perjantai 14. syyskuuta 2012

Punahilkka, ihan tavallisia asioita

Saduttaja saduttaa

- Ja vielä. Lapset eivät saaneet koskaan kyllikseen isosta, pahasta sudesta ja Punahilkasta. Erikoisesti heitä viehätti kysellä Punahilkan mummon nielaisseelta sudelta.
- Miksi sulla on noin suuret silmät?
- että paremmin näkisin sinut.
- Miksi sulla on noin suuret korvat?
- että paremmin kuulisin sinut.
- Miksi sinulla on noin suuri suu?
- maiskis, maiskis, nam, nam, lurps.
- Miksi sinulla on noin terävät hampaat?
- että voin paremmin syödä sinut suihini.

Siinä oli jännitystä kerrakseen. Kumpikin tytöistä halusi kokea kiinniottamisen ja tulla  leikisti syödyksi.
- Ja vielä. Kuinka nopeasti nuo vuodet vaihtuivat iltasatujen kuuntelemiseen. Pienet kirjat tulivat luetuksi kannesta kanteen ennen nukahtamista. Harry Potterin lukemista iskä oli aloittanut. Olin kuullut huispauksista ja muista minulle oudoista sanoista. Potteria lukemalla se selvisi. Pokemon oli antanut äänensävyt ja aiheet tyttöjen arkikieleen. Outoa minulle, enhän ollut nähnyt yhtään Pokemonia omaishoitajana. Sulavoi/Heli Laaksonen tainnutti uneen alta aikayksikön. Sain lukea runoja itsekseni.

Oli siirrytty koulumaailmaan ja esittävään taiteeseen laulaen ja tanssien. Kirjan lukeminen tuotti hankaluuksia. Aloittaminen oli vaikeaa. Taas mummo lukemaan ääneen ja tyttö tekemään muistiinpanoja koulua varten.
Mummo oli pudonnut www-sivujen taakse. Sanataide opettajien täydennyskoulutuksena hyväksyi minut projektiinsa. Oppimispäiväkirjaa kirjoitin käsin. Pyynnöstä palautin.  Ensimmäisestä sain rohkaisevan palautteen, toinen osio sai palautteen.
- Kyllä sinä kirjoitat aivan liikaa enkä ole sitä lukenut. Kolmas palaute oli lyhyt ja loppuraportti jäi sille tielleen. Todistuksessa maininta suorittamattomasta verkkokirjoituskurssista. 

Osallistuminen antoi kuitenkin alkuopetuksen uuden kirjoitustaidon, verkkokirjoitustaidon, hankkimiselle. Itsemaksavana osallistujana sain sanataideprojektista alkaneesta koulutuksesta YEAT:n näyttökansioon vaaditun osion.

YRITTÄJÄN ERIKOISAMMATTITUTKINTO  
Onni onnettomuudessa esittelijän tuomio ja akateemisten kollektiivinen anteeksipyyntö. Rahat maksullisiin kursseihin oli olemassa, mutta en mahtunut joukkoon. Sain uusia osoitteita "vanhustyöhön", "muinaismummojen muistelupiiriin, jos kirjoittaa haluan" tai "ammattikorkean oppilastyönä järjestämään lievästi dementoituneiden  päivätoimintaan".

Lopullinen ulosheitto tapahtui kirjoitettuani omien sivuille omaishoitokokemuksesta. Hävisi teksti ja rekistöröitymistiedot. Minulla ei ole kokemuskertomuskoulutusta. Sitä ihmettelin ja siinä tilanteessa ojennettiin minulle oljenkorsi. 
Google ei suostu vetämään pois youtubesta muslimeja loukkaavaa videota. On herättänyt hinkuja yhtä paljon kuin Presidentin aloite nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi "tekemällä ihan tavallisia asioita". Ollaan samassa veneessä ohjekirjana "Talouden madonluvut".
- Myö hukutaan.
- Ei hukuta, kun hypitään. Hätä keinot keksii asettamatta työryhmää sen selvittämiseksi. Paperipinojen alle on hukkunut monta hyvää ideaa, kun pitää "sairaan hyvät"- yhteisvastuukeräysrahojen projektijohtajan kysyä toisilta viisailta, kun kukaan ei halua olla vanha.
- Miksi heitä pitäisi nimittää? (Miksi teitä, tulevaisuuden heitä, pitäisi nimittää?) He ovat tämän päivän ja tulevaisuuden komukkeja, muistinsa menettäneitä, jotka eivät huomaa halkoa omassa silmässä, vaan etsivät roskaa toisen silmästä.
- Ihan sama, meidät voi sysätä maailmaa kiertävälle radalle. 

 Hartausohjelmat: Aamuhartaus 15.9.2012 klo 6.15

Ei kommentteja: