Sinne ja takaisin loksahtaa omaan lähtemiseen ja palaamiseen enkä ole päässyt alkua pidemmälle. UPM houkuttelee ottamaan yhteyttä testin kautta. Mikä puu olisit? Sain rehelliseen vastaukseen rauduskoivun, Suomen kansallispuu. Toisenlaisten mieltymysten mukaan raita ja viimeisen täysin vastoin parempaa tietoa tuloksena olen kuusi. Ennen olivat miehet rautaa ja laivat puuta, tänään päinvastoin.
Miehet rautaa, laivat puuta
Kun naiset ovat tulleet perintömetsän omistajiksi, taistelevat metsäyhtiöt metsistä kuka mitenkin. Paras pysyä toistaiseksi puolueettomana, onhan kunta kohdellut meitä kaltoin. Myi rantansa sijoittajille niin tarkkaan, ettei kunnan omalta rannalta löytynyt paikkaa sijoittajien viihde- ja vapaa-ajan keskukselle. Puolustaessani omaa metsää ja rantaa laillisella tietoimituksella saivat kunnan ukot tilaisuuden ilveilyyn, joka noudattaa joukkoraiskaiskohtausta. Selvisin siitä kuitenkin hengissä ja vaihdoin maisemaa. Sama meno siellä jatkuu kuin Meksikon pikajunassa, kun kysyn maksujen perusteita. On vain ajan kysymys, milloin osat näytelmässä vaihtuvat toisin päin.
Björkarna där hemma ovat rauduskoivuja Mansikkapaikalla. Raidat viihtyvät veden äärellä. Sukupuu siellä on kuitenkin kotikuusi, täällä se on pylväskaktus.
Sitäpä saa ihmetellä, kuinka vuodesta 1900 tultiin toimeen Vihtaniemellä aina siihen asti kun vakituiset asukkaat olivat hankkineet tien salojen halki omaan käyttöön.
Kunta on kaiken pahan alku ja juuri, myi rantansa sijoittajille ja samalla joku johtaja näki meidän lapsuuskodin muuttuvan omaksi huvilakseen. Sijoittajien hyväksi on rakennettu teitä juosten kustuja juoperoita pitkin kunnan puolelle. On syttynyt sota Tiekarttana Länsirannalle eikä loppua näy tulevan. Sitä on velattomassa kunnassa kuntauudistus. Vai onko, kysyn vain.
Torstai 19. syyskuuta 2013 enteilee hymynaamaa asioiden hoitajalle. Samalla naamalla peilaan takaisin kuin sijoittajat. He saavat muukalaisina hautausmaan, jota ei osattu ennakoida tiettömän taipaleen takana vuodesta 1900 lähtien. Tätä on kuntauudistus toteutuessaan. Hymyillään kun tavataan. 1982: Scott Fahlman keksi hymiön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti