Aamuhartaus
23.08.2017
Voisiko oppia elämään pienenä merkkinä suuresta ilosta
Taizen rukouslaulu vie Hiljaisuuden yhteisöön Kaarinan Morbackaan. Ollaan jossain 90-luvun alkupuolella. Kuulen Anna -Maija Raittilan tutun tervetulotoivotuksen: voi IHANAA . Näen halaukseen ojennetut käsivarret ja hymyn.Kirkon vanhassa toimitalossakin usein vuosien aikana tapasimme ja halasimme. Hän oli mukana virsikirjan uudistustyössä, minä Kirkon tiedotuskeskuksessa toimittajana ja sitten toimituspäällikkönä. Joskus häntä, haastattelinkin mutta hyvä oli aina tavata.
Lähemmin Anna-Maijaan tutustuin Morbackassa . Siellä Hiljaisuuden keskuksessa käydessäni tapaan kotonaan tämän hämmästyttävän monipuolisen runoilijan kirjailijan tärkeän kirkollisen vaikuttajan.
Hänessä kohtaan tämän yhteisön sydämen. Hän on vaatimattoman lämpöä ja rakkautta, täydellistä hyväksymistä säteilevä ihminen. Hänellä rakkaus kohdistuu ilman rajoja kaikkiin ihmisiin ja koko luomakuntaan; metsään veteen, puutarhaan kukkiin lintuihin ja muihinkin eläimiin. Anna -Maija tuntuu kokevan kaikessa Jumalan henkäyksen. Hän ihailee kukkaan puhkeavaa varjoliljaa, ruusua, pionia. Niissä hän näkee Herran palvelijat. Nämä palvelijat osaavat ottaa suoraan vastaan auringon valoa.
Anna Maija oppii myös eläimiltä. Yhdessä viimeisistä radiohartauksistaan hän miettii miten vaikea on antaa itselleen lupaa olla väsynyt. Siinä hän miettii kissan opetusta: miten se pyörähtelee selälleen ja vatsalleen, oikoo jalkojaan , venyttelee ja - yhtäkkiä nukahtaa.
Lupaa levätä opetti Anna-Maijalle Hilpukka-kissa. Tämän kissan Hilpukan merkityksen Anna-Maijalle ymmärsin, kun näin kissan valokuvan myöhemmin muutaman muun tärkeän valokuvan joukossa. Se oli Anna-Maijan vuoteen vieressä seinällä hoitopaikassa, jonne Anna -Maija oli muuttanut Morbackasta.
Anna-Maijan ikävää ymmärsin kun tätä Hilpukkaa miettiessäni muistin oman ison ikäväni ja kipuni kun minun lapsena piti luopua rakkaasta suomen pystykorva Penistä. Isä oli kuollut Oli muutettava maaseudulta kaupunkiin.
Anna -Maija katselee ympärillään koko luomakuntaa. Hän löytää tärkeitä asioita. Runoissaan hän nostaa ihaillen esille vaikkapa halveksitun seljan ja hyljeksityt pienet pensaat.
Metsässä maassa alhaalla melkein piilossa hänen katseensa huomaa myös
pienen. Hän ihailee syksyn pikarijäkälää ja pienen pientä vesihelmeä pikarijäkälän maljassa. Anna-Maija puhuu monella tavalla vähäisen ja pienen puolesta.
”Se että elämässä ei näy merkkiä hyvästä, eikö se ole meille kutsu tänään taivaasta”, kysyi Anna-Maija eräässä radiohartaudessaan: Hän kuulee kutsun, että lähtisimme ”elämään pieninä elämän merkkeinä, ennakkomerkkeinä suuresta ilosta, vaikka vähäisinäkin lämmön hitusina ”.
Mitä hän sanoi, sen haluan muistaa:
- ” että lähtisimme elämään pieninä elämän merkkeinä, ennakkomerkkeinä suuresta ilosta, vaikka vähäisinäkin lämmön hitusina ”.
Aamuhartaus 23.8.2017 toimittaja Viena-Inkeri Lounela, Asikkala
Keskiviikkoaamuisin hartauksissa muistellaan omaa elämää kristittynä.
toimittaja Viena-Inkeri Lounela, Asikkala
Hartauden musiikkina taize-laulut "Pois jääkön huoli", sekä "Jeesus Kristus on juhlariemu"
säv. Jacques Berthier, sov. san. Ateliers et
presses de Taize, es. Tuohus-kuoro ja soitinyhtye, joht. Juha Vintturi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti