Hartaudet: Aamuhartaus 22.9.2016 pastori Hilkka Olkinuora, Inkoo
Aamuhartaus to 22.09.2016
Hilkka Olkinuora, Pastori, Inkoo
Tänä päivänä isäni kuoli.
Tänä päivänä hautasimme mieheni.
Ja tänään pitäisi puhua aiheesta ”Kristittynä tässä ajassa”
Kristittynä.
Kun vietämme sen muistopäivää
miten Jumala tempaisee maton alta,
lyö kasvoihin ja kaiken päälle potkii maahan kaatunutta.
Tässä ajassa.
Kalenteriajassa siitä on
päivälleen kuusikymmentä vuotta,
mutta oikeassa ajassa elää yhä se pikkutyttö
jolta Jumala vei isän.
Kalenteriajassa siitä on
päivälleen neljä vuotta,
mutta omassa ajassa elää yhä se nainen
jolta Jumala riisti rakkaimman ihmisen.
Ole siinä sitten kristittynä tässä ajassa.
Tunnusta luottavasi johonkin semmoiseen
joka on kohdellut sinua huonommin kuin kukaan muu.
Eihän siinä ole mitään järkeä.
Ja kunminkin: tässä sitä ollaan.
Kristittynä. Tässä ajassa.Tässä-kin ajassa.
**
Jo ensimmäisellä kertaa, isän kuoltua,
tänään kuusikymmentä vuotta sitten,
ymmärsin olevani tienhaarassa
niin kuin pahan äkkikuoleman satuttama on.
Elämä on joko julmien sattumien sarja
tai siinä on jokin mieli.
Jos siinä on jokin mieli
on sen takana joko persoonaton Kohtalo
tai sitten persoonallinen Jumala.
Jos se on Jumala,
hän on joko sokea ja mielivaltainen
tai hänellä on Suunnitelma.
Näin pitkälle pääsin lapsena.
Risteyksestä aina uuteen risteykseen, aina eteenpäin.
Miksi se pikkutyttö
kääntyi risteyksistä aina vaistonvaraisesti
sille tielle, joka johdatti Jumalan olemassaoloa kohti?
No. Miksi ihminen valitsee niin kuin valitsee,
tuon tien eikä tämän,
tuon vastauksen eikä tätä ?
On liian helppo vastata, että tuo kokematon lapsiparka
oli aivopesty jumalauskoon,
sillä samat suunnat valitsin myöhemminkin,
vaikka kokemukset olivat repineet lapsenuskon repaleiksi.
Minulle nyt kävi näin.
Seisoin Jumalani edessä
ja tiukkasin hänen tarkoitusperiään.
-miksi teit minusta orvon.
-jos olet rakastava, miksi teet pahaa.
- jos olet kaikkivaltias, miksi annat pahan tapahtua.
Kysyin. Koska Jumala piti saada tilille teoistaan!
Vaadin järkisyitä. Jumalahan oli tolkuton, mielivaltainen!
Kokemus oli mykistävä.
Jumala ei suostunut puolustautumaan.
Ei hän tarvitse puolustajaa. Minä tarvitsin.
Tänään alkoi matka maailmassa jossa mikään ei ollut ennallaan,
en minä, eikä Jumalakaan.
Kysymys pahasta ja sen olemuksesta
teki elämääni pesän,
ja on asunut siinä siitä asti.
Niin kuin se asuu ihmisessä.
Ja meitä on monta.
Joita riivaa kysymys hyvästä ja pahasta.
Jotka olemme silti rauhoittuneet hyväksymään sen,
että kyselemme vastaamattomia, ratkaisemattomia.
Pahan ja epäoikeudenmukaisuuden pähkinää
ei koko ihmiskunta ole olemassaolonsa aikana
murtanut, vaikka on Herra nähköön yrittänyt.
Meitä on monta, jotka olemme suostuneet kärsimykseen
toivon hinnalla.
jotka olemme lakanneet riitelemästä Jumalan kanssa,
koska epätoivon tilalle on tullut toivo,
jotka uskomme uhmakkaasti ja järjenvastaisesti jälleennäkemiseen,
joiden elämä on täyttynyt menetyksen kautta.
Enkelit ilmestyivät Jeesuksen kuoltua hänen tyhjään hautaansa.
Vasta kun hauta on tyhjä, siellä on enkeleille tilaa.
Tänään meidän perheessä on kaksinkertainen
kuoleman muistopäivä.
Mutta oikeastaan jokainen päivä on kuolemisen muistopäivä.
Ja elämän. Elämisen.
Pitäisi vain muistaa elää se.
Elää se tänäänkin.
Aamuhartaus to 22.09.2016
Hilkka Olkinuora, Pastori, Inkoo
Tänä päivänä isäni kuoli.
Tänä päivänä hautasimme mieheni.
Ja tänään pitäisi puhua aiheesta ”Kristittynä tässä ajassa”
Kristittynä.
Kun vietämme sen muistopäivää
miten Jumala tempaisee maton alta,
lyö kasvoihin ja kaiken päälle potkii maahan kaatunutta.
Tässä ajassa.
Kalenteriajassa siitä on
päivälleen kuusikymmentä vuotta,
mutta oikeassa ajassa elää yhä se pikkutyttö
jolta Jumala vei isän.
Kalenteriajassa siitä on
päivälleen neljä vuotta,
mutta omassa ajassa elää yhä se nainen
jolta Jumala riisti rakkaimman ihmisen.
Ole siinä sitten kristittynä tässä ajassa.
Tunnusta luottavasi johonkin semmoiseen
joka on kohdellut sinua huonommin kuin kukaan muu.
Eihän siinä ole mitään järkeä.
Ja kunminkin: tässä sitä ollaan.
Kristittynä. Tässä ajassa.Tässä-kin ajassa.
**
Jo ensimmäisellä kertaa, isän kuoltua,
tänään kuusikymmentä vuotta sitten,
ymmärsin olevani tienhaarassa
niin kuin pahan äkkikuoleman satuttama on.
Elämä on joko julmien sattumien sarja
tai siinä on jokin mieli.
Jos siinä on jokin mieli
on sen takana joko persoonaton Kohtalo
tai sitten persoonallinen Jumala.
Jos se on Jumala,
hän on joko sokea ja mielivaltainen
tai hänellä on Suunnitelma.
Näin pitkälle pääsin lapsena.
Risteyksestä aina uuteen risteykseen, aina eteenpäin.
Miksi se pikkutyttö
kääntyi risteyksistä aina vaistonvaraisesti
sille tielle, joka johdatti Jumalan olemassaoloa kohti?
No. Miksi ihminen valitsee niin kuin valitsee,
tuon tien eikä tämän,
tuon vastauksen eikä tätä ?
On liian helppo vastata, että tuo kokematon lapsiparka
oli aivopesty jumalauskoon,
sillä samat suunnat valitsin myöhemminkin,
vaikka kokemukset olivat repineet lapsenuskon repaleiksi.
Minulle nyt kävi näin.
Seisoin Jumalani edessä
ja tiukkasin hänen tarkoitusperiään.
-miksi teit minusta orvon.
-jos olet rakastava, miksi teet pahaa.
- jos olet kaikkivaltias, miksi annat pahan tapahtua.
Kysyin. Koska Jumala piti saada tilille teoistaan!
Vaadin järkisyitä. Jumalahan oli tolkuton, mielivaltainen!
Kokemus oli mykistävä.
Jumala ei suostunut puolustautumaan.
Ei hän tarvitse puolustajaa. Minä tarvitsin.
Tänään alkoi matka maailmassa jossa mikään ei ollut ennallaan,
en minä, eikä Jumalakaan.
Kysymys pahasta ja sen olemuksesta
teki elämääni pesän,
ja on asunut siinä siitä asti.
Niin kuin se asuu ihmisessä.
Ja meitä on monta.
Joita riivaa kysymys hyvästä ja pahasta.
Jotka olemme silti rauhoittuneet hyväksymään sen,
että kyselemme vastaamattomia, ratkaisemattomia.
Pahan ja epäoikeudenmukaisuuden pähkinää
ei koko ihmiskunta ole olemassaolonsa aikana
murtanut, vaikka on Herra nähköön yrittänyt.
Meitä on monta, jotka olemme suostuneet kärsimykseen
toivon hinnalla.
jotka olemme lakanneet riitelemästä Jumalan kanssa,
koska epätoivon tilalle on tullut toivo,
jotka uskomme uhmakkaasti ja järjenvastaisesti jälleennäkemiseen,
joiden elämä on täyttynyt menetyksen kautta.
Enkelit ilmestyivät Jeesuksen kuoltua hänen tyhjään hautaansa.
Vasta kun hauta on tyhjä, siellä on enkeleille tilaa.
Tänään meidän perheessä on kaksinkertainen
kuoleman muistopäivä.
Mutta oikeastaan jokainen päivä on kuolemisen muistopäivä.
Ja elämän. Elämisen.
Pitäisi vain muistaa elää se.
Elää se tänäänkin.
Pastori Hilkka Olkinuora kuuluu niiden hartauspuhujien joukkoon, jotka saavat pysähtymään kuuntelemaan. Vielä parempi jos tekstiversio julkaistaan hartaushakujen arkistossa.
Tämä aamuhartaus palauttaa mieleen omat kuolemisen muistopäivät. Isäni kuoli samana päivänä 7.2.2000 kuin isoisäni 1947. Isän ollessa sodassa isoisä oli vierihoitajani, että äiti pääsi ulkotöihin. Lisäksi isoisä katsoi kahden vanhemman sisaruksen perään ja korotti ääntä tarvittaessa. Isoisä oli luotettava lapsenvahti sokeana ja liikuntakyvyttömänä. Vuorostaan hän sai hoidon kotona ennen kuolemaansa eikä häntä viety kunnalliskodille kuolemaan. Hautajaispäivästä muistan jotakin, mutta en palaa niihin muistoihin.
Ajoitus isän viimeiseen viikonloppuun tapahtui Tarja Halosen presidentiksi valitsemispäivään 6.2.2000. Isä antoi äänensä vaalissa ja seuraavana aamuna henkensä. Kuningas on kuollut. Eläköön uusi kuningatar! Juhlinta valituksi tulemisesta jatkui, kun riensin vuodeosastolle soittamaan paimenpojalle nimikkolaulua, jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulaltaan ja kiiruhdin karjateille. Samalla päättyi omaishoitoaikani Tuusniemellä. Alkoi perinnönjako, josta jokainen yritti hyötyä. Kuntakin oli osilla ja uskotut miehet pitivät pesään kuulumattomien puolta.
Nyt on Suomi-neidon jakamisen aika eikä se poikkea yhtään siitä, minkä minä koin omais- ja pesänhoitajana. Erotuksena on 200 kansanedustajaa avustajineen ja hallitus, jotka vatuloivat velkaantuneen Suomen itsenäisyyden säilyttämisen puolesta.
Te kysyitte, me vastaamme – näin löydät oman paikkakuntasi uutiset Ylen sivuilta (23.9.2016 16:06)72 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1944: Isänmaallinen kansanliike lakkautettiin.
Puolueen kannattajat olivat varakkaita maanviljelijöitä, opiskelijoita, keskiluokkaisia akateemisen koulutuksen saaneita ja pappeja. Toimittaja Sakari Virkkusen luonnehdinnan mukaan IKL:n kansanedustajat olivat eduskunnassa "alituisessa käsirysyssä muiden puolueiden kanssa", kunnes IKL alajärjestöineen lakkautettiin Moskovan välirauhansopimuksen nojalla syksyllä 1944.
Talouden madonlukujen sykli on täyttymässä ja kaikki alkaa alusta. Sain kutsun seurakunnalta tulla juhlimaan 75 -vuotisjuhlia Helsingin saksalaiseen kirkkoon. Kymmenen vuotta sitten sain elämäni kastekynttilän. Lahden kaupunki, Keski-Lahden srk ja Silmäasema toivottivat tervetulleeksi takaisin. Mutta samat laitokset ovat ryhtyneet järjestelemään elämääni veronmaksajana. Vaihdoin maisemaa kaupungin katolta lähemmäksi maata ja olen todella tyytyväinen palveluntarjojajien ystävällisyyteen.
- Kyllä se sinulle välttää, luin epäystävällisen palvelun rivien välistä.
- Ei vältä, ihminen tarvitsee yhtä hyvää palvelua vauvasta vanhukseen. Se on ollut pitkä tie, joka päättyi kysymykseen.
- Mikä sinä luulet olevasi?
Puolueen kannattajat olivat varakkaita maanviljelijöitä, opiskelijoita, keskiluokkaisia akateemisen koulutuksen saaneita ja pappeja. Toimittaja Sakari Virkkusen luonnehdinnan mukaan IKL:n kansanedustajat olivat eduskunnassa "alituisessa käsirysyssä muiden puolueiden kanssa", kunnes IKL alajärjestöineen lakkautettiin Moskovan välirauhansopimuksen nojalla syksyllä 1944.
Talouden madonlukujen sykli on täyttymässä ja kaikki alkaa alusta. Sain kutsun seurakunnalta tulla juhlimaan 75 -vuotisjuhlia Helsingin saksalaiseen kirkkoon. Kymmenen vuotta sitten sain elämäni kastekynttilän. Lahden kaupunki, Keski-Lahden srk ja Silmäasema toivottivat tervetulleeksi takaisin. Mutta samat laitokset ovat ryhtyneet järjestelemään elämääni veronmaksajana. Vaihdoin maisemaa kaupungin katolta lähemmäksi maata ja olen todella tyytyväinen palveluntarjojajien ystävällisyyteen.
- Kyllä se sinulle välttää, luin epäystävällisen palvelun rivien välistä.
- Ei vältä, ihminen tarvitsee yhtä hyvää palvelua vauvasta vanhukseen. Se on ollut pitkä tie, joka päättyi kysymykseen.
- Mikä sinä luulet olevasi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti