Pitkäaikainen laitoshoito

Olen lukenut vanhuspalvelulakia, jota on toteutettu pitkäaikaispaikkan järjestämisessä.

Pitkäaikainen laitoshoito  1.1.2015 voimaan tullut vanhuspalvelulain muutos täsmentää laitoshoidon kriteereitä siten, että se entistä paremmin toteuttaa lain tavoitetta kotiin annettavien palveluiden ensisijaisuudesta.  Toimenpiteellä parannetaan palveluiden asiakaslähtöisyyttä.  Rakennemuutos vähentää kustannusten kasvua.  Laitoshoidon (terveyskeskuksen vuodeosasto, vanhainkoti/palvelukeskus) kriteerit: – lääketieteelliset perusteet – asiakas- ja potilasturvallisuus – ennen laitoshoitopäätöksen tekemistä on selvitettävä muut palveluiden järjestämismahdollisuudet – laitoshoitoa koskeva ratkaisu tulee perustella.


Leena Kiviharju, 71, on elänyt laukkujensa kanssa taivasalla jo toistakymmentä vuotta – nyt hän on leiriytynyt luvatta Jämsään, mutta poliisi tai kaupunki ei voi tilanteelle mitään.

 

Veljekset löytyivät kuolleena kotoaan Tuusniemellä – taustalta paljastui surullinen tarina.

Pitkäaikaislaitospaikan järjestyminen oli kotonaan yksinasuvalle, alzheimeriin sairastuneelle vapauttava päätös. Siihen asti kriteerit täyttyivät ja epätietoisuus hälveni. Kuitenkin ennen joulua tuli laitoksen taholta ilmoitus, että olisi muutettava asunnottomien yömajaa muistuttavaan vuokra-asuntoon. Syyksi ilmoitettiin, että asukkaan muisti oli kokenut ihmeparantumisen ja hänen huoneensa tarvittaisiin sairaammille tulijoille. Esitin omasta ja sisarusten puolesta, ettei kukaan meistä olisi kykenevä omaishoitajaksi ja palvelukeskus on hänen kotinsa.

Pyydettiin tutustumaan tarjottuun huoneeseen ja potilas itse ilmoitti, ettei hän sinne muuta.

- Jos nyt kuitenkin kokeilisit, houkuteltiin laitoksen puolelta. Neuvottelut muutosta katkesivat joulurauhan julistukseen eikä laitos ole vielä palannut päiväjärjestykseen. 

Minua on kielletty kirjoittamasta menneestä vanhempieni omaishoitoajasta. En ollut toivottu tulija vanhempieni hoitajaksi. Mutta yhdessä veljeni kanssa me teimme sen. Halvaantunut äiti sai olla kotona 1½ vuotta ja syöpäsairas isä eli 10 vuotta.

Järjestelyt olivat tarpeelliset, että omaishoitajana olin aina paikalla, kun palautettiin kotiin sairaalasta.

Laukku-Leenan ilmestyminen lööppeihin herätti inhorealistisia tunteita, miksi joku viettää ulkoilmaelämää. Liekö elämys sama kuin lumilinnoissa yöpymisestä maksavilla turisteilla tai isälläni sota-ajan joulut.