Alku aina hankalaa, loppu vielä hankalampaa onpa kyse lähtemisestä vieraalle paikkakunnalle oppikouluun, kesätyöhön Ruotsiin, työn perässä susirajalle lapsia opettamaan lukemaan tai ruuhka-Suomeen ilman asuntoa aikansa.
Kaiken huippu oli palata syntymäkuntaan vanhempien omaishoitajaksi. Tässä on ihmettelemistä kokemusten jälkeen turvatalossa, joksi Verkkokirjoittajan talon rakensi.
Vanhuspalvelulaki on vanha syntyessää, kuntauudistuksesta uhkaa tulla fiasko ja mitä tehdään sotepalvelujen kanssa. Tarvitaanko niitä järjestää kielivähemmistöksi jääville alkuperäisille Suomen kansalaisille?
Siitä on romantiikka kaukana, kun edunvalvoja on viemässä vanhojakin naisia katuhuoraksi EU:n naiskauppakiintiöön ase- ja huumekaupan lisäksi.
Tästä kaikesta 72 vuoden kokemuksella ilman kokemuskertomuskoulutusta Kuolinsiivouksen edetessä ja pahoittelukirjeiden löytyessä kaiken säilytetyn paperin alta.
Mitään uutta en tarvitse pohtia kirjoittaakseni, on se elämä sellainen häkki ollut. Se kuuluisa ilmaveivi on vielä heittämättä suorin vartaloin kerien kolmella kierteellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti