Kiitokset Metsäneuvoja Jouko Tuomaiselle

On mukava kuulla miestä, joka uskoo siihen, mitä hän sanoo. Heitä vain on niin harvassa. Jouko Tuomainen, olet toinen tuntemistani miehistä, joista voin näin sanoa.
Tuusniemen Joulu 2008 on julkaistu ja loppiaisena luin Itämaan tietäjien vierailusta. Kiinteistöyhtymä Tirkkonen sai kirjeen Kallaveden metsänhoitoyhdistykseltä. Harvoin nämä kirjeet ovat olleet odotettuja. Pelkäsin pahinta jo ennen joulua tuntiessani ahdistusta ja yksinäisyyttä. Kirje herätti kuitenkin autobiografisia muistoja Tuusniemeltä, olihan allekirjoittajana metsäneuvoja, tuleva eläkeläinen Jouko Tuomainen.
Minä arvostan sinun työtäsi hoitaessasi meidänkin metsäasioita ensiksi isäni ja veljeni kanssa. V.1986 isäni otti minut mukaan yhteisten asioiden hoitoon antamalla minulle prokuran vastata vanhempien 8/8 lahjakirjalla lapsuuskodista. Otimme vastaan Kiinteistöyhtymä Tirkkosen nimellä metsäomaisuuden hoitamisen ja vastuun huolehtia velvollisuuksista, veroista ja maksuista.
Tämä ei minua mitenkään velvoittanut tulemaan vanhempieni hoitajaksi. Olin kesäharjoittelijana 1989 kaksi kuukautta, kun äitini oli halvaantunut ja loman loppuessa isällä todettiin syöpä. Vuosi kului sairaalakierteessä. Seuraavana syksynä äiti olisi ollut valmis menemään laitokseen, kun ei jaksanut enää laittaa ruokaa perheelleen. Isä soitti aikaisin aamulla. Kysyin: "Onko äiti kuollut?" Murheellinen isä kertoi äidin päätöksestä. Lohdutin häntä ja lupasin. "Minä tulen." Jouluksi 1990 olin toteuttanut lupaukseni. Omaisuuden hoitamisen lisäksi minusta oli tullut vanhempieni omaishoitaja.
Sinäkin arvostit minun työtäni laillistettuna hierojana. Pyysit käymään äitisi luona joulun edellä vuodeosastolla. Äitisi oli maannut sängyssä keväästä halvauskohtauksen jälkeen. Kohtasin siellä Ihmisen. Laitoksen kuntohoitaja nojasi seinään. Kysyin, mitä hän siinä seisoi? Hän sanoi katsovansa, mitä minä teen. Olen hieroja ja hieron. Nostin asiakkaani istumaan, hieroin kädet ja kuivahierontana, mitä niissä oloissa pystyin tekemään. Kyselin hänestä yhtä ja toista. Mitä hän tekisi, jos pääsisi kotiin? 
- Kirjoittaisin joulukortit. Kävin muutamia kertoja. Vaihdoimme kuulumisia kuin vanhat tutut. Nauroimme kerran katketaksemme, mutta en muista, mikä meitä niin hytkäytti.
Riitta työnsi potkurilla Akselin katsomaan vaimoaan. Akselin kuulo oli heikentynyt korkean iän vuoksi. Akseli tervehti muodollisesti puolisoaan kädestä monen silmäparin seuratessa vierestä. Sitten hän istui tuolille sängyn viereen. Huomasin ihmisen ikävän ja eron tuoman tuskan. Menin heidän luokseen. Otin Akselin molemmat kädet omiini ja liitin ne puolison käsiin sanoen: "Saa sitä pitää rakastaan kädestä, vaikka hän on sairaalan sängyssä." Akselin kasvoille levisi hymy ja autuas ilme. Sängyn ja tuolin korkeusero herpaannutti kädet erilleen, mutta Akseli hymyili.
Olin joululomalla ja lähetin kortin äidillesi. Lupasin vielä tulla hieromaan joulun jälkeen. Sillä aikaa äitisi kuoli.
Vuoden kuluttua Akseli oli ulkoilemassa potkurin kanssa. Osuuspankin risteyksessä hän jo kaukaa tervehti. Kertoi, kuka oli, kuinka vanha oli ja mitä oli tekemässä. Muistinhan minä hänet ja otin molemmin käsin hänen käsistään. Hän muisti minut, mutta samassa vastasi surullisena, kun hän ei kuule.
Vielä sain toivottaa Akselille hyvää joulua sairaalan aulassa. Hänet oli puettu joulunpunaiseen nuttuun ja hattuun. Halasin häntä ja kirkas kyynel vierähti Akselin poskelle.
Matkalla omaan vanhuuteen minusta tuli kuolevien hoitaja. Se on kutsumus ja ammattitauti. Seurausta ihmisten kohtaamisesta. Tietoisesti yritän pyyhkiä sitä leimaa pois itsestäni. Siihen on auttanut välimatka ja uuden verkkokirjoitustaidon oppiminen. Vihtaniemellä on autiota ja tyhjää mummolassa. Sonera purkaa lankapuhelinyhteyksiä pois. Kunta myi rantansa niin tarkkaan, että meidän lapsuuskodin uimarantaa ollaan muuttamassa viihde- ja vapaa-ajankeskukseksi kunnan pienellä ja Eu:n suurella rahalla. Kaikkia hankkeita viedään eteenpäin uusrikkaiden kunnanmökkiläisten lomakiinteistöjen rahallisen arvon lisäämiseksi. Lähinaapurien osoitteet ovat Moskovassa ja rahoitusyhtiöllä jossakin maailmalla.
Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Mitä minä muistan, siihen voi tutustua kotisivullani ***www.koti.phnet.fi/maire41/ ja blogissani Munkkiklubilla.
Minulle eläke tarkoittaa tilille tulevaa, pientä rahasummaa. Tulevat eläkeläiset lakaisevat kaupungin kaduille heitettyjä natsoja, kun mitään virallista organisaatiota ei enää kannata ylläpitää.
Jouko Tuomainen, nauti sinä terveistä eläkepäivistä ja eläkkeestä, joka arvostetusta palkkatyöstä on kertynyt. Rahalla en itse voinut tulevaisuuttani varmistaa. Se on ollut korkeimmassa kädessä, että minusta tuli radioateljeen bisnesenkeli; kun rakkaus kohtaa rahan.
Viimeksi puhuimme tuusniemeläisen pikkuserkkuni Antti Holopaisen etenemisestä politiikassa. Asumme täällä kaupungintalon puiston vastakkaisilla puolilla. Tuusniemellä on välillämme Juojärveä ja Pitkasaari.
Luin käydessäni isän kuoltua lähetettyjä adresseja. "Muistoa kunnioittaen", ja sen teen nytkin. Millä mitalla minulle mitataan, sillä mitalla minä mittaan. Jouko Tuomaiselle kiitoksia yhteistyöstä niin paljon, että riittää ja neljännen ukkaasin muistoista. Elämä on kotimatka.

Maire Tirkkonen YEAT
Lahti, 7. p:nä tammikuuta 2009

PS. En osaa enää kirjeitä kirjoitella. Minulla ei ole kirjesalaisuuksia.

***RIP YEAT ja Verkkokirjoittajan talo dnan kotisivutilapalvelimella. Uusi osoite nettihotellissa: http://kleinitar.info/MaireTirkkonen/ 

Lahti, 22.1.2014

Omaishoidosta ooppera

Omaishoidon pelisäännöt ovat vaiheessa. Yhteiskunta on tuuliajolla veroparatiisejä etsiessään. Aina joku valkopää ehtii myydä meidät ulkolaisille perijöille. Pikku hiljaa elämän tarkoitus valkeaa. Tuomas kertoi viimeisistä kiusauksistaan. Minulle hän sanoi: "Perketi, saaketi jätetään toiseen kertaan." Hoosianna yhdellä kertaa rukous ja kiitos. Eletään aikaa, jolloin haudalla vartiovuoroon määrätyistä sotilaista toinen arveli. On pysyttävä hereillä. Jos hauta on tyhjä, silloin viimeinen villitys on pahempi kuin ensimmäinen. Sille viimeiselle villitykselle on ollut alkua isäni viimeinen elonpäivä, 6.2.2000. Silloin Suomi sai 1. naispresidentin. Seuraava päivä isoisän kuolinpäivä on myös isän kuolinpäivä 7.2.2000. Tänään kirjoitan paimenpojalle saatesanat:

Das Lied meines Herzens

Dunkler Hain in Tuonis Lande,
fein steht da ein Bett im Sande,
dorthin geleit ich mein Kindlein.

Holde Lust wirst du da haben,
gehst mit Tuonis Hirtenknaben
auf den demmrigen Feldern.

Holde Lust winkt da dem Kinde,
abends lullt im Arm gelinde
ein dich Tuonelas Tochter.

Tuonis Hain hat Ruh und Frieden,
fern vom Streit und Hass hienieden,
fern von der Welt, der falschen.

Netti oli yliaktiivinen, kun hain tätä A. Kiven runoa ja romania Die sieben Brüder. Hainpa missä muodossa tahaansa, aina jouduin homo-, porno- ja muille lapsilta kielletyille sivuille. Eikä meno ole mihinkään siistiytynyt hämäläisistä lilliuksiin. Sisso, en ota kaikkea minulle tarjottua niin todesta. Totuus on taruakin ihmeellisempää ollut aina.

Viimeiset lilliukset

YEAT:n näyttökansiossa on paljon puhuvat kuvat. Lilliuksen turpajumppa ei ollut niin peilin edessä harjoiteltua, kun hän pesi käsiään. Kukaan ei ottanut vastuuta optiopalkitsemisjärjestelyistä. Kukaan ei ole ottanut kunnassa vastuuta, mikä on marssijärjestys seuraavat 100 vuotta Vihtaniemellä. 
Varastotalo on vielä paikallaan uusiokäytössä, ehkä tyhjilleenjääneenä tai vallattuna. Mutta tuskin siitä tulee lomakiinteistöä kuin Vihtaniemellä lahot mummonmökit kunta vei rakennusvalvontarekisteriin lomakiinteistöinä. Motiivina on saada siellä ennen eläneiden jälkeläiset maksumiehiksi velivenäläisille tulla kunnan rantojen omistajiksi. 
- Kyllä ne ovat viisaita, kuuluu pilven reunalta. Isälleni ei tullut mieleenkään käyttää ketään hyväksi saadakseen itselleen rahallista etuutta. Kiinalaisessa helvetissä jatkaa jokainen elämäänsä tavallaan tietämättä kuolleensa. Sinne on kiintiö täysi Vihtaniemellä. 
7 talvisavua on sammunut ja tuonpuoleisen jatkajat ovat ne yli 100 kunnan uusrikasta mökkiläistä, jotka kunta on lahjonut puolelleen.

Ensimmäiset hämäläiset

Samoihin aikoihin tapahtui kotihoidontuesta siirtyminen omaishoidontukeen. Kunta haistoi säästökohteen pienentää tukea lakia vastaavaksi. Kysyin sosiaalijohtajan tekemästä päätöksestä. Käsittämättömän sepustuksen mukana oli valitusosoitus:
Tähän päätökseen tyytymätön asianomistaja on oikeutettu hakemaan muutosta Kuopion lääninoikeudelta kirjallisella valituksella kolmenkymmenen (30) päivän kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan tiedoksiantopäivää lukuunottamatta. Valituskirjelmä voidaan sanottuna aikana antaa myös sosiaalilautakunnalle, jonka tulee viipymättä toimittaa se omine lausuntoineen edelleen.
Tiedoksiantotodistus
Tämä päätös on lähetetty 22/12 1993 asianomaiselle

Tiedoksiantaja Sihteerikkö

Tähän päätökseen sisältyi omaishoidontuesta isältä peritty palvelumaksu sosiaalilautakunnalle minun tekemästä työstä. Meidän käyttöön tulevia rahoja omaishoidontuki ei lisännyt latin latia vai minkä rahayksikön aikaa silloin elettiin.
Jos rahaa on riittävästi, siitä ei tarvitse puhua. Hitaat hämäläiset ehtiäkseen mukaan käytiin jatkosota ja talvisodanhengessä huudetaan meitä hätiin, kun pankkimaailma sukeltaa jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä. Tai oikeastaan x 5,4 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuotta kerrytti minun 10 omaishoitovuodesta Guinnessin ennätysten kirjassa 54 vuotta. En ole jakamassa rahaa kenellekään. Mutta kenellä sitä on liian vähän pitää järjestellä lisää hämäläisistä ja lilliuksiin. Tasa-arvoa ihmisten kesken peräänkuulutan ja lähden Papualle. Siellä ovat lakanneet syömästä toisiaan.

Koira haudattuna

Sain kutsun Vihtaniemen yksitystien tiekunnan kokoukseen. Kunnalla on ollut kiire hankkia Pitkäänsaareen talviasukas. Meidän uimaranta on tienpää. Kunta myi rantansa niin tarkoin tonteiksi, että meidän vanha rakennuspaikka yli 100 vuotta suvun asuttama on jäämässä jalkoihin viihde - ja vapaa-ajan käyttöön. Kun pesän osakkaat saivat jokainen osuutensa isän miljoonaperinnöstä, olisin minäkin halunnut ottaa osuuteni käyttöön. Pyysin tietoimituksen tiepätkän poistamiseksi. Mutta toimitusinsinöörin toimesta toimitus päättyi joukkoraiskauskohtaukseen. Kuusi miestä minua vastaan. Kysyin kuinka tässä näin kävi. Julkea uskottu mies sanoi: 
- Rakenna korvaava tie ja rekisteröi se, niin tämä osuus raukeaa. Kysyin: "Mitä perkeleitä te luulette olevanne lisätessänne rasitteita minulle." 

Kaikki tiesivät, että olin ollut isän pyynnöstä asioiden- ja omaishoitajana yli kymmenen vuotta. Kokous päättyi siihen. Toinen uskottu mies tärisi kuin horkassa tarjotessaan kättä hyvästiksi. Sen jälkeen en ole halunnut osallistua heidän isääni ja minua halventaviin kokouksiinsa. Tämä on kovaa peliä markkinavoimien ehdoilla, kun ihmisoikeuksien julistus ja kymmenen käskyä eivät merkitse mitään. 

Aamuyön tunneilla pyysin puhuttelijaa lopettamaan. Haluan nukkua. Vastaus tuli saman tien. Nythän se vasta alkaa. Kaikki tämä on johtanut projektikoulutuksiin. Viimeisenä oppisopimuskoulutuksena yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdoksiin. YEAT:n näyttökansiossa se on tehty paperilla, mutta käytännössä sen toteuttaminen on vaikeaa. Verirahoilla kavaltamisesta ei voinut saada aikaan muuta kuin tienpäässä olevan puidenvarastoimispaikan muukalaisille hautausmaaksi. Joh. 12:1-8 voit lukea, mitä on kirjoitettu kukkaronvartijoista Betaniassa.
Matt. 27:3-10
"He ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, / hinnan, jonka arvoiseksi he tämän miehen / israelilaisten puolesta olivat arvioineet. / Ja he ostivat niillä savenvalajan pellon, / niin kuin Herra oli minua käskenyt."

Tultuani takaisin paikkaan, mistä olin lähtenyt profeetaksi omalle maalle, osallistuin Pääsiäisen Kärsimysnäytelmään. Etsittiin syytä Jeesuksen vangitsemiselle ja ristiinnaulitsemiselle. Tunsin nahoissani olleeni samanlaisissa oikeudenjakotilaisuuksissa. Tämä kulttuuriperintö elää juhlapuheissa ja pyhäpäivinä. Joidenkin valittujen kohdalla myös arjessa hyvinvointivaltion kaatopaikoilla ja Fellmannin pelloilla.

Rikas nainen

Teema palaa Aapelin aikaan. Se elää minussa leimautumisena aikaan ja paikkaan isoisän vierihoidossa. Hän oli verenseisauttaja niin kuin minäkin. Isoisä ei osallistunut assistenttinä kuninkaalliseen kallonporaukseen hovissa. Hänen pojastaan tuli sijaiskärsijä, kun isoisä oli torppari ja poika punainen. 
Sinuhe Egyptiläisestä saamme lukea faaraolle tehdystä kallonporauksesta. Isäni, 12-vuotias pikkupoika todisti veljensä kohtalon. Lainsäädäntö köllötti lapsen kengissä. Ei tunnettu käskyjä eikä lapsia suojeltu K 12 -merkeillä. Tämä aika toistuu netissä kellaripetojen ajankuluna. 

Rikas nainen ottaa yhteyttä. Haluaa tulla käymään, kun kaikki aikalaiset ovat jo kuolleet eikä kukaan kumarra häntä perinnön toivossa. Hän osoittautui masokistiksi ja minä tein sen, mitä hän pyysi. Hänellä oli ollut mieshierojiakin. Sydänkohtauksen partaalla hän poistui ja piti pitkän tauon. Kadulla on liukasta. Hän purjehtii sisälle jääpiikit kengissä. Pitäisi olla mattoa hänen kulkureitillään käytävillä. Hän manaa. 
- Itsepähän maksat parketin hiomisen, kun vuokraisäntä näkee. Minunko on vastuu? Entinen painija pyytää minua kädenvääntöön tullessaan hierontaan. Väännetään sitten kättä, kun työ on tehty. Pistän turbovaihteen päälle. Sitä saa mitä tilaa, jos hieronnasta on kyse. Käytän kiinalaista hierontaotetta "polttava rauta" yli kipukynnyksen, jos asiakas haluaa minulta voimannäytteitä. Muuten kipu on makeaa, jota pitää saada lisää. On sanonnan paikka: Hieronnan pitää purra. Painijaa en koskaan enää nähnyt. Edunvalvojakin vaihtaa kadun toiselle puolelle minut nähdessään. Ei halua enää pelata nokkapokkaa minun kanssani. Puntit on tasan, mutta viisarit riipin raapin.

Salpietarikyyti kirkkoon

Paikka ja aika ovat oikeat. Olen valmis lähtemään. Tilaan pirssin rapun eteen. Hämmästyn kysymystä, missä kaupungissa rappu on. Kaupunki on pysynyt paikallaan, mutta palvelualuetta on laajennettu peräkylille toisiin lääneihin tai maakuntiin. 
Seison kadulla ja kohdalleni kaartaa suttuiseksi maalattu auto. Apulanta on saanut liikkuvan sponsorin. Olen menossa Launeen kirkkoon. 
- Mihinkä niistä? Kuinka sen selittäisin, enhän tiennyt muita kuin sen ainoan oikean. Sinne olikin rakennettu kirkkoja vieri viereen ja sivukadun varrelle. Pääsemme yhteisymmärrykseen evankelisesta kirkosta. Vielä tähän liittyy tarinaa, minut oli tästä kirkosta erotettu liittyäkseni saksalaiseen ev.-luth. seurakuntaan. Se on minun seurakuntani. Osoitteenmuutos ei heitä minua enää hernepussina tuikituntemattomaan rekisteriin. Seurakunnan anti on enemmän kuin nimi papinkirjoissa. 

Nyt on saksankielinen jumalanpalvelus. Musiikki ei ole kielestä kiinni, eikä sisältökään poikennut kirkkovuoden aiheesta. Uskonpuhdistaja Martti Luther on syntyperältään saksalainen. Nyt on vain käymässä niin, että kirkko tekee puhdistuksiaan kuin 1918 aikoihin. Mistä moinen, ei mahdu minun sahanpuruaivoihin. Musiikki "Mylly Schwarzwaldissa" vie minut kauas. Olisiko se salainen kohtaamispaikka Obaman vierailun aikana. Kaikkia näitä mietin ja törmään yhteen ihmiskunnan suurimpiin keksintöihin - kirjoitustaitoon. Sen opettamista kirjoitustaidottomille pidetään tärkeänä, mutta meille kalligrafiataitoisille sen esteeksi tuodaan välineellinen, maksullinen verkkokirjoitustaito. Viestintä lankapuhelimella on vielä mahdollista Vihtaniemellä mummolassa, mutta sitäkin ollaan purkamassa pois. Sukupolvi ei voi vaihtua, kunnan tuomiolla 'siellä ei ole elämisen mahdollisuutta'. 
Olemme joutuneet perinnön takia rahastuksen kohteeksi. Minun onneni on ollut kirjeenvaihto saksaksi yli 50 vuotta. Illalla sain luvan vielä jatkaa; edes yhden kerran oli toivottua kirjoittaa kirje saksaksi. 
*Punam - ilman lapsuutta* on meillä tämänikäisillä käänteinen ja voimme sen ilmaista, ettei meille suoda arvokasta vanhuutta, jos vanhuutta ollenkaan. Me olemme jo varhennettuja vanhuksia ennen eläkeikää. Nyt syntyy ukkoina jo sylilapset maailman nopeimpina kaahareina. Meillä sodanaikana syntyneillä oli lapsuus, sai käydä koulua ja oppia kirjoittamaan. Rehtorska pesi käsiään jatkuvasti saksankielen päähän takomisen tuloksista osoittaen viattomuutensa meidän kielitaitoon. Munkkilatinistina opin kirjoittamaan.
Birgitan rukous
Osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan.
Uskallettua viipyä ja vaarallista on jatkaa matkaa.
Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
Tulen luoksesi niin kuin sairas tulee lääkärin luo.
Anna, Herra, minun sydämelleni rauha.
Amen.