Tyhmä tyhjää nauraa

Kolmas kirje nimelläni sisältää "Notizen DFG Bayern - Ausgabe 2/2009". Julkaisun kannessa on juhannuskokko. Päiväni on pelastettu.
Tyhmä tyhjää nauraa
Sain jokin aika sitten sisareltani lahjaksi psykologi Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan "Tunne itsesi, suomalainen". Kirja käsittelee asiallisesti sellaisia elämänalueita kuin itsetunto, ihmissuhteet, vihamielisyys, tunteet, arvot ja lastenkasvatus. Näitä ilmiöitä tutkiskellaan erityisesti vanhojen suomalaisten sananlaskujen avulla ja mietitään, onko niissä vieläkin perää. Suosittelen kirjaa lämpimästi.

Tunne-elämän köyhyys ja kielteisyys ovat ensimmäisiä asioita, jotka sananlaskuissa kiinnittävät huomiota. Jos niihin on uskomista, tunne-elämämme rajoittuu murheen, vahingonilon ja kateuden tuntemiseen; iloa on vain hetkittäin ja sekin päättyy yleensä huonosti. Tutkitut poikalapset osoittivat ilonhuippua sanalla "OK", tytöillä oli skaala isompi. Myös alueellisia eroja näkyi. Itä-Suomessa vielä uskalletaan nauraa, mutta länsi on tunnetusti mykkä ja iloton. Rakkaus ja onni kuuluu kätkeä eikä suruakaan saa näyttää, vaan sisulla on painettava eteen päin. Siitä kai se sulkeutuneisuus johtuu.

Suomalaiset johtavat tunnetusti kateustilastoa. Kateutta ei koeta vain negatiivisena tunteena, vaan se voi toimia parhaimmillaan suoritusmotiivina. Yleensä se kuitenkin johtaa huonommuuden tunteeseen ja alakuloisuuteen. Myös masennus on vakava suomalainen ilmiö, joka voi johtua siitä, että ei ole opittu näyttämään avoimesti tunteita. Vaikeneminen on kännykkäkulttuurin kautta jo vähenemään päin ja varsinkin naiset vaativat nykyään suhteissaan keskustelua, muuten voi liitto jopa kaatua. Hyvä puoli asiassa on kai, että hiljaisuutta kestetään kiusaantumatta eli small talkia ei tarvita.

Koska kasvatusta ja kulttuuria pidetään tärkeimpinä vaikuttajina temperamentin kehitykseen, on syytä miettiä, onko suomalainen kulttuuri todellakin liian negatiivinen, pessimistinen ja vihamielinen. Vai ovatko työteliäät suomalaiset naiset tehneet väärin jättäessään lapsensa yksin kotiin tai päiväkotiin tunteidensa ja tehtäviensä kanssa? Myös aikaisempien sukupolvien kokemukset ja tunnevääristymät siirtyvät eteenpäin. Siksi monissa perheissä voidaan pahoin.

Sana aleksitymia on kreikkaa ja tarkoittaa"ei sanoja tunteille". Aleksitymiassa on kyse ilmiöstä, jossa ihmisellä ei ole kosketusta omiin tunteisiinsa ja joka ääritilassa voi johtaa psykosomaattisten tautien puhkeamiseen. Hänestä ei koskaan tunnu oikeastaan miltään, tunteet ovat patoutuneet ja niitä ei osata kuvailla. Kai meitä vaivaa jonkin tason aleksitymia, kun emme edes pysty kääntämään ilmaisuja kuten Gaudi, kuscheln tai ich freu mich auf dich?
K.Koppold