Joulukalenteri
2015
2015
Aamuhartaus ma 07.12.2015
John Vikström, Arkkipiispa emeritus, Turku
John Vikström, Arkkipiispa emeritus, Turku
Tänään tahdon kiittää (2)
Tänään tahdon kiittää eilisestä, siitä mistä eilinen itsenäisyyspäivä
on meitä taas kerran muistuttanut. Tänä vuonna olemme saaneet
erinomaisen opetuksen siitä, mitä itsenäinen ja vapaa isänmaamme meille
oikein merkitsee.
Ne pakolaiset, jotka nyt tulevat meille, hakevat maastamme turvaa. Mitä tämä turva tarkoittaa? Ruotsin ja saksan kielessä turvapaikan nimi on asyl. Tämän sanan taustalla on kreikan kielen sana ásylon, jossa on kyse koskemattomuudesta. Turvapaikka on siis paikka, jossa ihminen on koskematon, loukkaamaton. Hän on turvassa kaikilta niiltä, jotka syystä tai toisesta tahtovat käydä häneen kiinni. Niillä, jotka nyt etsivät meiltä turvapaikkaa, on kovia kokemuksia monenlaisista kosketuksista. Osa heistä on hakattu ja ruoskittu, osa on raiskattu, osa on henkisesti kidutettu ja haavoitettu, osa ruumiillisestikin. Tältä kaikelta, tällaisilta ”kosketuksilta”, pakolaiset etsivät nyt turvaa. Etsivät paikkaa, jossa heidän oikeuttaan koskemattomuuteen, ei enää loukata.
Mitä tästä opimme omaa maatamme ajatellen? Opimme sen, että sana turvapaikka ilmaisee erinomaisella tavalla mitä tämä rakas maa ja sen itsenäisyys meille merkitsevät. Itsenäisyyspäivän tienoilla muistelemme miten tämä yhteinen turvapaikkamme täällä Suomenniemellä on luotu ja miten sitä on jouduttu puolustamaan niitä vastaan, jotka eivät ole kunnioittaneet kansamme koskemattomuutta.
Itsenäisyyspäivä on siten suuri kiitospäivä. Kiitämme kaikkia niitä, jotka ovat tämän turvapaikan meille luoneet ja puolustaneet. Kiitoksella muistamme myös missä meidän perimmäinen ja vahvin turvamme on, kun me Runebergin virren sanoilla veisaamme ”Sun kätes, Herra, voimakkaan / suo olla turva Suomenmaan / niin sodassa kuin rauhassa / ja murheen, onnen aikana.” (Vk 577:1)
Kun me itsenäisyyspäivän tienoilla tällä tavoin muistelemme ja kiitämme, on meidän hyvä myös muistaa, ettei tämä maa ole aina ollut turvallinen paikka kaikille asukkailleen. Kansamme keskuudessa on menneinä vuosisatoina elänyt sekä vähemmistöjä että suuriakin väestönosia, jotka ovat saattaneet olla hyvinkin turvattomia. Esim. juutalaiset ja romanit – ennen puhuttiin mustalaisista – ovat täällä saaneet kokea monenlaista syrjintää. Täydet kansalaisoikeudet he saivat vasta maamme itsenäistyttyä. Vastaavasti piiat ja rengit, torpparit ja teollisuuden työntekijät, kuten naisetkin, joutuivat liiankin kauan elämään melko suojattomina isäntien alaisuudessa ja ehdoilla.
Samalla tavoin kuin tämän päivän turvapaikanhakijat nämä ryhmät lähtivät 1800-luvun lopulla liikkeelle hakemaan turvaa, turvapaikkaa. Ja kaikilla oli oma Välimerensä, johon osa hukkui matkalla kaivattuun suojaan ja turvaan. Samaan suojattomien joukkoon ovat myös maamme seksuaalivähemmistöt kuuluneet, jopa tähän päivään asti. Heilläkin on ollut oma Välimerensä, jota kaikki eivät ole onnistuneet ylittämään.
Yksi itsenäisyyspäivän suuri kiitollisuudenaihe on se hyvinvointiyhteiskunta, joka useampien mittarien mukaan on saattanut maamme ja kansamme maailman onnellisimpien joukkoon. Tämän yhteiskunnan rakentaminenhan on ollut juuri turvapaikan rakentaminen ja avaaminen oman kansamme uhanalaisille ryhmille. Oikeusvaltion perusoikeuksien perustalle on rakennettu omia turvapaikkoja vanhuksille ja lapsiperheille, sairaille ja työttömille jne. Siis turvapaikan suoja vanhuuden, köyhyyden, sairauden ja työttömyyden uhan edessä.
