Lokakuun 1.

Aamuhartaus 2.10.2017 pastori Jyrki Koivisto, Ylöjärvi
Virsi 541: 1-3, 5. Virsi alkaa sanoin: "Yö synkkä on jo hälvennyt", Radion kamarikuoro, Timo Nuoranne (joht.), Harri Viitanen (urut).

Seurahuoneen ovi

Aamuhartaus 28.9.2017 päätoimittaja Heli Karhumäki, Lapua
Virsi 465: 1-2. Virsi alkaa sanoin: "Lahjoita, Herra, perheisiimme", Radion kamarikuoro, Timo Nuoranne (joht.), Pertti Eerola (urut) 

Ensimmäinen parveketupakointikielto tulossa Lahteen 28.9.2017 8:50

Jumalanpalvelus

Jumalanpalvelus su 24.9.2017

Yhteispohjoismainen ulkoilmajumalanpalvelus Inderøysta Norjasta. Liturgina kirkkoherra Ottar Strand. Musiikista vastaavat mm. Siv Anette Lorentsen (joht.), puhallinorkesteri Quintus, Roger Moe ja lapsi- sekä kirkkokuoro.

TV-jumalanpalvelukset vievät katsojan ympäri Suomen seurakuntia. Oman ohjelma-aikansa saavat luterilaisten lisäksi katoliset, ortodoksiset ja vapaat kirkkokunnat.

 

Maratonmatka

2507 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

-490: Marathonin taistelu. Tarinan mukaan ateenalainen sanansaattaja juoksi ensimmäisen tunnetun maratonmatkan (42 km) Marathonista Ateenaan.

Kuusi kuvaa
Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä on ehtinyt toimia jo monessa roolissa ja ammatissa elämänsä aikana. Nykyisen työn ohessa hän tekee useammassa paikassa vapaaehtoistyötä, toimii pappina, sijaisäitinä sekä äitinä omille lapsilleen.
Hänet headhantattiin Kirkon Ulkomaanavun palveluksesta äitiysloman aikana Marttojen keulakuvaksi, vaikka ruuanlaitto ja kotitalous eivät olleet hänen vahvuuksiaan ollenkaan. Mariannen aurinkoinen pappisolemus saa kiitosta, sillä hänellä on hyvin lämmin ja mutkaton tapa kohdella muita.
Marttaliitto on suuri jäsenjärjestö, joka tekee hyvin konkreettista arkeen liittyvää työtä. Marianne toivoo olevansa sellainen johtaja, joka antaa muille tilaa loistaa ja toteuttaa itseään.
Seitsemän vuotta Marttaliiton pääsihteerinä on vaikuttanut Marianne Heikkilän arkeen. Hän on oppinut arvostamaan kädentaitoja kuten ruuanlaittoa, siivoamista ja vaatteiden huoltoa. Nyt Martat ovatkin ajan trendien ytimessä kun puhuvat kotoilun taidoista. Tänä päivänä he opettavat myös kestävää kehitystä.
– Martoissa ajatellaan, että uuden oivaltamisen mahdollisuus on tärkeää. Kaikkia sellaisia taitoja, jotka vahvistavat arjenhallintaa ja hyvää elämää, voi opetella. Oman elämän hallitseminen tuo turvallisuuden tunnetta, toivoa ja näköalaa, eikä silloin ole koskaan yksin elämässään. Marttojen yksi slogan onkin ”Elämä on parasta itse tehtynä”, kuvailee Marttojen energinen johtaja.
Marianne Heikkilän omat vanhemmat työskentelivät muodin ja vaatteiden parissa Mariannen isoäidin Kaisu Heikkilän vaatetehtaassa. –Vanhempani olivat toki kotona, mutta henkisesti etänä. Lapsuuden tärkeimpiä henkilöitä olivat kotiapulaiset, jotka eivät olleet äidinkorvikkeita, vaan suorastaan äitejä. He hoitivat kodin, tekivät ruuan, hakivat lapset koulusta ja piirsivät ja lukivat meille lapsille, hän muistelee.
– Tärkeä henkilö elämässäni on ollut isän äiti, Kaisu Heikkilä. Hänellä oli aikaa myös minulle, kertoo Marianne onnellisena. - Mummoni oli minulle turva ja toivo ja vahvan naisen esikuva, joka pyöritti yritystään, toimi naisrotareissa ja erilaisissa järjestötehtävissä sekä näytti miten maailmaa voi parantaa ja epäkohtiin puuttua.
Kun Marianne voitti kauneuskilpailuissa matkan Pariisin, oli mummo ainoa, joka ehti Mariannen seuraksi matkalle. – Kun hän vei minut Pariisissa revyteatteri Moulin Rougeen katsomaan alastomia can can -tanssijoita, ajattelin että onpa minulla rajoja rikkova isoäiti.
Mariannen äiti, Roswitha Möhring oli 1960 - ja 1970 – luvuilla paljon julkisuudessa malliuransa vuoksi, joten julkisuus on tullut Marianne Heikkilälle tutuksi lapsesta lähtien. - Äiti opetti minulle miten puhun kameralle ja miten kävelen muotinäytöksissä. Äidin kontaktien avulla pääsin myös Yleisradioon töihin. – Toimin tv-juontajana ja sain hyvän journalistisen kokemuksen, hän iloitsee.
- Nykyään pidämme paljon yhteyttä äidin kanssa, vaikka hän asuu kaukana Lieksassa.
Marianne sanoo olevansa kiitollinen hyvistä isovanhemmistaan. Hän iloitsee siitä, että myös hänen lapsillaan on myös läsnä olevat isovanhemmat. Isovanhempien merkitys lapselle on tärkeä, jos suhde saa syntyä. 
-  Olen kiitollinen, että anoppi ja appi ovat antaneet meidän lapsille mummolan.  Läsnäolon lisääminen on ollut myös meidän tavoitteena omien lastemme suhteen.
 

Älä vastaa, jos ei kysytä

---

Aamuhartaus

15.09.2017

Arto Antturi

Elämä on hyvää

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen haltuun.
Kyllä elämä on hyvää. Mutta voi olla suuri ero sillä, kuka sen sanoo ja minkälaisesta elämästä on kysymys.
Muistuu mieleeni George Dawson, mies, joka oppi lukemaan 98-vuotiaana. Dawson syntyi vuonna 1898 teksasilaisessa pikkukaupungissa. Nelivuotiaana hänet otettiin puuvillapellolle töihin. 12-vuotiaana poika lähetettiin maatilalle hankkimaan perheelle lisäansiota kovalla ruumiillisella työllä. Koulunkäynti jäi haaveeksi, mutta Dawsonista tuli kova työntekijä. Vuonna 1996 oltuaan jo yli kolmekymmentä vuotta eläkkeellä Dawsonille tuli mahdollisuus mennä kouluun ja oppia lukemaan. Harvinainen oppilas pääsi paikalliseen lehteen ja osui siitä elämänkertakirjoittajan silmään. Kirjan nimeksi tuli Life Is So Good, Elämä on niin hyvää. Eikä otsikko tässä tapauksessa ole kevyesti valittu.
Ihminen, joka ei osaa lukea, painaa asiat ilmeisesti mieleensä ihan toisella tavalla kuin se, joka voi tarpeen tullen turvautua muistiinpanoihin, kirjoihin tai kaiken tiedon sisältävään nettiin. Dawson muisti elämänsä varrelta hämmästyttävän määrän yksityiskohtia. Kaikki, mitä hän tiesi, oli painettava mieleen, muistettava ulkoa ja opeteltava tekemällä. Hänen elämänfilosofiansa kiteytyi kolmeen neuvoon, joita hän johdonmukaisesti itse noudatti: kunnioita kaikkia ihmisiä, älä vastaa, jos ei kysytä, ja keskity siihen, mikä on.
Toisten ihmisten kunnioittamisen Dawson oppi kovassa koulussa. 10-vuotiaana poikana hän joutui todistamaan, kun valkoiset lynkkasivat kuusi vuotta vanhemman ystävän tekaistujen syytösten perusteella. Isän neuvo pojalle oli olla sekaantumatta. Elämä tuo harmeja tietyn määrän joka tapauksessa. Ei niitä erikseen tarvitse lähteä hakemaan. Vaikka sydämeen jäi kalvava pelko, vahvemmaksi jäi kuitenkin päätös itse toimia aina oikein. Valkoisiakaan ei pidä etukäteen tuomita, kun ei tunne ihmisen sydäntä. Dawson ei ollut ihmisoikeusaktivisti eikä omien etujen puolestapuhuja. Juuri se tekee hänen tarinastaan niin koskettavan tänä aikana, jolloin jokainen osaa vaatia oikeuksiaan. Hyvä elämä on mahdollinen myös toisin.
Ei pidä vastata, jos ei kysytä, oli Dawson myös oppinut. Ellei toinen pyydä neuvoa, hän ei oikeasti sitä halua. Minä voin ajatella tietäväni, mikä on parasta toiselle, mutta en tiedä, mitä hänen sydämessään liikkuu. Dawsonin oma kokemus oli, että kukaan ei koskaan kysynyt häneltä neuvoa. Ihmiset näkivät hänessä vain vanhan, värillisen miehen, joka ei osaa lukea. He näkivät, mitä halusivat nähdä. ”Nyt kun osaan lukea ja täytin sata vuotta, ihmiset ovat alkaneet kysyä. Sillä on joillekin suuri merkitys, että osaan lukea ja olen satavuotias.”
Dawsonin kolmas elämänohje oli: keskity siihen, mitä on. Hän ei ilmeisesti asettanut itselleen mitään tavoitteita elintason tai elämän suunnan suhteen. Työtä piti tehdä aina joka tapauksessa täysillä ja oli pärjättävä sillä, mitä siitä sai. Isojen asioiden haikailu olisi tehnyt elämästä sietämätöntä. Tällaisena visioinnin ja strategisen suunnittelun aikana Dawsonin viisaudelle voisi olla käyttöä. Tärkeää on tehdä hyvin se, mitä juuri nyt tekee. Huominen kyllä pitää huolen itsestään. Ja kaiken tämän tehtyään 100-vuotias voi reilusti sanoa nuoremmilleen, Elämä on niin hyvää.
Toisin sanoen, elämä on vaikeaa, joskus epäreilua, joillekin ankaraa raatamista, toisille hiljaista kärsimistä, kuolemaa kohti kulkemista. Mutta samalla elämä todella on hyvää. Jokainen päivä kannattaa aloittaa laskemalla siunauksensa eli kiitollisuudella. Kun oikein katsomme, jokainen meistä on saanut paljon ja voi antaa paljon.
”Joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää”, muistuttaa apostoli Paavali kerätessään kolehtia Jerusalemin seurakunnalle. ”Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. - - Hän joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan.”
Tartu näihin lupauksiin ja jos haluat, sano perässäni tämä yksinkertainen rukous: Kiitos, Jeesus, ihan kaikesta. Tee minusta kiitollinen ja antelias. Ole tänään kanssani. Aamen.

Aamuhartaus 15.9.2017 kirkkoherra Arto Antturi, Helsinki
perjantaiaamuisin radiohartauksissa puhutaan kirkkovuoden teemasta.
kirkkoherra Arto Antturi, Helsinki
Virsi 462 alkaa sanoin: "Soi kunniaksi Luojan", Radion kamarikuoro, Timo Nuoranne (joht.), Harri Viitanen (urut). 

Elämä on lahja

Aamuhartaus 14.9.2017 kirkkoherra Risto Leppänen, Lieto
Virsi 301 alkaa sanoin: "Kirkasta oi Kristus meille", es. Papas no mamas.

Syyskuun 11. päivä

16 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

2001: Syyskuun 11. päivän iskut.

Aamuhartaus

11.09.2017

Risto Kormilainen

TOIVON SILLALLA

                             Jumala vaikuttaa poissaolevalta,
                                                          esiripun taakse kätkeytyvältä,
                             kasvoja paljastamatta katsomattako meihin.
                             Usko on uskossa, läsnäolossa
                                                          ei vielä näkemisessä
                                                          kaiken selittämisessä.
                             Me ihmiset vaadimme näyttöjä:
                             astu esiin, näytä voimasi meille voimattomille.
                             Suru on rotko,
                             yksityinen ja yhteinen;
                             rotko jonka terävät kivet viiltävät
                                                          jalkapohjat haavoille,
                             jonka piikkipensaat tekevät
käsivartesi aristavia naarmuja täyteen.
                             On tartuttava turranakin toisen käteen,
                             on vain luotettava lupaukseen:
                             "En minä jätä teitä."
                            
Muistatko missä olit syyskuun 11. päivänä vuonna 2001 ? Mitä olit tekemässä iltapuolella ? Kuuntelitko uutisia missä vaiheessa ? Mitkä olivat reaktiosi ? Tasan 16 vuotta tapahtui Yhdysvalloissa liki 3000 ihmishenkeä vaatinut terroritekojen aalto. Iskut WTC-torneihin ja Pentagoniin sekä muihin kohteisiin ovat piirtyneet mustana päivänä historian lehdille. Tuo päivä on jäänyt yhteisen syvän surun päivänä ihmiskunnan muistiin.
Olin vapaapäivää viettämässä vaimoni kanssa puolukkametsässä kaikkien tiedotusvälineiden ulottumattomissa. Kaunis ja aurinkoinen päivä sai mielen hyvälle tuulelle eikä muutaman sangollisen saaliissakaan ollut valittamista. Tultuamme kotiin emme avanneet sen enempi televisiota kuin radiotakaan. Poikamme soitti ja kysyi olimmeko katsoneet järkyttäviä uutisia Yhdysvalloista. Kerroimme juuri tulleemme puolukkametsästä ja vasta silloin television avattuamme koko kauheus tulvi eteemme. Syksyisen luonnon auvoinen oli samantien poissa.
Maailma ei ole ollut entisensä tuon päivän jälkeen. Kysymyksiä on ollut paljon enemmän kuin vastauksia. Pelko ja epävarmuus ovat jokapäiväisenä vieraanamme liikkuessamme lähellä tai kauempana. Terrori-iskuja on tuon jälkeen tapahtunut lukuisia eri puolilla maailmaa. Koskaan ei voi tietää, missä kohtaa elämänsä määränpään aivan yllättäen. Elämisestä on tullut entistä epävarmempaa ja hauraampaa. Tulevaisuus kysymyksineen askarruttaa.
Väkivallalle, vihalle ja terrorismille emme saa antaa valtaa emmekä periksi. Jumala on kutsunut meidät sovinnon ja rauhan edistäjiksi. Se tehtävä lähtee aina hyvin läheltä, meistä jokaisesta, meidän jokaisen sydämestä, meidän kotioviltamme lähtiessämme kotikadulle tai maailman ääriin.
Jeesuksen Vuorisaarnan yksi onnellisuusjulistus kuuluu rauhantekijöille: "Autuaita ovat rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen." Tuo Jeesuksen julistus on myös tehtävänkuvaus, joka kuuluu meille jokaiselle. Se ei ole siis vain niiden ohjenuora, jotka neuvottelevat erilaisilla foorumeilla rauhanehdoista ihmisten, kansojen ja valtioiden välillä.
Usein ajattelemme omaa rooliamme maailman miljardien ihmisten meressä mitättömäksi, mutta jos käännämmekin sen toisinpäin, niin pienistä teoista kasvaa yhteyden ja rakkauden virta. Jumala on toivon lähde ja tukemme taistelussa kaikkea pahan valtaa vastaan. Yksin olemme heikkoja, mutta hän vahvistaa ja antaa meille voimia olla edistämässä yhtenäistä maailmaa. Rukous maailmanrauhan puolesta on tässä epäsopua tulvillaan olevassa maailmassa entistä tärkeämpi. Siksi kirkoissa rukoillaan yhteisessä jumalanpalveluksessa kansojen johtajille viisautta etsiä sellaisia ratkaisuja, jotka takaisivat tasa-arvon, turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden kaikille ihmisille. Jumala antaa aina meille tulevaisuuden toivon.

Me rukoilemme:
Kaikkivaltias Jumala, luomakunnan Kaitsija! Sinä näet millaisessa tilassa maailma on tällä hetkellä. Sinä tiedät sen epävarmuuden, joka vaivaa ihmisiä. Maailmamme janoaa rauhaa ja levollisuutta. Sinä näet, kuinka terroriteot, kriisit ja sodat riepottelevat ihmisten elämää ja syöksevät turvattomuuden kuiluun. Sinä kuulet luomakunnan syvän huokauksen ja kärsivien kuiskaukset. Auta meitä, rohkaise meitä ja luo meissä voimavaroja tukemaan hyvyyden voimia kaikin keinoin. Taivuta kansat sovintoon ja luopumaan itsekkyydestä. Kiitos, että Pojassasi, Rauhanruhtinaassa ilmaiset tahtosi meitä kohtaan. Jätämme itsemme, elämämme ja koko maailman sinun kaikkivaltiutesi varaan. Amen.

Aamuhartaus 11.9.2017 lääninrovasti Risto Kormilainen, Suomussalmi
Virsi 601 alkaa sanoin: "Maailmaa, Herra, armahda", Radion kamarikuoro, Timo Nuoranne (joht.), Harri Viitanen (urut).