Katekismussarjassa
puhuu Pastori Risto Leppänen, Turku. Virsi 631:5. Virsi alkaa sanoin
"Oi Herra, jos mä matkamies maan". Kampin laulu, joht. Markku Pihlaja.
Kuuntele aikaa 31 päivää
Keskiviikon katekismussarjan aamuhartautta voin kuunnella kuukauden ajan. Jos pastori antaa julkaisuluvan ja areena sen toteuttaa tekstin voin lukea Tuliukko-blogista. Yritän pysyä mukana nuotiopiirissä keskustelun tuloksena tehtävän annon kautta kymmenen uuden käskyn kirjoittamisessa.
Rakkauden kaksoiskäsky: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" säästää minut väärältä rakkaudelta, hyväksikäytöltä ja narsismilta. Neljääs ukkaasi on kovalla koetuksella, jos siihen sovelletaan fantastista vanhuspalvelulakia. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi!" Vanhempieni omaishoitamista 1/8 mandaatilla
- ennen kunnan kanssa tehtyä sopimusta,
- kunnan kanssa etukäteen sovitulla kotihoidontuella, jonka mitätöi asetus omaishoidontuesta
- ajasta isän kuoleman jälkeen perinnönjaosta.
Puhelin soi aikaisin aamulla.
- Onko äiti kuollut?
- Ei, hän haluaa antaa lapsuuskodin perikunnalle. Hoitaisinko asian, kuinka se tapahtuu? kysyy isä hämmentyneenä. Tiedän vanhempieni käyneen pitkään keskustelua, olihan lapsuuskodista mittavat maksut eläkkeistä maksettavaksi. Lupasin ottaa lakimiehen avuksi.
- Kuinka lapsuuskoti siirretään perikunnalle? kysyn lakimieheltä.
- Kuka on kuollut?
- Kukaan ei ole kuollut, vanhemmat ovat elossa ja haluavat tehdä siirron lapsilleen.
- Perikuntaa ei ole, lahjakirjalla se tapahtuu.
Kumpikin vanhemmista antoi omasta osuudesta kahdeksan lahjakirjaa.
- Suljetaanko aviopuolisot lahjan ulkopuolelle.
- Suljetaan.
Siitä sukuun tulleet naimisen kautta suuttuivat lahjoittajille ja minusta tuli sijaiskärsijä, heidän suuttumuksensa kohde.
Yhtymän maksut jaettiin kahdeksaan osaan. Se oli yhtä riitaa rahasta.
- Eihän sieltä ole kuin maksuja, valitti osaton omistelija.
Äiti halvaantui, tulin 1989 kesällä vanhempien luokse. Työ keskeytettynä 2 kk, tili miinuksella 20 000 mummonmarkkaa. Tähänkö päättyy vanhempien hoitaminen kotona? Poislähdön edellä isällä todetaan syöpä. Menkööt laitokseen! Ikinä en tule takaisin omaishoitajaksi. Näillä ajatuksilla tulin kotiin, osallistuin hiljaisuuden retriittiin. Pääsin sovintoon itseni kanssa. Kuinka selvisin työtulon menetyksestä, oli kuitenki alku seuraavalle vaiheelle.
Puhelin soi aikaisin.
- Onko äiti kuollut?
- Ei, hän haluaa mennä laitokseen lopullisesti. Hädintuskin sain isän soperruksesta selvää.
- Minä tulen. Vuosi oli kulunut sairaalakierteessä, halvaantunut äiti kotiutettu laitoksesta vanhan, sairaan isän vastuulle. Jouluksi 1990 olin vanhempieni luona. Mukana kaksi kassia omia tavaroita. Petinä patja levitettäväksi lattialle ja päiväksi rullalle komeroon. Siitä alkoi omaishoitoaika etukäteen sovitulla kunnallisella kotihoitotuella. Olin tullut rikastumaan vanhempieni hoidolla.
Vanhuspalvelulaki tuli sopivasti keskustelun aiheeksi ennen kuntavaaleja. Toinen on kuntauudistus, jonka valitut valtuustot toteuttavat Virkkusen ministerimandaatilla. Nyt ei ole kysymys saviruukun särkymisestä, koko pelukoppa on kumottava ja koottava Suomi-neito uudelleen.
Vanhusten hoito ei ole rahasta kiinni, sen totesi Anna-Maija Raittila. Lainlaatijat tekevät lain osoittamatta toteuttamiseen tarvittavia resursseja. Välikysymys epäilee juuri resurssien puutetta. Ei huolta, mehän hoidimme läheisemme rahatta, rahat kierrätettiin meidän kautta pelureille vietäväksi veroparatiiseihin. Jättäytyminen pois eurokriisin maksamisesta koituisi meidän vahingoksemme. Eipä tuo vahinko olisi suuri pudotus, olemmehan aina eläneet yhtä vähillä raholla. Pudotus on luokkaa luudan päältä lattialle.
Jos sain tehtävän, siihen tuli myös resurssit. Mopet veivät voitot!
Hallinto-oikeuden tehtävä on määrätä minut mummonmökille jättentuottajaksi ja viemään jätteet 7km:n päähän Vihtaniementien alkuun jätekeräyspisteeseen. On huonosti hoidettu, ehkä jo suljettu eikä uutta osoitetta ole ilmoitettu. On meitä jätteentuottajia muitakin, yrittäjät Mäntsälässä ja Wiljami Tuusniemellä luopui ajokortista. Meitä laskutetaan Metsäyhtymän jätemaksulla. Tule tänne syyparka, on niitä täällä entisiäkin. Meidän sosiaalinen pääoma on ehtymätön.
Juudaksen evankeliumi tulee avuksi päätöksen tekoon omaishoidosta.
- Sopisin etukäteen kunnan kanssa vanhempieni hoidosta ilman rahaa, palveluja ja palvelusopimuksia.
- Vanhempien kuoltua kunta saa kaikki vanhempien hankkimat ja omistamat osakkeet, lapsuuskodin ja metsän omakseen.
Sitä päätöstä en voinut yksin tehdä, mutta kaikkien puolesta minua vaaditaan aina maksumieheksi. Olenkin onnistunut siinä radioateljeen bisnesenkelinä - kun rakkaus kohtaa rahan. Huomenna kuulen, joko kapinapappi on rauhoittunut.
Googlehakuna löysin linkin: Munkeista, perheonnesta ja vähän rakkaudestakin - Filosofian ...
Kuuntele aikaa 31 päivää
Keskiviikon katekismussarjan aamuhartautta voin kuunnella kuukauden ajan. Jos pastori antaa julkaisuluvan ja areena sen toteuttaa tekstin voin lukea Tuliukko-blogista. Yritän pysyä mukana nuotiopiirissä keskustelun tuloksena tehtävän annon kautta kymmenen uuden käskyn kirjoittamisessa.
Rakkauden kaksoiskäsky: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" säästää minut väärältä rakkaudelta, hyväksikäytöltä ja narsismilta. Neljääs ukkaasi on kovalla koetuksella, jos siihen sovelletaan fantastista vanhuspalvelulakia. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi!" Vanhempieni omaishoitamista 1/8 mandaatilla
- ennen kunnan kanssa tehtyä sopimusta,
- kunnan kanssa etukäteen sovitulla kotihoidontuella, jonka mitätöi asetus omaishoidontuesta
- ajasta isän kuoleman jälkeen perinnönjaosta.
Puhelin soi aikaisin aamulla.
- Onko äiti kuollut?
- Ei, hän haluaa antaa lapsuuskodin perikunnalle. Hoitaisinko asian, kuinka se tapahtuu? kysyy isä hämmentyneenä. Tiedän vanhempieni käyneen pitkään keskustelua, olihan lapsuuskodista mittavat maksut eläkkeistä maksettavaksi. Lupasin ottaa lakimiehen avuksi.
- Kuinka lapsuuskoti siirretään perikunnalle? kysyn lakimieheltä.
- Kuka on kuollut?
- Kukaan ei ole kuollut, vanhemmat ovat elossa ja haluavat tehdä siirron lapsilleen.
- Perikuntaa ei ole, lahjakirjalla se tapahtuu.
Kumpikin vanhemmista antoi omasta osuudesta kahdeksan lahjakirjaa.
- Suljetaanko aviopuolisot lahjan ulkopuolelle.
- Suljetaan.
