-luvulla opetettiin saksaksi kaikki substantiivit kirjoittamaan isolla. Suomeksi vain erisnimet saivat tämän kunnian. Isosta YY;stä erämaassa kasvanut poika sanoi: "Jos tuon iso Y, on se jytky Y." Sinkosi eväspakettisa taululle sanojensa tehosteeksi. Painavasta tuli jykkee. Asioita haluttiin retennii kerrata naapurilta toiselle. Näin kärpäsestä tuli härkänen ja höyhenestä viisi kanaa.
Tänään media hoitaa pienennykset ja suurennukset varsinkin poliitikkojen mielihalun mukaan, onko harmaa vai räväkkä. Kummassakin on sama lopputulos tulee tuppeensahatuksi kuin kissa nyljettiin tuppeen valmiiksi rukkaseksi. Häntä jäi kädensijaksi vetää kissannahkarukkanen käteen. Koirannahkoista tehtyjä rukkasia sanottiin koirakkaiksi. Peitoksi ommeltu oli nahkanen, joskin joku lapsista ei halunnut nukkua karvasen alla. Onneksi pienet koirat ovat povitaskuun mahtuvia korukoiria. Merihevonen on salaperäinen eläin. Koiras synnyttää n. 300 elävää poikasta. Uhanalaisena lajina korulehvähevonen ei ole turvassa, vaan niitä etsitään ihmisen potenssiaineeksi.
perjantai 15. tammikuuta 2010
Solo für Vier
Tämä veljeni istuttama koivikko ratkaisi halkomistoimituksessa lopputuloksen Kiikkukallion ja venepaikan lisäksi. Osuuksia yhteisössä on edelleen 4, vaikka yksi osakas halusi vaihtaa osansa rahaksi. Välj'vouhkia riittää aina toteuttamaan päättömiäkin halkomisia. Hulluilla on aina purjetuuli.Näyttötutkintomestari jäljitti YEAT:n loppuarvioinnissa kansainvälisessä rikostutkinnassa käytettyjä menetelmiä hankkiessani yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen. Olihan isäni viimesen elonpäivän seuraukset kohdallani yhtä tuntemattomat kuin Suomen tulevaisuus naispresidentin tultua valituksi 6.2.2000. Heti isän hautaamisen jälkeen sain ensimmäisen uhkauskirjeen viedä Yhtymän tilitiedot naapurikuntaan tilitoimistoon. Lisäksi minun pitäisi luopua valtakirjalla annetusta prokurasta hoitaa Yhtymän raha-asioita. Omaishoitajana olin syytetty isän eläkerahojen tuhlaamisesta.
Presidentti valittiin kuitenkin uudelle kaudelle syyttämättä vielä silloin valtionpetoksesta. Kymmenessä vuodessa olen käynyt läpi suuria muutoksia suvun, kunnan ja valtion sisällä. Ainakin oppirahat on tullut maksetuksi. Seuraan poliisisarjoja, Derrick ja der Alte, teeveestä. Ally McBeal:in kanssa seurasin toteutuneita laillisia toimituksia aikanaan. Nyt olen sairaalasarjojen kouluttama lääkärihoitaja viihdepuolella. En ole hakenut lääkärinvirkaa, kun olen saanut arvonimen "Varhennettu Vanhus" osamaksulla. Minulla on ammattitauti, josta kerron myöhemmin ja "zu Hause Pflegen"/närståendevårdaren ja laillistetun hierojan ammattiylpeys. Kateelliset medborgaret ovat yrittäneet kaikin tavoin estää elämisen ennenaikaisella kuoleman ennustamisella tai poliittisilla virkamiesvehkeilyillä. Silloin en vielä ollut vanhainkotipaikkaa varannut. Nyt sillä ei ole mitään merkitystä, kuka olen, mistä tulen.
Neljä vanhusta vietti päivänsä suunnitellen kassakaappimurtoa rahaa saadakseen. Toteuttajia aina löytyy nuoremmista ammatinharjoittajista. Rikosten selvittäminen on tämän päivän poliisien työtä ja uutisten loppuunkaluttu aihe. Selvittämättömiksi monet rikokset jäävät. Joku menettää henkensä turhaan, kun ammuskelija on täyttä ymmärrystä vailla. Suurin menetys on heittää helmiä sijoille ja tuhlata ruutia harakoihin.
Kirkko kuuli Kuopiossa Merenneitojen kutsun seireenien lauluna ja seurasi sitä. Samoin Mikko lähtiessään kirkonkylästä Vihtaniemelle tekemään puukauppaa. Saarien välistä jää jo kesti kulkea. Juojärvi oli vielä eilen lainehtinut vapaana suurella selällä. Seireenin kutsu sai Mikon poikkeamaan jäätyneelle ulapalle. Potkuri vajosi jäihin, Mikko ehti huutaa henkensä hädässä. Huudon kuullut tuli paikalle, jonne karvahattu oli jäänyt merkiksi.
Sen päivän muistan kauhun ja helpotuksen päivänä.
Poliisi ilmoitti veljeni hukkunneen. Sytytettiin Mikon haudalle kynttilä. Mikon naapuri kyseli, olimmeko Mikon sukulaisia. Syy kyselyyn oli taloyhtiössä Mikon hoitamattomat vastikkeet, jotka hän hoiti joka kuukausi pankissa. Mikko oli yksineläjä. Kun pesää selvitettiin, hänelle löytyi isän puolelta veljiä, joista kukaan ei ollut tietoinen.
Isäni sukuselvitystä valaistiin minun elämänvaiheilla avioerosta nimenmuutokseen. Se oli virkavirhe seurakunnalta, mutta saivathan taloyhtiössä ja pankissa uutta vettä myllyyn minua jauhaessaan.
Tein valokuvallisen elämäntarinan ja sen kautta voin purkaa valtasuhteita, joilla minua on pidetty herran kurissa ja nuhteessa. Eikä se kohdistu menneeseen vaan jatkuu tähän päivään. Haitissa tärähteli maa ja köyhät haitilaiset ovat hätää kärsimässä. Meillä otetaan lisää velkaa ulkolaisten pankkien pelastamiseksi. Kumpi puhuttelee enemmän; haitilaisten köyhyys vai suomalaisten rikkaus?
Opittuani nukkumaan sängyssä pyysin yöllistä puhuttelijaa: Lopeta, haluan nukkua! Samaa linjaa pitkin tuli vastaus: Nythän minä vasta aloitan. Kukkaronvartijoille tiedoksi. "Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole." Joh.12: 8
Rikkaista ei mainita mitään, jos ei lasketa kukkaronvartijoita tähän kastiin kuuluvaksi. Ovathan he aina katsoneet oman etunsa tärkeimmäksi. Lapsille sitten kun loppuu, levitellään käsiä olipa kyse lääkäri- tai muista verorahoilla tuotetuista palveluista. Ei ole aikaa eikä rahaa. SAK vielä pystyy valitsemaan haluamansa puolueen puheenjohtajaksi. Hän on nuori ja nainen. Leikistä luopunut sen sanoi: SAK niin haluaa eikä minusta ole naiseksi. Ikääkin on liikaa. Mitenkä nyt suu pannaan, kun kaikilla puolueilla ei ole SAK:n rahallinen tuki takana? Lehtomäki vertasi Kataisen etuun olla puolueen kellokas. Kataisella on vaimo, jota hänellä ei ole.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
