Elvistellään ihan tosissaan
1976
Viime päivien tapahtumat ovat saamassa jatkoa. Talvisodan päättymisen muistokonsertti, Sininen Hetki, on minun itsenäisyyden juhla. Jos julkisia juhlia olen vailla, osallistun tunemattomana naapurissa kaiken kansan toritansseihin. Veteraanin iltahuuto kuuluu vain pienelle joukolle elossa olevia veteraaneja. Perimänsiirtona yhtyvät siihen sodan käyneiden isien jälkeläiset. Linnan juhlia ei tänä vuonna juhlita remontoitavassa Linnassa. Kätelläänkö torilla, siitä ei vielä ole päätetty. Minä olen juhlani juhlinut.
Veteraaneille naapurissa
Kaksi ei mene kolmannetta. Kaikki yhteydet temppuilevat. Tulostinkin ilmoittaa virheellisestä käskystä. Sitä en usko ja monen yrityksen jälkeen tulee ilmoitus. Vaihda musta mustekasetti. Meni hukkaan tilata suurempi koko kasetista, kun muste ei loppunut vaan itse kasetti oli tullut tiensä päähän. Muistojen bulevardin tunnelmat välittää toinen radio, vanha palvelija veti viimeisen virren. Dusty Springfieldin ääni tuli tutuksi naisvaltaisen fabriikin taustamusiikina. Nyt valitsin nuoren Elviksen esittäjäksi. Tiedän vihdoinkin levyn nimen "You don't have to say you love me". Kaikessa tulee esille suomalaisen itsetunnon puute. Itsenäisyyttä juhliessa, uusseelantilaisessa lausunnossa. En ota kutsua vastaan tavata torilla kultajuhlien merkeissä. Kärsimystie -katunäytelmä saa 15 000 seuraaja. Siihen joukkoon sulaudun omakohtaisella kokemuksella ristiinnaulitsemiseen asti.
Tuomari Martta elokuvana on taitekohta naisen tasavertaisuudesta miehen rinnalla. Esitettyyn kysymykseen ministeri vastaa.
- Hyvä kysymys. Odotan vastausta, mutta sen pidemmälle ministeri ei pääse. Poliittinen eläkevirka odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti