Sovintohelluntai jokaiselle kolmelle osapuolelle

Jumalanpalvelus su 20.5.2018 
Kullekin omalla kielellä. Helluntain messu Lahden Ristinkirkossa. Liturgi Marja Lainio-Nurminen, saarna Risto Kaakinen, draamaryhmä, Marjaana Turunen, Lahden gospelkuoro, Prego ja Laulamattomien kuoro. 

Sisällissodan yhteinen muistohetki
Kaatuneiden muistopäivää vietetään Turussa muistamalla yhdessä 100 vuotta sitten käydyn sisällissodan ja vankileirien uhreja sekä sodan aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä arkkipiispa Kari Mäkisen johdolla. Suora lähetys

Miten sisällissodan painolastia on kannettu punaisessa ja valkoisessa suvussa?

Sisällissodan päättymisestä tulee tällä viikolla kuluneeksi sata vuotta. Horisontissa tavataan kaksi sukua, joista kummastakin löytyy sisällissodan merkittävä vaikuttajahahmo. Säveltäjä Lasse Heikkilän isoisoisä Seth Heikkilä oli Työväenpuolueen perustajajäseniä, työväen aatteen levittäjä, joka tuomittiin lopulta maanpetoksesta. Muusikko Pekka Simojoen isoisän serkku oli puolestaan Elias Simojoki, IKL:n kansanedustaja ja kiihkomielisenä pidetty pappi. Millainen strategia vaikeneminen on trauman käsittelyssä? Mitä sovinto merkitsee tänään sata vuotta myöhemmin? Toimittajina Anna Patronen ja Samuli Suonpää.

 

Kengät

Aamuhartaus 19.5.2018 kapteeni Esa Nenonen, Pelastusarmeija, Helsinki
Kapteeni Esa Nenonen, Pelastusarmeija, Helsinki.
Hartauden musiikkina "Oon kädessään" (säv. & san. Stanley Ditmer, suom. Jarl Wahlström, sov. Gabriel Ebah), Eliel Vargas (kitara ja laulu), Gabriel Ebah (koskettimet, muut soittimet).

Esther ja kana aktiivimallista

Palaan katsomaan miten toinen puoli elää.

Getting back to my roots to see how the other half lives. 
palaan katsomaan, miten toinen puoli elää.

Vapaussodan 100-vuotisjuhla

Sisällissodan päättymisestä on kulunut 100 vuotta. Suora lähetys 100-vuotismuistojuhlasta Finlandia-talosta. Esiintyjinä mm. Kaartin soittokunta, joht. P-H. Mikkola, Kaaderikuoro, joht. M. Orlamo ja Ville Salonen.

100 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

1918: Suomen sisällissodan päätyttyä Helsingissä järjestettiin paraati suojeluskuntalaisten voiton kunniaksi. Tästä muodostui Puolustusvoimain lippujuhlan päivä. 

Miesenergia purkaa katon (Nuorgamissa aurinko laskee 28.7.2018)

Aamuhartaus 16.5.2018 talkoopappi Alpo Järvi, Lapua
Virsi 434 alkaa sanoin "Kunnian Herraa palvelkaa". Esa Ruuttunen (baritoni), Markku Hietaharju (urut).

Pimeä päivä

Aamuhartaus 15.5.2018 kenttäpiispa Pekka Särkiö, Lahti
Sisällissodan päättymisen 100-vuotispäivänä aamuhartaudessa puhuu kenttäpiispa Pekka Särkiö, Lahti.
Virsi 462:1-2. Virsi alkaa sanoin "Soi kunniaksi Luojan". Radion kamarikuoro, Timo Nuoranne (joht.), Harri Viitanen (urut). 

---

Aamuhartaus

15.05.2018

Pekka Särkiö

Sinivalkoiset ja punakeltaiset liput liehuivat kevättuulessa. Ihmiset reunustivat Helsingissä Esplanadia 100 vuotta sitten, kun sarkatakkinen armeija marssi voitonparaatissa.
Vielä tänä keväänä tuo toukokuun 16. päivä jakaa ajatuksia. Toisille sodan päätös merkitsee iloa itsenäisyyden säilymisestä ja vapaudesta. Toisille taas se merkitsee katkeraa muistoa sodan jälkiselvittelyistä vankileireillä. Heille voitonpäivä oli kevätpäivän sijasta pimeä päivä.
Monet perheet ja suvut voivat samaistua molempiin osapuoliin. Isoisäni lapsuuden perheessä elettiin maatalossa. Vanhemmat olivat entisiä torppareita, jotka olivat kovalla työllä hankkineet talon. He olivat valkoisten puolella. Vanhemmat sisaret olivat naimisissa työmiesten kanssa. Yksi tyttäristä joutui vankileirille miehensä, punapäällikön vuoksi. Silloin äiti kulki yksin pitkän matkan Hennalaan ja puhui tyttärensä vapaaksi. Rohkea nainen. Vanhasta isästä ei ollut kulkijaksi. Hän oli menettänyt terveytensä edellisenä talvena ollessaan paossa punaisia.
1918 muistovuoden erityisenä teemana on sovinto. Voisiko päällimmäisenä olla jo veljesten ja sisarusten kohtaaminen, sekä kiitollisuus siitä, mihin yhdessä on päästy 100 vuoden aikana?
Sota on ihmiskunnalle aina suuri onnettomuus. Erityisen raskas sota on silloin, kun yhteiskunta romahtaa ja veljekset kääntyvät toisiaan vastaan. Molemmilla osapuolilla oli omat kantansa, jotka olivat heistä oikeita. Edelleen keskellämme toistetaan samoja näkökulmia, jotka voivat ylläpitää katkeruutta. Sovinto tulee kuitenkin pyrkiä.
Raamatun monet kertomukset veljesten välirikoista osoittavat, kuinka epäsopu on raskas asia. Veljekset Jaakob ja Eesau joutuivat katkeraan riitaan.  Nuorempi veljeksistä Jaakob, petti vanhan ja sokean isänsä Iisakin. Iisak antoi Jaakobille esikoisen siunauksen, joka olisi kuulunut Eesaulle.
Jaakob saavutti elämässään paljon omaisuutta ja hyvää, mutta häntä painoi petos ja välirikko veljensä kansa. Siksi hän pakeni veljeään. Sama tilanne voi toistua tänäänkin kun vanhat kiistat ovat katkaisseet välit sukulaisten kesken. Tuskin omaisuuskaan tuottaa silloin iloa, kun ihmissuhteet painavat mieltä.
Lopulta Jaakob ajatteli, että pako saa riittää. Hän kävi kovan painin Jumalan ja itsensä kanssa. Oli aika nöyrtyä sovintoon ja kohdata veli kasvotusten. Kohtaaminen oli koskettava. Jaakob lähestyi Esauta polvistuen ja kumartuen välillä maahan asti. Mutta Esau juoksi häntä vastaan, syleili häntä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä. Veljekset itkivät. Jaakob halusi antaa hyvityksenä Esaulle osan omaisuudestaan, mutta Esau vastasi: ”Mitä suotta! Minulle riittää, että pidät minua veljenäsi.” (Gen 33).
Minun mielestäni on opittavaa 100 vuotta sitten eläneiden ihmisten päättäväisyydestä jatkaa elämää yhdessä. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Juuri itsenäistynyt maa oli hauras. Yhteiskunnan rakentamisessa oli vielä paljon tehtävää. Kaikkia tarvittiin tähän työhön.
On hämmästyttävää kuinka pian myös hävinnyt osapuoli oli tasaveroisesti mukana yhteisessä päätöksenteossa ja hallitusvastuussa. Tästä yhteisestä perinnöstä ja maan rakentamisesta on noussut nykyinen Suomi, joka on monilla mittareilla mitaten maailman paras maa asua ja elää. Tämä näyttää suoranaiselta ihmeeltä, kun ajattelen 100 vuoden takaista, sisällissodan jakamaa maata. Se herättää mielessäni kiitollisuutta Jumalaa kohtaan, jonka varassa on kuljettu vaikeiden aikojen läpi.
Sovinto tulee viime kädessä rakkauden Jumalalta. Me olemme eri tavoin rikkoneet Hänen tahtoaan vastaan. Yhteys Jumalaan ja lähimmäisiimme on särkynyt ja elämme sotien maailmassa. Samoin huolenpito luonnosta on kääntynyt tuhoamiseksi.
Jumala ei ole kuitenkaan hylännyt luomaansa ihmistä. Hän antaa aurinkonsa paistaa kaikille luoduilleen. Hän avaa armossaan kätensä ja ravitsee kaikki, jotka elävät. Jumala tuli Jeesuksessa etsimään ja pelastamaan kaikkia yhteyteensä ja tuomaan sovinnon.  Koska Jumala on rakastanut ensin meitä, miksi emme mekin etsisi keskinäistä sovintoa ja rauhaa?
Tämän viikon tekstissä profeetta Sakaria katsoo toivoen uuteen aikaan, jolloin pimeys kääntyy valoksi: ”Kerran tulee aika – milloin, sen Herra tietää – jolloin yö on kirkas kuin päivä eikä ilta enää pimene.” (Sak 14:7-9).
Rukoilemme: ”Pyhä Jumala. Sinä olet oikeudenmukaisuuden ja rauhan lähde. Ilman sinua emme osaa elää rauhassa emmekä rakastaa toisiamme. Kutsu meitä seurakuntasi yhteyteen. Anna Kristuksen rauhan tulla osaksemme. Ohjaa meitä ja lähetä meidät maailmaan rauhantekijöiksi. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Aamen.

Äitienpäivä

 

Äidin viimeinen käynti Vihtaniemellä v. 1991. Seuraavan kevään äitienpäivä vietettiin sairaalassa. Järjestelyjen seurauksena äiti oli siirretty ylipaikalle naapurihuoneeseen ja huone 3 oli tyhjä. Neljän hengen huone äiti viidentenä oli täynnä vierailijoita. Äidin sängyn vieressä potilas pesi pyykkiä lavuaarissa. Äiti oli eksyksissä, hän ei tiennyt missä oli. Näkymästä järkyttyneenä soitin kotoa sairaalaan kysyäkseni, mitä siirrolla tarkoitettiin. 
- Seuran vuoksi, ettei tarvitse olla yksin.
- Pyydän siirtämään takaisin tyhjään huoneeseen, kun kotona asumme ahtaasti. Pyyntöön suostuttiin ja istuin äidin luona pitkään äidin nukkuessa levollisesti. Kesäkuun neljäntenä äiti nukkui pois.
 

 

Isä jäi yksin ja elämä asettui uomaansa. Wiljami auttoi vuorottomassa työssä nukkuen isän luona yönsä kotona, sain nukkua omassa sängyssä kirkon kammarissa. Isän avuttomuus lisääntyi. Wiljami ilmoitti aamulla, ettei hän enää pärjää isän kanssa yönseutua. Kuivasi mopilla lattia, kun sanko oli kaatunut. 
- Minä siirryn yövuoroon ja tulen nukkumaan isän huoneeseen.
Isän 93. syntymäpäivä vietettiin kotona leppoisissa merkeissä. Seuraavana aamuna jouduin tilaamaan ambulanssin. Isä sai vakavan sairauskohtauksen. Hänet elvytettiin ja lähetettiin naapurikuntaan päivystykseen. Hän oli siellä viikonlopun yli ja letkuihin kiinnitettynä palautettiin oman kunnan vuodeosastolle.
- Viikonloppupäivystys on tulossa ja sairaala on täynnä, vie isäsi kotiin, komensi sairaanhoitaja. 

- Nyt en enää vie kotiin, järjestän muuttoa pois.
- Kysytään lääkäriltä.
- Mitä lääkäri sanoi siirrosta?
- Vie sitten kun vie.
Alkoi isän kitumalla kuoleminen, jota kesti kolme kuukautta. Valittiin naispresidentti 6.2.2000 ja seuraavana aamuna isä kuoli.

On kulunut 18 yksineläjän vuotta. Yksi meistä on joutunut palveluasumisen piiriin. Ikä ja sairaus tekevät kotiin palaamisen mahdottomaksi. Aputilintarkastajat ovat hommaamassa julkista edunvalvojaa. Kysynkin, miksi?
Kiireisimmät kysyvät jo kuoleman jälkeistä pesänselvitystä, vaikka ko henkilö saattaa elää meistä kauimmin. Onhan näin käynyt ennenkin, että ennen kuolemaansa ovat järjestäneet viimeisen villityksen jakaessaan perintöjä ennen asianosaisen kuolemaa.

Äitiepävänä 13.5.2018.