Hiertymiä hurskaudessa

Aamuhartaus 10.11.2016 pastori Hilkka Olkinuora, Inkoo

Hyvää huomenta, me enemmän, vähemmän,
kokonaan tai ei lainkaan kristityt, tänään, tässä ajassa!

Avaan tässä puhuessani juuri Raamattua puolestasi.
Se kun on kirja, josta kristitty on pääsemättömissä.
Ennemmin tai myöhemmin
Hänen – sinun - on otettava kantaa
siihen, miten sitä luetaan, ja miten hän itse sitä tulkitsee.
Sillä kaikki lukeminenhan
on jonkin sortin tulkintaa,
kaikki lukemasi, näkemäsi ja kokemasi suodattuu
aiemmin lukemasi, näkemäsi ja kokemasi kautta.

Usein kysytty kysymys on,
onko Raamattua tulkittava kirjaimellisesti.
Yhtäällä korostetaan Raamatun kokonaisuutta,
toisaalla Raamattu on joka kirjaimeltaan totta.
Yhtäällä Raamattua sovelletaan nykyajassa,
toisaalla se on ikuisesti muuttumaton.

Raamatussa on kuitenkin paljon kohtia,
joita kirjainuskoistenkaan ei näe ottavan
kirjaimellisesti
ja joita soveltajienkaan ei näe soveltavan.

Älä tapa, esimerkiksi. Älä siis tapa. Ketään, koskaan.
Luovu omaisuudestasi – tai edes puolesta siitä –
köyhän kanssaihmisesi hyväksi.
Älä tuomitse. Älä siis tuomitse. Ketään, koskaan.

Nämä ovat niin hankalia ja
niin kiusallisen yksiselitteisiä käskyjä,
että niiden väistelyssä vallitsee yksimielinen hiljaisuus.
Ne ovat hienoja, ihan mahtavia! Juttuja – siis Raamatussa.
Mutta omaan elämääni ne eivät sovellu.

Niinpä.

Kristittynä tässä ajassa uskaltaudun kuitenkin tekemään
ehdotuksen, että jos meistä itsekukin toivookin
Jumalan ehdottomien käskyjen kirjaimelliseen
toteuttamiseen henkilökohtaista jatkoaikaa –
kuten muuten moni teki myös Jeesuksen aikana -

uskallan siis ehdottaa, että
ainakin tänään otamme
ainakin yhden Raamatun kohdan kirjaimellisesti,
täsmälleen siinä merkityksessä
kuin se on aikanaan kirjoitettu.

Tarkoitan Herran rukousta, Isä meidän –rukousta.

Mitä tapahtuu, jos otamme sen kirjaimellisesti ?
Nyt, tänään.

Rukoushan nimittäin oli aikanaan ja alun perin
köyhän kansan rukous omien elinolojensa
ja ihmisarvonsa puolesta.

Kun rukoiltiin jokapäiväistä leipää,
rukoiltiin juuri sitä.
Leipää nälkään.
Ei ”terveellistä kuitu- ja proteiinipitoista ravintoa”.
Ei ”apua johonkin etäiseen nälänhätään”.

Kun rukoiltiin velkoja anteeksi,
rukoiltiin juuri sitä.
Vapautta velan kurimuksesta.
Ei ”anteeksiantoa synnistä ja mielenrauhaa”.

Kun rukoiltiin kiusaukselta välttymistä
rukoiltiin juuri sitä.
Ettei tarvitse varastaa hengenpitimikseen.
Ei ”överiksi menneiden himojen taltuttamista”.
Ei ”suklaan syönnin karttamista”.

Kun rukoiltiin pahasta pääsemistä
rukoiltiin juuri sitä.
Ihmisarvoa.
Ei epämääräisiä hiertymiä hurskaudessa.

Kun rukoiltiin Jumalan valtakuntaa
rukoiltiin juuri sitä.
Jumalan tahdon mukaista elämää,
Jumalan herruutta, basileia Theou, jo nyt, maan päällä.
Ei etäistä maailman loppua ja
oikein uskoneiden taivaaseen noutoa.

Tämä Mooseksen kansan rukous sai myöhemmin
Jeesuksen kansalta uuden tulkinnan. Hyvä sekin.

Mutta entäpä jos tänään, sittenkin, kerrankin, tänään, kristittyinä,
lukisimme Isä meidän – rukouksemme
ihan niin kuin se on kirjoitettu ?

Siunatkoon meitä siinä, ja tänään, kolmiyhteinen Jumala,
Isä, Poika ja Pyhä henki. Amen

Virsi (muotoa 472:4 tai 472 tai 472:1,3,5-7)