Maassamme on vanhastaan vietetty erityinen kiitospäivä syksyllä, kun on kiitetty Jumalaa vuoden sadosta. Yhdysvalloissa tällaisesta päivästä on tullut erityisen suuri juhlapäivä, Thanksgiving Day, jota vietetään marraskuun neljäntenä torstaina. Pari viikkoa sitten Yhdysvalloissa toimiva Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Laura Saarikoski tilitti tuntojaan ja ajatuksiaan tämän vuoden kiitospäivän edellä. Hän oli nimittäin havahtunut huomaamaan minkälaisia kiitosaiheita meillä suomalaisilla on, jos vertaamme olojamme amerikkalaisten vastaaviin oloihin.
Näin hän kirjoitti kolumnissaan: ”Meillä on puhdas ilma. Hyvä vesi. Kuumat suihkut! Ei pyörremyrskyjä eikä maanjäristyksiä. Poliisia ei tarvitse pelätä. Virkamiehet eivät ota lahjuksia. Vauvat jäävät henkiin. Tarhassa ja koulussa saa lämmintä ruokaa. Opettajat osaavat kirjoittaa. Bussit kulkevat. Kadut aurataan. Jalankulkijat käyttävät heijastimia. Poliitikot vastaavat puhelimeen!
Opiskelijoille maksetaan opiskelusta. Lomat ja vanhempainvapaat ovat pitkät. Naiset menestyvät aivoillaan. Presidenttiin törmää torilla. Baarista voi kävellä yöllä kotiin.” Tämän kiitosaiheluettelon päätteeksi kirjeenvaihtaja totesi: ”Kiitän nyt, koska Suomessa unohdan kumminkin, mitä ihmeellistä näissä nyt olikaan.” Niin, me unohdamme kiittää, koska pidämme näitä asioita itsestään selvinä.
Mutta sitä ne eivät ole. Siitä saamme muistutuksen näinä vaikeina lamavuosina, jolloin joudumme kysymään mistä pitäisi, mistä voisi, tinkiä. Toivokaamme, rukoilkaamme ja tehkäämme työtä sen puolesta, että uhanalaisimpien kansalaistemme turvapaikat saisivat tässäkin tilanteessa säilyä ehjinä. Yhdymme isänmaanvirren rukoukseen.
Virsi: 577:1,7
Ne pakolaiset, jotka nyt tulevat meille, hakevat maastamme turvaa. Mitä tämä turva tarkoittaa? Ruotsin ja saksan kielessä turvapaikan nimi on asyl. Tämän sanan taustalla on kreikan kielen sana ásylon, jossa on kyse koskemattomuudesta. Turvapaikka on siis paikka, jossa ihminen on koskematon, loukkaamaton. Hän on turvassa kaikilta niiltä, jotka syystä tai toisesta tahtovat käydä häneen kiinni. Niillä, jotka nyt etsivät meiltä turvapaikkaa, on kovia kokemuksia monenlaisista kosketuksista. Osa heistä on hakattu ja ruoskittu, osa on raiskattu, osa on henkisesti kidutettu ja haavoitettu, osa ruumiillisestikin. Tältä kaikelta, tällaisilta ”kosketuksilta”, pakolaiset etsivät nyt turvaa. Etsivät paikkaa, jossa heidän oikeuttaan koskemattomuuteen, ei enää loukata.
Mitä tästä opimme omaa maatamme ajatellen? Opimme sen, että sana turvapaikka ilmaisee erinomaisella tavalla mitä tämä rakas maa ja sen itsenäisyys meille merkitsevät. Itsenäisyyspäivän tienoilla muistelemme miten tämä yhteinen turvapaikkamme täällä Suomenniemellä on luotu ja miten sitä on jouduttu puolustamaan niitä vastaan, jotka eivät ole kunnioittaneet kansamme koskemattomuutta.
Itsenäisyyspäivä on siten suuri kiitospäivä. Kiitämme kaikkia niitä, jotka ovat tämän turvapaikan meille luoneet ja puolustaneet. Kiitoksella muistamme myös missä meidän perimmäinen ja vahvin turvamme on, kun me Runebergin virren sanoilla veisaamme ”Sun kätes, Herra, voimakkaan / suo olla turva Suomenmaan / niin sodassa kuin rauhassa / ja murheen, onnen aikana.” (Vk 577:1)
Kun me itsenäisyyspäivän tienoilla tällä tavoin muistelemme ja kiitämme, on meidän hyvä myös muistaa, ettei tämä maa ole aina ollut turvallinen paikka kaikille asukkailleen. Kansamme keskuudessa on menneinä vuosisatoina elänyt sekä vähemmistöjä että suuriakin väestönosia, jotka ovat saattaneet olla hyvinkin turvattomia. Esim. juutalaiset ja romanit – ennen puhuttiin mustalaisista – ovat täällä saaneet kokea monenlaista syrjintää. Täydet kansalaisoikeudet he saivat vasta maamme itsenäistyttyä. Vastaavasti piiat ja rengit, torpparit ja teollisuuden työntekijät, kuten naisetkin, joutuivat liiankin kauan elämään melko suojattomina isäntien alaisuudessa ja ehdoilla.
Samalla tavoin kuin tämän päivän turvapaikanhakijat nämä ryhmät lähtivät 1800-luvun lopulla liikkeelle hakemaan turvaa, turvapaikkaa. Ja kaikilla oli oma Välimerensä, johon osa hukkui matkalla kaivattuun suojaan ja turvaan. Samaan suojattomien joukkoon ovat myös maamme seksuaalivähemmistöt kuuluneet, jopa tähän päivään asti. Heilläkin on ollut oma Välimerensä, jota kaikki eivät ole onnistuneet ylittämään.
Yksi itsenäisyyspäivän suuri kiitollisuudenaihe on se hyvinvointiyhteiskunta, joka useampien mittarien mukaan on saattanut maamme ja kansamme maailman onnellisimpien joukkoon. Tämän yhteiskunnan rakentaminenhan on ollut juuri turvapaikan rakentaminen ja avaaminen oman kansamme uhanalaisille ryhmille. Oikeusvaltion perusoikeuksien perustalle on rakennettu omia turvapaikkoja vanhuksille ja lapsiperheille, sairaille ja työttömille jne. Siis turvapaikan suoja vanhuuden, köyhyyden, sairauden ja työttömyyden uhan edessä.
Maassamme on vanhastaan vietetty erityinen kiitospäivä syksyllä, kun on kiitetty Jumalaa vuoden sadosta. Yhdysvalloissa tällaisesta päivästä on tullut erityisen suuri juhlapäivä, Thanksgiving Day, jota vietetään marraskuun neljäntenä torstaina. Pari viikkoa sitten Yhdysvalloissa toimiva Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Laura Saarikoski tilitti tuntojaan ja ajatuksiaan tämän vuoden kiitospäivän edellä. Hän oli nimittäin havahtunut huomaamaan minkälaisia kiitosaiheita meillä suomalaisilla on, jos vertaamme olojamme amerikkalaisten vastaaviin oloihin.
Näin hän kirjoitti kolumnissaan: ”Meillä on puhdas ilma. Hyvä vesi. Kuumat suihkut! Ei pyörremyrskyjä eikä maanjäristyksiä. Poliisia ei tarvitse pelätä. Virkamiehet eivät ota lahjuksia. Vauvat jäävät henkiin. Tarhassa ja koulussa saa lämmintä ruokaa. Opettajat osaavat kirjoittaa. Bussit kulkevat. Kadut aurataan. Jalankulkijat käyttävät heijastimia. Poliitikot vastaavat puhelimeen!
Opiskelijoille maksetaan opiskelusta. Lomat ja vanhempainvapaat ovat pitkät. Naiset menestyvät aivoillaan. Presidenttiin törmää torilla. Baarista voi kävellä yöllä kotiin.” Tämän kiitosaiheluettelon päätteeksi kirjeenvaihtaja totesi: ”Kiitän nyt, koska Suomessa unohdan kumminkin, mitä ihmeellistä näissä nyt olikaan.” Niin, me unohdamme kiittää, koska pidämme näitä asioita itsestään selvinä.
Mutta sitä ne eivät ole. Siitä saamme muistutuksen näinä vaikeina lamavuosina, jolloin joudumme kysymään mistä pitäisi, mistä voisi, tinkiä. Toivokaamme, rukoilkaamme ja tehkäämme työtä sen puolesta, että uhanalaisimpien kansalaistemme turvapaikat saisivat tässäkin tilanteessa säilyä ehjinä. Yhdymme isänmaanvirren rukoukseen.
Virsi: 577:1,7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti