Suomi-neidon sukupolvenvaihdokset

Uskon setäni, Juho Taavetin, olleen yhtä ennakkoluuloton kuin minäkin nuoruudessaan. Oli vaatturinopin käynyt, osallistui nuorten rientoihin työväentalolla. Oli torpparin poika.Talolliset, nuo isot rikkaat, maaomaisuuksineen olivat kateellisia nuorille vapaille miehille. 
Jotakin samaa taakkaa kantavat lyhytsiipiset osakesalkun omistajat kuin sen ajan talonpojat. Setäni ei saanut nimellistä hautapaikkaa. Siksi hankin nimellisen muistolaatan isovanhempien hautakiveen. Kunnan lionsit signeerasivat joukkohautaan haudattujen muistomerkkiin oman nimensä. Siinä se kuuluu ollakin osoituksena eriarvoisuudesta vielä kuoltuakin. Kun käyn hautausmaalla, teen ristinmerkin niiden omanarvonsa tuntevien lionsien muistoksi.

Elämä jatkui itsenäisessä Suomessa. Kunnanmökki vaihtui vanhempieni omistukseen pienviljelytilaksi. Jännitysvapina kulki suvussa torpparinpoikien mestauksen seurauksena. Sitä se oli, jännitysvapinaa. Siitä ei puhuttu ja lääkäri diagnosoi sairaudeksi, johon kuului vapina. Isällekin selkärankareumaksi ja parkinsonin taudiksi. Sairautena kilpirauhasen liikatoiminta oli myrkytystila, jota kunnanlääkäri hoiti yskänlääkkeellä. Lääkärin tietämys ei lisääntynyt isän syöpäsairauden myötä. Oli oma lehmä ojassa vaihtaa naista kuin mustalainen hevosta, ettei naimisten välillä muistunut mieleen, mikä oli hänen tehtävänsä kunnanlääkärinä.  

Olihan siinä välillä sodittu. Lainsäädäntö oli tuonut vähän helpotusta lapsiperheisiin. Tuli kansaneläke ja eläkkeensaajan hoitotuki. Sen maksamista kuitenkin lääkäri sääteli, kuin olisi maksanut sen omasta pussistaan. Veteraanikuntoutukseen tarkoitetut rahat valkoisten veteraanijärjestö jakoi keskenään. Vanhemmilleni kuuluvat etuudet hain ja sain valitusten kautta. Jättäessäni hakemuksen ilmoitin, että vanhemmilleni kuuluvat etuudet on maksettava kerjäämättä.

Vanhemmat antoivat lapsuuskodin lahjakirjalla lapsilleen 1/8 jokaiselle. Tunsin silloin olevani Euroopan omistaja 1/8 osuudella vanhemmistakin. Isän kuoltua halottiin osuudet jakajan käden kautta. Noudatti samaa kaavaa kuin valkoinen mies osti intiaanien asuinalueita.
Tänään olen Euroopan omistajana ylivelkaisten pankkien pelastaja. On pahaenteisen hiljaista sateenkaarilipun liehuessa Moskovassa mielenosoituksellisesti homojen ihmisoikeuksien puolesta. Mitäs meistä muista on väliä, kunhan homot tulevat lain edessä yhdenvertaisiksi solmimaan avioliittoja kirkon siunauksella.

Kelan-tädin oikeuksia toteutetaan vielä eläkeviran loppupäässä. Ei nähdä omaishoitajien uupumusta. Kelan kuukausiraportteja tarkkaillaan, ettei etuuksien takaisinperintä ehdi ulosottoon asti. Muistinsamenettänyt täti nostetaan istumaan retkijakkaralle. Annetaan kynä ja paperi käteen ja malli eteen kehoituksin.
- Piirrä ruusu jos muistat.
Sanat ovat unohtuneet, kun kukaan ei enää puhu  vanhukselle. Hymiöillä joskus testataan tunnetiloja. Omaisista on tullut vaikeita, kun kyselevät joskus laitokseen jättämänsä omaisensa vointia.

En muista milloinka viimeksi olisin ollut Juojärvellä tai Vihtaniemellä. Tutuiksi ovat tulleet Hupelit ja Viitakot yöpymispaikkana pakollisten käyntien yhteydessä. Vihtaniemellä on kulunvalvonta käytössä. Siitä se vielä riemu repeää, kun kunnanjohtaja tenttaa tiekunnan sihteerikköä YYE:n tekemien päätösten laillisuudesta. Kuuluu sarjaan "kansainvälisessä rikostutkinnassa esiintyvien menettelytapojen valossa" muukalaisten hautausmaan käyttöönotto.

Mahdollisuudet ovat tallella. Olisi käyttäjiä, jos siellä ympärivuoden asuneet olisivat vielä ottamassa vieraita vastaa. Venepakolaisuus on tullut tutuksi vietnamilaisten lähdettyä soutuvenheellä kiinasta. Kirkonkylän rannat suljettiin rantaumiselta. On parkeerattava satamaan ja maksettava ympäri vuoden satamamaksua alueen hoitamisesta koituvien kustannusten kattamiseksi. Kuntosaleilla on sama systeemi. On maksettava koko vuosi, vaikka kävisi vain lyhyen jakson. Tai parempi jos ei kävisi kertaakaan, kunhan vain on maksava asiakas.


Isäkin sai maksaa yön aikana sairaalan sängyssä mustalla silmällä. Kotona ei koskaan käynyt näin, olihan omaishoitaja yövuorossa vastaamassa nostamisesta ja muusta avusta, ettei yölläkään tarvinnut yksin lähteä. Sodankäyneen sukupolven on ollut määrä kuolla kitumalla. Kiitos tehoelvytyksen, jota keikkalääkärit antoivat. Isä joutui letkuihin sängynpohjalle pystymättä itse auttamaan itseään. 
- Vie kotiin. On tulossa viikonloppupäivystys ja sairaala on täynnä, sanoi sairaanhoitaja.
- Nyt en enää vie. Teen muuttoa, kun isä on kuollut poistun vähin äänin syntymäkunnastani.
- Kysytään lääkäriltä, sanoi tuohtunut sairaanhoitaja, kun en totellut ensi kehoitusta.
- Mitä lääkäri sanoi, kysyin seuraavana päivänä.
- Vie sitten kun vie, oli hoitajan välittämä tieto.
Eläköön uusi presidentti. Kuningas on kuollut.
- Jospa se ei ole kuollut, kun tänne ei ole mitään ilmoitettu. Hautaustoimisto jäi odottamaan huomiseen enkä pyytänyt valkoisten veteraanien lupaamaa havuseppelettä haudalle. Muistoa kunnioitan samalla mitalla, ajattelen lukiessani naapureiden lähettämiä adresseja eikä ne muistot ole muuksi muuttuneet 13 vuoden kuluttua.


Vihtaniemellä olleet mökkinaapurit sanoivat tiekunnan nimettömän puheenjohtaja ilmestyneen pihapiiriin pyssyineen koirineen puhumaan maiden vuokrauksesta hirvenmetsästystä varten.  Käytyäni itse pyytämäni tietoimituksen jälkeen siskon mökillä tiellä oli hirvimies passissa. 
Tietoimituksen muistan joukkoraiskauksena, kun 6 kunnan ukkoa höyhensi minua ivallisesti kysyessäni perintöosakseni jääneen maan käytöä ja sanojen tehosteeksi ulosottomiehen virkaa leipätyökseen hoitanut tiekunnan puheenjohta nousi seisomaa. Ihanko tuolille asti muistelen hänen könynneen.
- Kun korkealta kysyy, korkealta vastataan.

 Nyt istuu pyörätuolissa tanssittuaan taudin kanssa talvitiellä.
- Mitä perkeleitä luulette olevanne, sain sanat kysymykseeni kiusaajille. Toinen uskottumies alkoi tärisemään. Hyvä ettei kaatunut maahan ja kuollut siihen paikkaan.