Siitä sukuun tulleet naimisen kautta suuttuivat lahjoittajille ja minusta tuli sijaiskärsijä, heidän suuttumuksensa kohde.
Yhtymän maksut jaettiin kahdeksaan osaan. Se oli yhtä riitaa rahasta.
- Eihän sieltä ole kuin maksuja, valitti osaton omistelija.
Äiti halvaantui, tulin 1989 kesällä vanhempien luokse. Työ keskeytettynä 2 kk, tili miinuksella 20 000 mummonmarkkaa. Tähänkö päättyy vanhempien hoitaminen kotona? Poislähdön edellä isällä todetaan syöpä. Menkööt laitokseen! Ikinä en tule takaisin omaishoitajaksi. Näillä ajatuksilla tulin kotiin, osallistuin hiljaisuuden retriittiin. Pääsin sovintoon itseni kanssa. Kuinka selvisin työtulon menetyksestä, oli kuitenki alku seuraavalle vaiheelle.
Puhelin soi aikaisin.
- Onko äiti kuollut?
- Ei, hän haluaa mennä laitokseen lopullisesti. Hädintuskin sain isän soperruksesta selvää.
- Minä tulen. Vuosi oli kulunut sairaalakierteessä, halvaantunut äiti kotiutettu laitoksesta vanhan, sairaan isän vastuulle. Jouluksi 1990 olin vanhempieni luona. Mukana kaksi kassia omia tavaroita. Petinä patja levitettäväksi lattialle ja päiväksi rullalle komeroon. Siitä alkoi omaishoitoaika etukäteen sovitulla kunnallisella kotihoitotuella. Olin tullut rikastumaan vanhempieni hoidolla.
Vanhuspalvelulaki tuli sopivasti keskustelun aiheeksi ennen kuntavaaleja. Toinen on kuntauudistus, jonka valitut valtuustot toteuttavat Virkkusen ministerimandaatilla. Nyt ei ole kysymys saviruukun särkymisestä, koko pelukoppa on kumottava ja koottava Suomi-neito uudelleen.
Vanhusten hoito ei ole rahasta kiinni, sen totesi Anna-Maija Raittila. Lainlaatijat tekevät lain osoittamatta toteuttamiseen tarvittavia resursseja. Välikysymys epäilee juuri resurssien puutetta. Ei huolta, mehän hoidimme läheisemme rahatta, rahat kierrätettiin meidän kautta pelureille vietäväksi veroparatiiseihin. Jättäytyminen pois eurokriisin maksamisesta koituisi meidän vahingoksemme. Eipä tuo vahinko olisi suuri pudotus, olemmehan aina eläneet yhtä vähillä raholla. Pudotus on luokkaa luudan päältä lattialle.
Jos sain tehtävän, siihen tuli myös resurssit. Mopet veivät voitot!
Hallinto-oikeuden tehtävä on määrätä minut mummonmökille jättentuottajaksi ja viemään jätteet 7km:n päähän Vihtaniementien alkuun jätekeräyspisteeseen. On huonosti hoidettu, ehkä jo suljettu eikä uutta osoitetta ole ilmoitettu. On meitä jätteentuottajia muitakin, yrittäjät Mäntsälässä ja Wiljami Tuusniemellä luopui ajokortista. Meitä laskutetaan Metsäyhtymän jätemaksulla. Tule tänne syyparka, on niitä täällä entisiäkin. Meidän sosiaalinen pääoma on ehtymätön.
Juudaksen evankeliumi tulee avuksi päätöksen tekoon omaishoidosta.
- Sopisin etukäteen kunnan kanssa vanhempieni hoidosta ilman rahaa, palveluja ja palvelusopimuksia.
- Vanhempien kuoltua kunta saa kaikki vanhempien hankkimat ja omistamat osakkeet, lapsuuskodin ja metsän omakseen.
Sitä päätöstä en voinut yksin tehdä, mutta kaikkien puolesta minua vaaditaan aina maksumieheksi. Olenkin onnistunut siinä radioateljeen bisnesenkelinä - kun rakkaus kohtaa rahan. Huomenna kuulen, joko kapinapappi on rauhoittunut.
Googlehakuna löysin linkin: Munkeista, perheonnesta ja vähän rakkaudestakin - Filosofian ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti