huopaamisesta ei vielä sakoteta
Tiettömän taipaleen takaa lähdettiin aina vesitietä kouluun, asioille kirkonkylään ja kahvinhakureissulle Juakon kauppaan, jota sanottiin Jokelaksi. Silloin ei lapsia tarkastettu ennen lähtöä, onko pelastusliivit päällä. Koulumatkoilla keskenkasvuiset, aikamiehenkokoiset uudet naapurit kokeilivat venettä keikuttamalla tyttöjen sietokykyä.
Samaa kertoi isäni serkkujen käynnistä Vihtaniemellä sukuun tulleen sulhasehdokkaan sietokyvyn mittaamisesta. Uimataidoton istui pelastusrengas kaulassa keskipenkillä pitäen kiinni molemmin käsin veneen reunoista. Kaksi aikamiestä järjesti huvinsa pelkääjän kustannuksella.
Mökkirannassaan uimataidoton nautti vedestä jalat pohjassa kuin Mimmi kroolatessaan käsipohjaa. Mies heittäytyi veden varaan ja painui pohjaan eikä sieltä noussut. Hän sai sairauskohtauksen ja hukkui 4 -kymppisenä. Näitä uusia tarinoita sukuuntulleet tuovat mukanaan.
Meille rannalla kasvaneille ei vesillelähtö ollut mikään uhka. Olipa vain yhtä selvä reitti kuin talvella umpihanki. Ei hiirenhyppyä missään 7 km:n matkalla Juojärvellä.
Kunnan uusrikkaat mökkiläiset halusivat meidän rantaan rakentaa F1 -venekisojen tapahtumapaikan. Länsirannan isäntä, pelastuslaitoksen johtaja Etelä-Suomesta, ilmoitti pyytämässäni tietoimituksessa, että uimarantaan tulee vesipelastuspaikka harjoituksia varten. Annoin kunnalle palautteen, etteivät tulisi meidän rantaan hukkumaan. Minulla on varattuna myllynkiviä näiden kouhottajien hukuttamiseksi.
Olen seurannut tilanteen kehittymistä kuin Bin Ladenin kiinniottamiseksi järjestettyä operaatioita. He pääsivät tavoitteeseensa ja hautasivat mereen kuollutta kunnioittaen.
Soutelusta, pelastusliiveistä, sakottamisesta luen lööpistä. Kahvia keittäessä olin kaukana. Vertaan omaa aikaa vankeuteen, mihin jouduin hoitaessani vanhempani hautaan, maksaessani perinnönjaon ja selvittäessäni itseni veloista. Kunnalla on ollut mielipidevankinsa, luottovankinsa ja punaisena mestatut. Omalle vankeudelle en keksi sopivaa nimeä. Olen vapaa, mutta yhteiskunnan vanki. Olosuhteiden seurauksena istun jo 13. kesää kaupungin katolla, helvetin kuumassa yksiössä. Tänä kesänä erikoisesti kivun kahlitsema, kun mikään lähipalvelu ei pelaa. Se on puoluepolitiikkaa, kun en suostu pelkäksi poliitikkojen rahoittajaksi. Siitä tämä hirressäroikottaminen kun en vielä ole heittänyt henkeä.
Tangomarkkinoilla kruunatut kuningas ja kuningatar eivät mitään ratkaise. Muistan vain poliitikkojen näyttäytymisen lomaviihteellä ja vapaa-aikana. Onneksi omat idolit ovat minua nuorempia, joten koko loppuelämän aikana en tarvitse heitä vaihtaa. Presidenttiparistakin saan iloita kaksi kautta. Edeltäjälle se koitui elinkautiseksi, jonka ajan minäkin elin vapautta odottaessani. Presidentintekijät ovat joutuneet totisen paikan eteen tai päässeet sopeutumiseläkkeelle. Inhorealistiset väristykset kulkevat pitkin selkää katsoessani lahjalehden kansikuvaa. Perästä kuuluu kuin reilun kaupan pornoa kannattavan pinssi tuoksuu hyvälle.
Palaan ajassa taaksepäin ja katson uudelleen markkinavideon. Isoisälläkin on osuutta tämän laulajan uravalintaan. Isä halusi pojastaan jalkapallonpelaajan, isoisä sotaveteraani piti mahdollisena sotilaan uraa. Vitas piti päänsä ja lahjoillaan hän ilahduttaa meitä mummojakin. Hänen esiintymisensä ei ole poliitikon ääntenkalastelupaikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti