Luontokalenterin luukku 16
Puropulahtaja, talvisurffari, avantouinnin mestari. Monen lempilintu koskikara nauttii puhtaista purovesistä.
Hartaudet: Aamuhartaus 16.12. piispa emeritus Eero Huovinen
Piispa emeritus Eero Huovinen, Helsinki.
Keskiviikkoaamun hartauksissa puhujat "kurkistavat taustapeiliin" ja kertovat elämästään kristittynä eri elämänvaiheissa.
Virsi 215: 1-2. Virsi alkaa sanoin: "Oi armon merta ihmeellistä".
Radion kamarikuoro, Tarja Viitanen (joht.), Pertti Eerola (urut).
Keskiviikkoaamun aamuhartaus herättää ristiriitaisia muistoja tapahtuneesta ja tämän ajan asiantuntijan pahoittelusta. Minunko oli valinta tulla kastetuksi elokuussa 1941? Isä tuli rintamalta kuorma-auton lavalla kaatuneiden kummisetien arkkujen kanssa. Ei ole valokuvaa tuosta kastepäivästä. Kirkkoherraa kiinnosti enemmän isän tuomat terveiset rintamalta kuin kastettavaksi tuotu tyttölapsi.
Minua loukkasi kenttäpiispan pahoittelut seurakunnan osoitteen vaihtumisesta ja annoin hänelle kirjallisen palautteen. Osoite vaihtui vauhdilla ja maistraatti linkosi "muuhun uskonnolliseen yhteisöön". Luopumatta lapsenuskosta sain kastekynttilän 65 -vuotiaana ja srk:n 150 -vuotiskynttilän suurlähetystön puutarhajuhlissa. Ilman tätä siirtoa olisin edelleen vain kirkollisveron maksaja. Mihinkään toimintaa ei olisi asiaa, kunhan vain maksaisin kaikki maksut, jotka minulle määrätään Suomi-neidon nostamiseksi tämän joulun suuresta ahdingosta.
Näin vanhaksi on pitänyt tulla saadakseni itse päättää "ollako vai eikö olla?". Minulla on uusi tietokone ja sille tietysti oma käyttötarkoituksensa. Nettiyhteyden saan sisäänrakennetusta laajakaistasta. Toimii nopeasti, kun kone ei ole liikaa lastattu kaiken maailman mainoksilla. Pitkin vuotta olen saanut lahjoja. Jopa eilen nuori lääkäri nauroi, kun edelliset kehoittivat menemään psykiatriseen hoitoon. Toivotti lopuksi hyvää joulun odotusta session päätteeksi.
Piispa emeritus Eero Huovinen, Helsinki.
Keskiviikkoaamun hartauksissa puhujat "kurkistavat taustapeiliin" ja kertovat elämästään kristittynä eri elämänvaiheissa.
Virsi 215: 1-2. Virsi alkaa sanoin: "Oi armon merta ihmeellistä".
Radion kamarikuoro, Tarja Viitanen (joht.), Pertti Eerola (urut).
Keskiviikkoaamun aamuhartaus herättää ristiriitaisia muistoja tapahtuneesta ja tämän ajan asiantuntijan pahoittelusta. Minunko oli valinta tulla kastetuksi elokuussa 1941? Isä tuli rintamalta kuorma-auton lavalla kaatuneiden kummisetien arkkujen kanssa. Ei ole valokuvaa tuosta kastepäivästä. Kirkkoherraa kiinnosti enemmän isän tuomat terveiset rintamalta kuin kastettavaksi tuotu tyttölapsi.
Minua loukkasi kenttäpiispan pahoittelut seurakunnan osoitteen vaihtumisesta ja annoin hänelle kirjallisen palautteen. Osoite vaihtui vauhdilla ja maistraatti linkosi "muuhun uskonnolliseen yhteisöön". Luopumatta lapsenuskosta sain kastekynttilän 65 -vuotiaana ja srk:n 150 -vuotiskynttilän suurlähetystön puutarhajuhlissa. Ilman tätä siirtoa olisin edelleen vain kirkollisveron maksaja. Mihinkään toimintaa ei olisi asiaa, kunhan vain maksaisin kaikki maksut, jotka minulle määrätään Suomi-neidon nostamiseksi tämän joulun suuresta ahdingosta.
Näin vanhaksi on pitänyt tulla saadakseni itse päättää "ollako vai eikö olla?". Minulla on uusi tietokone ja sille tietysti oma käyttötarkoituksensa. Nettiyhteyden saan sisäänrakennetusta laajakaistasta. Toimii nopeasti, kun kone ei ole liikaa lastattu kaiken maailman mainoksilla. Pitkin vuotta olen saanut lahjoja. Jopa eilen nuori lääkäri nauroi, kun edelliset kehoittivat menemään psykiatriseen hoitoon. Toivotti lopuksi hyvää joulun odotusta session päätteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti