Korvaushoitoa tunnesyömiseen
Iki-ihanat Tonavan muistot
Kesä Alpeilla
Välillä on mieltäylentävää heittäytyä viihdyttämään itseään. Kotona odottaa puhuva ruoka - automaatti eikä media jätä meitä rauhaan omilla retkilläkään. Tähän on tultu yleverollepanon jälkeen. Aika on rahaa ja meidän rahoja kalastellaan. Heti osakeveropäätöksen jälkeen sain PHP:n osakkeista ostotarjouksen. Voin ilmoittaa asianajotoimistolle viimeisen tahtoni. Organisaatiomuutoksen jälkeen minulla olevat osakkeet pidän itse. Kirkkorukouksen rukoilen niiden puolesta, joiden osana on ostaa ja myydä. Siitä on tullut uusi uskonlahko pakolla vietyihin ristiretkiin. Se on kovaa peliä markkinataloudessa.
Saman litanian luen S-pankille. Lakkasin käymässä Sokoksella, kun S-ryhmä ilmoitti Ahtisaaren rauhantyön sponsoroimisesta ja teki meistä rauhanvälikappaleita enemmän kuin itse Nobel-palkittu on palkintoineen ja ansioineen. Meidän kalliisti maksetusta ruokalaskusta pitää siirtää päältä Ahtisaarelle. En tunne olevani Ahtisaaren sponsorointiin osallinen.
Kun bonuksia ei tullut tililleni, ilmoitti pankki, että on siirrettävä eläketili heidän pankkiinsa. Samanlaisen pankin kirjeen sai äskettäin toistamiseen. Jäljet pelottavat.
Punapääoma teki konkurssin ja valkopää myi velalliset ulkolaisen perinnän kohteeksi. Vanha isäni oli ollut Uurtajan jäsen aikansa. Ennen konkurssia sanoi jäsenyyden irti ikäänsä vedoten. Kaksi vuotta oli takaisinmaksuun aikaa. Konkurssi tuli ja niin jäi osuusmaksu saamatta. Paremmin ei käynyt yrittäjäeläkevakuutuksen kanssa. Meni vaihtoon vakuutusyhtiö Kansan lakattua olemasta. Nyt S-pankki kokeilee samaa temppua uudelleen vanhalla sapluunalla.
Talouden madonluvut ovat loppusuoralla. 250 vuoden sykli päättyy. Maailmanloppua ei tule. Aloitetaan vain alusta jälleen kerran samasta tilanteesta kuin 250 vuotta sitten. Monta sukupolvea on ehditty kuopata eikä mitään ole opittu kestävästä kehityksestä.
Immateriaaliset muistot vie jokainen mennessään, kun nykymenolle ei kelpaa hiljainen tieto. Se näkyy hallitusten horinoissa, kuinka he heristelevät sormea edellisille päättäjille, kun eivät tehneet aikanaan niitä päätöksiä, joita nykyisten pitäisi tehdä. Kuntauudistus ja sotepalvelujen järjestäminen päällimmäisenä.
Saman litanian luen S-pankille. Lakkasin käymässä Sokoksella, kun S-ryhmä ilmoitti Ahtisaaren rauhantyön sponsoroimisesta ja teki meistä rauhanvälikappaleita enemmän kuin itse Nobel-palkittu on palkintoineen ja ansioineen. Meidän kalliisti maksetusta ruokalaskusta pitää siirtää päältä Ahtisaarelle. En tunne olevani Ahtisaaren sponsorointiin osallinen.
Kun bonuksia ei tullut tililleni, ilmoitti pankki, että on siirrettävä eläketili heidän pankkiinsa. Samanlaisen pankin kirjeen sai äskettäin toistamiseen. Jäljet pelottavat.
Punapääoma teki konkurssin ja valkopää myi velalliset ulkolaisen perinnän kohteeksi. Vanha isäni oli ollut Uurtajan jäsen aikansa. Ennen konkurssia sanoi jäsenyyden irti ikäänsä vedoten. Kaksi vuotta oli takaisinmaksuun aikaa. Konkurssi tuli ja niin jäi osuusmaksu saamatta. Paremmin ei käynyt yrittäjäeläkevakuutuksen kanssa. Meni vaihtoon vakuutusyhtiö Kansan lakattua olemasta. Nyt S-pankki kokeilee samaa temppua uudelleen vanhalla sapluunalla.
Talouden madonluvut ovat loppusuoralla. 250 vuoden sykli päättyy. Maailmanloppua ei tule. Aloitetaan vain alusta jälleen kerran samasta tilanteesta kuin 250 vuotta sitten. Monta sukupolvea on ehditty kuopata eikä mitään ole opittu kestävästä kehityksestä.
Immateriaaliset muistot vie jokainen mennessään, kun nykymenolle ei kelpaa hiljainen tieto. Se näkyy hallitusten horinoissa, kuinka he heristelevät sormea edellisille päättäjille, kun eivät tehneet aikanaan niitä päätöksiä, joita nykyisten pitäisi tehdä. Kuntauudistus ja sotepalvelujen järjestäminen päällimmäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti