Sisällissodan varjo ja syyllisyys. Emerituspiispa Juha Pihkala. (1. Joh.2:9-11, Joh. 1:9)
lauantai 30. kesäkuuta 2018
tiistai 26. kesäkuuta 2018
perjantai 22. kesäkuuta 2018
Juhannusmuistio
perjantai 19. kesäkuuta 2015
Hallitukselle kulta-aikaa 2015
Radioateljee
Juhannus - akustinen kulta-aika
Hallitukselle kulta-aikaa 2015
Sote-kiistely paisui huutomyrskyksi Arkadianmäellä – mietinnön aikataulu jäi yhä auki (21.6.2018 8:48)
Radioateljee
Juhannus - akustinen kulta-aika
Radioateljeen Juhannusta -ohjelma tarjoaa juhannuksena kuulijoille perinteistä kesänautintoa runojen ja musiikin kera.
Ohjelman musiikki ei ole raskaan luokan klassista, vaan kevyen musiikin nostalgiaa, mikä läheisesti liittyy suomalaiseen juhannukseen. Ohjelmassa on myös hieman tietoa juhannustaioista, jos joku kuuntelija olisi niitä jo unohtanut.
Ohjelman käsikirjoituksesta, ohjauksesta ja tuotannosta vastaa Harri Huhtamäki, tekninen toteutus: Pekka Lappi ja kertoja: Tom Wentzel.
Ohjelman musiikki ei ole raskaan luokan klassista, vaan kevyen musiikin nostalgiaa, mikä läheisesti liittyy suomalaiseen juhannukseen. Ohjelmassa on myös hieman tietoa juhannustaioista, jos joku kuuntelija olisi niitä jo unohtanut.
Ohjelman käsikirjoituksesta, ohjauksesta ja tuotannosta vastaa Harri Huhtamäki, tekninen toteutus: Pekka Lappi ja kertoja: Tom Wentzel.
Juhannusallergia
Sote-kiistely paisui huutomyrskyksi Arkadianmäellä – mietinnön aikataulu jäi yhä auki (21.6.2018 8:48)
Orpo toivomus, että sote-lait tulevat syksyllä voimaan – hyvin valmisteltuina ja käsiteltyinä.
Orpo toivomus, että sote-lait tulevat syksyllä voimaan – hyvin valmisteltuina ja käsiteltyinä.
Kekkonen ei kuole koskaan: Kekkonen ja urheilu
Osa 1/8. Urheilun merkityksestä Kekkosen elämässä kertovat tietokirjailija ja urheilutoimittaja Kalle Virtapohja sekä ministeri Matti Ahde. Käsikirjoituksesta vastaa Marjo Vilkko ja kertojana on Antti Seppänen. Jakson esittelee Jari Tervo.
Osa 1/8. Urheilun merkityksestä Kekkosen elämässä kertovat tietokirjailija ja urheilutoimittaja Kalle Virtapohja sekä ministeri Matti Ahde. Käsikirjoituksesta vastaa Marjo Vilkko ja kertojana on Antti Seppänen. Jakson esittelee Jari Tervo.
tiistai 19. kesäkuuta 2018
Elämäkerta
Aamuhartaus 19.6.2018 julkaisupäällikkö Olli Seppälä, Helsinki
Julkaisupäällikkö
Olli Seppälä, Helsinki. Hartauden musiikki, virsi 593, alkaa sanoin
"Maan päällä aina ihminen, vieraana kuljet matkaten". Esittäjänä Topi
Lehtipuu, (tenori) ja kamariyhtye Spirit of Gambo: Markku
Luolajan-Mikkola (viola da gamba: diskanttigamba), Mikko Perkola (viola
da gamba: tenorigamba, teorbi /3.,6.säk). Antti Linkola (viola da gamba:
bassogamba), Mika Suihkonen (viola da gamba: bassogamba).
Tätä aamuhartautta hyväksi käyttäen katson tietä eteenpäin, pysähdyn kolmeksi vuodeksi paikalleni ja samalla katson taaksepäin. Mieleen tule kokemuskertomuskoulutus, eri tahojen järjestämät elämäkertakirjoituskurssit, joista on useita oppaita kirjoittamiseen. Kahdeksan vuotta sitten osallistuin Voimauttavan valokuvan -perusteet kurssille. Silloin olisi ollut aika tehdä matka synnyinseudulle ja koota rekvisiitta kirjoittamista varten, mutta ei ollut tilaisuutta. Kymmenen vuotta olin kulkenut eteenpäin, mutta sata vuotta taaksepäin.
Aamuhartauden herättämät muistot lainaan omaan kirjoitukseeni, eihän enää aamuhartauksien opettavaisia tekstejä tallenneta arkistoon.
"Isla Negrasta ostin museomyymälästä kirjan niin kuin turistin kuuluukin, mutta tää ei ollut mikään matkamuistokirja, vaan tää oli Pablo Nerudan runoista koottu kokoelma Isla Negra. Se on myös sen kirjan nimi. Sen taustalla on 5 runosikermää, jotka Neruda kirjoitti 1960 -luvun alussa, kun alkoi täyttää 60 vuotta. Kirja on tavallaan runojen muotoon puettu elämäkerta tai ainakin elämäkerrallisten runojen kokoelma.
Tätä aamuhartautta hyväksi käyttäen katson tietä eteenpäin, pysähdyn kolmeksi vuodeksi paikalleni ja samalla katson taaksepäin. Mieleen tule kokemuskertomuskoulutus, eri tahojen järjestämät elämäkertakirjoituskurssit, joista on useita oppaita kirjoittamiseen. Kahdeksan vuotta sitten osallistuin Voimauttavan valokuvan -perusteet kurssille. Silloin olisi ollut aika tehdä matka synnyinseudulle ja koota rekvisiitta kirjoittamista varten, mutta ei ollut tilaisuutta. Kymmenen vuotta olin kulkenut eteenpäin, mutta sata vuotta taaksepäin.
Aamuhartauden herättämät muistot lainaan omaan kirjoitukseeni, eihän enää aamuhartauksien opettavaisia tekstejä tallenneta arkistoon.
"Isla Negrasta ostin museomyymälästä kirjan niin kuin turistin kuuluukin, mutta tää ei ollut mikään matkamuistokirja, vaan tää oli Pablo Nerudan runoista koottu kokoelma Isla Negra. Se on myös sen kirjan nimi. Sen taustalla on 5 runosikermää, jotka Neruda kirjoitti 1960 -luvun alussa, kun alkoi täyttää 60 vuotta. Kirja on tavallaan runojen muotoon puettu elämäkerta tai ainakin elämäkerrallisten runojen kokoelma.
Se alkoi tottakai lapsuudesta ja etenee sitten nuoruuden ja opintojen kautta maanpakolaisvuosiin. Tää kyseinen kirja oli kaksikielinen, alkukielellä espanjaksi, mutta myös englanniksi.
Runoissa on hyviä oivalluksia Nerudan omasta elämästä sekä erilaisista minuuksista ja aatteista, joita jokainen ihminen kantaa elämänsä eri vaiheissa mukanaan. Neruda sanoo vapaasti suomennettuna mm, että "ja silloin jätin lapsuuden taakseni, sillä ymmärsin, että kansallani ei ole lupa elää ja hautakin oli heiltä kielletty."
Toisessa runossa Neruda kertoo ajastaan ja matkoistaan Idässä, Aasiassa. Hän kuvaa intialaisten jumalien paljoutta taivaalliseksi supermarketiksi. Neruda kirjoittaa Rangonissa. Ymmärsin, että Jumalat ovat erityisesti köyhän ihmisolennon vihollisia, kuten Jumalakin on ja jälkimmäinen Jumala on kirjoitettu isolla J:llä.
Kuten tunnettua Neruda oli vahvasti vasemmistolainen ja kirkonvastainenkin. Väkeviä ja ilmaisuvoimaisia runoja hän kuitenkin kirjoitti ja syystäkin Nerudaa pidetään yhtenä 1900 -luvun merkittävimmistä runoilijoista.
Isla Negra -kokoelma ei jäänyt pelkästään matkamuistolukemiseksi, vaan se vei mut vakavamminkin pohtimaan eläkertaa ja sitä, miten sellaisen voi kirjoittaa ja ylipäätään rakentaa. Näköjään se onnistuu myös runoista, kuten Neruda osoitti. Isla Negra on mielenkiintoinen kokonaisuus, vaikka varsinainen elämäkerrallisuus alkaa loppua kohti hieman hiipua. Siitä tulee enemmän tuollaista yleistä runoilua.
Muistan kuulleeni joskus ohjeen, jos haluaa kirjoittaa omasta elämästään. Kirjoita niin kuin puhuisit Jumalalle. Toisin sanoen mitään ei kannata yrittää kaunistella, kätkeä tai valehdella, sillä Jumala jo tietää kaiken. Kirkkoisä Augustinusta pidetään yhtenä ensimmäisistä omaelämäkertansa kirjoittajista. Hänen Konfensiones - Tunnustuksia -teoksestaan ei ole esillä kumminkaan henkilökohtainen tunnustus, sillä Augustinus ajatteli, että mitä sitä yksityiskohtia jauhamaan, sillä Jumala tiesi jo kaiken eikä ihan kaikesta ihmisille tarvinnut avautua.
Oon osapuilleen samanikäinen kuin Neruda kirjoittaessaan runollisen oma- elämäkertansa. Tässä iässä tulee ikään kuin pakosta ajatus mieleen, että vilkaisepa taaksepäin. Mitä sitä tuli toivottua, mitä saavutettua, mihin elämä vei. Itse asiassa nämä kysymykset eivät ole ikäsidonnaisia. Ihmisen on hyvä katsoa elämäänsä myös pikkuisen taaksepäin. Tie on eteenpäin, mutta myös taaksepäin. Jos kirjoittaa itse elämäkerran, se ei kerro koko elämästä, sillä elämää on elämäkerran jälkeenkin. Kaikki tärkeä ja olennainen ei mahdu kirjoihin ja kansiin.
Elämä on edessä huomennakin. Tiimalasissa on hiekkaa. Sen määrä on onneksi useimmiten mahdoton arvioida etukäteen. Näissä hieman kaihoisissa tunnelmissa rohkenen ehdottaa rukousta.
Jumala, sinä näet meidän nimemme elämänkirjassa ja näet meidän tarinamme sellaisena kuin se tapahtui, ei sellaisena kuin me sen kuvittelimme. Emme nähneet kaikkea vain oman osuutemme.
Sen vuoksi on hyvä asettua eteesi, lähteä tähän päivään, jolloin kirjoitetaan jatko omaan tarinaamme sinun kanssasi.
Aamen."
Runoissa on hyviä oivalluksia Nerudan omasta elämästä sekä erilaisista minuuksista ja aatteista, joita jokainen ihminen kantaa elämänsä eri vaiheissa mukanaan. Neruda sanoo vapaasti suomennettuna mm, että "ja silloin jätin lapsuuden taakseni, sillä ymmärsin, että kansallani ei ole lupa elää ja hautakin oli heiltä kielletty."
Toisessa runossa Neruda kertoo ajastaan ja matkoistaan Idässä, Aasiassa. Hän kuvaa intialaisten jumalien paljoutta taivaalliseksi supermarketiksi. Neruda kirjoittaa Rangonissa. Ymmärsin, että Jumalat ovat erityisesti köyhän ihmisolennon vihollisia, kuten Jumalakin on ja jälkimmäinen Jumala on kirjoitettu isolla J:llä.
Kuten tunnettua Neruda oli vahvasti vasemmistolainen ja kirkonvastainenkin. Väkeviä ja ilmaisuvoimaisia runoja hän kuitenkin kirjoitti ja syystäkin Nerudaa pidetään yhtenä 1900 -luvun merkittävimmistä runoilijoista.
Isla Negra -kokoelma ei jäänyt pelkästään matkamuistolukemiseksi, vaan se vei mut vakavamminkin pohtimaan eläkertaa ja sitä, miten sellaisen voi kirjoittaa ja ylipäätään rakentaa. Näköjään se onnistuu myös runoista, kuten Neruda osoitti. Isla Negra on mielenkiintoinen kokonaisuus, vaikka varsinainen elämäkerrallisuus alkaa loppua kohti hieman hiipua. Siitä tulee enemmän tuollaista yleistä runoilua.
Muistan kuulleeni joskus ohjeen, jos haluaa kirjoittaa omasta elämästään. Kirjoita niin kuin puhuisit Jumalalle. Toisin sanoen mitään ei kannata yrittää kaunistella, kätkeä tai valehdella, sillä Jumala jo tietää kaiken. Kirkkoisä Augustinusta pidetään yhtenä ensimmäisistä omaelämäkertansa kirjoittajista. Hänen Konfensiones - Tunnustuksia -teoksestaan ei ole esillä kumminkaan henkilökohtainen tunnustus, sillä Augustinus ajatteli, että mitä sitä yksityiskohtia jauhamaan, sillä Jumala tiesi jo kaiken eikä ihan kaikesta ihmisille tarvinnut avautua.
Oon osapuilleen samanikäinen kuin Neruda kirjoittaessaan runollisen oma- elämäkertansa. Tässä iässä tulee ikään kuin pakosta ajatus mieleen, että vilkaisepa taaksepäin. Mitä sitä tuli toivottua, mitä saavutettua, mihin elämä vei. Itse asiassa nämä kysymykset eivät ole ikäsidonnaisia. Ihmisen on hyvä katsoa elämäänsä myös pikkuisen taaksepäin. Tie on eteenpäin, mutta myös taaksepäin. Jos kirjoittaa itse elämäkerran, se ei kerro koko elämästä, sillä elämää on elämäkerran jälkeenkin. Kaikki tärkeä ja olennainen ei mahdu kirjoihin ja kansiin.
Elämä on edessä huomennakin. Tiimalasissa on hiekkaa. Sen määrä on onneksi useimmiten mahdoton arvioida etukäteen. Näissä hieman kaihoisissa tunnelmissa rohkenen ehdottaa rukousta.
Jumala, sinä näet meidän nimemme elämänkirjassa ja näet meidän tarinamme sellaisena kuin se tapahtui, ei sellaisena kuin me sen kuvittelimme. Emme nähneet kaikkea vain oman osuutemme.
Sen vuoksi on hyvä asettua eteesi, lähteä tähän päivään, jolloin kirjoitetaan jatko omaan tarinaamme sinun kanssasi.
Aamen."
maanantai 18. kesäkuuta 2018
Tuulikello
Aamuhartaus 18.6.2018 pastori Hannele Juutinen, Tampere
Virsi 572 alkaa sanoin "Taas kukkasilla kukkulat". Tapiolan nuorisokuoro, Kari Ala-Pöllänen (joht.), Kaisa-Leena Harjunmaa (urut).
Itse asiassa kuultuna Eero Huovinen
Virsi 572 alkaa sanoin "Taas kukkasilla kukkulat". Tapiolan nuorisokuoro, Kari Ala-Pöllänen (joht.), Kaisa-Leena Harjunmaa (urut).
Itse asiassa kuultuna Eero Huovinen
keskiviikko 13. kesäkuuta 2018
maanantai 11. kesäkuuta 2018
Viron vuosisata
Osa 1: Vallankumouksen vuosi 1905
Viro viettää itsenäisyytensä 100-vuotisjuhlaa vuonna 2018.
Viro
itsenäistyi 1. maailmansodan jälkeen, keskenään sotineiden
suurvaltojen, Saksan ja Venäjän heikkouden hetkenä. Samassa saumassa
itsenäistyi myös Suomi, mutta muuten Viron valtion syntyhistoria
poikkeaa monella tavalla Suomesta.
Vuosi 1905 oli vallankumouksen vuosi Venäjällä. Sieltä levottomuudet levisivät Viroon ja nostattivat siellä kapinaliikkeen. Kapina ei kuitenkaan suuntautunut venäläisiä vallanpitäjiä vastaan. Tehtaiden työväki ja maaseudun ihmiset lähtivät polttamaan baltiansaksalaisen yläluokan kartanoita.
Ohjelmassa haastateltavina ovat Viron historian professori Tõnu Tannberg ja arkistotieteen professori Aadu Must tarton yliopistosta. Ohjelman toimittaa Virpi Väisänen.
