Nyt se suuri päivä koitti

Elävän monumentin toteuttamisen ympärillä käytiin ennakkokeskustelu. Kuka on taiteilija, ketä syytetään idealla ratsastamisesta? Näinhän se menee. Aiheeseen liittyvän performanssin toteutin yksin sen jälkeen, kun 50:n vaikenemisen vuoden jälkeen palasin  syntymäkuntaani. 
- Sinä olit pentuna kova suuttumaan, sain sanallisen palautteen ajasta, jolloin istuttiin Koivuharjun kamarissa alakoulukuvassa. Sanoja oli tehnyt hajuraon itsensä ja minun välille. Juoksujalkaa palasin tarkistamaan tuon hetken tunnelman valokuvasta. Sillä kertaa seisoin nurkassa, kun vierellä istuja ei antanut istua meidän tyttöjen samassa rivissä. Minä, saparopäinen pelästynyt tyttö, nurkassa.

Toinen tuosta ajasta kertova repliikki palauttaa minut vanhempieni nuoruuteen.
- Sinä kun olet suureen tottunut maailmalla. Talollinen oli tilannut hieronta-ajan. Hänen puhevikansa ei ollut mitään uutta, olimmehan sen tienneet aina. Luonnevika paljastui, kun hän oletti, että piikuus periytyy ja olisin hänen palvelijansa kuin vanhempani olivat olleet hänen suuressa isännättömässä talossa piikana ja renkinä tekemäässä töitä.
- En ole sinun piikasi. Minulla on ammatti ja työllä on hintansa. Muistan sen tunteen, kun rahalla sain rokottaa isäntää, joka luuli olevansa kaikkien käskijä. 

Elettiin 1990 -lukua, valkoiset viettivät joka keväisiä veteraanijuhlia seurakuntatalolla kuin elävää performanssia kutsuvieraineen. Järjestöön kuulumattomia ei kutsuttu eikä isäni mennyt kuokkimaan. Muistan sen päivän, kun isän kanssa ohitimme seurakuntatalon matkalla hautausmaalle. Isä työnsi pyöräpotkuria, katsoi kaihoisasti liehuvaa lippua seurakuntatalon pihassa. Nuori kunnan virkamies kiirehti paikalle kravatti vipattaen tuulessa. Ei tervehtinyt, vaikka tunsi ainakin isäni. 

Kierrämme hautausmaalla kaikkien tuttujen hautojen kautta. Pysähdymme tapulin takana tietyn koivun kohdalla. Sinne aina vietiin kukat kesäisin, olihan se 1918 kuolleen setäni oletettu hautapaikka. Takaisin tullessa isä voi huonosti. Jäi istumaan pyöräpotkurin päälle, itse juoksin hakemaan apua. Hautaustoimiston naiset sattuivat kohdalle, soittivat ambulanssin ja katsoivat, että isä otetaan kyytiin. Lähdin mukaan naapurikuntaan päivystykseen. Isä jäi sinne tarkkailtavaksi, sain kyydin takaisin.
Seuraavana päivänä noudin pyöräpotkurin kirkon nurkalta. Kuljin matkan tarkkaillen hiljentynyttä juhlapaikkaa. Lippu ei enää liehunut salossa. Ympäristö alakuloisena valmistautui Vappuun.

Isän sydänkohtaus kuulutettiin kylälle. Veteraanijärjestön puheenjohtaja kiirehti lupaamaan minun kautta isälle.
- Olen järjestössä saanut aikaan, että kaikille sotaan osallistuneille tuodaan havuseppele kuoltua haudalle. 
Kerroin isän kotiuduttua talollisen lupauksen.
- Ehtiihän tuon sittenkin, otti isä liikuttuneena lupauksen vastaan.

Asia jäi minun minun tietoon. Kun isä oli kuollut, en pyytänyt havuseppelettä. Olin sopinut naapurikunnan hautaustoimiston kanssa, että he tuovat arkun ja vievät isän ruumishuoneelle. Samaan sopimukseen kuului havuseppele sinivalkoisin nauhoin meiltä lapsilta isälle. Lapsenlapset toivat omat kukkatervehdyksensä. Sotaan osallistumista ei meillä muisteltu eikä järjestöä kutsuttu peijaisiin.

Koivun juurelle kaivettiin hauta. Muistelupaikka oli mennyttä. Lionsit hankkivat nälkään kuolleille ja joukkohautaan haudatuille näyttävän muistomerkin signeerauksella muistomerkissä. Hankin sedälleni nimellisen  laatan. Se kiinnitettiin isovanhempien hautakiveen. Se on muistutus Suomen itsenäisyyden vaatimasta uhrauksesta. 
Kuoliko setäni turhaan? Oli vaatturinopin käynyt, torpparin poika, osallistui nuorten rientoihin työväentalolla. Siinä oli kylliksi syytä vangita kotoa vanhempiensa silmien edessä. Palattuuaan vankilasta, oli nälkiintynyt ja sairastunut. Kuoli 29 -vuotiaana. Kuoliko hän turhaan Tirkkosten puolesta? Aikalaiset ovat kuolleet, en voi kysellä tuosta ajasta. Siksi on minulle tärkeätä pitää elossa performanssia kahtiajaon poistamiseksi. Omaishoitajana toivoin koolle totuuskomissiota, että olisi tehty sovinto ja jatkettu puhtaalta pöydältä.

Tuo aika johtaa kunnan kuolemaan, alkuperäisten asukkaiden perillisten omaisuutta jaetaan sijoittajien kesken. Kaikkea se ahneus teetättää.

Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. - Eeva Kilpi -

Going to sleep, I think: Tomorrow I will heat up the sauna, Pamper myself, Walk, swim, wash, Invite myself to evening tea, Speak to myself in a friendly and admiring way, praising: You brave little woman, I believe in you. - Eeva Kilpi -

Nukun omassa sängyssä ja pidän huolta syömisestä. Näillä mennään ja kehun.
- Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Kollektiivinen epäluottamus ei kohdistu pelkästään minuun. Hyvinvointivaltiolla on kaatopaikkajätelaatikkonsa tuhkimoita varten. Roskapankkiin on vähän talletettavaa, mutta sitäkin enemmän kuolinsiivouksessa paljastuu ongelmajätettä. Myö hukutaan eikä hyppiminen enää auta. Rahat on pesty ja viety veroparatiiseihin. Hallituksen tehtävä on pelastaa pankit, että me pelastuisimme. Sehän on täyttä puppua. Uskokoon ken tahtoo.

Nailla konsteilla vietän henkisen omaisuuden päivää

Minne jäivät kaupungin kyselytunnit Facebookissa. Viimeisimmästä vuosi. 
Olen tutustunut kaupungintalon komentokeskukseen vierailun merkeissä. Siellä kävin allekirjoittamassa kauppakirjan työhuoneesta Käsityöläistalossa. Maksoin työhuoneen omaksi, oli nuoren sairaanhoitajan käytössä, kun nurkanvaltaajat näkivät tilaisuutensa tulleen. Näinkö kaupunki meitä kohtelee ja kurittaa, kun saa tilaisuuden laman koetellessa säilyttää työpaikkoja. 

Vuosia on kulunut tuosta ansan rakentamisesta ja purkamisesta muutamia elinkautisia tuomioita. Lopputulos on sama, mutta paikka on vain toinen. Nyt ovat kunnan uusrikkaat sijoittajat puhdistamassa alkuperäisten asukkaiden maita ja rantoja. Minusta on tullut verkkokirjoitustaitoinen. Sen luulisi kuuluvan kaikkien oikeudeksi, mutta EU -direktiivi ryhtyi nuorennusleikkaukseen, että Suomessakin on noudatettava lakia ja on noudatettu. Suurista ikäluokista on tullut varhennettuja vanhuksia jo 61/64 vuotta täytettyään. Heille ei ole kertynyt työhistoriaa "yrittäjinä, maatalousyrittäjinä, perhehoitajina eikä omaishoitajina". 

Siinä teille päättäjille selvitettävää, kun kuntauudistus ja sotepalvelujen järjestäminen vaivaa niin monta tyhjää päätä ja sitä toista tuulenhuuhtomaa paikkaa. 72 -vuotiaalla ei ollut näitä ongelmia, kun syntymäkuntani tiedän ja 1900- luvun alusta lapsuuskotini tiettömän taipaleen takana. Kaikesta puutteesta huolimatta olen Vihtaniemen ensimmäinen ja viimeinen ylioppilas. Se lasketaan minulle viaksi, kun en ole ollut kuin muut omaneduntavoittelijat. Yhteiskunta on opettanut ja siirtänyt verkon tehtäväksi estää, mitä saan kirjoittaa ja muistaa. Odotan kuitenkin, että yhteydet kuuluvat minulle niin kuin muillekin, ettei tarvitse varustaa taloyhtiötä omilla yhteyksillä, jotka olisivat vain minun käytössä. Sitä sanoisin vakoiluksi, salakuunteluksi ja tarkkailuksi, jonka kohteeksi Hella Wuolijoki joutui. Voi, aikoja voi, tapoja. Tavat eivät ole miksikään muuttuneet.

Pitkän aikaa kone muistutti, tarkista internetyhteys. Soitin laajakaistan tarjoajalle. Tullaan katsomaan á 55€ käynti ja sinä maksat. Asiansa osaava nuori mies tuli, uusi osia kaapelipistokkeisiin ja -keskukseen eikä laskua ole kuulunut. Huijari kuitenkin keksi lähettää turvapuhelimeeni maksullisia tekstiviestejä, kunnes maksaja huomasi, mitä mummo on mennyt tekemään. On meillä työtä selvitellä huijareiden rahastuskikkoja. Se on tyhjää työtä ja tyhjän saa pyytämättä. 

Torstai 25.4.
AH Dosentti Kari Latvus, Järvenpää (ei antanut lupaa kuunnella netissä, mitä hän puhui aamulla. Oliko tuolla edes mitään väliä, olinhan lähdössä kivuliaaseen toimenpiteeseen.) Facebookissa sivuilleni oli hyökätty ja siirretty sivusto epäiltyjen listalle.
IH Kirkkoherra Tuomas Antola, Myrskylä
Iltahartaus 25.4. Kirkkoherra Tuomas Antola, Myrskylä. Vesa-Matti Loiri laulaa kappaleen "Rakkauden ammattilainen". Säv, san. Juice Leskinen. Sov. Hannu Pikkarainen Hartausohjelmat: Iltahartaus 25.4 25.04.2013 18.50 Juice Leskinen Rakkauden ammattilainen - YouTube
Onko väliä sen, hän minne menee yöksi, hän sai ammatiksi rakkauden, mutta ei tee sitä työksi.
 Nailla konsteilla  pc uudistuu. Ei anna minun kirjoittaa haluamallani tavalla. Tallennan ja katson, miltä teksti näyttää blogissa. Se oli edellisen postauksen päällä. Ajattelin kaiken menneen sekaisin facebook -hyökkäyksen takia. Mutta siellä sivuilla oli kaikki hyvässä järjestyksessä. Harmaat ilmoitukset olivat poistuneet ja blogitekstit loistivat kuin silmänsä pesseet.

Tähän asti ei edemmäs tänä aamuna perjantai, 26. huhtikuuta 2013.

Bostonin pommeja, Pohjanmaan tulvia

Korvaushoitoa tunnesyömiseen

Iki-ihanat Tonavan muistot

Kesä Alpeilla

Välillä on mieltäylentävää heittäytyä viihdyttämään itseään. Kotona odottaa puhuva ruoka - automaatti eikä media jätä meitä rauhaan omilla retkilläkään. Tähän on tultu yleverollepanon jälkeen. Aika on rahaa ja meidän rahoja kalastellaan. Heti osakeveropäätöksen jälkeen sain PHP:n osakkeista ostotarjouksen. Voin ilmoittaa asianajotoimistolle viimeisen tahtoni. Organisaatiomuutoksen jälkeen minulla olevat osakkeet pidän itse. Kirkkorukouksen rukoilen niiden puolesta, joiden osana on ostaa ja myydä. Siitä on tullut uusi uskonlahko pakolla vietyihin ristiretkiin. Se on kovaa peliä markkinataloudessa.

Saman litanian luen S-pankille. Lakkasin käymässä Sokoksella, kun S-ryhmä ilmoitti Ahtisaaren rauhantyön sponsoroimisesta ja teki meistä rauhanvälikappaleita enemmän kuin itse Nobel-palkittu on palkintoineen ja ansioineen. Meidän kalliisti maksetusta ruokalaskusta pitää siirtää päältä Ahtisaarelle. En tunne olevani Ahtisaaren sponsorointiin osallinen. 

Kun bonuksia ei tullut tililleni, ilmoitti pankki, että on siirrettävä eläketili heidän pankkiinsa. Samanlaisen pankin kirjeen sai äskettäin toistamiseen. Jäljet pelottavat.
Punapääoma teki konkurssin ja valkopää myi velalliset ulkolaisen perinnän kohteeksi. Vanha isäni oli ollut Uurtajan jäsen aikansa. Ennen konkurssia sanoi jäsenyyden irti ikäänsä vedoten. Kaksi vuotta oli takaisinmaksuun aikaa. Konkurssi tuli ja niin jäi osuusmaksu saamatta. Paremmin ei käynyt yrittäjäeläkevakuutuksen kanssa. Meni vaihtoon vakuutusyhtiö Kansan lakattua olemasta. Nyt S-pankki kokeilee samaa temppua uudelleen vanhalla sapluunalla.

Talouden madonluvut ovat loppusuoralla. 250 vuoden sykli päättyy. Maailmanloppua ei tule. Aloitetaan vain alusta jälleen kerran samasta tilanteesta kuin 250 vuotta sitten. Monta sukupolvea on ehditty kuopata eikä mitään ole opittu kestävästä kehityksestä. 
Immateriaaliset muistot vie jokainen mennessään, kun nykymenolle ei kelpaa hiljainen tieto. Se näkyy hallitusten horinoissa, kuinka he heristelevät sormea edellisille päättäjille, kun eivät tehneet aikanaan niitä päätöksiä, joita nykyisten pitäisi tehdä. Kuntauudistus ja sotepalvelujen järjestäminen päällimmäisenä.

Jäämassa lähtee liikkeelle.

Tiettömän taipaleen takana tänään 19.4. äidin 99. syntymäpäivänä palauttaa minut Vihtaniemelle. Lapsuuskodilla on siellä juuret ja minulla siivet, jotka ovat kantaneet tähän päivään. Katson jokaisen sarjan kuin satukirjan Norjan tiettömien taipaleiden takana elävien ihmisten maailmasta.

Swot-analyysin neljä kuvaa kertoo Suomi-neidon sukupolvenvaihdoksen  nykytilan. Eu -direktiivi on pistänyt kalikoita rattaisiin, ettei pienviljelystilalla enää elämä jatku vanhempien kuoltua. Se on suuri kupla, jos siellä on eletty ja elätetty suuri perhe lähes luontaistaloudessa 1900 -luvulta lähtien. Jos alkuperäisenä sieltä lähtenyt ei voi palata maalle omalla ajalla, omalla tavalla ja omalla kustannuksella, ei siellä kunnan uusrikkaatkaan kauan viihdy. 

Meidän lomakiinteistö on sijoittajille harha. Sen olen selvittänyt verottajalta, maistaraatilta ja Kuopion hallinto-oikeudelta. Vihtaniemen yksityistien tiekunta halventaa meitä ihmisinä. Samaa voin sanoa korkealta huutaville, ettei heidän kesämökkipläntti tuota heille muukalaisina kuin hautausmaan lapsuuskodin uimarannassa.

On aika muistella iloiten, voi, niitä aikoja omassa ylhäisessä yksinäisyydessä ilman yhtään uhkaa kunnan ja valtion taholta, jos olemme sivistysvaltio. Jos päättäjät ovat sotkeutuneet veroparatiiseihin rahanpesussa, muistelkoot savolaista balladia.

Varo sanojasi! Minut on heitetty pois omien sivuilta paljon ennen kuin liityin facebookiin. Minulla ei ollut kokemuskertomuskoulutusta ja toisekseen en tyytynyt vain kirkon, yhdistyksen ja kaikkien huijareiden maksumieheksi. Puoluepolitiikka on kaiken takana. Kukaan ei hoida meidän asioita, ei edes Katainen kassavahteineen. Uhkaa työpaikkojen katoamisella, jos veronmaksajat eivät ole yhtä mieltä Kyproksen pankkien pelastamisesta.

Konkarikeskiviikko

Osa 2/8. André Wikströmin isännöimässä hyväntuulisessa keskusteluohjelmassa kaikki vieraat ovat yli 60-vuotiaita. Vieraana taiteilija Fred Negendanck. Sketseissä piirretty André. Dooning Productions, 2013.

Toinen totuus presidenttipelistä itse asiasta kuultuna.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Oh boy, oh boy, oh boy. Löytyy meiltäkin nuoria, jotka hoitavat homman vuorollaan.

Viiteryhmä

KympinLapset -lehti on on viiteryhmäni äänitorvi. Tänään se kannettiin kotiin postiluukusta mainospostin matkassa. Lehden kannet olivat ehyet. Lehdenjakajalla oli malttia pujottaa lehti luukusta eikä kiireessä työntänyt  ajatuksella, kunpahan on hänessä.

Päivän politiikassa tapahtuu kummia. Siinä ei ole mitään uutta. Jään vain odottamaan, mitä se vaikuttaa kahdenvälisiin suhteisiin, jos naapuri vetää herneen nenään ja suolaksensa aikoo koko Suomen maan. Leipomukset ovat käynnissä ja taikina nousee yli äyräiden. 

Palaan tiettömän taipaleen taakse Norjassa. "Trondheimilainen Ingvar Aabrek Klingenberg jätti museovirkansa ja muutti Hitraan perheen kesäpaikkaan. Talossa ei ole vesijohtoa ja ruoka kypsyy tulella, mutta siellä hän viihtyy ja kirjoittaa teoksia taidehistoriasta." 

Muistuttaa elämistä Vihtaniemellä ennen sijoittajien tuloa. Kunta myy rantojensa mukana alkuperäisten asukkaiden maat ja rannat sijoittajille viihde- ja vapaa-ajan huvikeskuksiin. Sijoittajat ilkeyttään estävät alkuperäisten asukkaiden paluun omille rannoille. Tätä varten suoritin YEATutkinnon ja toteutin sukupolvenvaihdoksen Swot-analyysin neljällä kuvalla. On ajankohtaisempi tänään kuin aloittaessani opiskelun verkkoympäristössä aikana, jolloin ei vielä taloyhtiössä oltu budjetoitukaan digivalmiuksien siirtymiseen. 

Venäjän halki 30 päivässä Irkutsk-Baikalissa Ville joutuu yllättävään kädenvääntöön samaanin kanssa, pistää mätiä koukkuun hyvän kalasaaliin toivossa ja kokee aikamatkan 1800-lukua muistuttavaan pikkukylään. Osa 5/8.
Samassa jaksossa Ville ihmettelee roskan määrää retkeilijöiden jäljiltä. Aikanaan kaunis saari on muuttunut kaatopaikaksi. 

Keikun tässä kahden maailman välissä omista lähtökohdista. Norjassa Klingenberg hoitelee erikoista puutarhaansa. Venäjällä hukutaan jätteeseen. Olen joutunut omituiseen tilanteeseen JäteKukon kerätessä jätemaksua omistamisesta ei jätteentuottamisesta. Tiekimppa haluaa näyttää mahtinsa uskottelemalla, että vanha asuinpaikka muuttui sillä hetkellä lomakiinteistöksi, kun ensimmäinen kunnan uusrikas venäläinen osti tontin Vihtaniemen kärjestä. Siihen meni minun sukupolvenvaihdos luopujanakin. Olin yli-ikäinen 61/64 -vuotiaana enkä koskaan ollut tehnyt työtä, mistä olisi kertynyt työhistoriaa.

Sofi Oksasen poliittiset sanat ravistavat enemmän maailmaa kuin Ahtisaaren presidenttiaika, joka oli "perin onnetonta" silloin ja on edelleen kestorepliikiksi asti. Näen Himas-kohulla ja Ahtisaaren rauhan nobelilla olevan yhteneväiset koplaustulokset. 
Opettajan erottaminen kantaa vielä hedelmää työnantajan edustajan naisnäkökulmasta. On yhteneväinen ministerin puheisiin Hyvinkään yön jälkeen. Tähän on tultu eikä kehitystä katkaise mikään. Reppanalta petti hermo ja tilanteeseen tullut naispoliisi sai luodeista osansa. Miehet ovat hätää kärsimässä näiden johtavaan asemaan päässeiden naisten purkaessa agressioitaan. 

Samaan on johtanut yläkerran ukkojen kovilla ampuminen omia ongelmia potiessaan. Naiset ministereinä ovat kovan paikan edessä johtaessaan kuntauudista ja vanhuspalvelulakia. Henkilöhistoriassa olen kaiken kokenut enkä rikospaikoille ole palannut. 
Niihin lasken syntymäkuntani 5 lukuvuotta kansakoulua. Mitään juhlistamista ei ole kokoontua koulutapaamisiin Korpelaan eikä Pernankankaalle.
Suonenjoki. Ohitan paikan junassa eikä mitään aihetta juhlaan ole riemuylioppilaana. Soisalonsaaren kyläkoulun lähellä oleva lampi tuli katsottua pohjasta käsin eikä siinäkään ole mitään muisteltavaa. 
Tuusniemi. Omaishoito kirkonkylän osakkeessa tuotti Öllin isän oppivuosia 10, joista kertyi 54 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuotta. 
Vihtaniemi. Olen Vihtaniemen ensimmäinen ja viimeinen ylioppilas.

Päivämäärä 6.2.2000 aloittaa uuden vuosituhannen ja päättää suvun 100 -vuotisen historian. Saatiin naispresidentti luopujan lähtiessä ovet paukkuen toteuttamaan suuria suunnitelmia. Kuvaan astuvat presidentintekijät rahoittajina tärkeässä roolissa. Ei kahtiajaetussa yhteiskunnassa voi elää. On vaihdettava maisemaa virtuaaliseksi, kirkkoa ja omaishoidon kieltä saksaksi. 
Siirryn kadun reunaan, pysähdyn, painan pään alas. Annan tilaa keisarille purjehtia ohi uusissa vaatteissaan. Show must go. 

Lähellä, lähempänä, lähin funkkiskahvila

Funkkishuoltoaseman tiloihin avataan kahvila

9.4.2013 12:20 - päivitetty 17:07 - Krista Koivisto

Funkkishuoltoasemana tunnettu rakennus on ollut vuosien saatossa monessa eri käytössä. Seuraavaksi tiloihin tulee välipalatuotteiden myymälä ja kahvila. Kuva: ESS/Mirja Hussain

Lahden kaupunkiin syntyy lähiaikoina uusi kahvila. 

Muotohuoltamo painui manan majoille kulttuuripääkaupungin myötä. Odotan innolla uutta poikkeamispaikkaa. Kaikki on lähietäisyydellä, joten voin jo puhua omistajan elkein. 

Törkykäyttäytyminen johtuu kotioloista. Kaikki ei ole ihan kohdallaan. Merkkejä on näkynyt vuosien myötä. Tänään koin järkytyksen avatessani television jonkun selontekokeskustelun aikana. Koko elämäni ajan määrätyt itsetärkeydet luulevat olevansa kokoikäisiä julistajia SAK:n rahoituksella. Puhujalla ei ole omaa- eikä toistentuntoa. Kun sai vallan siirretyksi pojalleen kaupungin valtuustossa, voi nousta puhujapöntöön julistamaan. Maanalaisessa runoroskiksessa oli kaikkien luettavana velkavaalirahapankkitositteet. 

Eihän se minulta ole pois, jos yli varojen eläminen on arvossa arvaamattomassa. Samanaikaisesti kuitenkin nuoren koulutetun naisen tavarat joku kämppis oli heittänyt kaatopaikkajätelaatikkoon. Poimin sieltä Tuhkimon lasikengän muistutukseksi olemattomasta oikeudenmukaisuudesta. Naiset ovat hyväksikäytetyin ryhmä ja lapset houkutellaan netin välityksellä kellaripetojen maailmaan.

Turhat ja tarpeelliset

Aamuhartaus 2.4. Pääsiäisviikon aamuhartauksissa puhuvat eri kirkkokuntien piispat. Piispa Jari Jolkkonen, Kuopio. Virsi 84. Virsi alkaa sanoin "Nyt se suuri päivä koitti". Vox Cantorum (sekakuoro), Heikki Seppänen (joht.), Markku Mäkinen (urut). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 2.4 02.04.2013 06.15

"Syyriassa on puhjennut sisällisota, kansalais- tai veljessota kuulen sunnuntaiaamun uutisista.  Aikamerkin pimputukseen viisi sekuntia ennen yhdeksää katkesi kirjaesittely kuin kananlento. Eikä se ollut enempää eikä vähempää kuin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla. Kirja joka muutti elämäni tuli tutuksi jo 1960-luvun alkupuolella opintokerhon keskustelun aiheena yhteiskuntaluokista. Siellä mainittiin meidän oma selvittämätön sota, joka pitää muistaa. Omassa henkilöhistoriassa olen sen tuonut näkyväksi Taavetti-laatalla isovanhempien hautakivessä. Kansan kahtiajakaminen  nosti päätänsä Suomen itsenäisyyden alussa. Leppäsen Aune muistetaan nuorten miesten harjoituskappaleena."

"Jos isän veli sai nimellisen muistolaatan vanhempien hautakiveen, kun ei saanut nimellistä hautapaikkaa 1918, luvattiin isälleni kuoltua havuseppele haudalle 2000. Sitä ennen hän sai mustan silmän sairaalan sängyssä kitumalla kuollessaan. Taavetti-laatta muistuttaa sisällissodasta. Kuva mustasilmäisestä isästä kertoo vanhustenhoidon, veteraanin ja köyhäinhoidon tilasta hyvinvointisuomen kaatopaikalla. Kansalaisten pyrkimykset huolehtia perheistään on Juudaksen evankeliumin varassa. Sopia ennen kuolemaa ja jättää sovinnolla kaikki säästynyt sijoittajille. Perillisten ei tarvitsisi puolustaa maksamalla turhista toimituksista ja valituksilla oikeusistuimiin. Noudatan aamuhartauspuhujan antaamaa ohjetta.

- Tulkaa, ottakaa, viekää kaikki, mikä vietävissä on. Jättäkää minut rauhaan, älkääkä keksikö enää minulle mitään vastattavaa. Taide ja taudit on löytänyt kirjoituspaikkansa; Riverside ja Riverside Medical Clinic."

 Jumalan Karitsa

"Kahdeksan lukuvuotta vieraalla paikkakunnalla teki pääsiäisloman erikoisen tärkeäksi. Sen loman vietin aina kotona hankien keskellä. Tutuksi tuli pitkäperjantain jumalanpalvelus kotikirkossa. Eilen en päässyt tunnelmaan mukaan kuin kuuntelemalla, mikä oli radion anti. Kovin tunsin eläväni tässä ajassa kaikesta tarjonnasta huulta heittäen. Päivä on kuitenkin yhtä puhutteleva kuin v. 2000 isän kuoleman jälkeen. Mitä näinä 13 vuotena on minulle tapahtunut, on ollut yhtä kärsimysnäytelmää kuin 2000 vuotta sitten ajanlaskumme alussa."
 

Poliisiksi naamioitunut mies saapui Utöya-saarelle nuorten kanssa samalla laivalla. Kyydissä olleet nuoret ja veneen kuljettaja eivät aavistaneet mitään. Verilöyly kesti ainakin tunnin.

Epäilty ampuja saapui satamaan samalla lautalla nuorien kanssa. Ampuminen alkoi päärakennuksen ulkopuolella. (AP)

Henkilöhistoriaan vaikuttaneet suurimmat tapahtumat olen lainanut omista blogikirjoituksista Munkkiklubilla. Kolme ristiä Golgatalla liittyy pääsiäisajan perinteeseen ajanlaskumme alussa. Tämän pääsiäisajan uutiset pyörivät Kyproksen ympärillä. Suomi-neidon osuus on rahoittaa pankkeja, muuten saari joutuu Venäjän syliin. Kovin on Suomi-neito tärkeässä roolissa suurvaltojen valtasuhteiden tasapainottajana. 

- Kristus nousi kuolleista.
- Totisesti nousi. 
Katson uusintana TV -jumalanpalvelusta. Piippaus pakottaa nostamaan katseen TV -ruutuun. Yläreunaan ilmestyy punainen nauha: Tämä on hätätiedote. Kokeilu ei edellytä väestöltä toimenpiteitä. 
Ollaan kaukaa viisaita olevinaan. Utöyan tapahtumiin johtaneet ennakkomerkit eivät saaneet hälytyskelloja soimaan. Breivik sai toteuttaa suunnitelmansa kaikessa rauhassa. Pysyy edelleen kannassaan maailman pelastajana.

"Väärään aikaan väärässä paikassa" on hyvin omakohtainen joulusta 1990 pääsiäiseen 2000. Sitä on todistanut suku, kunta ja yhteiskunta syyttämällä aina uudestaan ja uudestaan, "kun sinä olit pentuna kova suuttumaan." 
Tähän asti, ei edemmäs, on minun ylpeitten aaltojeni raja. Kirjoittaminen rauhoittaa. Voin koota sirpaleet särkyneet uudeksi ruukuksi välittämättä, mitä poliitikot keksivät omistussuhteiden jakamisesta Jumalan ja julman jumalan välillä.