Aamuhartaus
08.09.2017
Täydelliseksi tulemisesta
Kun kuuntelee Jeesuksen puheita, tulee siihen tulokseen, ettei se Jeesus mikään lullukka ollutkaan. Niin kuin nyt tässä Matteuksen evankeliumin vuorisaarnan kohdassakin, joka on ensi pyhän evankeliumi-teksti. Siinä on ensin opetettu vihasta ja riidasta, aviorikoksesta ja vannomisesta ja sitten Jeesus opettaa, mitenkä tässä maailmassa meidän ihmisten pitäisi keskenämme elellä:”Teille on opetettu: ”Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.” Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”
Kyllä on taas helpommin sanottu kuin tehty tämäkin ohje. Kyllä sitä vielä voi tervehtiä ketä hyvänsä vaikka hammasta purren. Mutta kun pitäisi rakastaa vihamiestä ja vielä rukoillakin hänen puolestaan ja kaiken huipuksi olla täydellinen kuin taivaan Isä. Tässä vaiheessa viimeistään tekee mieli nostaa kädet ja antautua. Ei minusta ole siihen.
Pitääkö siis luovuttaa jo heti kättelyssä? Tekikö Jeesus nyt sellaisen esteen, että senpä yli ei kömmitäkään? Ainakin Jeesuksen oppilaille ja seuraajille tämä oli uusi näkökulma siihen, miten toisiin ihmisiin, niihin lähimmäisiin pitäisi suhtautua. Pitäisi rakastaa ja siunata kaikkia ja huomata nekin ihmiset, jotka eivät kuulu ystäväpiiriin. Vihollisrakkauden käsky oli uusi näkökulma elämään eri heimojen ja kansojen yhteisössä.
Vanhassa testamentissa ei missään varsinaisesti käsketä vihaamaan vihollista, mutta ei siellä erityisesti käsketä rakastamaankaan. Vihollisella käsitettiin useimmiten vieraat, jotka pyrkivät valtaamaan maat tai ryöstämään rikkaudet. Yksi tulkinta on sekin, että vihollisia ovat kaikki muut paitsi omat. Oli siis aika erikoista, että Jeesus käski rakastamaan heitä ja rukoilemaankin vielä heidän puolestaan. Perusteena oli se, että Jumalakaan ei erottele ihmisiä antaessaan uuden päivän nousta ja sateen siunauksen valua niin hyville kuin pahoillekin. Jumalan luomistyö ja siunaus ylettyvät siis kaikille heimoon tai rotuun tai asuinpaikkaan katsomatta. Jumalan rakkaus on täydellistä ja erottelematonta. Se ei koske yksin israelilaisia, vaan kaikkia maailman ihmisiä. Ja siitä seuraa, että kaikki ihmiset ovat lähimmäisiä ja se vihollisrakkaus ylittää kaikki etniset ja eettiset erottelut. Saattoi olla kova pala nieltäväksi opetuslapsillekin tämä opetus. Ja taitaa yhä olla.
Kun eikös se niin ole, että kyllä niitä ihmisiä on helppo rakastaa ja siunata, jotka rakastavat ja siunaavat takaisin? Mutta vihamiehelle on vaikea rakkautta heruttaa. Tai aivan tuntemattomalle, josta ei oikein tiedä, mikä se on? Onko se edes lähimmäinen? Ja ystävälle on mukava olla ystävällinen, mutta entäs vieraalle tai oudolle? Se, mitä en tunne, pelottaa ja siksi suhtaudun epäluuloisesti ja ehkä vihamielisestikin. Se on kai aika inhimillistä, mutta Jeesuksen opetuksen mukaan se ei ole ihan sitä, mitä hänen seuraajaltaan odotetaan. Olisi uskallettava tervehtiä ja tutustua ja rakastettava myös vierasta samalla tavalla kuin tuttuakin.
Tämä Jeesus on siitä kiusallinen, että hän yhtenään haastaa meitä toimimaan ihan toisella tavalla kuin on totuttu ja vielä tutkimaan omaa itseä. On hankalaa kysyä itseltään yhtenään, että mitenkä noin niin kuin omasta mielestä meni. Kun useimmiten joutuu toteamaan, että ei ihan ollut huippukunto nyt kohdallaan. Niin kuin tässä rakastamisessakin. Mutta sittenkin olisi vain uskallettava ottaa uusiksi ja lähteä Jeesuksen matkaan yhä uudelleen koettamaan, josko oppisi vähitellen. Rakastamaan ja siunaamaan ja palvelemaan niitäkin, jotka eivät ole ylimpiä ystäviä tai joita ei kerta kaikkiaan edes tunne.
Ja sitten tulee vielä tämä käsky: Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen. Kukahan siihen pystyy? Pistikö Jeesus taas riman niin korkealle, ettei siitä pääse kukaan yli? Vai olisiko niin, että täydellisyyden ajatus on ikään kuin kätketty tähän kaiken kattavan lähimmäisyyden ja vihollisrakkauden ajatukseen? Jumalan täydelliseen viisauteen, rakkauteen, oikeudenmukaisuuteen ja armoon, kaiken kaikkiaan hänen salaisuutensa tuntemiseen yksikään ihminen ei kykene. Mutta sitä ihmisiä erottelematonta rakkautta kohti voi kulkea. Se reissu alkaa joka aamu uudelleen ja tilaisuuksia kyllä on harjoitella. Heitä on lähipiirissä, heitä kävelee vastaan, heitä on apua huutamassa pitkin maailmaa ja saattaapa joku muistuttaa itsestään sieltä hampaankolostakin. Tilaisuuksia ja oppimateriaalia ei puutu.
Jeesus Kristus, Vapahtaja. Sinä annat välillä niin vaikeita läksyjä, että ensi alkuun tuntee niiden alle nääntyvänsä. En täytä mittoja, en pysty siihen, mitä pyydät. Mutta anna sinä minulle voimaa, kun en itse jaksa enkä pysty. Nosta taas jaloilleen seuraamaan jälkiäsi, kun olen kompastunut. Anna rohkeutta siellä, minne minut vietkin. Auta rakastamaan ja palvelemaan heitä, joiden luokse minut kuljetat. Siunaa tämäkin päivä. Amen
Aamuhartaus 8.9.2017 rovasti Raili Pursiainen, Kuopio
Virsi 509: 1, 2, 4. Virsi alkaa sanoin: "Herra, elämääni valvo", Oulaisten nuorisokuoro, Tapani Tirilä Tapani (joht.), Veli Ainali (urut).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti