Polli hukassa -päivän jakaminen osiin

En odota mitään tältä kesältä. Luvassa on ennätyspaha 
punkkikesä. Lääkäri Ilkka Vartiovaara antoi kasvot puutiaisaivokuumeelle tv -ohjelmassa. Menetti työkykynsä 4 -kymppisenä ja kuoli 64 -vuotiaana. 
Kesällä 1991/1992 maalla käydessä sain mukaani punkin, jota kannoin useita päiviä. Se oli paisunut pulleaksi palloksi ja riuhtaisin sen irti etsimättä punkkipihtejä tai muita apuvälineitä. Silloin ei tiedetty punkin levittämästä borreliabakteerista mitään. Polvet tulehtuivat tuntemattomasta syystä. Lääkäreiltä sain myötätuntoa vaivaani. (Aika pitäisi tarkistaa sairauskertomuksista Tuusniemellä. Muistan kertoneeni terveydenhoitajalle punkista joukkotarkastuksessa.)

 - Vanha akka, se on kulumaa. Nuoren naislääkärin pistettäväksi  en suostunut.
- No, sitten ei ole mitään tehtävissä, hän tuhahteli närkästyneenä.
Jalkapohjan verestävä ihottuma hävisi aikanaan. Kävelyä helpotti pyörätuolin työntäminen kesällä ja potkuri apuvälineenä talvella. Paino jakautui neljän raajan varaan.

Palasin Lahteen 2000 ja huomasin olevani jalaton. Ostoskärryn hankinta helpotti kaupassakäyntiä. Ultrassa oli löytynyt polvitaipeen bakerinkysta. Siitäkös nuoret naislääkärit intoutuivat. Kirurginen päiväpoliklinikka tarvitsi asiakkaansa. Vanhanmalliset tekonivelet piti saada hyötykäyttöön. En suostunut lähtemään leikattavaksi. Lääkäri varasi ajan psykiatriselle hoitajalle. 
- Kun et suostu leikkaukseen, mene psykiatriseen hoitoon. Kystan tyhjentäminen vaati lähetteen ultralääkärille. Hoidon tuloksena kävely parani ilman kukonhelttauutepistoksia polveen.

Minusta oli tullut vaikea potilas ja tunsin olevani Meksikon pikajunassa rosvojen kopeloitavana. Joka puolelta kuulin hohotusta polvien kivun takia. Siinäpähän hohotatte.
Apua hakiessani löysin parantajalääkäreitä. Hain pistoksia olkapäähän ja siinä samalla ehdin kiittämään lääkäriä auttaneesta hoidosta. Sain lähetteen keskussairaalaan  tutkimukseen borrelialöydöksen takia. Kolme viikkoa kotisairaalassa antibioottitiputuksessa oli lahtelaisen etuoikeus. Toiseksi viimeisenä päivänä ajattelin sairaanhoitajan motiiveja tehdä mitä hän teki. Onneksi en tullut murhatuksi myötätunnosta kärsimyksen lopettamiseksi.

Huhtikuussa sairastuin flunssantapaiseen. Verenpainelääkettä piti kontrolloida. Ajattelin ääneen oireiden muistuttavan borrelioosia.
- Sinulla ei voi olla borreliaa, kun ei ole uutta puremaa. Mene psykiatriseen hoitoon. Sisso. Ei sitä ollut syksyllä 2009, kun sain rajut oireet. Se oli myöhäisborrelia, johon sain täsmähoidon.
Hakeuduin toiselle lääkärille voimistuneiden oireiden takia.
- Sinulla ei voi olla borreliaa, kun ei ole uutta punkinpuremaa. Hän etsii jotakin uutta oireisiini sopivaa tautia. Odotan hänen puhelinsoittoaan ja tuomiotaan röntgenin, ABI-Dopler -tutkimuksen ja laboratoriotulosten perusteella.


Tänään ei ole hyvä päivä missään suhteessa. Lähtisinkö heinikkoon hankkimaan 5 punkinpuremaa, että riittäisi lääkäreille näytöksi. Odotan ensiksi lääkärin soittoa. 
Hän soittaa melkein tunnin myöhässä. Kiskoin johdot irti, kun raju ukkonen lähestyi patarumpuja paukuttaen.
Terveyskeskuslääkärit on aivopesty, ettei borreliaa hoideta eikä anneta lähetettä eteenpäin. Tunnen nämä kuviot ennestään anemianhoidosta 2 ja ½ vuoden ajalta.
- Syö loppuikäsi rautaa, sinä tarvitset sitä, huutaa lääkäri puhelimessa.
- Olen sairastunut, nyt lähden lääkäriin, huudan takaisin. 
Koululääketiede kiusasi minua pistämällä jonoon odottamaan leikkausta, vaikka olin työhön kykenemätön. En saanut sairauslomaa enkä mitään päivärahaa. Auttavat parantajat yhdessä toimivat. 

• Soita Väiskille, Väiski on hyvä puukkomies. 
• Soitin ja sillä kertaa sovittiin leikkauspäivä.
• Voiko anemia polttaa rintalastan takana kuin tuli?
•  Se pitää tutkia ja samalla viikolla olin tähystyksessä.
• Sama lääkäri kutsui kolmannesta vaivasta juhannuksen aattona leikkaukseen ja sain sairauslomaa siihen asti, kun ensiksi sovittu leikkauspäivä olisi.
• Asiat etenivät lähettävän lääkärin lähettäessä eteenpäin. Olin jo työssä, kun sairaalasta ilmoitettiin jonon olevan kohdallani. 
• Kiitos ilmoituksesta, asia on pois päiväjärjestyksestä.

 Aikaa on kulunut kierteestä  30 vuotta. Tänään on tilanne huonompi päästä lääkäriin ja saada oikeata hoitoa. Odotan ihmettä tapahtuvaksi, kuka hiljaa mun tuskaa koskettaa? Olen auttanut, minuakin autetaan.

Jumalan kunnia luonnossa

 Hengaillaan elossaolon keveässä levossa.

Linnut laulaa, vesi kohisee koskessa.

Aamuhartaus sekoittui kaikkiin ääniin.

Aamuhartaus 5.6. Kirkkoherra Olavi Virtanen, Konnevesi. Hartauden musiikkina soi Vesa Jämsenin sävellys Aamuautere. Hartausohjelmat: Aamuhartaus 5.6 05.06.2013 12.55

Kämmenkuppi

Sukupuu 7.2.2000

 

- Kuinka mieletöntä on lentää ja laulaa, tuumaa maamyyrä kolossaan kuullessaan leivosen laulavan. Kaikki muut lensivät pesästä, Wiljami ainoana koki Tuusniemen kunnan muutoksen Floridaksi tai tämän päivän näkemäni mukaan Abu Dhabiksi. Uskotut julkeat miehet tuhahtelivat, onkohan tuolla kaikki kotona. Voin puhua puolesta, hän on meidän perheen järkijätkä. On tehty sopimuksia, annettu valtakirjoja, ettei tule sellaista päivää, että joku meistä voisi vaatia.
- Muuta pois, lapsuuskoti ja osake menee myyntiin.
 
Isän vielä eläessä syntyi neljäs sukupolvi. Kämmenelle mahtuva pikkusisko koki kovia ensimmäisenä joulunaan. Isosisko sairastui syöpään 1½ -vuotiaana. Tuosta ajasta en tuntenut selviäväni elävänä. Etiäinen tuli luokseni, esitti kysymyksen.
- Kummalla on suurempi hätä, sinulla maatessasi horroksessa vai pienellä tytöllä osastoKympillä?
Nyt katson käsiin vanhoihin ja töihin tehtyihin, ne kyynelistä täyttyis tunnen sen. Suvun tarinaan yksi näkökulma on myyrän työ. Enne kuin kukko kiekui 7.2.2000 tuli ilmoitus isän kuolemasta. Sukupuun kello pysätyi.

Alkoi perinnönjako. Näin sen kahden vanhimman välillä tapahtuvana pesänselvityksenä. Minulla ei ollut muuta osuutta kuin pitää huoli, että kaikki saivat saman verran, 1/8 -osuus on jokaisella yhtäsuuri. Jakaja yritti vierittää osansa myyneen maksuosuuden minulle omani lisäksi. Olisin jakanut rahat, mutta varoitin rahojen muusta käytöstä ja jakaja jäisi ilman palkkaa. Vähemmälläkin riitelyllä jako olisi tullut toimitetuksi, mutta pesänjakajalla on omat etunsa ensisijaisesti huolehdittavana. Tiekunnan tuomarina hän hääri kuin heinämies. Lapsuuskodin uimaranta odottaa ensimmäisiä muukalaisia haudattavaksi. Joku asianosainen kärsii tuomiotaan halvaantuneena pyörätuolipotilaana. Tauti niin opetti tanssiessaan talvitiellä. 

Sävel rakkauden pikkulintuna lentää luokses laskeutuu ikkunalles jää. Viime kevään kuvista valitsin tytön, jolla oli ruusu kämmenien välissä. Seuraava kukkuramitta kämmenissä on ahomansikoita. Tummat kuvat ovat taaksejäänyttä elämää. Enää en kanna huolta nuorista. Tunsin yhtä suuren helpotuksen koulun loppuessa kuin omien tyttöjen kesäloman alkaessa. Palleahengitys on taas käytössä. Liekö muistuma omalta kouluajalta. Lomat Vihtaniemellä ovat saaneet hopeareunuksen. Mitä tässä enää voisi toivoa, olenhan kaiken tallentanut käsieni viivoihin. Lukutaito on antanut minulle tämän oikeuden.

Aamuhartaus 4.6. Pastori Jaana Hallamaa, Helsinki Virsi 386:2 Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht), Juhani Haapasalo (urut) Hartausohjelmat: Aamuhartaus 4.6 04.06.2013 12.30

Mikä on hengellinen pimeys?

Aamuhartaus ti 12.02.2013
Jaana Hallamaa, pastori, Helsinki
Luin joitakin vuosia sitten äiti Teresasta kirjoitetun elämäkerran. Äiti Teresa teki elämäntyönsä Kalkutan slummeissa, hänet palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla, ja hänet julistettaneen piakkoin roomalaiskatolisen kirkon pyhäksi. En muista lukemastani kirjasta enää paljonkaan, ja olen unohtanut jopa sen nimen.

Vain tekstin luoma tunnelma on jäänyt mieleeni. Kirja ei kertonut ihmisen, naisen elämästä, vaan se oli tarina supersankarista ja hänen ylivertaisista saavutuksistaan.

Lukemani äiti Teresan elämäkerta oli laadittu perinteisen mallin mukaan. Kirjallisuudenlajina pyhimyskertomukset ovat legendoja, päähenkilön vaiheiden kaunisteltuja kuvauksia. Pyhimysten elämäkerrat ovat tyypillisesti esityksiä poikkeuksellisen yksilön ihmeellisistä kokemuksista ja epäitsekkäästä toiminnasta. Yhdistämme pyhimyksiin ihmeet, suurteot ja esimerkillisen uhrautuvuuden.

Vuonna 2007 kymmenen vuotta äiti Teresan kuoleman jälkeen julkaistiin hänen hengellisille ohjaajilleen 66 vuoden aikana kirjoittamat kirjeet. Tästä Come Be My Light -nimellä julkaistusta kirjasta keskusteltiin ainakin englanninkielisessä maailmassa kiivaasti, ja se aiheutti jopa jonkinlaisen skandaalin. Äiti Teresan kirjeistä käy nimittäin ilmi, että julkisuudessa uskonsankariksi korotettu nunna eli lähes koko aikuisen elämänsä syvässä hengellisessä pimeydessä.

Köyhistä köyhimpien auttamiseen antautunut Jumalan läsnäolon lähettiläs ei itse kyennyt tuntemaan Jumalan kosketusta sen paremmin rukouksessa, työssä kuin ehtoollisessakaan. Jumalan lohduttavan läsnäolon sijaan hän koki ainoastaan, että Jumala on poissa. Kirjeissä äiti Teresa myös luonnehtii omaa, tiedotusvälineiden tutuksi tekemää hymyilevää olemustaan naamioksi ja elämäänsä Jumalan siunauksen lähettiläänä tekopyhyydeksi.

Pyhimyskertomusten on ajateltu tarjoavan lukijoille esikuvan ja innoitusta. Äiti Teresasta tehty kaunisteltu ja ihannoiva elämäkerta, jonka vuosia sitten luin, julkaistiin hänen vielä eläessään, ja sitä käytettiin esittelemään uskosta kumpuavaa uhrimieltä ja markkinoimaan kristillistä lähimmäisenrakkautta. Äiti Teresan elämän raadollisempi puoli tuli tunnetuksi vasta hänen kuoltuaan. Millaisia esikuvia tarvitsemme? Onko elämän rikkinäisyyttä ja mielen pimeitä puolia kaunisteltava pyhimysmäisen kuvan antamiseksi vai voiko myös ihmisyydestä totuudenmukaisesti kertova, sen puutteet ja ahdistukset paljastava elämäkerta tarjota lukijalle jotain?

Norjalainen Karl Ove Knausgård julkaisi vuosien 2009 ja 2011 välillä kuusiosaisen omaelämäkerrallisen kirjasarjan Min kamp, taisteluni. Knausgård on nimennyt elämästään kertovan sarjan samoin kuin Adolf Hitler aikanaan oman teoksensa. Hitler etsii Taisteluni-kirjassaan elämälleen merkitystä punomalla sen osaksi kansallissosialistista ideologiaa. Knausgård sen sijaan ei turvaudu mihinkään aatteeseen. Hän ymmärtää isänsä ruumiin ääressä seisoessaan käyvänsä taistelua omasta elämästään. Karl Ove on vihannut isäänsä, johon hänellä ei vuosiin ole ollut mitään yhteyttä. Isä on juonut ihmissuhteensa, työnsä, varansa ja asuntonsa sekä viimein myös itsensä. Kaksi katkeroitunutta poikaa selvittää isän jäämistöä: saastainen läävä ja röykkiö ulosteiden tahrimia vaatteita.

Isä on eronnut kirkosta, mutta uskonnottomat hautajaismenot tuntuvat silti teennäisemmiltä kuin kirkollinen hautaus. Knausgård ei kuvaa hautajaisia, mainitsee ainoastaan paljon myöhemmin kirjasarjassaan kuin ohimennen, että papin lukiessa siunauskaavaa, hän näki isänsä yhtäkkiä toisin silmin. Päällimmäisinä eivät enää olleet tämän rappio, luhistuminen ja tuho, vaan ruumiinsiunaus piirsi myös isän hapuilusta kokonaisuuden, jonka voi tunnistaa ihmisen elämäksi. Kun Knausgård myöhemmin saa tyttären, hän vie tämän kastettavaksi – kuin pyyntönä, että elämä voisi olla muutakin kuin taistelua.

Virsi: 482 

Kevättyöt

Palstaviljely loppui aikanaan vähän samoihin unelmiin kuin Miskan ja Mashan viljely. Naapuri halusi tulla kimppaan ja haki siemenperunat hyvällä hinnalla kaveriltaan. Perunat maahan ja satoa odottamaan. Perunavaot tyhjenivät yllättäen. Syytettiin Launeen mökkikylän asukkaita varastamisesta. Tosiasiassa naapuri jakoi perunat kavereilleen suoraan maasta tietämättäni. Myöhään syksyllä hän varastoi loput omaan kellariinsa eikä suostunut luovuttamaan osuutta minulle. Maksoin siemenet, hoidin perunamaan ja sadon vei moppe.

Se oli neuvostoaikaa, jolloin Luhta ompeli toppatakkeja kuukausikaupalla vientiin. Ompelijoille oli töitä ja tehtaalla tilauksia. Näin jonkun yksittäisen turistin katukuvassa. Pukeutuminen ei ollut viimeistä huutoa. Jotenkin tuntui ontolta nähdä mies talvella banaani kädessä syömässä kadulla. Ehkä naapurissa ei silloin vielä ollut kaupoissa hedelmiä. Toinen ostos oli vaaleanpunainen vauvalanka, jota vietiin tuliaisina Suomen vierailulta.

Aika on toinen siellä ja täällä. Tapasin suomeapuhuvan naisen terveyskeskuksessa. Tultiin yhtämatkaa lääkärissäkäynnin jälkeen. Hänellä oli enemmän kerrottavaa. 
Oli inkeriläinen paluumuuttaja. Jätti venäläisen miehen rajan taakse. Hänellä oli ollut omenatarha, joka tuotti hyvän sadon. Hänen taitonsa näkyi käsityössä. Hänen mallinsa kopioitiin eikä enää ollut kysyntää taidokkaille pukukoristeille. Tänään on kyse suuremmista mallien kopioinnista. Kun haluaa päteä toisten tekemillä töillä, Marimekon maine kasvaa.

Omassa sängyssä nukkuminen auttoi näkemään todentuntusen unen. Oma tuotteeni oli muuttunut toisten juhlinnan kohteeksi. Tulin juhliin myöhässä, saan lasin hyvänmakuista juomaa. Edunvalvoja käy tervehtimässä, lupasi tehdä parhaansa. Jäin odottavalle kannalle. 
Oman osuuteni olen vienyt loppuun. Ketäpä pieni selviytymistarina koskettaisi. Suomi-neitoa kuitenkin, onhan kaikki kääntymässä laskusuuntaan. 

Tähän asti, ei edemmäs, on minun ylpeitten aaltojeni raja. Valmiina on SWOT -analyysin neljä kuvaa sukupolvenvaihdoksesta. Sanallinen loppuarviointi Yrittäjän ErikoisAmmattiTutkinnosta. SUURIA SANOJA pieniä askelia -julkaisussa on perintöni lopullinen kohtalo. Kunta naapurina, tiekunta isäntänä, kunnan uusrikkaat sijoittajat edunsaajana pitävät hallussaan lapsuuskodin uimarantaa muukalaisilleen hautausmaana. Siinä koko Suomi-neidon tarina henkilöhistoriassani 73 vuoden ajalta.

Mummo ja vaari ovat ahkeroineet omalla tontillaan kevättyöt valmiiksi. Kukat on istutettu, yrtit, salaatit, sipulit porkkanat, punajuuret ja perunat odottavat sadetta. Pienet viljelykset jaksaa kastella lähdevedellä, suuret kevätkylvöalat huutavat vettä. Tasan ei käy onnenlahjat, Saksassa tulvii ja meillä pellot kellastuvat kesähelteessä.

Aamuhartaus 3.6. Rukoushetkessä viikon aluksi puhuu hiippakuntasihteeri Kati Pirttimaa, Espoo. Wild Goose Worship Group esittää skotlantilaisen Iona-yhteisön laulun "Take, o take me as I am". Säv, san, sov: John L. Bell  Hartausohjelmat: Aamuhartaus 3.6 03.06.2013 06.15

Väitös kouluampujan ennakkoilmoituksesta

Väitös: Moni kouluampuja on kertonut aikeistaan netissä.

Elämä on palautumassa uomaansa

Elämä on palautumassa uomaansa Hyvinkäällä. Ei saa jäädä tuleen makaamaan. On kaivauduttava suojaan poteroonsa siksi aikaa, kun vaara sitten on ohi jonakin päivänä. Suojapoteron muistan aina, missä se on, oliko siellä muita. Elämä on....
Aamun ajatus
Tässä maailmassa jotkut heittelevät kiviä menestyksesi polulle, riippuu siitä mitä teet niistä - seinän vai sillan.


Kaikkea on nähty tai ainakin kuultu. Päivä päivältä uskalletaan puhua enemmän vaietuista asioista. On pitänyt hävetä syntyperäänsä. 5 -kymppiseksi sillä minua on lyöty. Ateistiksi julistautunut elämään pettynyt alistaja tuli haudatuksi elävältä eroottiseen hautausmaahan parvekkeelle. Hänen mukaanaan hautasin muutkin vallankäyttäjät vuoden 1991 jälkeen. Heiltä puuttuu taustatuki. Nimeä on, mutta pahan paikan tullen on vaihdettava leiriä.

Luoja kyllä tietää, mutta ei kerro etukäteen, mitä on tulossa. Kaikki on otettava vastaan,  mitä ylhäältä annetaan. Ylläkerran ukkojen ampumiset ovat saaneet minut muuttamaan suuntaa. Aina uudelleen kuulen heidän ampumistuloksistaan. Ovat onnistuneet saadessaan maailman kulkemaan haluttuun suuntaan. 

Björn Wahlroos: Kuten tavallista, olimme oikeassa.
Hänen ennakointinsa toteutuminen on yhtä juhlaa. Emme kuulu samoihin seurapiireihin, joten en pääse hehkuttamaan hänen oikeassa olemistaan. Olen ollut kuitenkin osallisena monessa ennakkotilanteessa. 

Nyt odotan sydän syrjällään kaupungin kohtaloa, kun toinen toisensa epäonnistuneen yrityksen jälkeen kaverit ovat äänestäneet hänet päättämään kaupungin asioista. Hän korottaa itsensä asianajajana, kaikkitietävänä poliitikkona  lehdessä kehoittaa nimeltä mainittuja poistumaan kaupungista. Jäljelle jäävät ovat hänen mielestään tyhmiä, joista hän selviää, kun ei saa puhekaveria. Keisari on pukeutumassa uusiin vaatteisiin ja tyhmäkin huomaa hänen olevan alasti. Kaikki on riisuttu, millä luulee itseään pönkittäväsä. 

Yläkerran ukot ovat aina ampuneet kovilla panoksilla, että rauhan välikappaletta ihan hirvittää. 

Kesästä syksyyn ja syksystä jouluun metsättömien metsälakia

Kesällä 1938 

 

Syksyllä 2001

Keväällä 2013

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
- Eeva Kilpi

 torstai 26. marraskuuta 2009

EIKÖ OLISI SÄRKYNYT MINUSSA

Eikö olisi särkynyt minussa 

Olit kuunnellut sydäntäsi, yö yöltä ahdistusta

painanut kädellä rintaa vastamäessä, lyhentänyt askelta,
kuunnellut jäsenten vastahakoista myöntymistä lepoon,
taas kolotusta, aamujen hidasta kankeutta kauan
olit kuunnellut, viimein suostuit lähtemään:
eilen tuuletit mekon, tarkastit napit ja vyön hakaset,
otit esiin liivit ja alushameen, lämmitit saunan
ja saippualla pestynä, puhtaana, myös mieleltäsi

tulit

viisikymmentä vuotta työtä
mökin vaimona, kaksitoista kertaa äiti, kolmesti
kesken mennyt, kaksikymmentä vuotta miehen selkää
ja keuhkoja, kuusi lesken yksinäisyyttä

tulit

viisikymmentä vaivan ja puutteen vuotta,
nuoruudessa jokunen poutapävä iloista heinäpoutaa
hiljaista riemua kasvamista katsoessa; kuinka tietäisin
monestiko olet astunut, huokaissut, tarttunut kantanut
kyykistynyt palellut hikoillut uneksinut valvonut odottanut
itkenyt nauranut, parsinut, monestiko painanut otsaa
lehmän mahaan, pistänyt käsiä jäiseen veteen, solminut
huivia essun nauhoja, katsonut kauas;

kuinka ulottuisin,

kuinka tavottaisin uupumustasi,

näen kätesi,

silmäsi, seitsemänkymmentä vuotta

ihmisen yksinäisyyttä, nöyryyttä,

toisten tahtoon taipumista

niiaat edessäni,

eikö särkyisi minussa.

Helinä Siikala: Pysähdytään anna kätesi

Mitä se lounatuuli itkee

Istun koirakoulussa opettelemassa verkkokirjoituksen saloja. Kotona viimeisiä vetelevä, käytettynä ostettu tietokone. Ei onnistunut kuvansiirto netistä. Koneella on kuitenkin kuvien skannausmahdollisuus, jota käytin aikanaan ahkerasti. Muulta osin kone on ilman suojauksia, ei riitä tilaa palomuureihin eikä virustorjuntaan.

Sain läppärin synttärilahjaksi. Tietokonetohtori herätti sen henkiin, mutta vain siltä osin kuin katsoi tarpeelliseksi. Kuvia voin ladata ja siirtää sieltä bloggeriin. Sitten piti palata taaksepäin, liian paljon pyrkijöitä olin sallinut koneelleni. Sietokyky ylittyi, enkä ole vistan kanssa enää samalla aaltopituudella.

 http://cdn3.newsner.com/attachments/images/000/263/375/newsner_default/cool3.jpg?1478698809

korvaa omalla kasvokuvalla Leimatut puupinot heti halkomisen jälkeen. Lepäämään käynyt sukupuu etenee maata pitkin, ettei herätä kenessäkään kateutta.

Palaan Vihtaniemelle halkomistoimituksen rajankäyntiin. Tarvitsimme ulkopuolisen jakajan, joka arvotti osuudet valkoisen miehen metodia käyttäen auringonlaskujen ja ilmansuuntien mukaan. YEAT:n näyttökansiossa on puhe sukupolvenvaihdoksen esteistä.

INTIAANIPÄÄLLIKKÖ SEATLEN PUHE

SUURELLE VALKOISELLE PÄÄLLIKÖLLE

Washingtonin suuri päällikkö lähettää meille sanan, että hän haluaa ostaa meidän maamme.
Suuri päällikkö lähettää meille myös ystävyyden sanoja ja vaikuttaa hyvää tahtoaan meille.
Se on hänelle kunniaksi, sillä me tiedämme, että valkoinen mies voi tulla aseiden kanssa ja ottaa maamme, ellemme myy.

Kuinka kukaan voi ostaa tai myydä taivasta yläpuoleltamme tai maan lämpöä?
Koko ajatus on meille outo.
Ellemme omista ilman raikkautta tai veden kimallusta,
kuinka kukaan voi ne ostaa?
Jokainen pala tätä maata on pyhä minun kansalleni.
Jokainen kiiltävä männynneulanen, jokainen rannan hiekkajyvä, usva hämärtyvässä metsässä, jokainen aukio ja jokainen pörräävä hyönteinen on pyhä kansan muistoissa ja kokemuksissa.
Puissa virtaava mahla kuljettaa mukanaan punaisen miehen muistoja.
Siirtyessään tähtien pariin unohtavat valkoisen miehen kuolleet sen maan, jossa he ensi kerran näkivät päivänvalon.
Meidän kuolleemme eivät koskaan unohda tätä ihmeellistä maata, koska se on punaisen miehen äiti.
Me olemme osa tätä maata ja se on osa meitä.
Tuoksuvat kukat ovat sisariamme, kauris, hevonen ja mahtava kotka ne ovat veljiämme.
Kallioiset harjanteet, niittyjen rehevyys, ponin ruumiin lämpö ja ihminen --- kaikki kuuluvat samaan perheeseen.
Kun siis Washingtonin Suuri Päällikkö lähettää meille sanan, että hän haluaa ostaa maamme, hän vaatii meiltä todella paljon.
Suuri päällikkö sanoo, että hän varaa meille paikan, jossa voimme elää omissa oloissamme, levossa ja rauhassa.
Hän olisi meidän isämme ja me hänen lapsiaan.
Me siis harkitsemme tarjoustasi ostaa meidän maamme.
Mutta se ei ole helppoa.
Sillä tämä maa on meille pyhä.
Purojen ja jokien kimaltava vesi ei ole vain vettä,
vaan se on meidän esi-isiemme verta.
Jos me myymme tämän maan, täytyy teidän muistaa, että se on pyhä.
Teidän täytyy opettaa lapsillenne, että se on pyhä ja että jokainen häilähtävä varjo järvien kirkkaassa vedessä todistaa minun kansani elämän tapahtumista ja muistoista.
Veden solina on minun isäni isän ääni.
Virrat ovat veljiämme, ne sammuttavat janomme.
Virrat kantavat kanoottejamme ja ruokkivat lapsemme.
Jos me myymme sinulle maamme, teidän täytyy muistaa ja myös opettaa lapsillenne,
että virrat ovat veljiämme ja teidän veljiänne, ja teidän tulee kohdella niitä niin kuin veljiänne.

Punainen mies on aina joutunut väistymään etenevän valkoisen miehen tieltä, niin kuin usva häipyy vuorilta aamuauringon noustessa.
Mutta meidän isiemme tuhka on pyhä.
Heidän hautansa on pyhä tanner ja niin ovat nämä kunnaat, nämä puut; tämän maan kolkka on pyhitetty meille.
Me tiedämme, ettei valkoinen mies voi ymmärtää meidän teitämme.
Hänelle yksi paikka on yhtä hyvä kuin toinenkin, sillä hän on kuin muukalainen, joka tulee yöllä ja ottaa maasta, mitä tarvitsee.
Maa ei ole hänelle veli vaan vihollinen, ja kun hän on voittanut sen, hän jatkaa matkaansa.
Isiensä haudat hän jättää taaksensa eikä välitä.
Hän ryöstää maan lapsiltaan, siitäkään hän ei välitä.
Hänen isiensä haudat ja hänen lastensa perintöoikeudet on unohdettu.
Hän kohtelee äitiään maata ja veljeään taivasta kuin tavaroita,
joita voi ostaa, ryöstää ja myydä kuin lampaita tai lasihelmiä.
Hänen ahneutensa nielaisee kaiken ja jäljelle jää vain autio maa.
Mitäpä minä tiedän.
Meidän tapamme eivät ole teidän tapojanne.
Teidän kaupunkienne näkeminen koskee punaisen miehen silmiin.
Mutta ehkäpä punainen mies on villi eikä ymmärrä.
Ei ole hiljaista paikkaa valkoisen miehen kaupungeissa.
Ei yhtään paikkaa, jossa voi kuulla silmujen puhkeavan keväisin tai hyönteisen siipien rahinan.
Mutta ehkä kaikki johtuu siitä, että olen villi enkä ymmärrä.
Melu vain loukkaa korvia.
Ja mitä on elämä, ellei voi kuulla kehrääjän yksinäistä huutoa tai sammakoiden kinastelua yöllä lammen ympärillä?
Minä olen punainen mies, enkä ymmärrä sitä.
Intiaani kaipaa lammen kasvien yli suhahtavan tuulen pehmeää ääntä ja metsä havujen tuoksua tuulessa sateen jälkeen.
Ilma on kallisarvoista punaiselle miehelle, sillä kaikilla elävillä on osansa jokaisessa hengenvedossa; eläimet, puut, ihmiset --- kaikki hengittävät samaa ilmaa.
Valkoinen mies ei näytä huomanneen ilmaa, jota hän hengittää.
Hän on löyhkälle turta kuin päiviä kuolemaisillaan ollut mies.
Mutta jos me myymme sinulle maamme, täytyy teidän muistaa, että ilma on meille kallisarvoista, sillä se jakaa henkensä kaiken sen elämän kanssa, jota se ylläpitää.
Tuuli, joka antoi isoisällemme hänen ensimmäisen hengenvetonsa, ottaa vastaan myös hänen viimeisen huokauksensa.
Ja tuulen täytyy antaa myös lapsillemme elämän henki.
Ja jos me myymme maamme, täytyy sinun pitää se erillään ja pyhänä; paikkana jonne valkoinen mieskin voi tulla maistamaan tuulta, jolle niityn kukat ovat antaneet tuoksun.

Niin me harkitsemme tarjoustanne ostaa maamme.
Jos me päätämme hyväksyä sen, minä asetan yhden ehdon:
Valkoisen miehen pitää kohdella kaikkia eläimiä alueella veljinään.
Minä olen villi, enkä ymmärrä mitään muuta tapaa.
Olen nähnyt tuhansien puhvelien mätänevän preerialla valkoisen miehen jäljiltä, kun hän ampui ne ohikiitävästä junasta.
Minä olen vain villi, enkä voi ymmärtää, miksi savuava rautahevonen olisi tärkeämpi kuin puhveli, jonka me tapamme vain pysyäksemme hengissä.
Mitä on ihminen ilman eläimiä?
Jos kaikki eläimet olisivat poissa , ihminen kuolisi hengen suureen yksinäisyyteen.
Sillä mitä tahansa tapahtuu eläimille, tapahtuu ennen pitkää myös ihmiselle.
Kaikilla on yhteys.
Teidän täytyy opettaa lapsillenne, että maa heidän jalkojensa alla on esi-isiemme tuhkaa.
Niin että he kunnioittavat maata, joka on kyllästetty heidän kaltaistensa elämällä.
Opettaa lapsillenne, mitä me olemme opettaneet lapsillemme, että maa on meidän äitimme.
Mitä tahansa tapahtuu maalle, tapahtuu maan lapsille.
Jos ihminen sylkee maata, hän sylkee itseään.
Tämän me tiedämme. Maa ei kuulu ihmiselle, vaan ihminen maalle.
Tämän me tiedämme.
Kaikki luontokappaleet ovat yhtä kuin veri, joka liittää suvun yhteen.
Kaikki luodut ovat yhtä.
Mitä tapahtuu maalle, tapahtuu maan pojille.
Ei ihminen kutonut elämän kudosta, hän on vain sen säie.
Mitä hän kudokselle tekee, sen hän tekee itselleen.

Mutta me harkitsemme tarjoustasi muuttaa reservaattiin, jonka olet varannut minun kansalleni.
Elämme syrjässä ja rauhassa.
Ei se paljon merkitse, missä asumme päiviemme loppuun.
Lapsemme ovat nähneet isiensä nöyryyttävän tappion.
Soturimme ovat häpeästä tappion jälkeen vajonneet joutilaisuuteen ja saastuttaneet itsensä makeilla ruuilla ja kovilla juomilla.
Merkitsee kovin vähän, missä me vietämme loput päivämme.
Niitä ei ole monta.
Vain joitakin tunteja, joitakin talvia vielä, eikä yhtään lasta niistä suurista heimoista, jotka kerran elivät ja asuivat tällä maalla tai jotka nyt vaeltavat pieninä ryhminä metsissä, ole jäljellä suremassa sen kansan hautojen äärellä, joka kerran oli yhtä mahtava ja toiveikas kuin sinun kansasi nyt.
Mutta miksi murehtisin kansani menoa.
Heimot koostuvat vain ihmisistä, ei muusta.
Ja ihmiset tulevat ja menevät kuin meren aallot.

Ei myöskään valkoinen mies, jonka Jumala puhuu hänelle kuin ystävä ystävälle, ole mikään poikkeus yhteisestä kohtalostamme.
Ehkä meistä lopulta tulee veljiä, kuka tietää.
Yhden asian me tiedämme, asian jonka valkoinen mies voi joskus tajuta --- meillä on yhteinen Jumala.
Te voitte luulla, että omistatte Hänet niin kuin tahdotte omistaa maamme.
Mutta sitä ette voi.
Hän on kaikkien ihmisten Jumala ja hän tuntee samaa sääliä niin valkoista kuin punaistakin kohtaan.
Tämä maa on Hänelle kallis ja joka vahingoittaa sitä, halveksii sen Luojaa.
Myös valkoiset katoavat ehkä ennemmin kuin kaikki muut heimot.
Joka jatkuvasti likaa oman sijansa, tukehtuu jonain yönä omaan saastaansa.
Mutta hukkuessanne te loistatte kirkkaasti sen Jumalan voiman sytyttäminä, joka toi teidät tähän maahan ja jossain erityisessä tarkoituksessa antoi teille vallan tämän maan ja punaisen miehen yli.
Se tarkoitus on meille mysteeri, sillä me emme ymmärrä, kun puhvelit tapetaan, villihevoset kesytetään, metsien salatut lokerot täyttyvät ihmisjoukoilla ja kypsien kukkuloiden näkymät pilataan puhuvilla rautalangoilla.
Missä on tiheikkö? Poissa. Missä on kotka? Poissa.
Hyvästit ketterälle hevoselle ja ajolle?
Se on elämän loppu ja lopun alku.

Niin me harkitsemme ehdotustasi ostaa meidän maamme. Jos me suostumme, teemme sen varmistaaksemme itsellemme reservaatin, jonka olet meille luvannut.
Ehkä me siellä voimme elää loput päivämme niin kuin haluamme.
Kun viimeinen punainen mies on kadonnut täältä ja hänen muistonsa on vain pilven varjo, joka lipuu preerian yli, viipyvät kansani henget näillä rannoilla ja näissä metsissä.
Sillä ne rakastavat tätä maata, kuin vastasyntynyt rakastaa äitinsä sydämenlyöntejä.

Jos me siis myymme sinulle maamme, rakastakaa sitä, niin kuin me olemme sitä rakastaneet.
Huolehtikaa siitä, niin kuin me olemme siitä huolehtineet.
Pitäkää mielessänne sen kuva sellaisena, kuin se on nyt, kun otatte sen meiltä vastaan.
Ja kaikella voimallanne, kaikella mielellänne, kaikella sydämellänne säilyttäkää se lapsillenne ja rakastakaa sitä, niin kuin Jumala rakastaa meitä kaikkia.

Erään asian me tiedämme.
Meidän Jumalamme on sama Jumala.
Tämä maa on Hänelle kallis.
Valkoinenkaan mies ei voi välittää yhteistä kohtaloamme.
Voi olla, että meistä lopulta tulee veljiä.
Sen me näemme.

Minulla ei ole mitään lisättävää eikä mitään poisotettavaa kokemuksesta. On Talvitytön ja hänen ikäistensä nuorten lakkiaisjuhla. Mummolla on tyttömäinen olo opittuaan verkkokirjoitustaidon. Aika oli toinen 1961 ja aika on sama tänään Lemmenjoen keskiosissa yöttömänä yönä 2013. 

Kultarannan, Kesärannan, Mäntyniemen ja Valkoisen talon pesäpuut 

ovat itkunsa itkeneet.

Kotirannan koivut

Winter