Puhuja paikallaan

Verraton Mikael Andersson
Mikael Andersson syntyi ilman käsiä ja jalkoja. 39-vuotiaana hän on kuntoileva perheenisä ja suosittu luennoitsija. Mikaelin salaisuus on itsepäisyys ja tahdonvoima. Niiden avulla hän on saavuttanut tavoitteensa.

Näppylä nenässä on jo mainitsemisen arvoinen valuvika suomalaisessa. Jos käden amputaatio on jouduttu tekemään aikuisiällä, ei enää opi käyttämään toista kättäkään. Valmiudet kehittyvät kasvun myötä, mutta järjenköyhyys vain lisääntyy.

Tänä rasismin aikana palaan aina oppikoululuokkaan ennen tunnin alkua. Pojat vetävät tukasta ja kopeloivat estoitta. Pakenen paikaltani pojat perässä. Rehtori pistää päänsä ovenraosta ja astelee määrätietoisesti minua kohti. Hiljaisuuden vallitessa rehtori taluttaa minut korvasta kansliaan tappelijana.

Tämä oli varhaiskasvatusta oppikoulussa rehtorin toimesta. Tytön pitää olla hiljaa, vaikka olisi koko poikalauma kimpussa. Ehdin onneksi lyödä Masaa puisella kynäpenaalilla kuhmun päähän. Jos hän siitä olisi saanut vamman, olisi minut hirtetty aamun koitteessa.

Tämä tilanne toistui saman koulun kasvatin toimesta opettaessani lapsia lukemaan kaatopaikkaolosuhteissa. Johtajaopettaja pyysi tuomaan joitakin papereita koulunloppupäivänä yläkoululle. Siellä juoppojuhlat olivat käynnissä. Johtajaopettaja ja suutari-Jussin poika ottivat minut kiinni ja raahasivat lammelle. Vauhdin kanssa heilauttivat minut lampeen. Kömmin sieltä ylös ja hyvästejä jättämättä kenellekään palasin kotiin. Oli paha paikka kertoa äidille, mistä mustelmat olivat tulleet.

Aira Samulin ihmetteli kuinka unohtaminen ja muisti kulkevat eri raiteita. Saman olen kokenut kirjoittaessani blogia unohtaakseni. Mutta mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän muistan. Medborgareiden mielestä en saisi muistaa ääneen tapahtumista, kun heidän muistonsa ovat tärkeämpiä virkasuhteeseen vedoten. Tuusniemeltä lähdön jälkeen  kirjoitin kirjeen kirkkoherralle. Kiitin kirkollisten toimitusten suorittamisesta, mutta lisäsin siihen tunnetilan punaisen pentuna. Minusta siellä elettiin tai vaiettiin 1918 sisällissodan hengessä.

Kuubalaiset palloilijat joutuivat vankilaan naisen raiskaamisesta. Pitkässä juoksussa on aina syytetty naista ennen ulkolaisten tuloa, että on itse aiheuttanut tilanteen. Siksi monet hyväksikäytöt ovat jääneet ilmoittamatta poliisille. Niin muuttuu maailma, eskoseni.