Minulla ei ollut mitään, tyhjin käsin yritin ottaa kontaktia perinteisesti, mutta "seis" -käsimerkki kohosi, kielsi puhumasta ja lähestymästä. Saman olen kokenut kävelymatkan päässä kotoa. "Tyhjän saa pyytämättä" ajatellen jään kotiin.
Pentti on viettänyt ruokatunteja kanssani silloin tällöin 10 vuotta aloitettuaan tapahtumassa Lahden 4. runoviikko. Joko siitä on 10 vuotta, kun sanataiteen lisäkurssi "taide ja taudit" lääkäreille on ollut käsikirjani. Radiopsykiatrini sanoo, mikä meidät tekee hulluksi, siitä tulee draamaa.
"Piip, piip, piip" First Lady Jenni Haukio kertoi kirjallisesta historiastaan Juuret-kirjallisuustapahtumassa lauantaina Keravan kaupunginkirjastossa.
Vinkkejä nuorille runoilijoille
Kirjallisuustapahtumassa Keravan sanataidekoulun oppilaat esittivät Jenni Haukion runoja. Anne Tarsalaisen haastattelema Jenni Haukio antoi vinkit nuorille runoilijoille:
Kuinka tärkeää nuorelle on omien runojen esittäminen?
- "Se voi olla hyvin tärkeää tai sitten se voi olla täysin merkityksetöntä, koska kaikki eivät halua koskaan esiintyä. Kaikki kirjoittajat eivät halua persoonallaan koskaan esiin. Nuorelle sanoisin, että jos tuntuu, että ei halua esittää, se on erittäin ok. Lähtökohta ei ole se, että jos haluaa runoilijaksi, pitää pystyä tulemaan lavoille. Se ei ole välttämätöntä, mutta kuitenkin moni, joka kirjoittaa myös esittää. Se on mahtava asia, koska me kaikki, jotka pidämme runoista, kuuntelemme mielellämme."
Viime päivinä olen eläytynyt sodan kokeneiden ihmisten elämään eri ikäkausina. Sodan jälkeen ei ollut eriarvoisuutta, olimmehan samoista lähtökohdista ilman koulua. Opinhaluisina istuimme Koivuharjun kamarissa opettelemassa lukemaan ja kirjoittamaan. Siellä kuitenkin joukosta erottui yksi, joka jo silloin piti tärkeänä hajuraon ylläpitämisen. Koko elämänsä ajan hänen asenteensa minuun oli ylimielinen.
Korpelan tuvassa yläkoulussa opettajat eivät ainakaan kannustaneet lähtemään oppikouluun. Voi, teitä, komukista tuli tämän päivän kansakoulunopettajan esikuva. Eläkkeelle jäätyään hän peitti yksiössään huonekalut lakanoilla ja siirtyi ulkoruokintaan. Kiersi entisten oppilaittensa kodeissa kestittävänä, kunnes havaittiin, että komukki oli menettänyt muistinsa.
Venemestari ei ollut muistisairas. Hän esitteli ammattinsa, veneenveisto ja mieronkierto. Venetilauksen saatuaan valmista tuli, mutta väliajat hän kiersi talosta taloon viipyen täysihoidossa parhaaksi katsomansa ajan ja siirtyi seuraavaan ruokapaikkaan.
Vaikenin viideksikymmeneksi vuodeksi. Sitten alkoi puolustautuminen yhteiskuntaa vastaan omaishoitajana. Sain sanat sanoa mielipteeni face to face, mutta mistään päätöksistä en jaksanut enkä osannut valittaa. Kirjat pienenivät pienenemistään, jäljellä on vain runoja. Siksi luen erikoisen tarkkaan kuin minulle annetun diagnoosin, onko runoille tilaa minussa. Miksi näitä mietin, se merkki varhaisen on vanhuuden. Se estää minua kuitenkin eristäytymästä yhteiskunnasta. Annan kiireen ja kiireisten menää ohi ja löydän vastauksen kysymykseen, onko minulla ja sanomallani paikka yhteiskunnassa
"Onko runoille tilaa tässä yhteiskunnassa?
- Kyllä on. Mehän eletään nyt pirstaloituneessa, komplisoituneessa yhteiskunnassa, jossa monella voi tuntua, että ei saa tarttumapintaa ja kaikki on nopeaa, hektistä ja sähköistä. Luulen, että just tämän ajan vaateisiin on omiaan vastapainona tällainen hidas kokemus, minkä runous voi tarjota. Toisaalta runous on helposti lähestyttävää, koska runokokoelmat ovat lyhyitä. Ajanpuute ei oikein ole peruste olla tarttumatta runokokoelmaan. Vaikka runokirjat ovat kokoelmia, siellä yksittäinen runokin on aina viesti ja yksittäinenkin runo voi antaa tosi paljon. Uskon, että tarvitsemme tällaista syvää dialogia yhteiskunnan ja ihmisten välillä.
Tänä päivänä puhutaan paljon nuorten pahoinvoinnista. Runoilla voi käsitellä tätä pahoinvointia mitä kullakin on. Miten sinä kannustaisit nuoria?
- On varmasti ihan totta, että runous on itseymmärryksen väline parhaimmillaan. Runous auttaa meitä ymmärtämään itseämme ja setvimään omia tunteitamme, kokemuksiamme. Runous on vastaväite. Se tarjoaa mahdollisuuden dialogiin, empatiaan, se tarjoaa riitakumppania, rakastajaa, mitä tahansa. Kyllä se emotionaalisena kokemuksena on aivan erinomainen ja jos miettii nuoria ihmisiä ja miten identiteetti muotoutuu nuoressa iässä ja miten pienistäkin asioista voi muodostua suuria ja isoja. Todella lämpimästi kannustan nuoria löytämään runouden pariin lukemalla. Sinne vaan kirjahyllylle ja ennakkoluulottomasti nappaamaan runokokoelma."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti