Säsong 1, 1/13. Lilla My flyttar in. Muminfamiljen är känd för sin
gästvänlighet, men när Mymlan anländer till muminhuset med hela sin
vilda barnaskara, sätts den på prov. Ruotsinkielinen versio.
tiistai 26. helmikuuta 2019
Muumilaakso
Jakso 1: Pikku Myy tuli taloon
Kausi 1, 1/13. Pikku Myy tuli taloon. Muumeille tyypillinen
vieraanvaraisuus on koetuksella, kun Mymmeli saapuu varoittamatta
muumitaloon villin lapsilaumansa kanssa. Sarjasta on myös
kuvailutulkkaus.
Elämän tarkoitus
Elämän tarkoitus Jakso 6
6/8. Entinen arkkipiispa K. G. Hammar matkustaa Annan kanssa New Yorkiin, missä Dag Hammarskjöld asui toimiessaan YK:n pääsihteerinä. Kuka häntä inspiroi? Anna Lindman pohtii kahdeksan tunnetun ruotsalaisen kanssa elämän tarkoitusta.
Elämän tarkoitus Jakso 5
5/8. Kirjailija Åsa Mobergistä tuli jo varhain feministi. Hän käsittelee teoksissaan monenlaisia aiheita seksistä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Anna Lindman pohtii kahdeksan tunnetun ruotsalaisen kanssa elämän tarkoitusta.
6/8. Entinen arkkipiispa K. G. Hammar matkustaa Annan kanssa New Yorkiin, missä Dag Hammarskjöld asui toimiessaan YK:n pääsihteerinä. Kuka häntä inspiroi? Anna Lindman pohtii kahdeksan tunnetun ruotsalaisen kanssa elämän tarkoitusta.
Elämän tarkoitus Jakso 5
5/8. Kirjailija Åsa Mobergistä tuli jo varhain feministi. Hän käsittelee teoksissaan monenlaisia aiheita seksistä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Anna Lindman pohtii kahdeksan tunnetun ruotsalaisen kanssa elämän tarkoitusta.
perjantai 22. helmikuuta 2019
Oletko tapellut?
Oppilasta retuuttaneelle opettajalle sakkoa 21.2.2019
Fb kysyy: Mitä mietit?
Mietinpä vain omia kokemuksia lähteä oppikouluun 1954 ulkokuntalaisena. Tunnin alkua odotellessa pojat lähtivät kiusaamaan tyttöjä. Vetivät tukasta ja tökkivät estoitta. Pakenin paikaltani perimmäiseen nurkkaan ja puolustauduin hakkaamaalla puisella kynäpenaalilla kiusaajia. Rehtori rauhan valvojana tuli luokkaan, otti minut kiinni ja talutti korvasta kansliaan. Ei kysynyt, miksi minä en ollut paikallani. Asioidessani kansliassa rehtori muisti kysyä: Oletko tapellut? Tämä palautui mieleen keväällä 1963 va opettajana. Saman koulun kasvatti johtajaopettajana juovuspäissään otti minut kiinni kaverinsa kanssa, he raahasivat minut ja heittivät lampeen. Oli paha paikka kertoa äidille, mistä mustelmat olivat tulleet. Riemuylioppilaina minua lähestyttiin hautausmaakäynnille ja yhteiseen tapaamiseen, mutta näistä syistä en tuntenut tarvetta kunniakäynnille. Rikospaikoille en ole palannut. Olisiko jo aika saada "Koulu häirinnästä vapaaksi" vai vieläkö pitää odottaa 100 vuotta?
Rouva Tellervo Koivisto haastattelussa toi esille omat koulukokemuksensa. Olen kirjoittanut tästä aiheesta Martta -kirjassa "Tukinaisen" pyynnöstä ja koettanut selvitä ilman terapiaa kouluajan ja myöhemmin työelämässä tapahtuneista kiusaamisista. Vihapuheet jäävät ovisilmän ulkopuolelle enkä suostu ostamaan niitä itselleni. Näin vallitsee rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto.
torstai 21. helmikuuta 2019
Kaikki väärin
Aamuhartaus 21.2.2019 ympäristömuutoksen professori Atte Korhola, Helsinki
Ympäristömuutoksen professori Atte Korhola, Helsinki
Virsi 436:1-2. Virsi alkaa sanoin "Rakkaus olet ääretön". Vox Cantorum (sekakuoro), Heikki Seppänen (joht.), Markku Mäkinen (urut).
Ympäristömuutoksen professori Atte Korhola, Helsinki
Virsi 436:1-2. Virsi alkaa sanoin "Rakkaus olet ääretön". Vox Cantorum (sekakuoro), Heikki Seppänen (joht.), Markku Mäkinen (urut).
lauantai 16. helmikuuta 2019
Pysy terveenä
Prisma: Totuus kuntoilusta
Mikä on pienin määrä fyysistä harjoittelua, joka mahdollistaa terveenä pysymisen? Vaikuttaako liikunta henkiseen hyvinvointiin? Millaisilla painoilla lihakset kasvavat nopeimmin? Dokumentti selvittää, kuinka kuntoilla fiksuimmalla mahdollisella tavalla. T: BBC.
Mikä on pienin määrä fyysistä harjoittelua, joka mahdollistaa terveenä pysymisen? Vaikuttaako liikunta henkiseen hyvinvointiin? Millaisilla painoilla lihakset kasvavat nopeimmin? Dokumentti selvittää, kuinka kuntoilla fiksuimmalla mahdollisella tavalla. T: BBC.
Taiteilija Riitta Nelimarkka
Kuusi kuvaa taiteilija Riitta Nelimarkan elämästä
Professori,
kuvataiteilija, graafikko, animaatioelokuvataiteilija ja kirjailija
Riitta Nelimarkka tunnetaan huikeasta, värikylläisestä ja materiaaleja
kokeilevasta taiteestaan. Hänen yhdessä miehensä Jaakko Seeckin kanssa
työstämä Seitsemän veljestä (1979) oli ensimmäinen pitkä, kotimainen
animaatioelokuva. Siitä valmistui 2011 ranskankielinen versio, jota on
esitetty elokuvafestivaaleilla eri maissa. Suomen juhlavuotena 2017
valmistui Riitta Nelimarkan isoisästä Eero Nelimarkasta työstämä
dokumenttielokuva.
Riitta Nelimarkan taiteessa toistuvat, sympaattiset otukset ovat muunnelmia hahmosta nimeltä Elise, joka on vapaa, kokeileva, ihmettelevä ja kyseenalaistava eli hänen alter egonsa. Nosce te ipsum (tunne itsesi) on Riitta Nelimarkan keskeisiä tunnuslauseita. Kansainvälisesti tunnettu kuvataiteilija kertoo elämästään keskeisten valokuvien kautta Helsingin Marjaniemessä, värejä räiskyvässä ateljeekodissaan meren rannalla.
Ohjelman on toimittanut Sini Sovijärvi.
Pieni ankanpoikanen
Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita.
Riitta Nelimarkan taiteessa toistuvat, sympaattiset otukset ovat muunnelmia hahmosta nimeltä Elise, joka on vapaa, kokeileva, ihmettelevä ja kyseenalaistava eli hänen alter egonsa. Nosce te ipsum (tunne itsesi) on Riitta Nelimarkan keskeisiä tunnuslauseita. Kansainvälisesti tunnettu kuvataiteilija kertoo elämästään keskeisten valokuvien kautta Helsingin Marjaniemessä, värejä räiskyvässä ateljeekodissaan meren rannalla.
Ohjelman on toimittanut Sini Sovijärvi.
Pieni ankanpoikanen
Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita.
Ohjelman musiikki:
Suomal. kansanlaulu: Minun kultani kaunis on (Kim Borg, basso ja Ilkka Kuusiston ork.).
Zaritsky: Pieni ankanpoikanen (Metro-tytöt ja Kipparikvartetti).
Suomal. kansanlaulu: Minun kultani kaunis on (Kim Borg, basso ja Ilkka Kuusiston ork.).
Zaritsky: Pieni ankanpoikanen (Metro-tytöt ja Kipparikvartetti).
torstai 14. helmikuuta 2019
Autismin kirjo
Piilotetut kyvyt Jakso 3
Osa 3/3. Autismin kirjon henkilöillä on usein jokin erityinen kyky: he osaavat tehdä vaativia taikatemppuja, soittaa kuin Mozart, piirtää kuin Rembrandt tai heillä on valokuvamuisti. Heidän on kuitenkin myös usein vaikeaa löytää työpaikka ja saada hyväksyntää taidoilleen. Kolmiosaisessa tanskalaissarjassa seurataan muutamia heistä. Tunnettu yhdysvaltalainen taidekeräilijä on kiinnittänyt huomionsa Ninan kykyihin. Nina saa tilaisuuden pitää piirrostensa näyttelyn Los Angelesissa. Autismin kirjon nurjat puolet ovat tulleet tutuiksi Emilielle. Koulussa hän vietti kaikki välitunnit vessassa kiusaajiaan paossa. Nyt hän yrittää kirjoittaa kokemuksistaan.
Piilotetut kyvyt Jakso 2
Osa 2/3. Autismin kirjon henkilöillä on usein jokin erityinen kyky: he osaavat tehdä vaativia taikatemppuja, soittaa kuin Mozart, piirtää kuin Rembrandt tai heillä on valokuvamuisti. Heidän on kuitenkin myös usein vaikeaa löytää työpaikka ja saada hyväksyntää taidoilleen. Kolmiosaisessa tanskalaissarjassa seurataan muutamia heistä. Steffan pystyy käymään nopeasti läpi monimutkaista ohjelmointikieltä. Nyt hän etsii työtä Danfossista. Kristian lähtee konsertoimaan New Yorkiin Carnegie Halliin, mutta matkasta tulee varsin haastava.
Piilotetut kyvyt Jakso 1
Osa 1/3. Autismin kirjon henkilöillä on usein jokin erityinen kyky: he osaavat tehdä vaativia taikatemppuja, soittaa kuin Mozart, piirtää kuin Rembrandt tai heillä on valokuvamuisti. Heidän on kuitenkin myös usein vaikeaa löytää työpaikka ja saada hyväksyntää taidoilleen. Kolmiosaisessa tanskalaissarjassa seurataan muutamia heistä. Sosiaalisia tilanteita karttava Morten on opetellut taikomaan ja pakottaa nyt itsensä esiintymislavalle. Søren unelmoi tulevansa valintamyymälän kassaksi. Danfossissa on huomattu, että autistisen kirjon työntekjöissä on piilevää
Osa 3/3. Autismin kirjon henkilöillä on usein jokin erityinen kyky: he osaavat tehdä vaativia taikatemppuja, soittaa kuin Mozart, piirtää kuin Rembrandt tai heillä on valokuvamuisti. Heidän on kuitenkin myös usein vaikeaa löytää työpaikka ja saada hyväksyntää taidoilleen. Kolmiosaisessa tanskalaissarjassa seurataan muutamia heistä. Tunnettu yhdysvaltalainen taidekeräilijä on kiinnittänyt huomionsa Ninan kykyihin. Nina saa tilaisuuden pitää piirrostensa näyttelyn Los Angelesissa. Autismin kirjon nurjat puolet ovat tulleet tutuiksi Emilielle. Koulussa hän vietti kaikki välitunnit vessassa kiusaajiaan paossa. Nyt hän yrittää kirjoittaa kokemuksistaan.
Piilotetut kyvyt Jakso 2
Osa 2/3. Autismin kirjon henkilöillä on usein jokin erityinen kyky: he osaavat tehdä vaativia taikatemppuja, soittaa kuin Mozart, piirtää kuin Rembrandt tai heillä on valokuvamuisti. Heidän on kuitenkin myös usein vaikeaa löytää työpaikka ja saada hyväksyntää taidoilleen. Kolmiosaisessa tanskalaissarjassa seurataan muutamia heistä. Steffan pystyy käymään nopeasti läpi monimutkaista ohjelmointikieltä. Nyt hän etsii työtä Danfossista. Kristian lähtee konsertoimaan New Yorkiin Carnegie Halliin, mutta matkasta tulee varsin haastava.
Piilotetut kyvyt Jakso 1
Osa 1/3. Autismin kirjon henkilöillä on usein jokin erityinen kyky: he osaavat tehdä vaativia taikatemppuja, soittaa kuin Mozart, piirtää kuin Rembrandt tai heillä on valokuvamuisti. Heidän on kuitenkin myös usein vaikeaa löytää työpaikka ja saada hyväksyntää taidoilleen. Kolmiosaisessa tanskalaissarjassa seurataan muutamia heistä. Sosiaalisia tilanteita karttava Morten on opetellut taikomaan ja pakottaa nyt itsensä esiintymislavalle. Søren unelmoi tulevansa valintamyymälän kassaksi. Danfossissa on huomattu, että autistisen kirjon työntekjöissä on piilevää
tiistai 12. helmikuuta 2019
Elämän tarkoitus
Elämän tarkoitus Jakso 1
1/8. Anna Lindman pohtii kahdeksan tunnetun ruotsalaisen kanssa elämän tarkoitusta. Kirjailija Theodor Kallifatides matkustaa Annan kanssa synnyinkaupunkiinsa Ateenaan keskustelemaan elämän suurista kysymyksistä.
Elämän tarkoitus Jakso 2
2/8. Nina Hemmingsson on noussut ruotsalaisen sarjakuvakirjallisuuden huipulle, ja taide on hänelle elinehto. Mitä hänen elämässään tapahtuu? Anna Lindman pohtii kahdeksan tunnetun ruotsalaisen kanssa elämän tarkoitusta.
Elämän tarkoitus Jakso 3
3/8. Stefan Einhorn jätti uran syöpälääkärinä ja ryhtyi luennoimaan elämän tärkeistä kysymyksistä. Hän ja Annan matkustavat Jerusalemiin. Anna Lindman pohtii kahdeksan tunnetun ruotsalaisen kanssa elämän tarkoitusta.
Elämän tarkoitus Jakso 4
4/8. Runoilija Daniel Boyacioglu on tunnettu yhteiskuntakriittisestä tyylistään. Hänessä on kaksi puolta - kristillinen ja syyrialainen. Anna Lindman pohtii kahdeksan tunnetun ruotsalaisen kanssa elämän tarkoitusta.
1/8. Anna Lindman pohtii kahdeksan tunnetun ruotsalaisen kanssa elämän tarkoitusta. Kirjailija Theodor Kallifatides matkustaa Annan kanssa synnyinkaupunkiinsa Ateenaan keskustelemaan elämän suurista kysymyksistä.
Elämän tarkoitus Jakso 2
2/8. Nina Hemmingsson on noussut ruotsalaisen sarjakuvakirjallisuuden huipulle, ja taide on hänelle elinehto. Mitä hänen elämässään tapahtuu? Anna Lindman pohtii kahdeksan tunnetun ruotsalaisen kanssa elämän tarkoitusta.
Elämän tarkoitus Jakso 3
3/8. Stefan Einhorn jätti uran syöpälääkärinä ja ryhtyi luennoimaan elämän tärkeistä kysymyksistä. Hän ja Annan matkustavat Jerusalemiin. Anna Lindman pohtii kahdeksan tunnetun ruotsalaisen kanssa elämän tarkoitusta.
Elämän tarkoitus Jakso 4
4/8. Runoilija Daniel Boyacioglu on tunnettu yhteiskuntakriittisestä tyylistään. Hänessä on kaksi puolta - kristillinen ja syyrialainen. Anna Lindman pohtii kahdeksan tunnetun ruotsalaisen kanssa elämän tarkoitusta.
sunnuntai 10. helmikuuta 2019
Näistä levyistä en luovu
Elämän juhlava puoli: Talousjohtaja Pekka Pajamo
"Olen etuoikeutetussa
asemassa, kun saan käyttää muualla hankkimaani ammattitaitoa hienojen
taidelaitosten kehittämiseen", sanoo työeläkevakuutusalalla toimiva
talousjohtaja Pekka Pajamo. Rakkaus taiteisiin on vienyt hänet
luottamustehtäviin sekä Suomen Kansallisoopperan että Suomen
Kansallisteatterin hallituksissa. Alun perin hän haaveili trumpetistin
urasta, mikä oli looginen päämäärä Lieksassa vaskimusiikin parissa
kasvaneelle. Jos ei Lieksa lähde miehestä, niin ei myöskään Lieksan
Nuorisopuhallinorkesteri, joka perustajansa Erkki Eskelisen kanssa
kiersi ympäri maailmaa.
Pajamon lapsuudenkodissa harrastettiin musiikkia, ja vanhempien myötä Pekka tutustui kuorolauluun ja Savonlinnassa myös oopperaan. Tänä päivänä Pajamo nauttii paitsi elävistä oopperaesityksistä, myös internetin suoratoistoista ja YouTubesta, jotka tuovat huippuesitykset maailmalta kaikkien tietokoneenkäyttäjien saataville.
Työelämän kiireiden jonakin päivänä helpottaessa Pajamo toivoo löytävänsä jostakin vanhenevalle keski-ikäiselle miehelle sopivan vaskiseitsikon. "Jos pääsisi vaikka kolmostrumpettia soittamaan", hän myhäilee. Toimittajana Anu Jaantila.
Pekka Pajamon musiikkivalinnat:
Tuntematon 1600-luvulta, sov. Arvo Kuikka: Suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa Lieksan Nuorisopuhallinorkesteri, joht. Erkki Eskelinen
Jeremiah Clarke: Trumpet Voluntary
Maurice Andre, trumpetti, ja Württembergin kamariorkesteri, joht. Jörg Faerber
Kansanlaulu, sov. Armas Maasalo: Jos voisin laulaa kuin lintu voi
Martti Talvela, basso, ja Ylioppilaskunnan Laulajat, joht. Heikki Peltola
Jean Sibelius: Karelia-sarja, osa Alla marcia
Radion sinfoniaorkesteri, joht. Jukka-Pekka Saraste
Oskar Merikanto, sanat Larin-Kyösti: Reppurin laulu, yksinlaulu op. 14/10 näytelmään Juhannustulilla
Esa Ruuttunen, baritoni, ja Risto Lauriala, piano
W.A. Mozart: Sarastron aaria "In diesen heiligen Hallen" oopperasta Taikahuilu
Martti Talvela, basso, ja Wienin filharmonikot, joht. Georg Solti
Joseph Haydn: Konsertto trumpetille ja orkesterille Es-duuri, 3. osa Finaali (Allegro)
Wynton Marsalis, trumpetti, ja Lontoon kansallinen filharmoninen orkesteri, joht. Raymond Leppard
W.A. Mozart: Aaria "Ruhe sanft, mein holdes Leben" oopperasta Zaide KV 344
Soile Isokoski, sopraano, ja Tapiola Sinfonietta, joht. Peter Schreier
W.A. Mozart, teksti Lorenzo da Ponte: Cherubinon aaria "Voi che sapete" oopperasta Figaron häät
Christine Schäfer, mezzosopraano, ja Wienin filharmonikot, joht. Nikolaus Harnoncourt
J.S. Bach: Kuorokoraali "Jesus bleibet meine Freude" kantaatista nro 147
Tölzin poikakuoro ja Wienin Concentus Musicus -kamariorkesteri, joht. Nikolaus Harnoncourt
Giacomo Puccini: Aaria "Nessun dorma" oopperasta Turandot
Luciano Pavarotti, tenori, ja Lontoon filharmoninen orkesteri, joht. Zubin Mehta
P.J. Hannikainen: Karjalaisten laulu
Suomen Laulu, joht. Timo Nuoranne
Pajamon lapsuudenkodissa harrastettiin musiikkia, ja vanhempien myötä Pekka tutustui kuorolauluun ja Savonlinnassa myös oopperaan. Tänä päivänä Pajamo nauttii paitsi elävistä oopperaesityksistä, myös internetin suoratoistoista ja YouTubesta, jotka tuovat huippuesitykset maailmalta kaikkien tietokoneenkäyttäjien saataville.
Työelämän kiireiden jonakin päivänä helpottaessa Pajamo toivoo löytävänsä jostakin vanhenevalle keski-ikäiselle miehelle sopivan vaskiseitsikon. "Jos pääsisi vaikka kolmostrumpettia soittamaan", hän myhäilee. Toimittajana Anu Jaantila.
Pekka Pajamon musiikkivalinnat:
Tuntematon 1600-luvulta, sov. Arvo Kuikka: Suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa Lieksan Nuorisopuhallinorkesteri, joht. Erkki Eskelinen
Jeremiah Clarke: Trumpet Voluntary
Maurice Andre, trumpetti, ja Württembergin kamariorkesteri, joht. Jörg Faerber
Kansanlaulu, sov. Armas Maasalo: Jos voisin laulaa kuin lintu voi
Martti Talvela, basso, ja Ylioppilaskunnan Laulajat, joht. Heikki Peltola
Jean Sibelius: Karelia-sarja, osa Alla marcia
Radion sinfoniaorkesteri, joht. Jukka-Pekka Saraste
Oskar Merikanto, sanat Larin-Kyösti: Reppurin laulu, yksinlaulu op. 14/10 näytelmään Juhannustulilla
Esa Ruuttunen, baritoni, ja Risto Lauriala, piano
W.A. Mozart: Sarastron aaria "In diesen heiligen Hallen" oopperasta Taikahuilu
Martti Talvela, basso, ja Wienin filharmonikot, joht. Georg Solti
Joseph Haydn: Konsertto trumpetille ja orkesterille Es-duuri, 3. osa Finaali (Allegro)
Wynton Marsalis, trumpetti, ja Lontoon kansallinen filharmoninen orkesteri, joht. Raymond Leppard
W.A. Mozart: Aaria "Ruhe sanft, mein holdes Leben" oopperasta Zaide KV 344
Soile Isokoski, sopraano, ja Tapiola Sinfonietta, joht. Peter Schreier
W.A. Mozart, teksti Lorenzo da Ponte: Cherubinon aaria "Voi che sapete" oopperasta Figaron häät
Christine Schäfer, mezzosopraano, ja Wienin filharmonikot, joht. Nikolaus Harnoncourt
J.S. Bach: Kuorokoraali "Jesus bleibet meine Freude" kantaatista nro 147
Tölzin poikakuoro ja Wienin Concentus Musicus -kamariorkesteri, joht. Nikolaus Harnoncourt
Giacomo Puccini: Aaria "Nessun dorma" oopperasta Turandot
Luciano Pavarotti, tenori, ja Lontoon filharmoninen orkesteri, joht. Zubin Mehta
P.J. Hannikainen: Karjalaisten laulu
Suomen Laulu, joht. Timo Nuoranne
lauantai 9. helmikuuta 2019
Marssijärjestys
Kuusi kuvaa kirjailija Eve Hietamiehen elämästä
Kirjailija Eve Hietamies tunnetaan erityisesti Yösyöttö-trilogiastaan, joka kertoo yksinhuoltajaisä Antti Pasasen elämästä. Uusikin kirja on tekeillä. Even kirjailijatarina on tarina sinnikkyydestä: Koulu meni penkin alle, mutta kotona oli kirjoituskone, jota Eve takoi teini-iästä lähtien. Ensimmäistä romaaniaan hän kirjoitti viisi vuotta, kun kuuluisan sukunimen takia kustantamo piti julkaisukynnystä tavallista korkeammalla. Ohjelman on toimittanut Sari Valto.
Lapsuuden laulut
Kirjailija Eve Hietamies tunnetaan erityisesti Yösyöttö-trilogiastaan, joka kertoo yksinhuoltajaisä Antti Pasasen elämästä. Uusikin kirja on tekeillä. Even kirjailijatarina on tarina sinnikkyydestä: Koulu meni penkin alle, mutta kotona oli kirjoituskone, jota Eve takoi teini-iästä lähtien. Ensimmäistä romaaniaan hän kirjoitti viisi vuotta, kun kuuluisan sukunimen takia kustantamo piti julkaisukynnystä tavallista korkeammalla. Ohjelman on toimittanut Sari Valto.
Lapsuuden laulut
Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita.
Ohjelman musiikki:
Erkki Melartin: Oravan jäljillä (Matti Tuloisela, baritoni ja Ilkka Kuusiston yhtye).
Sauvo Puhtila: Siili menee lypsylle (Laila Halme ja Rauno Lehtisen yhtye).
Kirsti Puhtila: Pekka Naakka (Ritva Mustonen, laulu ja Erkki Ertaman yhtye).
Ohjelman musiikki:
Erkki Melartin: Oravan jäljillä (Matti Tuloisela, baritoni ja Ilkka Kuusiston yhtye).
Sauvo Puhtila: Siili menee lypsylle (Laila Halme ja Rauno Lehtisen yhtye).
Kirsti Puhtila: Pekka Naakka (Ritva Mustonen, laulu ja Erkki Ertaman yhtye).
perjantai 8. helmikuuta 2019
SAS: Erikoisjoukkojen kovassa koulussa
Maanantaisin klo 10.00, Yle TV2 - Yle Areena 48 pv
(SAS - Who Dares Wins) Toisella tuotantokaudella 25 siviiliä kokee elämänsä haasteen SAS-joukkojen ennätysrankoissa pääsykoetehtävissä. Tällä kertaa siirrytään suoraan testien vaikeimpaan osuuteen - viidakkotaisteluun Ecuadorin sademetsässä. Ympäristön kuumuus, kosteus ja vaarallisuus tuovat omat lisämausteensa koettelemuksiin. Silti jokaisen kokelaan kovin vastustaja löytyy oman pään sisältä. Kenen kantti kestää?
SAS: Erikoisjoukkojen kovassa koulussa
Jakso 1: Oman tiensä kulkijat
1/5. Oman tiensä kulkijat. Uusi tuotantokausi. Joukko kovakuntoisia miehiä testaa kanttiaan SAS-joukkojen ennätysrankoissa pääsykoetehtävissä. Tällä kertaa siirrytään suoraan vaikeimpaan osuuteen - viidakkotaisteluun. (U)
Jakso 2: Aggressio
2/5. Aggressio. Sademetsän kosteus ja viidakon vaarallisuus tuovat omat lisämausteensa miesten koettelemuksiin. Silti jokaisen kokelaan kovin vastustaja löytyy oman pään sisältä, mutta tunteet on pidettävä kurissa. (U)
Jakso 3: Luottamus
3/5. Luottamus. Sooloilijoille ei ole sijaa erikoisjoukoissa. Ryhmän on pelattava saumattomasti yhteen, kun kyse on elämästä ja kuolemasta. Kokelaiden keskinäinen luottamus laitetaan testiin vaarallisessa paritehtävässä. (U)
Jakso 4: Itsehillintä
4/5. Itsehillintä. Kouluttajat työskentelevät ankarasti löytääkseen jokaisesta jäljellä olevasta osallistujasta jonkun heikon kohdan. 12 tunnin kuluttava vuoristotehtävä ajaa väsyneet miehet äärirajoille. (U)
keskiviikko 6. helmikuuta 2019
Palvelun päättyminen
Palvelun päättyminen yksityisiltä kuluttajilta
Lokakuussa 2018 Google tiedotti lopettavansa palvelun tarjoamisen kuluttajille, mutta yrityksille tämä mahdollistaisi vielä työntekijöiden yhteydenpidon.Syynä palvelun lopettamiseen oli vakava tietoturvaongelma, joka aiheutui ohjelmointivirheestä. Jopa 50 miljoonan käyttäjän tiedot onnistuttiin kalastelemaan. Toiseksi syyksi Google+ -palvelun sulkemiselle on ilmoitettu sen vähäinen käyttäminen, sillä 90% käynneistä kestää vähemmän kuin 5 sekuntia.[41]
"Syynä palvelun lopettamiseen oli vakava tietoturvaongelma, joka aiheutui ohjelmointivirheestä. Jopa 50 miljoonan käyttäjän tiedot onnistuttiin kalastelemaan."
Onko minusta tullut vakavan tietoturvaongelman tietämätön kohde? Näihin käyttäjän tietojen kalasteluun en ole reagoinut mitenkään. Nyt Google+ käyttäjätilin lopettaminen aiheuttaa päänvaivaa ja se on kai tarkoituskin liian valmiissa maailmassa.
Google+ API poistetaan käytöstä maaliskuussa 2019, ja sen vuoksi Bloggerin Google+ ‑integrointiin tehdään muutoksia 4.2.2019.
Google+ ‑widgetit: Seuraavien asetteluominaisuuden widgetien tuki päättyy: +1 ‑painike, Google+ ‑seuraajat ja Google+ ‑merkki. Kaikki nämä widgetit poistetaan blogista.
+1 ‑painikkeet: Blogipostausten alla ja siirtymispalkissa olevat +1- ja G+ ‑painikkeet sekä Google+ ‑jakamislinkit poistetaan.
Huom. Jos käytät räätälöityä mallia, jossa on Google+ ‑ominaisuuksia, malli on ehkä päivitettävä. Pyydä ohjeet päivittämiseen mallin toimittajalta.
Google+ ‑kommentit: Google+ ‑kommenttien tuki päättyy, ja kaikissa Google+ ‑kommentointia käyttävissä blogeissa palataan käyttämään Blogger-kommentointia. Google+ ‑kommentteina julkaistuja kommentteja ei ikävä kyllä voi siirtää Bloggeriin, eivätkä ne siksi jatkossa näy blogissa.
HTTPS-asetukset ovat muuttuneet. Kaikki lukijat voivat nyt lukea blogiasi salatun yhteyden kautta osoitteessa https://tuliukko.blogspot.com. Nykyiset blogiisi ohjaavat linkit ja kirjanmerkit toimivat normaalisti myös jatkossa.
Ilmoitus palvelun päättymisestä sekoitti ajatukseni PC:n käytössä. Olenko tallentanut heidän poistettavakseen aineistoa? En ole ja selvitän miten tässä edetään. Ilmoitukset englanniksi poistan, saan tilalle ilmoitukset suomeksi. Nyt en enää tee mitään, tehköön Google+ mitä minun kanssani haluaa tehdä tai oikeastaan en ryhdy minkäänlaiseen yhteistyöhön Google+ kanssa.
Kesällä 1941
Aamuhartaus
06.02.2019
”Tuosta
mentiin kesällä 41, siitä se jatkosota alkoi.” Setäni viittilöi
puskittuneeseen metsään rajan suuntaan, jossa erottui umpeen mennyt
tieura. Elettiin 60-luvun alkupuolta. Silloin oli kulunut vasta vähän
yli kaksikymmentä vuotta siitä kesästä, kun setäni parikymppisenä
tykistömiehenä ylitti talvisodan rajan juuri tällä kohdalla.
Samassa eteen tupsahti kaksi nuorta rajamiestä aseet tanassa. Milläs asioilla miehet liikkuvat, tiedetäänkö että ollaan rajavyöhykkeellä? Setäni oli tullut Boliviasta lomalle Suomeen, ja luultavasti tiesi hyvinkin, ei vain ollut ajatellut asiaa. Rajamiehet kiinnostuivat erityisesti siitä, että hänen passissaan oli Bolivian leima. Mies väärillä asioilla liikkeellä, ehkä vakooja? Idän ja lännen välillä oli tuolloin rautaesirippu, piti olla tarkkana.
Kiltille seurakuntanuorelle tämä rajakokemus oli hiukan jännittävä, pelottavakin. Pieni kurkistus oman maan sotahistoriaan, sen tekijään, sekä asemaamme kansainvälisessä politiikassa jäivät jollakin tavalla mieleen. Myöhemmin kuulin, että setäni joutui lähtemään Boliviasta kun kaivosyhtiöt kansallistettiin eikä ulkomaisille työntekijöille ollut enää töitä.
Oman uskonnollisen kehitykseni kannalta kokemus oli mielestäni tärkeä. Perhe, vastuunkantajat, näkijät ja tekijät, yhteiskunta ja maailma muodostavat organisaation, jonka menestymisestä on pidettävä huolta. Historiasta voidaan oppia, myös pahoja asioita tapahtuu, sotaa, väkivaltaa, nälkää ja köyhyyttä, pakolaisuutta, ihmisoikeuksien loukkauksia. Rajoja on vartioitava. Mutta niitä voidaan myös ylittää, kansat tarvitsevat toisiaan, toinen toistensa osaamista. Oman perheen ”agentti” maailmalla, setäni, innosti myös muita perheenjäseniä kansainväliseen toimintaan.
Opiskeluaika teologisessa tiedekunnassa ja toiminta Suomen Kristillisessä Ylioppilasliitossa vahvisti käsitystä siitä, että ihminen ja maailma on otettava vakavasti, on seurattava aikaa, on hankittava tietoa, pidettävä yhteyksiä. Kristillisessä opiskelijaliikkeessä uutta olivat kirkolliset ja ekumeeniset yhteydet. Myös kirkkojen kautta voitiin saada tietoa ja kokemusta siitä, millaista elämä maailmalla on. Niiden kautta syntyi yhteyksiä opiskelijoihin ja heidän kauttaan eri maiden todellisuuteen, tuli vieraita, käytiin itsekin maailmalla. Erityisesti kiinnostuimme Etelä-Afrikan rotusorrosta, Vietnamin sodasta, kehitysmaiden vapautusliikkeistä, Brasilian ja Chilen sotilasvallankaappauksista. Olimme aktiivinen osa eurooppalaista kristillistä verkostoa. Läheltä ja kaukaa kumpusi teologisia oivalluksia, teemoja toimintaan, aineistoja. Tutuiksi tulivat monet merkittävät sen ajan kirkkojen johtajat ja teologit.
Yksi keskeinen innoittajamme oli saksalainen teologi Dietrich Bonhoeffer, jonka natsit teloittivat vähän ennen toisen maailmansodan loppumista vuonna 1945. Hän oli ollut pitkään vangittuna ja syytettynä salaliitosta Hitleriä vastaan mutta toiminut teologina ja pappina sitä ennen jo vuosia yksinvaltiutta vastaan ja avoimemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta.
Bonhoefferin mielestä maallista ja hengellistä valtaa ei saa sekoittaa toisiinsa mutta niitä ei saa myöskään repäistä täysin irti toisistaan. Mutta yksinvaltias joka ei ymmärrä että hänen yläpuolellaan on Jumalan valta, ei voi menestyä.
Melkein kulttiasemaan on päässyt teos Vankilakirjeet, joka on koottu kirjeistä, jotka Bonhoeffer kirjoitti vankilasta. Suomessa näitä ajatuksia vei eteenpäin 1950-luvulta alkaen erityisesti Erkki Niinivaara.
Bonhoefferin ajatukset ovat virittäneet vastarintaväkeä kaikkialla maailmassa. Usein se on merkinnyt avointa vastarintaa yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Siinä Bonhoeffer on ollut tärkeä esikuva.
Bonhoeffer on teologina ja hengellisenä opastajana mielestäni hyvin ajankohtainen nytkin, hän oli sitä jo 60-70 -luvuilla kun hapuilin kohti omaa täysi-ikäisen uskonnon ja uskon mallia. Monet ajatukset ovat virkistävän ajankohtaisia ja haastavia tänään. Esimerkiksi Vankilakirjeiden pohdinta siitä, vievätkö maailman kehitystä eteenpäin ennen kaikkea suuret ajatukset vai suuret teot.
Rajankäynti, hyvyys ja pahuus, myötäeläminen, Kristus kärsivissä lähimmäisissä, kasvaminen uskon tiellä kohti täysi-ikäisen uskoa, siinä oli oma opiskeluaikani suuri kertomus.
Eräs nuoruudessa elähdyttänyt laulu oli Simo Knuuttilan ja Heikki Laitisen Me ei uskota peikkoihin. Tämän laulun myötä pyydämme tänä aamuna hyvän ja armollisen Jumalan viisautta ja voimaa omaan ja toinen toisemme elämään. Aamen.
Samassa eteen tupsahti kaksi nuorta rajamiestä aseet tanassa. Milläs asioilla miehet liikkuvat, tiedetäänkö että ollaan rajavyöhykkeellä? Setäni oli tullut Boliviasta lomalle Suomeen, ja luultavasti tiesi hyvinkin, ei vain ollut ajatellut asiaa. Rajamiehet kiinnostuivat erityisesti siitä, että hänen passissaan oli Bolivian leima. Mies väärillä asioilla liikkeellä, ehkä vakooja? Idän ja lännen välillä oli tuolloin rautaesirippu, piti olla tarkkana.
Kiltille seurakuntanuorelle tämä rajakokemus oli hiukan jännittävä, pelottavakin. Pieni kurkistus oman maan sotahistoriaan, sen tekijään, sekä asemaamme kansainvälisessä politiikassa jäivät jollakin tavalla mieleen. Myöhemmin kuulin, että setäni joutui lähtemään Boliviasta kun kaivosyhtiöt kansallistettiin eikä ulkomaisille työntekijöille ollut enää töitä.
Oman uskonnollisen kehitykseni kannalta kokemus oli mielestäni tärkeä. Perhe, vastuunkantajat, näkijät ja tekijät, yhteiskunta ja maailma muodostavat organisaation, jonka menestymisestä on pidettävä huolta. Historiasta voidaan oppia, myös pahoja asioita tapahtuu, sotaa, väkivaltaa, nälkää ja köyhyyttä, pakolaisuutta, ihmisoikeuksien loukkauksia. Rajoja on vartioitava. Mutta niitä voidaan myös ylittää, kansat tarvitsevat toisiaan, toinen toistensa osaamista. Oman perheen ”agentti” maailmalla, setäni, innosti myös muita perheenjäseniä kansainväliseen toimintaan.
Opiskeluaika teologisessa tiedekunnassa ja toiminta Suomen Kristillisessä Ylioppilasliitossa vahvisti käsitystä siitä, että ihminen ja maailma on otettava vakavasti, on seurattava aikaa, on hankittava tietoa, pidettävä yhteyksiä. Kristillisessä opiskelijaliikkeessä uutta olivat kirkolliset ja ekumeeniset yhteydet. Myös kirkkojen kautta voitiin saada tietoa ja kokemusta siitä, millaista elämä maailmalla on. Niiden kautta syntyi yhteyksiä opiskelijoihin ja heidän kauttaan eri maiden todellisuuteen, tuli vieraita, käytiin itsekin maailmalla. Erityisesti kiinnostuimme Etelä-Afrikan rotusorrosta, Vietnamin sodasta, kehitysmaiden vapautusliikkeistä, Brasilian ja Chilen sotilasvallankaappauksista. Olimme aktiivinen osa eurooppalaista kristillistä verkostoa. Läheltä ja kaukaa kumpusi teologisia oivalluksia, teemoja toimintaan, aineistoja. Tutuiksi tulivat monet merkittävät sen ajan kirkkojen johtajat ja teologit.
Yksi keskeinen innoittajamme oli saksalainen teologi Dietrich Bonhoeffer, jonka natsit teloittivat vähän ennen toisen maailmansodan loppumista vuonna 1945. Hän oli ollut pitkään vangittuna ja syytettynä salaliitosta Hitleriä vastaan mutta toiminut teologina ja pappina sitä ennen jo vuosia yksinvaltiutta vastaan ja avoimemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta.
Bonhoefferin mielestä maallista ja hengellistä valtaa ei saa sekoittaa toisiinsa mutta niitä ei saa myöskään repäistä täysin irti toisistaan. Mutta yksinvaltias joka ei ymmärrä että hänen yläpuolellaan on Jumalan valta, ei voi menestyä.
Melkein kulttiasemaan on päässyt teos Vankilakirjeet, joka on koottu kirjeistä, jotka Bonhoeffer kirjoitti vankilasta. Suomessa näitä ajatuksia vei eteenpäin 1950-luvulta alkaen erityisesti Erkki Niinivaara.
Bonhoefferin ajatukset ovat virittäneet vastarintaväkeä kaikkialla maailmassa. Usein se on merkinnyt avointa vastarintaa yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Siinä Bonhoeffer on ollut tärkeä esikuva.
Bonhoeffer on teologina ja hengellisenä opastajana mielestäni hyvin ajankohtainen nytkin, hän oli sitä jo 60-70 -luvuilla kun hapuilin kohti omaa täysi-ikäisen uskonnon ja uskon mallia. Monet ajatukset ovat virkistävän ajankohtaisia ja haastavia tänään. Esimerkiksi Vankilakirjeiden pohdinta siitä, vievätkö maailman kehitystä eteenpäin ennen kaikkea suuret ajatukset vai suuret teot.
Rajankäynti, hyvyys ja pahuus, myötäeläminen, Kristus kärsivissä lähimmäisissä, kasvaminen uskon tiellä kohti täysi-ikäisen uskoa, siinä oli oma opiskeluaikani suuri kertomus.
Eräs nuoruudessa elähdyttänyt laulu oli Simo Knuuttilan ja Heikki Laitisen Me ei uskota peikkoihin. Tämän laulun myötä pyydämme tänä aamuna hyvän ja armollisen Jumalan viisautta ja voimaa omaan ja toinen toisemme elämään. Aamen.
maanantai 4. helmikuuta 2019
sunnuntai 3. helmikuuta 2019
Aktivistit
Aktivistit Jakso 1
Draamasarja kertoo toisenlaisen tarinan 1900-luvun alun Suomesta
Draamasarja kertoo toisenlaisen tarinan 1900-luvun alun Suomesta
Pommi-iskuja ja poliittisia murhia
1900-luvun alun Helsingissä. Ylen alkuperäissarja Aktivistit esittelee
uuden näkökulman mielenkiintoiseen ajanjaksoon Suomen historiassa,
häikäilemättömään maailmaan jossa kaikki on sallittua. Kolmiosainen
draamasarja on fiktiota, mutta perustuu todellisiin tapahtumiin ja
henkilöihin. Suomessa eletään sortovuosien aikaa ja kansallismieliset
suomalaiset haaveilevat itsenäistymisestä Venäjän valtakunnasta. Sarjan
keskiössä ovat nuoret aktivistit, jotka ovat valmiita vaikka uhraamaan
ihmishenkiä Suomen itsenäistymisen eteen. Lauri Maijalan ohjaaman ja
käsikirjoittaman historiallisen draaman pääosissa nähdään Oskar Pöysti,
Stella Laine, Pelle Heikkilä, Pekka Strang, Elias Westerberg ja Linda
Manelius. Sarja pohjautuu Erik Söderblomin alkuperäistarinaan. Ylen
tilaama sarja on toteutettu yhteistyössä Suomen elokuvasäätiön, Business
Finlandin, Svenska Kulturfondetin ja Svenska Literatursällskapetin
kanssa. Sarjan on tuottanut Helsinki -filmi Oy.
Aktivistit: Artikkelit
perjantai 1. helmikuuta 2019
Suutarikin, suuri viisas, pysyköön lestissään
Tieteen termipankki
Selite Esimerkki alkusoinnun systemaattisesta käytöstä on Lauri Viidan runo "Tauti tanssi talvitiellä" (Suutarikin, suuri viisas, 1961):
Tauti tanssi talvitiellä,
kysyi, toinko terveisiä.
Mistäpä minä, mutisin,
Muistitko kotona käydä?
Muistin kyllä, enpä käynyt.
Siellä kuoltiin, Kuka kuoli?
Kukin kuoli vuorollansa,
sinä vain olet elossa.
Taidat tappaa jo minutkin?
En minä sinua tapa;
kuka sinua surisi!
Kun tapan talon emännän,
samalla isännän isken,
kohta kaikkia komennan.
Sinä palvelet paremmin,
kun et kuole, vaan vikiset.
Jo on aikoihin eletty, kuinka vanhusten hoidosta on noussut niin suuri halooo. Isovanhemmat saivat olla kotona kuolemaansa asti. Isosä kuoli 1947 Vihtaniemellä. Vanhemmat muuttivat tiettömän taipaleen takaa kirkonkylään lähelle palveluja ja mukavuuksia. Se ei sopinut silloiselle kunnanlääkärille, vaan hän loukkasi kaikkia muuttajia eläkeläisten tilaisuudessa julkisesti.
- Tänne ne muuttavat kirkonkylään ja istuskelevat vanhusten talojen pihamailla kuin lakovarikset. Pysyisivät siellä entisillä elomaillaan. Vanhemmat ostivat oman rivitalo-osakkeen ja kävivät vielä kesäisin ahkerasti Vihtaniemellä.
