Yhteiskunta on kuollut, jos keskustelu on lakannut. Meillä annetaan valitusosoite käteen, jos haluaisi vaihtaa mielipiteitä asiasta kuin asiasta. Viimeiset kokemukset tältä päivältä omalla kottoopoistumisluvalla hissillä kuudennesta kerroksesta ulos.
Perhe oli vieraillut isoäitiä katsomassa keskenkasvuisten kersojen käyttäessä hissiä. Nyt ei ollut töhritty kerrosnumeroita tussilla, vaan hissi oli painettu pysähtymään joka kerroksessa ilman että kukaan tulisi kyytiin.
Siitä on kulunut monta vuotta, kun tavoitin pojat itseteossa. Kysyin edellä kulkevilta pojilta, millä asioilla he liikkuivat talossa. Vanhemmat tulivat rappuja alas.
- Käytiin isoäitiä tervehtimässä, vastasi isä iloisesti.
- Kysyin siksi pojilta, kun hississä oli sabotaasin jäljet.
- Ei olla riehuttu hississä, vastasi äiti reippaasti. Poikien ryhti kohentui silmin nähden, kun äiti puolusti poikiaan.
Kuka kerran keksitään, sitä aina epäillään. Hissi on ollut kunnossa nämä vuodet, ei ole tarvinnut tilata huoltoyhtiöltä luvattua mustaa kantajaa.
Toinen opetus VR:ltä lipun maksamisessa. Jääköön se huomiseen. Äitienpäivä oli kuitenkin kaikilta osin odotusten mukainen. Mitäpä me merkitsemme millekään systeemille. Odotetaan päivää, kun meitä ei enää ole, ei tarvita teitäkään neuvostoajan agentteja.
Otsikkoon viitaten lääkäri ilmoittaa lopettavansa vanhan, sairaan isän hoidot. Siitä oltiin keskusteltu kotona etukäteen. Minulla oli vastaus valmiina lääkärin lähetteeseen.
- Minulle ei jää muuta tehtävää kuin tilata kuolintodistus, jotta saan haudata luvan perästä.
Lääkäri häkeltyy moista tilausta ja pitää sitä kovana puheena.
- Otetaan Arviitti vuodeosastolle (pakkohoitoon) ja sinä saat mennä pois / (pakkopaitaan).
Nämä oli viimeiset keskustelut lääkärin kanssa koskien isän hoitoa. Hoitajan kysyessä pitääkö minun viedä isä kotiin kohtauksen jälkeen, kun päivystys oli tulossa.
- Vie sitten kun vie. 7.2.2000 presidentinvalinta juhlat eivät vielä olleet päättyneet, kun isä näki parhaaksi jättää hyvästit tälle maailmalle ja lähteä "paimentamaan Tuonelan karjaa". Sain tehdä työni loppuun ja sen jälkeen vielä edessä oli pesänselvitys. Senkin tein parhaaksi katsomallani tavalla sisarusten parhaaksi. Pesänselvittelijöille esitin suoran kysymyksen.
- Mitä perkeleitä te luulette olevanne, kun lisäätte minulle velvollisuuksia rakentaa teitä ja siltoja. Toinen uskottumies sai horkan hyvästellessään, ehkä se vähän kosketti, mikä oli hänen roolinsa meidän pesänselvittelyssä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti