Minua puhuttaa aina syntymävuoteni tapahtumat. Näin lahtelaisen Mannerheim-ristin ritarin Pentti Iisalon Temppeliaukion kirkon Sininen Hetki -konsertissa 13.3. klo13.13.
Myöhemmin tuli hän omaishoitajayhdistyksen tilaisuuteen pyydettynä kertomaan omaishoitajalle kotiin annetun avun tarpeellisuudesta ja riittävyydestä.
Isän ajan elänyt Adof Ehrnrooth sanoi, ettei kansaa saa jakaa kahtia. Pidin sitä itsestäänselvyytenä. Isä oli kuollut ja palasin Lahteen. Taloyhtiössä imuroitiin hormeja. Ainoa lehti, jossa oli artikkeli Adolf Ehrnroothista, oli kelvannut suojapaperiksi, ettei noki leviä ympäriinsä.
Sellainen imurointi sillä kertaa, tunsin ilman kiertävän hyvin. Nyt olen vaihtanut jo suojaväriä tummemmaksi. Kaikki on noen peitossa. Aatu on tallessa kellarigalleriassa. Muistot tästä pariskunnasta ovat kuin omani kenraalintalossa.
- Kuinka tästä selvitään, kun kamarineitokaan ei ole enää nuori? Voi aikoja, voi tapoja.
Jokainen Mannerheim-ristin ritari on sitä elämänsä loppuun asti. Kaikki johtajat eivät täytä sitoutumista johtajuuteen, vaan joutuvat rikostutkinnan kohteeksi. Vahingosta on viisastuttu ja seuraajat saavat vain määräaikaisen pestin.
Päästyäni mukaan lääkäreille tarkoitetun lisäkurssin "taide ja taudit" taideosioon Riverside:lla olen nähnyt ja kuullut I do! I do! ja La-La-Lailan. 16. 2. naamakirjaan ilmestyi kuva tulevasta tarjonnasta. Lemmenjuoma -ooppera olisi vuorossa 21.7. Ohvanan kulttuuritalolla. Kohtalo puuttuu peliin, on hakeuduttava lääkäriin lisääntyneiden oireiden takia. Lääkäriajan odotus kestää. Viime viikon maanantaina sydämellä oli hätä. Tiistaiaamuna lääkäri komensi.
- On mentävä sairaalaan, ymmärrätkö? on mentävä sairaalaan. Kyse on perinnöllisestä tukostaipumuksesta taudin puhkeamiseen.
Monta kertaa päivystyksessä istuessani kertasin näkemääni. Näin kansanedustajan tulevan joulun edellä lääkäriin. Hän marssi suoraan ilmoitusluukulle ja saman tien lääkäri kutsuu hänet nimeltä. Hän oli priorisoinut itsensä ohittamaan muut sairaat odottajat. Tätä ajattelin silloinkin, kun sihteerikkö ilmoittaa, ettei yhtään lääkäriä ole ilmoittautunut tulevansa työhön. Lääkäri tuli kuitenkin ja teki oikean johtopäätöksen erikoissairaanhoidon tarpeesta.
Sanataiteen lisäkurssi on kääntynyt "taudit" puolelle. Sitä vietän Riverside Medical Clinic:an kotisairaalassa. Veretseisauttava aika aiheuttaa tulppia, jos sille on sukualtistuma. Hoidosta vastaan itse loppuikäni enkä tee siitä numeroa.
Poliitikoilla on muuta mielessä meidän tulevaisuuden varalle; ketä hoidetaan? kuka hoittaa? missä hoidetaan? Omaishoitajana olin vaikea potilas. Loppuunpalanut sairaahoitaja lopetti verenpaineen seurannan sanomalla selän takana oppilaalle.
- Nyt on mennyt liikaa aikaa tämän potilaan kanssa. Hän hoitaa itse verenpaineensa.
- En mittaa sinun verenpainettasi, sanoi nuori sairaanhoitaja vakituisen sijaisena kuulopuheiden perusteella.
- Mittaahan kuitenkin, kerron sitten, mistä paineet johtuvat.
Olin ollut jo monta vuotta omaishoitajana. Tyttären tytär oli sairastunut syöpään 1½ -vuotiaana. Minulla ei ollut oikeutta pyytää eikä saada hoitoa. Edunvalvojakin oli lähettämässä hierojaa katuhuoraksi EU:n naiskiintiöön ollessaan itsekin sairauslomalla. Siitä lähtien olen siirtynyt kadun reunaan antaen tietä keisarille uusissa vaatteissa.
SDP:n Skinnarilla keuhkoveritulppa - Kotimaa - Uutiset
Jos katseella voi tappaa, ajatus on verrattava woodoomenoihin. Vai palaisiko bumerangi takaisin kopsahtaen omaan nilkkaan? Ajattelin keväällä suuria syntymäpäivästä, mutta lemmenjuoma muuttui myrkkymaljaksi.
Aamuhartaus ti 22.07.2014
Samuli Korkalainen, Pastori, kanttori, Helsinki
Virsi: ”Upp, själar, upp, låth oss ej såfva”, 1. säk.
”Me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.” Näin totesivat partilaiset, meedialaiset, elamilaiset ja ketä kaikkia siellä Jerusalemissa olikaan koolla. On helppo ymmärtää, miksi tämä oli merkittävää heille. Syvimmistä tunteista on saatava puhua omalla kielellä. Siksi oma äidinkieli on myös rukouksen, ylistyksen ja siunauksen kieli. Martti Luther ja muut reformaattorit ymmärsivät tämän ja toivat Jumalan sanan, niin Raamatun kirjoitetun sanan kuin jumalanpalveluksessa julistetun sanan, kunkin kansan omalle kielelle.
Ensimmäisen helluntain kuulemisihmeellä on kuitenkin laajempi merkitys. Siinä, että jokainen kuuli julistettavan Jumalan suuria tekoja omalla kielellään, ei ollut kyse vain puhutuista kielistä, vaan myös tunteiden ja uskon kielestä. Tämä tarkoittaa sitä, että murheelliselle on puhuttava lohdun sanoja, kun taas juhlivan kanssa on iloittava. Välinpitämätöntä täytyy herätellä, sortajille julistaa oikeudenmukaisuutta ja pelokkaille puhua toivon kieltä. Näinhän Raamattu opettaa. Jesajan kirjassa ovat sanat: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille.” Ja apostoli Paavali jatkaa Roomalaiskirjeessä: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.”
Musiikki on yksi niistä kielistä, joilla kerrotaan Jumalan suurista teoista. Martti Lutherin mukaan musiikki ei ole vain yksi Jumalan luomislahjoista, vaan kaikkein suurin niistä. Hän piti musiikkia toiseksi tärkeimpänä asiana maailmassa, tärkeämpi oli vain Jumalan sana. Eikä Luther tarkoittanut tällä vain kirkkomusiikkia, vaan kaikki hyvä musiikki oli hänen mukaansa pohjimmiltaan Jumalan luomislahjaa.
Myös silloin kun Jumalan suuria tekoja julistetaan musiikin kautta, on jokaisen saatava kuulla sitä omalla kielellään. Tästä syystä virsikirjamme sävelmissä on runsaasti suomalaisia kansantoisintoja, siis alun perin saksalaisista ja ruotsalaisista koraaleista Suomen kansan suussa muokkautuneita sävelmiä, jotka saavat juuri suomalaisen sielun kanteleen soimaan. Tässä hartaudessa kuullaan virsiä siinä muodossa, johon ne ovat taipuneet aikoinaan nimenomaan suomenruotsalaisessa kansanveisuussa. Jumalan suurista teoista on kerrottava niin barokin suurten kirkkomusiikkiteosten, urkukoraalien ja klassisen kuoromusiikin kuin bluesin, rapin, heavy metalin tai vaikkapa Taizé-laulujen muodossa, jotta jokainen kuulisi omalla kielellään. Samalla pidetään mielessä Johann Sebastian Bachin ajatus: musiikkia tulee käyttää Jumalan kunniaksi ja toisten ihmisten iloksi.
