Kolme kuolemaa

Päivän mietelause
Ote professori Janne Vilkunan luentomonisteesta
Jyväskylän yliopisto 2011. Lukijana kuuluttaja Timo Teräsvuori. 

On hyvä pohtia kuolemaa ja miten kerran kuolleet voivat elää muistoissamme. Professori Janne Vilkuna on pohtinut tähän tapaan.

Me kaikki kuolemme ja vieläpä kolmasti.
Ensiksi kuolemme fyysisesti silloin kun sydämemme pysähtyy.
Toiseksi kuolemme sosiaalisesti, yhteisöllisesti silloin kun viimeinenkin meidät henkilökohtaisesti muistava nukkuu pois.
Kolmanneksi kuolemme kulttuurisesti, lopullisesti silloin kun viimeinenkin kylmä arkistotieto meistä häviää ja fyysisesti lopullisesti silloin kun viimeinenkin perimämme dna:mme sisältävä ruumiinosamme hajoaa.

Pyhäinpäivän (pyhimysten, marttyyrien) ja vainajien muistopäivän mietelause muistuttaa kuoleman lopullisuudesta.
Palaan vanhempieni omaishoitoaikaan, joka päättyi isäni kuolemaan 07.02.2000. Naapurin laahaava ääni kuuluu korvissani.
- Minä kyllä pelekäsin, nyt se kuoloo.
Kuolemanpelko ei ollut tunnetilani, vaan selviäminen päivästä toiseen yhä ahdistavammaksi käyvässä ilmapiirissä toisten odottaessa kuolemaa.
- Otan osaa, sanoi vastaantulija kauppareissulla.
- Kiitos, mutta mistä otat osaa?
- Isäsi on kuollut.
- Vielä hän oli elossa, kun läksin kauppaan.
Taloyhtiön lippu oli puolitangossa kolmatta kertaa. Kuukauden sisällä perheestä kuoli tytär, emäntä ja isäntä. Arvailut kohdistuivat aina vanhimpaan asukkaaseen.

Isä selvisi sodasta ja palasi elävänä kotiin. Veteraanijärjestö odotti kuolemaa tuodakseen havuseppeleen kuoltua haudalle. Syöpäleikkaus jatkoi hänen elämäänsä lähes kymmenen vuotta. Lääkäri lopetti lääkityksen ja minulle jäi vain kuolintodistuksen odottaminen, että saan haudata. Lääkäri oli lähettämässä minua pois ottaakseen isäni pakkohoitoon laitoksessa. Tultiin kuitenkin kotiin ja elämä jatkui.

Kotona oli vietetty 93-vuotis syntymäpäivää iloisissa merkeissä. Seuraavana aamuna isä sai kohtauksen. Oli lähdettävä terveyskeskukseen. Siellä nuoret lääkäri elvyttivät hänet, mutta kotiin hänestä ei ollut tulijaksi. Siitä alkoi kitumalla kuoleminen laitoksessa, sitä kesti 3 kk. Tasavalta juhli presidentin valintaa ja seuraavana aamuna isäni lähti paimentamaan Tuonelan karjaa.
Kolmesta mahdollisesta kuolemasta oli viimeinen hänen oma lopullinen kuolemansa.
Mietelauseen toinen ja kolmas kuolema tapahtuu pitkän ajan kuluttua.