lauantai 10. toukokuuta 2014

Ilma-akvaario

SUVIVIRSIÄ viidakko kaikaa.

Aamukahviseura odottaa ikkunan ulkopuolella. Pullea pulu sukii höyheniään. Herra Harakka keikuttaa pyrstöään keikaroiden. Esitys loppuu lyhyeen, iso musta lintu lentää lähellä ikkunaa ensiksi kaupunkiin päin, sitten aseman suuntaan.

Tunnelma on akvaariomainen. En tarvitse snorkkelia enkä uimalaseja voidakseni nähdä, mitä taivaan kannen alla tapahtuu. Toista oli Pärnussa vahtia sukeltelevia tyttöjä.

- Nyt saa riittää, ei enää yhtään sukellusta. Jos päät ei ilmestyisi pinnan yläpuolelle, en tiedä, mitä tekisin. Vesikin on sameaa, ettei näkyvyyttä ole millinvertaa.

Oltiin retkellä meren rantaan. Nyt on tyytyminen ilma-akvaarioon ja avattava mitä

Suvivirsi.fi

-linkki tarjoaa. Huomenna noudatan äitienpäiväkahvikutsua maalle. Pieni vihje minulle, kun en järjestä joulu-, juhannus- enkä äitienpäväjuhlaa kenellekään Aku Ankan juhlavalmistelujen esteistä.

Sataa rankasti.

Minä vankasti

pysyn alla kattoni oivan,

kiiltäväpeltisen, loivan.

Äitienpäivä 1991 tuotti pettymyksen mummoa muistaneille. Tultiin koko suvun voimin syömään ja kahville enkä ollut osannut varautua. Mummo ei enää kestinnyt kävijöitä, alkoi hidas taantuma tajuta oman äidin vanheneminen. Minusta ei tullut mummon korviketta eikä kävijöille kahvinkeittäjää. He eivät osanneet keittää mummon luona itselleen kahvia ja juoda yhdessä vanhempien kanssa.

Jo silloin ajattelin.

- Jos joskus haluan tarjota kahvit vieraalle, mennään yhdessä paikkaan, jossa meille tarjoillaan pöytään. Taivaanranta on saanut olla kahvipaikkana joitakin kertoja.

Viimeinen itsestään selvyys ei mahtunut masentuneen omaishoitajan nuppiin.

- Minä tulen nyt, järjestä ruokaa ja viiniä.

- Ethän sinä niin voi tulla. Mennään paikkaan, jossa meille tarjoillaan pöytään. Pyydän mukaan esiliinan, hänkin on kiinnostunut sinusta.

Järjestely ei sopinut hänelle. Kohtasimme kadulla sattumalta. Hän laittaa pyörän seinää vasten halatakseen.

- Minä suutuin, kun sillälailla torjuit ehdotukseni.

- Hyvä kun suutuit, luulin sitä toipumisen merkiksi.

Sitä se ei ollut kuitenkaan, vaan hätähuuto, kun kumpikaan ei enää tiennyt ajan olevan lopussa. Kumpikaan ei enää osannut ratkaista omaishoitotilannetta, vaan hoitajan kuolema sen ratkaisi.

Suomi-neito, ainainen neito, kuin Neitsyt Maria viettää 96. äitienpäiväänsä. Mitä nuoret puuhaavat Suomi-neidon päänmenoksi, kun keskustelevat.

- Voiko suvivirttä laulaa Suomen kouluissa loukkaamatta muista maista tulleita pakolaisia?

Mitä ovat pakkoliitokset rajojen sisäpuolella, kun naapuri ei ole luvannut sodan seurauksena ottamaansa Karjalaa takaisin?

Poliittinen äiti antaa mallia poliittiselle perheelle. Orpo ottaa isänä perheen huomioon eikä halua lisää valtaa meidän nujertamiseksi. "Äidit nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät", vaikka kaikilla äideillä ei ole sama jumala.

Tasavallan presidentti palkitsee äitejä isänmaan hyväksi tehdystä työstä. Vihtaniemen ensimmäinen ja viimeinen palkittu äiti on naapurin Mari kauan sitten. Vuosiluku pitäisi tarkistaa, mutta sillä ei ole väliä. Aina hänet muistan ensimmäisenä ja viimeisenä kuin itseni Vihtaniemen ensimmäisenä ja viimeisenä ylioppilaana.
On sama olla 1. ja viimeinen, kunta kuitenkin huutaa.
- Maaoikeushan sen viimekädessä päättää.