torstai 15. maaliskuuta 2012

Tosi kuin vesi ja pitää kuin seula

- Jaksatko sinä?
- Älä kysy: Jaksatko? Minä jaksan jos haluan. 
Viime päivinä olen ollut haluton seuraamaan päivän puheenaiheita. Nehän noudattavat samaa kaavaa kuin lähtiessäni oppikouluun vieraalle paikkakunnalle. Haluttomuus on tehnyt minut  välinpitämättömäksi ympärillä vellovista asioista. Kenenkään kehuminen menestyksestään ei voi vähemmän kiinnostaa. 
- Ei liikuta pennin vertaa, mitä olet puuhannut ja saanut etuutta itsellesi viekkaudella ja vääryydellä. Meillä ei ole kaikki hyvin.

- Kenellä ei ole hyvin? Saat kuulla pienen tytön sairastumisesta syöpään. Se lisäsi vettä myllyyn ryhtyä parantajaksi rukouksen voimalla. Kun voin sanoa lapsen parantuneen, otat siitä pisteet itsellesi rukouksenvoimasta. Omassa elämässäsi et kuitenkaan ole parantunut. Minulle lupaat taivasosuuden vanhempieni omaishoitamisesta. 

Löysin motivaation avainkehän deprivaation merkitystä etsiessäni. On ollut hyvä halu tehdä sitä, mitä olen tehnyt. Epäluottamusta on ollut enemmän kuin luottamuksen edellytyksiä. Tavoite tavoitteelta olen edennyt päämäärää kohti. Asenne ratkaisee ja asennevammaisia olen kopauttanut avaamalla heidän silmänsä näkemään halkoja omissa silmissä. 

Avainkehä umpeutuu ja työ jatkuu kentällä. Onneksi nuoret ovat oma-aloitteisia opiskelussaan ja työssään, ettei minun ole tarvinnut heidän puolesta kerätä irtopisteitä arveluttavilla teoilla. Sitä olen aina teroittanut, että omat ansiot riittävät. Johtajat ovat aina käyttäneet oikeuttaan nuoriin, kokemattomiin tyttöihin. Pankinjohtajan viisaus asioida netin välityksellä saman pankkiryhmän pankissa vieraalla paikkakunnalla.
- Vieraissa käyminen maksaa. Kohta kuuluu kummia. Pankinjohtaja saattaa raskaaksi oman tyttärensä ikäisen kesäapulaisen. Pankinjohtajan perhe muuttaa pois paikkakunnalta. Muotokuva pankkineuvoksen arvosta kertoo pankin seinällä inhimillisen tarinan pankinjohtajan taloustaidoista. Sitä saan kuulla kaikista tuuteista palkitsemisjärjestelmiä puitaessa. 

Motivaation avaimet on hukassa tänä päivänä. "Antaessaan saa" toteutuu kohdallani aina uudelleen. Jos näin ei käy on aika vaihtaa leiriä, en ryhdy vapaaehtoiseksi rauhan välikappaleeksi muistinsa menettäneelle komukille. Kukaan tähän asti ei ole uskaltanut sanoa, ettei keisarilla ole uusia eikä vanhoja vaatteita. On ihan ilkialaston ja odottaa päivää jolloin lääkäri sen joutuu toteamaan.

Memory of Caruso

Ei kommentteja: