Suutarikin, suuri viisas, pysyköön lestissään

Tieteen termipankki
Selite Esimerkki alkusoinnun systemaattisesta käytöstä on Lauri Viidan runo "Tauti tanssi talvitiellä" (Suutarikin, suuri viisas, 1961): 
Tauti tanssi talvitiellä,
kysyi, toinko terveisiä.
Mistäpä minä, mutisin,
Muistitko kotona käydä?
Muistin kyllä, enpä käynyt.
Siellä kuoltiin, Kuka kuoli?
Kukin kuoli vuorollansa,
sinä vain olet elossa.
Taidat tappaa jo minutkin?
En minä sinua tapa;
kuka sinua surisi!
Kun tapan talon emännän,
samalla isännän isken,
kohta kaikkia komennan.
Sinä palvelet paremmin,
kun et kuole, vaan vikiset. 

Jo on aikoihin eletty, kuinka vanhusten hoidosta on noussut niin suuri halooo. Isovanhemmat saivat olla kotona kuolemaansa asti. Isosä kuoli 1947 Vihtaniemellä. Vanhemmat muuttivat tiettömän taipaleen takaa kirkonkylään lähelle palveluja ja mukavuuksia. Se ei sopinut silloiselle kunnanlääkärille, vaan hän loukkasi kaikkia muuttajia eläkeläisten tilaisuudessa julkisesti.
- Tänne ne muuttavat kirkonkylään ja istuskelevat vanhusten talojen pihamailla kuin lakovarikset. Pysyisivät siellä entisillä elomaillaan. Vanhemmat ostivat oman rivitalo-osakkeen ja kävivät vielä kesäisin ahkerasti Vihtaniemellä.

Sitten vakavat sairaudet hiljensivät elämänmenoa. Loppujen lopuksi isä soitti aikaisin aamulla ja kertoi, että äiti jäisi lopullisesti laitokseen. Silloin lupasin isälle.
- Minä tulen.
Jouluksi 1990 keskeytin työni ja tulin vanhempieni kotiin heidän hoitajakseen. Vanhin veli oli siihen asti ollut heidän apunaan. Äiti kuoli 1992 ja isä 2000. Omaishoitajuus heräsi henkiin perustetussa yhdistyksessä, johon tein tuttavuutta Lauri Viidan runon kautta. Olin jäsenmaksun maksajana äänetön omaishoitaja kuin isossa laitoksessa haamuhoitajat. Sosiaalijohtaja ja kunnanlääkäri vahtivat kunnan rahoja kuin omiaan.

Olin tehnyt kunnan kanssa hoitosopimuksen, joka uusittiin vuoden alussa saatesanoilla, vieläkö jatkaisin sopimusta. Lääkäri joudutti lähtöäni, että ottaisi isäni pakkohoitoon laitokseen ja minut lähettäisi pakkopaitaan jonnekin kiertoradalle. Viimein isäni sai sairauskohtauksen ja joutui vuodeosastolle, kun en enää pystynyt häntä kotona hoitamaan. Kolme kuukautta tein muuttoa pois, mutta vasta hautajaisten jälkeen lopetin fyysisen läsnäolon. Wiljami jäi asumaan yksin asumisoikeustestamentin turvin kotiinsa. Hoidin hänen asumiseen liittyvät asiat vanhalta muistilta 18 vuotta, kunnes hän joutui vuodeosastolle ja sieltä alzheimerdiagnoosin perusteella sai paikan palvelukeskuksesta.

Nyt on tultu tähän päivään. Se sekoittuukin koko maan vanhusten hoidon sekamelskaan. Ei taida tieteen termipankki selittää aikaa vuodesta 1900 tähän päivään 2019, jolloin vastasyntynyt Vesimies aloittelee omaa osuuttaan politikkojen kaavailemana tulevaisuuden maksumiehenä.

Katsoin uudelleen Tasemummot, joiden onni oli asua alkuun yksityisessä pienessä hoivakodissa. Joulurauhan julistuksen jälkeen suuri laitos nielaisi heidät odottamaan kuolemaa.
Dokumenttiprojekti: Tasemummot – vanhukset pörssiyhtiöiden pelinappuloina- Yle