Kerron teille nyt salaisuuden: olen sekä pappi että kanttori, mutta en pidä pappeuttani kovin kummoisena juttuna. Syvällä sydämessäni olen ensisijaisesti kanttori ja ylpeä siitä. Sillä miettikääpä – onko teillä olemassa lempisaarnaa tai lempihartautta, jonka muistatte vielä vuosienkin kuluttua? Uskon, että joillakin on ja hyvä niin. Luulenpa silti, että jos kysyisin, mikä on teidän lempivirtenne ja muistatteko tilanteita, joissa virret tai muu musiikki on hoitanut ja puhutellut teitä, saisin paljon runsaammin vastauksia.
Sillä eikö olekin niin, että nimenomaan soivassa sanassa lihaksi tuleva Kristus murtaa aivan erityisellä tavalla sydänjäitä? Virsien, laulujen ja musiikin kautta hän koskettaa, herättää ja parantaa. Kirkkoisä Augustinus totesi aikoinaan: ”Joka laulaa, rukoilee kahdesti.” Ja Luther jatkaa: ”Eivät isät ja profeetat ole turhaan pyrkineet siihen, että meillä on niin paljon lauluja ja psalmeja, joissa sekä sana että laulu liikuttavat samanaikaisesti kuulijan sydäntä.” Sen vuoksi olemme myös vuoden ajan kuulleet tiistaiaamuisin musiikkiin perustuvia radiohartauksia.
Psalmissa 98 sanotaan:
Laulakaa Herralle uusi laulu!
Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja.
Hänen oikea kätensä, hänen pyhä voimansa on tuonut voiton.
Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme,
hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät.
Maa, kohota Herralle riemuhuuto!
Iloitkaa ja riemuitkaa,
laulakaa ja soittakaa!
Ylistäkää Herraa harpun sävelin,
soittakaa ja laulakaa!
Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!
Pauhatkoon meri kaikkineen,
juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
Taputtakoot virrat käsiään,
yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä,
sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden.
Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti,
tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.
Niin kuin tuossa psalmissa, niin myös tänä päivänä Jumalan seurakunnassa ilo ja riemu puhkeavat nimenomaan lauluksi ja soitoksi. Eikä virren ja musiikin iloittelu ole vain tämänpuoleista, vaan taivaassa sitä vasta lauletaankin! Tässä hiukan esimakua siitä:
Virsi: ”I himmelen, i himmelen” 1.-2. säk.
Myöhemmin tuli hän omaishoitajayhdistyksen tilaisuuteen pyydettynä kertomaan omaishoitajalle kotiin annetun avun tarpeellisuudesta ja riittävyydestä.
Isän ajan elänyt Adof Ehrnrooth sanoi, ettei kansaa saa jakaa kahtia. Pidin sitä itsestäänselvyytenä. Isä oli kuollut ja palasin Lahteen. Taloyhtiössä imuroitiin hormeja. Ainoa lehti, jossa oli artikkeli Adolf Ehrnroothista, oli kelvannut suojapaperiksi, ettei noki leviä ympäriinsä.
Sellainen imurointi sillä kertaa, tunsin ilman kiertävän hyvin. Nyt olen vaihtanut jo suojaväriä tummemmaksi. Kaikki on noen peitossa. Aatu on tallessa kellarigalleriassa. Muistot tästä pariskunnasta ovat kuin omani kenraalintalossa.
- Kuinka tästä selvitään, kun kamarineitokaan ei ole enää nuori? Voi aikoja, voi tapoja.
Jokainen Mannerheim-ristin ritari on sitä elämänsä loppuun asti. Kaikki johtajat eivät täytä sitoutumista johtajuuteen, vaan joutuvat rikostutkinnan kohteeksi. Vahingosta on viisastuttu ja seuraajat saavat vain määräaikaisen pestin.
Päästyäni mukaan lääkäreille tarkoitetun lisäkurssin "taide ja taudit" taideosioon Riverside:lla olen nähnyt ja kuullut I do! I do! ja La-La-Lailan. 16. 2. naamakirjaan ilmestyi kuva tulevasta tarjonnasta. Lemmenjuoma -ooppera olisi vuorossa 21.7. Ohvanan kulttuuritalolla. Kohtalo puuttuu peliin, on hakeuduttava lääkäriin lisääntyneiden oireiden takia. Lääkäriajan odotus kestää. Viime viikon maanantaina sydämellä oli hätä. Tiistaiaamuna lääkäri komensi.
- On mentävä sairaalaan, ymmärrätkö? on mentävä sairaalaan. Kyse on perinnöllisestä tukostaipumuksesta taudin puhkeamiseen.
Monta kertaa päivystyksessä istuessani kertasin näkemääni. Näin kansanedustajan tulevan joulun edellä lääkäriin. Hän marssi suoraan ilmoitusluukulle ja saman tien lääkäri kutsuu hänet nimeltä. Hän oli priorisoinut itsensä ohittamaan muut sairaat odottajat. Tätä ajattelin silloinkin, kun sihteerikkö ilmoittaa, ettei yhtään lääkäriä ole ilmoittautunut tulevansa työhön. Lääkäri tuli kuitenkin ja teki oikean johtopäätöksen erikoissairaanhoidon tarpeesta.
Sanataiteen lisäkurssi on kääntynyt "taudit" puolelle. Sitä vietän Riverside Medical Clinic:an kotisairaalassa. Veretseisauttava aika aiheuttaa tulppia, jos sille on sukualtistuma. Hoidosta vastaan itse loppuikäni enkä tee siitä numeroa.
Poliitikoilla on muuta mielessä meidän tulevaisuuden varalle; ketä hoidetaan? kuka hoittaa? missä hoidetaan? Omaishoitajana olin vaikea potilas. Loppuunpalanut sairaahoitaja lopetti verenpaineen seurannan sanomalla selän takana oppilaalle.
- Nyt on mennyt liikaa aikaa tämän potilaan kanssa. Hän hoitaa itse verenpaineensa.
- En mittaa sinun verenpainettasi, sanoi nuori sairaanhoitaja vakituisen sijaisena kuulopuheiden perusteella.
- Mittaahan kuitenkin, kerron sitten, mistä paineet johtuvat.
Olin ollut jo monta vuotta omaishoitajana. Tyttären tytär oli sairastunut syöpään 1½ -vuotiaana. Minulla ei ollut oikeutta pyytää eikä saada hoitoa. Edunvalvojakin oli lähettämässä hierojaa katuhuoraksi EU:n naiskiintiöön ollessaan itsekin sairauslomalla. Siitä lähtien olen siirtynyt kadun reunaan antaen tietä keisarille uusissa vaatteissa.
SDP:n Skinnarilla keuhkoveritulppa - Kotimaa - Uutiset
Jos katseella voi tappaa, ajatus on verrattava woodoomenoihin. Vai palaisiko bumerangi takaisin kopsahtaen omaan nilkkaan? Ajattelin keväällä suuria syntymäpäivästä, mutta lemmenjuoma muuttui myrkkymaljaksi.
Aamuhartaus ti 22.07.2014
Samuli Korkalainen, Pastori, kanttori, Helsinki
Virsi: ”Upp, själar, upp, låth oss ej såfva”, 1. säk.
”Me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.” Näin totesivat partilaiset, meedialaiset, elamilaiset ja ketä kaikkia siellä Jerusalemissa olikaan koolla. On helppo ymmärtää, miksi tämä oli merkittävää heille. Syvimmistä tunteista on saatava puhua omalla kielellä. Siksi oma äidinkieli on myös rukouksen, ylistyksen ja siunauksen kieli. Martti Luther ja muut reformaattorit ymmärsivät tämän ja toivat Jumalan sanan, niin Raamatun kirjoitetun sanan kuin jumalanpalveluksessa julistetun sanan, kunkin kansan omalle kielelle.
Ensimmäisen helluntain kuulemisihmeellä on kuitenkin laajempi merkitys. Siinä, että jokainen kuuli julistettavan Jumalan suuria tekoja omalla kielellään, ei ollut kyse vain puhutuista kielistä, vaan myös tunteiden ja uskon kielestä. Tämä tarkoittaa sitä, että murheelliselle on puhuttava lohdun sanoja, kun taas juhlivan kanssa on iloittava. Välinpitämätöntä täytyy herätellä, sortajille julistaa oikeudenmukaisuutta ja pelokkaille puhua toivon kieltä. Näinhän Raamattu opettaa. Jesajan kirjassa ovat sanat: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille.” Ja apostoli Paavali jatkaa Roomalaiskirjeessä: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.”
Musiikki on yksi niistä kielistä, joilla kerrotaan Jumalan suurista teoista. Martti Lutherin mukaan musiikki ei ole vain yksi Jumalan luomislahjoista, vaan kaikkein suurin niistä. Hän piti musiikkia toiseksi tärkeimpänä asiana maailmassa, tärkeämpi oli vain Jumalan sana. Eikä Luther tarkoittanut tällä vain kirkkomusiikkia, vaan kaikki hyvä musiikki oli hänen mukaansa pohjimmiltaan Jumalan luomislahjaa.
Myös silloin kun Jumalan suuria tekoja julistetaan musiikin kautta, on jokaisen saatava kuulla sitä omalla kielellään. Tästä syystä virsikirjamme sävelmissä on runsaasti suomalaisia kansantoisintoja, siis alun perin saksalaisista ja ruotsalaisista koraaleista Suomen kansan suussa muokkautuneita sävelmiä, jotka saavat juuri suomalaisen sielun kanteleen soimaan. Tässä hartaudessa kuullaan virsiä siinä muodossa, johon ne ovat taipuneet aikoinaan nimenomaan suomenruotsalaisessa kansanveisuussa. Jumalan suurista teoista on kerrottava niin barokin suurten kirkkomusiikkiteosten, urkukoraalien ja klassisen kuoromusiikin kuin bluesin, rapin, heavy metalin tai vaikkapa Taizé-laulujen muodossa, jotta jokainen kuulisi omalla kielellään. Samalla pidetään mielessä Johann Sebastian Bachin ajatus: musiikkia tulee käyttää Jumalan kunniaksi ja toisten ihmisten iloksi.
Kerron teille nyt salaisuuden: olen sekä pappi että kanttori, mutta en pidä pappeuttani kovin kummoisena juttuna. Syvällä sydämessäni olen ensisijaisesti kanttori ja ylpeä siitä. Sillä miettikääpä – onko teillä olemassa lempisaarnaa tai lempihartautta, jonka muistatte vielä vuosienkin kuluttua? Uskon, että joillakin on ja hyvä niin. Luulenpa silti, että jos kysyisin, mikä on teidän lempivirtenne ja muistatteko tilanteita, joissa virret tai muu musiikki on hoitanut ja puhutellut teitä, saisin paljon runsaammin vastauksia.
Sillä eikö olekin niin, että nimenomaan soivassa sanassa lihaksi tuleva Kristus murtaa aivan erityisellä tavalla sydänjäitä? Virsien, laulujen ja musiikin kautta hän koskettaa, herättää ja parantaa. Kirkkoisä Augustinus totesi aikoinaan: ”Joka laulaa, rukoilee kahdesti.” Ja Luther jatkaa: ”Eivät isät ja profeetat ole turhaan pyrkineet siihen, että meillä on niin paljon lauluja ja psalmeja, joissa sekä sana että laulu liikuttavat samanaikaisesti kuulijan sydäntä.” Sen vuoksi olemme myös vuoden ajan kuulleet tiistaiaamuisin musiikkiin perustuvia radiohartauksia.
Psalmissa 98 sanotaan:
Laulakaa Herralle uusi laulu!
Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja.
Hänen oikea kätensä, hänen pyhä voimansa on tuonut voiton.
Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme,
hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät.
Maa, kohota Herralle riemuhuuto!
Iloitkaa ja riemuitkaa,
laulakaa ja soittakaa!
Ylistäkää Herraa harpun sävelin,
soittakaa ja laulakaa!
Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!
Pauhatkoon meri kaikkineen,
juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
Taputtakoot virrat käsiään,
yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä,
sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden.
Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti,
tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.
Niin kuin tuossa psalmissa, niin myös tänä päivänä Jumalan seurakunnassa ilo ja riemu puhkeavat nimenomaan lauluksi ja soitoksi. Eikä virren ja musiikin iloittelu ole vain tämänpuoleista, vaan taivaassa sitä vasta lauletaankin! Tässä hiukan esimakua siitä:
Virsi: ”I himmelen, i himmelen” 1.-2. säk.