Kuva Aron Urb/ EV100
Viro viettää itsenäisyytensä 100-vuotisjuhlaa vuonna 2018.
Viro
itsenäistyi 1. maailmansodan jälkeen, keskenään sotineiden
suurvaltojen, Saksan ja Venäjän heikkouden hetkenä. Samassa saumassa
itsenäistyi myös Suomi, mutta muuten Viron valtion syntyhistoria
poikkeaa monella tavalla Suomesta. Vuosi 1905 oli vallankumouksen vuosi Venäjällä. Sieltä levottomuudet levisivät Viroon ja nostattivat siellä kapinaliikkeen. Kapina ei kuitenkaan suuntautunut venäläisiä vallanpitäjiä vastaan. Tehtaiden työväki ja maaseudun ihmiset lähtivät polttamaan baltiansaksalaisen yläluokan kartanoita.
Ohjelmassa haastateltavina ovat Viron historian professori Tõnu Tannberg ja arkistotieteen professori Aadu Must tarton yliopistosta. Ohjelman toimittaa Virpi Väisänen.
Kuva Aron Urb/ EV100
Kolme piispaa
Paavo Kortekangas – Wikipedia
Uskonnon opettaja oppikoulussa Suonenjoella.
Pekka Särkiö – Wikipedia
Pahoitteli, etten ollut pitänyt arvossa lutherilaista kastetta enkä hautaan siunaamista toimiessani paikallisessa omaishoitajayhdistyksessä.- Mene potilasjärjestöön, sieltä saat kaiken avun omaishoitajana, sanoi kristitty yhteisvastuukeräysrahojen jakotilaisuudessa. Menin ja vaihdoin seurakunnan osoitetta. Minut erotettiin yhdistyksestä ja seurakunnasta. Maistraatti osoitti viimeisen sijoituspaikan "muussa uskonnollisessa yhteisössä."
Tapio Luoma – Wikipedia
Arkkipiispa Tapio Luoma
Älä kadota sieluasi
Saarna virkaanasettamismessussa: tapio-luoma-virkaanasettaminen_saarna.pdf
Kirjoituspaasto on kestänyt lähes kaksi ja puoli vuotta tietystä syystä. Nämä kolme piispaa siirtävät minut 1950 -luvulta 2000 -luvulle ja tähän päivään. Olenko ylittänyt valtuuteni muistellessani kohtaamisia kirkon miesten kanssa, kun tekstin julkaisemisessa on ongelmia?
(Saarna puhuttelee)
"Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu valinnoista ja ratkaisuista, siitä, mikä on arvokasta ja tärkeää. Hän puhuu ihmisen hyvästä.
”Joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni
kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?”
”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?”
Näillä Herramme sanoilla on viesti myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uudelle arkkipiispalle. Viime viikkoina olen joutunut paljon miettimään, mitä uuden ja vaativan viran vastaanottaminen merkitsee. Mihin tämä alkava virkakauteni vie minua itseäni ja mihin meidän kirkkomme sen aikana kulkee? Monenlaisen arkuuden keskellä on tuntunut erityisen hyvältä kuulla rohkaisua, jossa on kannustettu minua olemaan oma
itseni. Kuulen tuossa Jeesuksen viestin: älä kadota sieluasi. Tästä kannustuksesta ja muistutuksesta olen hyvin kiitollinen."
maanantai 4. kesäkuuta 2018
Hesekiel
Jumalanpalvelus su 3.6.2018
Arkkipiispa Tapio Luoman virkaan asettaminen ja messu Turun Tuomiokirkossa.
Arkkipiispa Tapio Luoman virkaan asettaminen ja messu Turun Tuomiokirkossa.
perjantai 1. kesäkuuta 2018
Sielusi vaaditaan sinulta pois
Aamuhartaus 1.6.2018 sotilaspastori Albert Halonen, Pori
Virsi 538:1-2. Virsi alkaa sanoin "Oi Jeesus, lohdutukseni". Pekka Peltomaa (laulu), Jukka Leutonen (urut)
Virsi 538:1-2. Virsi alkaa sanoin "Oi Jeesus, lohdutukseni". Pekka Peltomaa (laulu), Jukka Leutonen (urut)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
