Kuusi kuvaa

Kuusi kuvaa kuvittaja, graafikko Virpi Talvitien elämästä

Graafikko Virpi Talvitie pitää eniten tarinan ja tunnelman kuvittamisesta, ei niinkään hahmojen luomisesta. Hän on kuvittaja ja graafikko, joka tekee kuvia niin lapsille kuin aikuisille. Talvitie on kuvittanut paljon lastenkirjoja, kuten Maukkaa ja Väykkää, mutta myös aikuisten lyhytproosaa ja runoantologioita. Hänelle on tärkeää vaihtaa maiemaa ja siksi hän vie työt välillä mukanaan matkalle Italiaan. Hän nauttii maan kauneudesta ja sieltä hän saa kuviin uusia vaikutteita. Kuvittajan työ aiheuttaa Talvitielle joskus kiukkua, joita hän päästää ulos käsitöiden avulla. Kodistaan hän on luonut poikkeuksellisen värikkään ympäristön itselleen ja perheelleen. 
Virpi Talvitien seurana elämän tärkeitä kuvia katselee toimittaja Teresia Jokinen

Japanilainen kalligrafia

Japanilainen ajattelu

Kun Minna Eväsoja opetteli japanilaista kalligrafiaa, hän joutui tekemään pelkää suoraa viivaa kuusi kuukautta. Japanilaisessa kulttuurissa muoto on hyvin tärkeä. Kun ihminen osaa tehdä muodon mahdollisimman täydellisesti niin se samalla myös vapauttaa mielen. Saman kuvion ja liikkeen loputonta toistamista ei Japanissa pidetä luovuutta tai yksilöllisyyttä kahlitsevana toimintona. Oma persoonallisuus tulee lopulta kuitenkin tiukan klassisen muodon läpi. Tämä ajattelu sisältyy paitsi kalligrafiaan myös muihin klassisiin japanilaisiin taidemuotoihin, muun muassa teetaiteeseen.
Japanissa estetiiikka ja filosofia kulkevat käsi kädessä. Estetiikka, filosofia ja myös taidehistoria limittyvät toisiinsa. Myös uskonnolla merkittävä rooli tässä yhteydessä.
Japanilainen käsitys opetuksesta ja oppimisesta poikkeaa länsimaisesta pedagogiikasta. Opettajat ovat hyvin tärkeitä auktoriteetteja mutta silti opettaja on parhaimmillaankin vain suunnannäyttäjä. Oppilaan on itse löydettävä ja sisäistettävä oikea tieto. Tärkeämpää kuin itse tieto on se, että ymmärtää oma tietämyksensä rajat. Tärkeää on siis tietää, mitä ei vielä tiedä. Oppiminen on lopulta tutkimusmatka minuuteen.
Filosofian tohtori Minna Eväsoja on perehtynyt japanilaiseen filosodiaan ja klassisiin taiteisiin. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kirkon viestintää

Aamuhartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja 7.50. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.

Ihmettelin aina Yritysakatemian viestintää jälkikäteen. Oli käytetty vanhoja pohjia korjaamatta edes päivämääriä ajan tasalle. Sitten hoksasin, mitä viestilappua asia koski. Sama koskee kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikköä. Aamuhartausaika on muuttunut pari viikkoa sitten, mutta viestintä ei reagoi millään tavalla. Muutos on tehty vähin äänin kyselemättä kuuntelijoilta, mitä mieltä he ovat muutoksesta. Näin ei tule vastaväitteitä, milloin kuuntelemme hartautemme. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta. Poliittiselle keskustelulle on saatu lisäaikaa.

Tulevaisuuden polkuja

Aamun Ajatus

Tulevaisuus ei ole jokin paikka,
johon olemme menossa, vaan paikka,
jonka me luomme. Polkuja tulevaisuuteen
ei löydetä, vaan ne tehdään.

-John Schaar

Jäsenhakemus Omaishoitajat ja Läheiset ry:lle 1993

26 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

1992: Suomi haki jäsenyyttä Euroopan yhteisössä, josta tuli myöhemmin Euroopan unioni.

Lapset lauloivat Elämää juoksuhaudoissa – Muistatko Tenavatähden tunteikkaimmat tulkinnat? (18.3.2018 7:10)

Vanha konsti parempi kuin pussillinen uusia

Aamuhartaus 15.3.2018 kirkkoherra Olavi Virtanen, Konnevesi
Antaa ajattelemisen aihetta. 

Aamuhartaus 8.3.2018 kirkkoherra Olavi Virtanen, Konnevesi
Hartauden musiikkina "Kiteitä" (säv. Wesku Jäsen)

Odotan kirkontiedotuskeskuksen ilmoitusta aamuhartausajan muutoksesta aikaisemmaksi ja sitä, antaako kukaan puhuja enää julkaista tekstejään. 

Kirkon tiedotuskeskus: jumalanpalvelukset ja hartaudet mediassa
Tulosta
Tiimin perustehtävänä on tuottaa mediajumalanpalveluksia, hartauksia ja muita tunnustuksellisia ohjelmia eri medioihin, ensisijaisesti Yleisradion kanavilla lähetettävät jumalanpalvelukset ja hartausohjelmat. 
Tiimivastaava: Reijo Kontio
Tiimin esimies: Kimmo Saares
Yksikkö: Ohjelmapalvelut

Aamuhartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja 7.50. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta. 

Fb ihmettelee samaan aikaan saman asian toistoa. 

Erik A.T. Kantonen

on käsittämätöntä, miten monta kertaa peräkkäin haastateltavat töllössä ja radiossa osaavat sanoa saman asian uudelleen ja uudelleen. viimeksi opetusministeri uutisissa toisen asteen koulutuksesta: "on kaksi mahdollisuutta..." x 4. pekkarinen ykkösaamussa kansalaisaloitteesta: "tämä lienee turhaa spekulointia, mutta..." x 5. toimittajat ovat aivan kynnettömiä estämään tätä jankutusta. ehkäpä äänimies voisi katkaista mikin kolmannen toiston jälkeen... ?!

Kirkon tiedotuskeskus miettii hiljaisuudessa julkaistako vai eikö julkaista aikamuutoksia ja tekstejä. Joten olkoon tämä aamuhartaus viimeinen käsinkirjoitettu teksti.

Kirkkoherra Olavi Virtanen puhuu.

Oon kääntänyt tuolin niin, että nään ulos. Istun ja nojailen, etsin hyvää asentoa. Ikkuna on aika pölyinen, vanhaa mallia ristit pokassa, vetonen mutta iso ja kaunis niin kuin vanhat pappilat usein. Ikkunan takana valuu kuin tiimalasissa yks ihan tavallinen kevättalven päivä täällä Konnevedellä Keski-Suomen ja Savon rajoilla.
Tässä istun enkä muuta voi. Tiedän, että moni muu on tässä samassa jamassa.  Tietää, tuntee, arvelee, luulee, että elämä menee nyt tuolla ihan jossain muualla.

Se elämä jossa itsekukin on innolla ja tohinalla silloin kun on punaposkisena, hyväuskoisena, optimistina, kyynärpäät terävinä, verkostot, verokortit, käyntikortit, lounassetelit, bonussetelit, säästötilit, suositukset, kurssit,  näytöt, edut, lomat, lomaset, bonukset, voimanvuodet, parhaansa antaminen.
Luen lehdestä, että meitä on paljon kakkosluokan kansalaisia, irtisanottuja, erotetttuja, työttömiä, sairaita, velkaantuneita,  omaishoitajia, leskiä, köyhiä, kodittomia, maattomia, pakolaisia, erilaisia kiusattuja, yksin jätettyjä, väsyneitä, uupuneita, masentuneita, yksinäisiä, kotoa, koulusta, hoidoista, töistä, kirkosta, ihmissuhteista, perheestä, suvusta, parisuhteista, ei vihitä, ei siunata, hylättyjä ja poispotkittuja ja niitä, joita ei koskaan ole otettukaan.

"Niin makaa kuin petaa" niin on mullekin sanottu. Oma vikas. Pitikö mennä takki auki kuin joku Elli Haloo. Mutta sitten on ne, jotka ottaa käsistä kiinni, kattoo silmiin, halaa, tuo lämpimän leivän, peukuttaa somessa, paukuttaa selkään, on olemassa. Uskaltaa ottaa kantaa, vaikkei tarpeeksi tietäiskään. Uskaltaa tykätä ilman hallinto-oikeuden päätöstä.

Kun mä olin laps, äiti otti mukaan lähtiessään johonkin hoitokotiin. Sanoi:
- Nyt mennään kattomaan Selmaa ja muita.
Mä kysyin, että: Häh?
- Tunnetaanks me ne?
Äiti sanoi.
- Kohta tunnetaan.
Mä kysyin.
- Onks tää rangaistus siitä, kun jäätiin kiinni omenavarkaista?
Äiti siteras Jeesusta.
- Autuaita ne, jotka toisia armahtavat. Heidät armahdetaan.
Istuttiin sitten siellä, äiti puheli vanhusten kanssa. Mulla oli pitkä aika ja kattelin, miten valo kulki ikkunassa, mutta kyllä mä jotain silloin varmaan älysinkin. 

Äiti oli diakoniatyössä vuosia. Sitten se hyllytettiin. Se ei enää mahtunut kirkon byrokratian lokeroihin eikä kelvannut seurakunnan systeemin sarakkeisiin.
Ei, äiti ei ollut maan nöyriä ja hiljaisia. Aina sillä oli joku sota pienen ihmisen puolesta. 
Kerran kun eläkkeitä leikattiin, se kirjoitti pääministerille ja lähetti vitosen. 
- Tässä ensimmäinen erä.
Mutta pääministerin kanslia lähetti setelin takaisin.
- Kuulkaas rouva, systeemi ei salli tämmöstä.

Mun veli sano, että meissä Virtasissa on valuvika, aina suu auki.
Äiti siteras Jeesusta.
- Minä sanon teille. Jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat. Kyllä sillä on väliä, saako lapsi käteensä kiven vai leivän.

Mä oon aatellut, että kauneinta ihmisessä on just kädet. Kastevauvojen pienet pulleet, ilmaa huitovat kädet, rippilasten voimakkaat kädet, morsianten hyvältä tuoksuvat, teräväkyntiset kädet ja sulhasten aavistuksen verran tärisevät kädet.
Kaikkein kauneimmat on vanhan ihmisen kädet, paljon tehneet ja kokeneet ja mitä tästä maailmasta tuli. Mikä on nyt vanhan ihmisen osa?

Ystävä soittaa. Se on joutunut sairaalaan. Vaikka sairaalaan pääsy on onni, silti me sanotaan.
- Se on joutunut sairaalaan.
- Mä tuun käymään, sanon.
Tuun ovelle, 6 sänkyy. Jokaisesta vanha ihminen kattoo niin kauniin silmin. Eikä se ole keltään pois, jos tervehdin kaikkia. Viivyn hetken jokaisen vieressä, niin kuin äiti meitä opetti. Monta asiaa on sairaalamaailmassa toisin kuin kotona. Ei näy ehkä kuin valkoista seinää, kattoa, lamppuripusteita, verhokiskoa. Taulutkin on käytävällä, ettei vieraita niin pelottais. Hoitajat ei ehi niitä katella. Minä iso mies isoine käsineni kynnet syötyinä  ja kynsinauhat purtuina istun viereesi. Sun vanhat kädet ovat sekä ryppyiset että sileät, puhtaat, läpikuultavat ja kevyet. Ja me molemmat otetaan toisiamme kädestä ja me molemmat ollaan lohdutetut.
Elämä, vuorovaikutuksen vuoksi ja luode, ei koskaan oo vain yhtä antamisen tai saamisen suuntaa. Kun sanat loppuu, me katellaan yhdessä ikkunasta tai jos ei oo sitä ikkunaa niin sitä vastapäistä seinää ja sitä, miten valo liikkuu ruudukkaalla peitolla, kun aika kuluu kohti iankaikkisuutta.
Rukoilkaamme.
Pyhä Jumala, Suuri Tuntematon, kiitos käsistä. onpa meillä niitä sitten kaksi, yksi tai ei yhtään. Anna, että me osattais rakastaa kivittämisen sijaan. Aamen.

Hiertymiä hurskaudessa

Aamuhartaus 10.11.2016 pastori Hilkka Olkinuora, Inkoo

Hyvää huomenta, me enemmän, vähemmän,
kokonaan tai ei lainkaan kristityt, tänään, tässä ajassa!

Avaan tässä puhuessani juuri Raamattua puolestasi.
Se kun on kirja, josta kristitty on pääsemättömissä.
Ennemmin tai myöhemmin
Hänen – sinun - on otettava kantaa
siihen, miten sitä luetaan, ja miten hän itse sitä tulkitsee.
Sillä kaikki lukeminenhan
on jonkin sortin tulkintaa,
kaikki lukemasi, näkemäsi ja kokemasi suodattuu
aiemmin lukemasi, näkemäsi ja kokemasi kautta.

Usein kysytty kysymys on,
onko Raamattua tulkittava kirjaimellisesti.
Yhtäällä korostetaan Raamatun kokonaisuutta,
toisaalla Raamattu on joka kirjaimeltaan totta.
Yhtäällä Raamattua sovelletaan nykyajassa,
toisaalla se on ikuisesti muuttumaton.

Raamatussa on kuitenkin paljon kohtia,
joita kirjainuskoistenkaan ei näe ottavan
kirjaimellisesti
ja joita soveltajienkaan ei näe soveltavan.

Älä tapa, esimerkiksi. Älä siis tapa. Ketään, koskaan.
Luovu omaisuudestasi – tai edes puolesta siitä –
köyhän kanssaihmisesi hyväksi.
Älä tuomitse. Älä siis tuomitse. Ketään, koskaan.

Nämä ovat niin hankalia ja
niin kiusallisen yksiselitteisiä käskyjä,
että niiden väistelyssä vallitsee yksimielinen hiljaisuus.
Ne ovat hienoja, ihan mahtavia! Juttuja – siis Raamatussa.
Mutta omaan elämääni ne eivät sovellu.

Niinpä.

Kristittynä tässä ajassa uskaltaudun kuitenkin tekemään
ehdotuksen, että jos meistä itsekukin toivookin
Jumalan ehdottomien käskyjen kirjaimelliseen
toteuttamiseen henkilökohtaista jatkoaikaa –
kuten muuten moni teki myös Jeesuksen aikana -

uskallan siis ehdottaa, että
ainakin tänään otamme
ainakin yhden Raamatun kohdan kirjaimellisesti,
täsmälleen siinä merkityksessä
kuin se on aikanaan kirjoitettu.

Tarkoitan Herran rukousta, Isä meidän –rukousta.

Mitä tapahtuu, jos otamme sen kirjaimellisesti ?
Nyt, tänään.

Rukoushan nimittäin oli aikanaan ja alun perin
köyhän kansan rukous omien elinolojensa
ja ihmisarvonsa puolesta.

Kun rukoiltiin jokapäiväistä leipää,
rukoiltiin juuri sitä.
Leipää nälkään.
Ei ”terveellistä kuitu- ja proteiinipitoista ravintoa”.
Ei ”apua johonkin etäiseen nälänhätään”.

Kun rukoiltiin velkoja anteeksi,
rukoiltiin juuri sitä.
Vapautta velan kurimuksesta.
Ei ”anteeksiantoa synnistä ja mielenrauhaa”.

Kun rukoiltiin kiusaukselta välttymistä
rukoiltiin juuri sitä.
Ettei tarvitse varastaa hengenpitimikseen.
Ei ”överiksi menneiden himojen taltuttamista”.
Ei ”suklaan syönnin karttamista”.

Kun rukoiltiin pahasta pääsemistä
rukoiltiin juuri sitä.
Ihmisarvoa.
Ei epämääräisiä hiertymiä hurskaudessa.

Kun rukoiltiin Jumalan valtakuntaa
rukoiltiin juuri sitä.
Jumalan tahdon mukaista elämää,
Jumalan herruutta, basileia Theou, jo nyt, maan päällä.
Ei etäistä maailman loppua ja
oikein uskoneiden taivaaseen noutoa.

Tämä Mooseksen kansan rukous sai myöhemmin
Jeesuksen kansalta uuden tulkinnan. Hyvä sekin.

Mutta entäpä jos tänään, sittenkin, kerrankin, tänään, kristittyinä,
lukisimme Isä meidän – rukouksemme
ihan niin kuin se on kirjoitettu ?

Siunatkoon meitä siinä, ja tänään, kolmiyhteinen Jumala,
Isä, Poika ja Pyhä henki. Amen

Virsi (muotoa 472:4 tai 472 tai 472:1,3,5-7)

12.03.2018

Aamuhartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja 7.50. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.

07.25 Aamuhartaus 12.3.2018 pastori Jyrki Koivisto, Ylöjärvi
Virsi 207:1. Virsi alkaa sanoin "Arkana nyt olen tullut". Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.), Juhani Haapasalo (urut).

Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö nukkuu onnensa ohi. Aamuhartausseurakunta varautuessaan kuuntelemaan aamuhartautta klo 7.50 siellä puhuukin Jyrki Katainen tulevaisuuden kiinnostuksistaan. Tämä on yhtä suuri yllätys, kun joulujulistuksen jälkeen Ahtisaari kertasi kiireitään. Joulut ovat jatkuneet siitä lähtien Sinun Jouluina.

Odotan jännittyneenä, saanko aikamerkin klo 8.00 onhan lääkkeenottoaika määritelty tarkkaan aamulla klo 8.00 ja illalla klo 20.00. Lääke vaihtui pistämisestä uuteen pillerihoitoon. Kaikkeen suostun myönteisesti saatuani elinaikaa 5 vuotta, josta on kulunut jo 1 vuosi 2 kk. Tarraudun päivään kaikissa ilmoitetuissa ajoissa, ettei mikään livahda tietämättäni ohi.

Pitäisikö uskoa hartauksien pitäjien päätöksistä olla julkaisematta tekstejään. Tähän vedotaan, jos aamuhartus sisältää opetuksen vainajien muistopäivästä, rukouksesta ja paastosta ortodoksisessa kirkossa. Luterilaisille riittää kirkollisveron maksaminen ja potilasjärjestöön kuuluminen. Kun en suostu, maistraatti siirtää muuhun uskonnolliseen yhteisöön vaihtaessani osoitetta.
Aamuhartaus 10.3.2018 pastori Sergei Petsalo, Ortodoksinen kirkko, Helsinki
Hartauden musiikkina "Oi Kuningas ja Herra" (säv. Leonid Bashmakov). Es. Uspenskin katedraalikuoro.  

Mikä tästä maailmasta tuli?

Aamuhartaus 8.3.2018 kirkkoherra Olavi Virtanen, Konnevesi
Hartauden musiikkina "Kiteitä" (säv. Wesku Jäsen). 

Ykkösaamun puheaika lisääntyy. Siirretään aamuhartautta puoli tuntia aikaisemmaksi ja iltahartautta klo 23.00:een, jos alkuillasta ei ole aikaa kuunnella. Paljon mahtuu poliittista pulinaa tälle välille. 

Aamuhartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja 7.50. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.
Iltahartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista perjantaihin klo 18.50 ja 23.00, lauantaisin klo 18.00 ja 23.00. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.

Viime aikoina olen turhaan hakenut julkaistuja tekstejä arkistosta. On otettava kynä käteen ja kirjoitettava muistiin tämän aamun aamuhartaus.

Siunattu sovinto

Naispappeus 30 vuotta: osa seurakuntalaisista valitsee tilaisuudet papin sukupuolen perusteella (6.3.2018 6:30)

Aamuhartaus 6.3.2018 kirkkoherra Harri Henttinen, Vesilahti

Jumalanpalvelus Helsingin tuomiokirkosta 
Juhlajumalanpalvelus ja naisten pappisvihkimyksen 30-vuotisjuhlamessu. Saarnaajana pastori Helena Paalanne. Messua vietetään 30-vuotisen yhteisen pappeuden merkeissä yhdessä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan ja Naisteologit ry/Kvinnliga teologer rf:n kanssa. Liturgina kappalainen Suvi-Päivi Koski, avustavana pastorina Satu-Elina Ansas. Kanttorina Seppo Murto, urkurina Harri Viitanen. Tekstinlukijoina pastorit Maria Lindberg ja Pirkko Poisuo. Kuoro: Helsingin filharmoninen kuoro, joht. Jonas Rannila.
Virret: 273 Jeesus, parhain ystäväni, 408 Joutukaa sielut, 303:1 Jeesus, aarteheni. Alkusoitto: Heikki Viitanen: "Toccata per organo". Kuoron laulut:
Psalmimusiikkina Psalmi 121 "Minä nostan silmäni vuoria kohti" (säv. Leevi Madetoja),
Vastausmusiikkina Avuksihuutopsalmi "Herra, minä huudan sinua" (säv. Einojuhani Rautavaara), "Soi Kunniaksi Luojan" (säv. Jean Sibelius, san. A. W. Koskimies ja Ilta Koskimies) ruotsiksi ja suomeksi. 

Jumalanpalvelus
su 4.3.2018

Musiikkimessu - Siunattu sovinto, Kallion Kirkko. Liturgi ja saarna Mari Mattsson. Tallennus 20.1.2018.

 

Iltahartaus

Iltahartaus 1.3.2018 pastori Anne Aho, Järvenpää
Virsi 415 alkaa sanoin "Käskien et hallitse, Kristus, et vaatimuksella". Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.), Juhani Haapasalo (piano). 

Iltahartaus 
Iltahartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista perjantaihin klo 18.50 ja 23.00, lauantaisin klo 18.00 ja 23.00. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.