Sitten vakavat sairaudet hiljensivät elämänmenoa. Loppujen lopuksi isä soitti aikaisin aamulla ja kertoi, että äiti jäisi lopullisesti laitokseen. Silloin lupasin isälle.
- Minä tulen.
Jouluksi 1990 keskeytin työni ja tulin vanhempieni kotiin heidän hoitajakseen. Vanhin veli oli siihen asti ollut heidän apunaan. Äiti kuoli 1992 ja isä 2000. Omaishoitajuus heräsi henkiin perustetussa yhdistyksessä, johon tein tuttavuutta Lauri Viidan runon kautta. Olin jäsenmaksun maksajana äänetön omaishoitaja kuin isossa laitoksessa haamuhoitajat. Sosiaalijohtaja ja kunnanlääkäri vahtivat kunnan rahoja kuin omiaan.
Olin tehnyt kunnan kanssa hoitosopimuksen, joka uusittiin vuoden alussa saatesanoilla, vieläkö jatkaisin sopimusta. Lääkäri joudutti lähtöäni, että ottaisi isäni pakkohoitoon laitokseen ja minut lähettäisi pakkopaitaan jonnekin kiertoradalle. Viimein isäni sai sairauskohtauksen ja joutui vuodeosastolle, kun en enää pystynyt häntä kotona hoitamaan. Kolme kuukautta tein muuttoa pois, mutta vasta hautajaisten jälkeen lopetin fyysisen läsnäolon. Wiljami jäi asumaan yksin asumisoikeustestamentin turvin kotiinsa. Hoidin hänen asumiseen liittyvät asiat vanhalta muistilta 18 vuotta, kunnes hän joutui vuodeosastolle ja sieltä alzheimerdiagnoosin perusteella sai paikan palvelukeskuksesta.
Nyt on tultu tähän päivään. Se sekoittuukin koko maan vanhusten hoidon sekamelskaan. Ei taida tieteen termipankki selittää aikaa vuodesta 1900 tähän päivään 2019, jolloin vastasyntynyt Vesimies aloittelee omaa osuuttaan politikkojen kaavailemana tulevaisuuden maksumiehenä.
Katsoin uudelleen Tasemummot, joiden onni oli asua alkuun yksityisessä pienessä hoivakodissa. Joulurauhan julistuksen jälkeen suuri laitos nielaisi heidät odottamaan kuolemaa.
Dokumenttiprojekti: Tasemummot – vanhukset pörssiyhtiöiden pelinappuloina- Yle
Selite Esimerkki alkusoinnun systemaattisesta käytöstä on Lauri Viidan runo "Tauti tanssi talvitiellä" (Suutarikin, suuri viisas, 1961):
Tauti tanssi talvitiellä,
kysyi, toinko terveisiä.
Mistäpä minä, mutisin,
Muistitko kotona käydä?
Muistin kyllä, enpä käynyt.
Siellä kuoltiin, Kuka kuoli?
Kukin kuoli vuorollansa,
sinä vain olet elossa.
Taidat tappaa jo minutkin?
En minä sinua tapa;
kuka sinua surisi!
Kun tapan talon emännän,
samalla isännän isken,
kohta kaikkia komennan.
Sinä palvelet paremmin,
kun et kuole, vaan vikiset.
Jo on aikoihin eletty, kuinka vanhusten hoidosta on noussut niin suuri halooo. Isovanhemmat saivat olla kotona kuolemaansa asti. Isosä kuoli 1947 Vihtaniemellä. Vanhemmat muuttivat tiettömän taipaleen takaa kirkonkylään lähelle palveluja ja mukavuuksia. Se ei sopinut silloiselle kunnanlääkärille, vaan hän loukkasi kaikkia muuttajia eläkeläisten tilaisuudessa julkisesti.
- Tänne ne muuttavat kirkonkylään ja istuskelevat vanhusten talojen pihamailla kuin lakovarikset. Pysyisivät siellä entisillä elomaillaan. Vanhemmat ostivat oman rivitalo-osakkeen ja kävivät vielä kesäisin ahkerasti Vihtaniemellä.
Sitten vakavat sairaudet hiljensivät elämänmenoa. Loppujen lopuksi isä soitti aikaisin aamulla ja kertoi, että äiti jäisi lopullisesti laitokseen. Silloin lupasin isälle.
- Minä tulen.
Jouluksi 1990 keskeytin työni ja tulin vanhempieni kotiin heidän hoitajakseen. Vanhin veli oli siihen asti ollut heidän apunaan. Äiti kuoli 1992 ja isä 2000. Omaishoitajuus heräsi henkiin perustetussa yhdistyksessä, johon tein tuttavuutta Lauri Viidan runon kautta. Olin jäsenmaksun maksajana äänetön omaishoitaja kuin isossa laitoksessa haamuhoitajat. Sosiaalijohtaja ja kunnanlääkäri vahtivat kunnan rahoja kuin omiaan.
Olin tehnyt kunnan kanssa hoitosopimuksen, joka uusittiin vuoden alussa saatesanoilla, vieläkö jatkaisin sopimusta. Lääkäri joudutti lähtöäni, että ottaisi isäni pakkohoitoon laitokseen ja minut lähettäisi pakkopaitaan jonnekin kiertoradalle. Viimein isäni sai sairauskohtauksen ja joutui vuodeosastolle, kun en enää pystynyt häntä kotona hoitamaan. Kolme kuukautta tein muuttoa pois, mutta vasta hautajaisten jälkeen lopetin fyysisen läsnäolon. Wiljami jäi asumaan yksin asumisoikeustestamentin turvin kotiinsa. Hoidin hänen asumiseen liittyvät asiat vanhalta muistilta 18 vuotta, kunnes hän joutui vuodeosastolle ja sieltä alzheimerdiagnoosin perusteella sai paikan palvelukeskuksesta.
Nyt on tultu tähän päivään. Se sekoittuukin koko maan vanhusten hoidon sekamelskaan. Ei taida tieteen termipankki selittää aikaa vuodesta 1900 tähän päivään 2019, jolloin vastasyntynyt Vesimies aloittelee omaa osuuttaan politikkojen kaavailemana tulevaisuuden maksumiehenä.
Katsoin uudelleen Tasemummot, joiden onni oli asua alkuun yksityisessä pienessä hoivakodissa. Joulurauhan julistuksen jälkeen suuri laitos nielaisi heidät odottamaan kuolemaa.
Dokumenttiprojekti: Tasemummot – vanhukset pörssiyhtiöiden pelinappuloina- Yle
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
