But, no word
Kuuntelen venäjäksi, kuinka kaunista. Teen pikavisiitin lapsuuden kukkaniityille ilmojen halki. Ei ole aikaa tervehtiä ketään eikä mennä sisälle. Avainta ei ole mukana. Jätin sen kynnysmaton alle, että tielle asti näkyy. Varmuuden vuoksi se on siirretty katseilta piiloon ja kävijät kulkevat ikkunasta sisälle omalla luvalla. Muistan viimeisen käynnin vanhempieni kanssa. Äidin selviäminen huolestutti. Lähetin hänelle kortillisen sydämiä vastasen varalle. Huomenna kaikki olisi toisin.
Lupasin elää kuluvan kirkkovuoden tapahtumineen. Se on mahdotonta. Vaikka minulla on unohtamisen taito, palaavat kirkkovuoden maallistumisen muistot sekoittaen rytmin. Joulurauhanjulistus ei ollut medialle tuttu. Tähti oli syttynyt, saanut nobelpalkinnon ja hänen kiireiden kertaamiseen tarvittiin ohjelmanmuutos. Eikä ole palattu 2000 -vuotiseen perinteeseen. Vuoden kuluttua kaikki on mediaverolle pantava. Se aiheuttaa tungoksen sinne, mihin pitää lähteä verollepantavaksi.
Oikeastaan on siirrytty luostariaikaan, noudattavathan vihreät naimalakkoa. Sitten paljastuu lakkorikkuri, joka ilmoittaa tulleensa raskaaksi lakon aikana. Lähden tänään ja toivon olevani kotona Marian ilmestymispäivänä. Siirrytään kesäaikaan, otetaan tunti pois. Laatuajasta tunti pois ei houkuttele jäämään. Palaan tähän syksyllä kun tunti annetaan takaisin.
Miksi olen täpinöissä tänään, johtuu maanantaina luvatusta kirjeestä. Heräsin Huvikummussa kaksi vuotta sitten omaan huutoon. Etiäinen tökki kylkeen ja nyt etiäisen ilmoitus pannaan täytäntöön. Tämän pidemmälle ei kirkkovuosi ole kulunut. Päivistä en tiedä mitään. Menossa on Wallinin piinaviikot, vaikka kissa elää kiitoksella, koira pään silityksellä.
- Voi, pientä. Jokainen on pessyt kätensä Wallinin tekemistä päätöksistä. Sjutton också. Sen löysin sanakirjasta kielipoliittisista syistä. Suomeksi ihailua ilmaiseva: Hitto soikoon kuin halleluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti