Sarja alkaa. 1/6. Martin Dyrskog varttui tiettömän taipaleen takana Bjerkereimissä, mutta joutui onnettomuuden takia muuttamaan Røyslandiin. Tila on syrjäinen, ja Martin joutuu niittämään heinän lehmilleen viikatteella.
Vahvuuteni
Lukulehti palaa tältä vuosituhannelta viime vuosisadan alkuun tiettömän taipaleen taakse Juojärven rannalle 7 km pitkään kapeaan niemeen, Vihtaniemeen. Isovanhempani saivat kunnanmökin asuttavakseen, olihan mantereen puolella sijainnut Tirkkolan paikka 400 ha hävinnyt olemattomiin monien jakojen kautta.
Vanhemmilleni elämä Vihtaniemellä on ollut työtä vuorotta. Lapset syntyivät maailmaan 4 ensimmäistä sotalapsina ja 4 seuraavaa rauhan aikana. Lapsuuskotia arvosti jokainen omalla tavallaan ja muutti pois työn perästä. Kesät vietettiin kuitenkin kotona osallistuen heinätöihin ja marjanpoimintaan, kun sato oli kypsynyt.
Talvet viettivät he kolmistaan äiti, isä ja vanhin veli. Ilman veljen apua, he eivät olisi voineet jäädä Vihtaniemelle, olihan kirkonkylään 7 km järvimatka käydä kaupassa ja hoitaa asioita. Matka taittui kesäisin soutamalla ja myöhemmin moottoriveneellä. Talvella käytettiin jäätietä hiihtäen tai hevosella aina umpihangessa. Koskaan ei illalla tiennyt, oliko aamulla edes hiirenhyppyä lumisateen jälkeen.
Niemen vakituiset asukkaat, 7 talvisavua, hankkivat tien Vihtaniemeen, kunta suurimpana maanomistajana. Tie auki taivasta myöten myi kunta rantansa kunnan uusrikkaille mökkiläisille. He saivat aikaan Tiekartan Länsirannalla Israelin ja Palestiinan maaomistusriidan mallin mukaan.
En ollut vielä verkkokirjoitustaitoinen, joten jouduin pyytämään neuvoa, mitkä olivat kunnan aikeet lapsuuskodin kohtaloa ajatellen. Heillä oli omat ajatukset meidän omistuksista, ja meillä omat. Kun sanelupolitiikkaan ei suostuttu vastaanpanematta, saatiin aikaan kunnon riita kuin perinnönjaossa, jossa riitelevä asiakas saa riitelevät asianosaiset asianajajineen puolelleen. Siksi tämä kestää 90 -luvun laman ja koronakaranteenin.
Kun YrittäjänErikoisAmmattiTutkinnon suorittaminen ei riitä sukupolvenvaihdokseen lapsuuskodissa, on uskottava lupaukseen, joka sisältyy neljännen käskyn noudattamiseen. Kaikesta olen selvinnyt tähän asti, niin selviän tästä eteenpäin tulevista tehtävistä. Luvattu taivasosuus eikä pinssi kymmenestä omaishoitovuodesta ole ollut motiivini.
Tässä päätöksiä odotellessa palaan elämäni alun 12 vuoteen, jotka sain viettää kotona. Swot -analyysin 1. kuva - vahvuuteni - on käynyt toteen. Juoksin keväisin ympäri maita ja mantuja etsien valkovuokkoja, joista äitienpäivänä laulettiin. Tuloksetta, eihän meidän korkeudella vuokot kasvaneet.
Muistan korkean kiven, jolla kävin istumassa ehkä lukemassakin. Kivi jäi halkomistoimituksessa Ainolan tontille. Kerroin siitä hänelle hänen eläessä, mikä perinne kiveen liittyy. Aino kuoli ja hänen jälkeensä suoritettiin perinnönjako. Lapsettomana hänen perillisiään oltiin sisarukset. Se oli mielenkiintoinen tilaisuus. Minua tentattiin jakomiehen edessä äidin ja isän kuoleman jälkeen tehdystä perinnönjaosta. Missä ovat rahat, jotka jäivät heidän kuolemansa jälkeen? Olin yllättynyt ja tästä syytöksestä seuraa jatkoa käräjäoikeuteen rahojen väärin käyttämisestä valtakirjoilla asioita hoitaessani.
Siskon tyttö teki ostotarjouksen kesämökistä, mutta itse korotin tarjousta. Osakkaat saivat osuutensa rahana ja maksoin tasinkoa ja näin kesämökki siirtyi minulle. Ainon kanssa olin puhunut mökin kohtalosta, kun hänestä aika jättää. Hän teki testamentin, mutta koskaan sitä ei allekirjoitettu. Se toimi kuin aarrekartan ohje. En koskaan ollut ajatellut, että minulla olisi vapaa-ajan asunto ja kesämökki. Katson Vahvuuteni -kuvaa yhtä rakkaudella kuin valokuvaa hymyilevästä Ainosta valkeassa mekossa ja punaisia kumisaappaita täynnä kukkia pöytäkalenterissa.
Vanhemmilleni elämä Vihtaniemellä on ollut työtä vuorotta. Lapset syntyivät maailmaan 4 ensimmäistä sotalapsina ja 4 seuraavaa rauhan aikana. Lapsuuskotia arvosti jokainen omalla tavallaan ja muutti pois työn perästä. Kesät vietettiin kuitenkin kotona osallistuen heinätöihin ja marjanpoimintaan, kun sato oli kypsynyt.
Talvet viettivät he kolmistaan äiti, isä ja vanhin veli. Ilman veljen apua, he eivät olisi voineet jäädä Vihtaniemelle, olihan kirkonkylään 7 km järvimatka käydä kaupassa ja hoitaa asioita. Matka taittui kesäisin soutamalla ja myöhemmin moottoriveneellä. Talvella käytettiin jäätietä hiihtäen tai hevosella aina umpihangessa. Koskaan ei illalla tiennyt, oliko aamulla edes hiirenhyppyä lumisateen jälkeen.
Niemen vakituiset asukkaat, 7 talvisavua, hankkivat tien Vihtaniemeen, kunta suurimpana maanomistajana. Tie auki taivasta myöten myi kunta rantansa kunnan uusrikkaille mökkiläisille. He saivat aikaan Tiekartan Länsirannalla Israelin ja Palestiinan maaomistusriidan mallin mukaan.
En ollut vielä verkkokirjoitustaitoinen, joten jouduin pyytämään neuvoa, mitkä olivat kunnan aikeet lapsuuskodin kohtaloa ajatellen. Heillä oli omat ajatukset meidän omistuksista, ja meillä omat. Kun sanelupolitiikkaan ei suostuttu vastaanpanematta, saatiin aikaan kunnon riita kuin perinnönjaossa, jossa riitelevä asiakas saa riitelevät asianosaiset asianajajineen puolelleen. Siksi tämä kestää 90 -luvun laman ja koronakaranteenin.
Kun YrittäjänErikoisAmmattiTutkinnon suorittaminen ei riitä sukupolvenvaihdokseen lapsuuskodissa, on uskottava lupaukseen, joka sisältyy neljännen käskyn noudattamiseen. Kaikesta olen selvinnyt tähän asti, niin selviän tästä eteenpäin tulevista tehtävistä. Luvattu taivasosuus eikä pinssi kymmenestä omaishoitovuodesta ole ollut motiivini.
Tässä päätöksiä odotellessa palaan elämäni alun 12 vuoteen, jotka sain viettää kotona. Swot -analyysin 1. kuva - vahvuuteni - on käynyt toteen. Juoksin keväisin ympäri maita ja mantuja etsien valkovuokkoja, joista äitienpäivänä laulettiin. Tuloksetta, eihän meidän korkeudella vuokot kasvaneet.
Muistan korkean kiven, jolla kävin istumassa ehkä lukemassakin. Kivi jäi halkomistoimituksessa Ainolan tontille. Kerroin siitä hänelle hänen eläessä, mikä perinne kiveen liittyy. Aino kuoli ja hänen jälkeensä suoritettiin perinnönjako. Lapsettomana hänen perillisiään oltiin sisarukset. Se oli mielenkiintoinen tilaisuus. Minua tentattiin jakomiehen edessä äidin ja isän kuoleman jälkeen tehdystä perinnönjaosta. Missä ovat rahat, jotka jäivät heidän kuolemansa jälkeen? Olin yllättynyt ja tästä syytöksestä seuraa jatkoa käräjäoikeuteen rahojen väärin käyttämisestä valtakirjoilla asioita hoitaessani.
Siskon tyttö teki ostotarjouksen kesämökistä, mutta itse korotin tarjousta. Osakkaat saivat osuutensa rahana ja maksoin tasinkoa ja näin kesämökki siirtyi minulle. Ainon kanssa olin puhunut mökin kohtalosta, kun hänestä aika jättää. Hän teki testamentin, mutta koskaan sitä ei allekirjoitettu. Se toimi kuin aarrekartan ohje. En koskaan ollut ajatellut, että minulla olisi vapaa-ajan asunto ja kesämökki. Katson Vahvuuteni -kuvaa yhtä rakkaudella kuin valokuvaa hymyilevästä Ainosta valkeassa mekossa ja punaisia kumisaappaita täynnä kukkia pöytäkalenterissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti