Voisitko olla vuoden ilman?

Punainen heinäkuu 1941 oli heinäntekoaika. Äidillä oli kiire huolehtia lehmän heinät kuivumaan, enot naapurista olivat auttamassa. Mihinkä se Saikkara hävisi kesken heinänseivästyksen.? Saunaltahan tuo tulee mytty kainalossa.

Voisitko olla vuoden ilman nettiä?
Olen väärä ihminen vastaamaan mihinkään kysymykseen tämän päivän mittapuun mukaan. Olenhan elänyt kaiken puutteessa tiettömän taipaleen takana. Isä oli rintamalla Suur-Suomea valloittamassa. Isänmaan kohtalo oli vaakalaudalla. Tärkeintä oli koti, jossa liikuntakyvytön Isoisä oli vierihoitaja vastasyntyneelle. Samalla hän piti kahta vanhempaa omin jaloin juoksevaa sisarusta silmällä. Palautti heidät äänellään näköpiiriinsä.

Koulunkäyntiä aloiteltiin ajallaan. Oltiin kaikki sodasta elävänä palanneiden isien lapsia. En tuntenut eriarvoisuutta lähtökohdista, vaikka ei ollut omaa koulurakennusta. Koivuharjun toisessa kamarissa oli luokka, toisessa opettajan sänky. Sitten tuli halu jatkaa oppikouluun vieraalle paikkakunnalle. 
Isänmaan itsenäisyys oli säilynyt. Yhtä tärkeä oli koti minulle palata lomilla 12. ikävuoden jälkeen nostamaan perunaa, viettämään joulua, pääsiäistä ja 3 kk kesälomaa. Näillä lomilla käytiin kirkossa 7 km:n järvimatkasta huolimatta. 

Pidettiin öljypaastoa, jota ei paastoksi osattu nimetä. Puhelin hankittiin myöhemmin järvikaapelina. Posti kannettiin parina päivänä viikossa eikä mitään puutetta tunnettu. Koti, uskonto ja isänmaa ovat puhumattomat arvot, joita ilman ei tulla toimeen tänäkään päivänä. Aina oli lähdettävä palveluja hakemaan kesällä soutaen ja talvella umpihangessa tarpoen.

Vanhemmat olivat tulleet vanhoiksi ja sairaiksi. Hankkivat ensiksi kuitenkin tien Vihtaniemeen naapureiden kanssa. Vanhemmat eivät jaksaneet enää lähteä matkojen taakse, kun kaikki oli kaukana. He hankkivat kirkonkylästä oman osakehuoneiston. Kunnanlääkäri teki heistä lakovariksia. Pysyisivät siellä entisissä oloissaan. Mitä sitä tulee istumaan vanhusten talojen pihamaille kaikkien töllisteltäväksi.

Näihin olosuhteisiin palasin jouluksi 1990 vanhempieni kotonahoitajaksi. Silloin kuulin www-sivuista kaiken tiedon lähteenä. Pääsiäiseksi 2000 palasin Lahteen uupuneena unen puutteesta.
- Et voi olla uupunut, onhan omaishoitoaikasi päättynyt. Mihinkään ei huolittu mukaan. Olin kirjoitustaidoton toistamiseen. Alkoi uudet oppivuodet, taakse jäi 54 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuotta, joista käytän nimeä Öllin isän oppivuodet.

Pankki saneli ehdot ottaa käyttöön maksu- ja ottoautomaatit. Oli opittava seurustelemaan automaattien kanssa. Suomi eli vielä neuvostoaikaa. Minulle riittäisi vanhat koneet loppuelämäksi. Olin ajatellut hankkivani uusimmat versiot käyttööni, kun palaisin Vihtaniemelle sukupolvenvaihtajana. 
Kunta oli myynyt rantansa sijoittajille. Kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset/sijoittajat edunsaajana saivat aikaan sotatilan lapsuuskodin uimarannassa luullen sitä omakseen. Se noudattaa samaa kaavaa kuin Israelissa käytävä sotamalli Tiekarttana Länsirannalla. Jos muutosta tarvitaan, sanon sitä muukalaisten hautausmaaksi. 

Mariinskin ll näyttämön avajaisgaala:ssa Putinin puhe noudatti samaa ajatuskulkua, "kun jotakin tehdään, käytetään hyväksi viimeinen tekniikka". Näin ajattelin itsekin päästessäni opiskelemaan verkkoympäristössä, vaikka taloyhtiö ei ollut vielä budjetoinutkaan digiaikaan siirtymistä. Olemme kaikessa jälkijunassa ja pyörimme kuin täi tervassa.
Tulin toimeen ilman nettiä 6 -kymppiseksi. Pankkiasiat on siirretty nettipankkiin. Siihen tarvitsen säännöllisesti toimivan yhteyden. Hyötynä itselleni, ettei tarvitse lähteä kauaksi hakemaan pankkipalveluja. 
Viihdyn itsekseni tehdäkseni kuolinsiivousta kotona. Välillä tutkin lehtien otsikoita, vierailen fb:ssä ja kirjoitan blogia. Saan käydä vuoropuhelua itseni kanssa kirjoittamalla enkä tunne tarvetta varata aikaa psykiatriseen sairaanhoitoon. 

Kunnat tarvitsevat uudistumista 1990 -luvulta alkaneeseen palvelujen purkamiseen. Päivän sanaksi on tullut Sote-uudistus. Hyvinvointivaltio tarvitsee kaikille riittävät palvelut, joita on purettu ja keritty kuin hölmöläinen puunhakureissulla kahteen kertaan.
- Kun sinä tuon jaksat, jaksat sinä tuonkin. Kuorma ei liikahtanutkaan. Hölmöläisellä välähti, mikä neuvoksi. 
- Kun et tuota jaksa, et jaksa tuotakaan. Hölmöläinen kantoi hevosenkin kotiin.

Olemme liikaa lastattuja olleet jo palvelujen purkamisesta lähtien vuodesta 1991 tähän päivään asti.  Kodin korvaa Verkkokirjoittajan talo ja Munkkiklubi, maistraatti on siirtänyt "muuhun uskonnolliseen yhteisöön" pakottamatta luopumaan  lapsenuskosta ja Suomi-neito isänmaana on myynnissä ihmisineen velallisena ulkolaisen perinnän kohteena. 
Jos ei makseta otetaan koko maa, kuin maanmittaustoimistosta sotaraakki julisti lapsuuskodin kohtaloksi. Yksi ihminen ei mahda mitään julmalle jumalalle, joka ahmii omat lapsensa. Huumaa tarjoaa nettikatselu, milloin vain, missä vain kuin juutalaisille annettiin pala saippuaa päästäkseen suihkuun.

Iltahartaus ke 01.05.2013
Markku Kukkonen, johtava diakoni, Rovaniemi
Ei ole hyvä olla. Syyllisyys ja häpeä iskevät yhä uudelleen tietoisuuteeni illan ja yön tapahtumista. Tulihan sitä otettua liikaa, meni kontrolli. Miksi en hillinnyt itseäni ja pysynyt päätöksessäni ottaa vain vähän, sopivasti? Mokasin jälleen itseni ja käyttäydyin sopimattomasti. Olihan minulla hauskaakin, aluksi kun nousuhumala kiidätti minua matkaan ja sen jälkeenkin, mutta sitten viina muuttui itkuviinaksi.

Nyt tuntuu niin tyhjältä. Masentaa. On kevät. Luonto pursuaa uutta elämää ja kesän odotusta, mutta sisälläni asuu tyhjyys ja näköalattomuus. En odota kesää. Vain pienen hetken elämästäni tunnen välillä saavani haltuun kemian ja ystävien avulla, mutta kun koittaa krapula ja yksinäisyys, minun on entistä kylmempi olo. Tunnen syvällä, en pääse pakoon elämäni suurta kysymystä, mikä on elämäni syvin mieli ja tarkoitus? Onko koko todellisuus vain siinä, minkä minä näen silmilläni ja pidän käsissäni? Vai onko vielä jotakin tärkeämpää ja parempaa, kuin mitä minä tiedän?”

Kysytkö sinä tänään vappupäivän iltana kuvailemani ihmisen tavoin oman elämäsi suuntaa ja tarkoitusta? Oliko sinulla samoin tänä vappuna vain hetken lämmin ja sitten jälleen masentava kylmyys ja näköalattomuus?

Jumala on tullut avuksemme. Kaksi tuhatta vuotta sitten Hän lähetti meille elämän ja totuuden etsijöille vastauksia poikansa Jeesuksen kautta. Hän näki, ettei syntiin sidottu ihminen kykene ja voi saavuttaa omin avuin hyvää ja elää Hänen säädöksien mukaan. Jeesus sovitti kärsimyksellään ja ristinkuolemallaan puolestamme meidän syntimme, niin että me saamme lahjana uskon kautta pelastuksen. Ristin mysteerio merkitsi myös voittoa kuolemasta ja sielunvihollisesta.

Jeesuksen esimerkki ja sanat ovat meille edelleen valona ja suuntana. Hän sanoi itsestään: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni.” (Joh. 14:6-7) Hän sanoi myös: ”Minä olen maailman valo. Se joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8: 12) Jeesuksen kautta opimme tuntemaan Isän Jumalan ja hänen tarkoituksensa elämässämme. Löydämme ikään kuin paikkamme Jumalan suuressa palapelissä. Jeesuksen antama tie on merkillinen. Emme näe sitä ennen kuin itse lähdemme sille tielle ja elämme sillä tiellä. Vain elämällä yhteydessä häneen tunnistamme Jumalan todellisuutta ja läsnäoloa. Vasta sitten käsitämme, kuinka totta se on ja kuinka elämä alkaa maistua tarkoitukselliselta elämältä.

Psalmintekijä kirjoittaa, ”minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani” (Ps. 73:28). Jeesuksen johtamalla tiellä tämä tulee todeksi, kun Jumala tulee Jumalaksi - ei teoriassa, vaan tavallisessa elämänsykkeessä. Olosuhteista riippumatta saan aina tietää olevani turvassa ja luottaa Jumalan rakkauteen ja johdatukseen.

Mitä minun pitää tehdä löytääkseni elävä yhteys Jeesukseen? Riittää, kun pyydät rukouksessa Hänet elämäsi kuninkaaksi. Tuntuu hurjalta, voiko tämä olla näin yksinkertaista. Kyllä se on! Ei minun ensin tarvitse yrittää muuttua joksikin toiseksi, paremmaksi, ennen kuin uskallan edes puhua Jeesuksesta ja uskosta Häneen. Jeesus kutsuu meitä seuraansa juuri sellaisina kuin me olemme. Epätäydellisinä, monesti vääriä valintoja tehneinä, epäonnistuneina, kaikkine luonteenpiirteinemme ja oksankohtinemme Hän ottaa meidät vastaan. Hänen voi ajatella lempeästi sanovan meille:

-Tule ystäväni, tule sellaisena kuin olet, minä annan syntisi sinulle anteeksi. Sitä vartenhan minä kärsin ja kuolin Golgatan keskimmäisellä ristillä, että juuri sinä saat anteeksi virheesi ja väärät valintasi. Saat lahjaksi tämän armon, ei tekemisiesi tähden vaan puhtaasti lahjana uskon kautta. Ole turvallisella mielellä, luota minuun, uskalla katsoa minuun ja sitä kautta Isääni. Annan sinulle rauhani, en sellaista kuin maailma antaa, vaan oman rauhani. Ole rohkea. Älä vaivu epätoivoon.

Hyvä kuulija, uskalla puhua Jeesukselle asiasi olipa ne mitä tahansa. Uskalla pyytää Hänen apuaan ja johdatustaan elämäsi kysymysten keskellä. Raamatussa meille vakuutetaan: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaak. 4:8) Tarkoitus ja tie löytyy etsijälle. Jumala on luvannut tulla vastaan.

Rukoillaan yhdessä:
Jeesus, Vapahtajamme, kuule meitä. Jos tässä hetkessä joku tahtoo sinut elämänsä Herraksi, niin tule. Jos jonkun suhde sinuun on kylmennyt, korjaa se. Anna apusi sairaille ja muille kriisien ja vaikeuksien keskellä oleville. Vapauta meidät peloista ja epätoivosta. Tule Pyhä Henki ja johda meitä. Lahjoita meille rakkautta. Aamen.

Virsi: 517