Musiikkia Maritan muistolle
Kun lähes viisikymmentä vuotta kestänyt satumainen avioliitto päättyy
puolison äkilliseen menehtymiseen, on vaikea löytää selviytymiskeinoja.
Mainosalalla ja myös Yleisradiossa toiminut Martti Kirsitie löytää
lohtua puolisonsa Marita Lindahlin kanssa jaetuista musiikkielämyksistä,
vaikka yhteiset muistot ovatkin ensimmäisen yksinäisen vuoden aikana
tehneet kipeää. Aviopari oli kotonaan kaikkialla, mikä helpotti
ulkomaankomennuksilla viihtymistä. Ja jos koti-ikävä iski,
levylautaselle laitettiin Matti Lehtisen laulama Kallavejs.
Kun kysyn
Martti Kirsitieltä eväitä parisuhteen parantamiseksi, hän sanoo: "On
pyrittävä ajattelemaan asioita myös sen kumppanin hyvän olon
näkökulmasta. Jos on mahdollista tehdä jotakin hänen hyväkseen, niin se
pitää tehdä eikä ryhtyä mittailemaan ja arvioimaan sitä kenen vuoro on
viedä roskapussi ja milloin mitäkin." Puoliso Marita Lindahl, vuoden
1957 Miss Maailma, oli Kirsitielle koko maailma. "Hän oli aina kaikessa
mukana koko sydämestään."
Toimittajana Anu Jaantila
Martti Kirsitien valinnat:
Joaquin Rodrigo: Aranjuez-konsertto, katkelma 1. osasta Allegro con spirito
John Williams, kitara, ja Philadelphian orkesteri, joht. Eugene Ormandy
W.A. Mozart: Konsertto pianolle ja orkesterille nro 20 d-molli KV466, katkelma 1. osasta Allegro
Vladimir Ashkenazy, piano, ja Lontoon Filharmonia-orkesteri
Nico Dostal/Meder: Florentinische Nächte
Rudi Schuricke, laulu, ja Alfred Hausen orkesteri
Richard Rodgers/Lorenz Hart, sov. Buddy Bregman: I didn't know what time it was
Ella Fitzgerald, laulu, ja orkesteri, joht. Buddy Bregman
Johannes Kappel, san. Aaro Jalkanen, sov. Eero Koskimies: Kallavesj
Matti Lehtinen, baritoni, ja Ulla Katajavuori, kantele
Ferrer Trindade/Fernando Adour/Michel Jourdan: Elle tu l'aimes
Hélène Ségara, laulu ja yhtye
John Lennon, sov. Iiro Rantala: Woman (katkelma)
Iiro Rantala, piano
Ervin Drake, sov. Gordon Jenkins: It Was A Very Good Year
Frank Sinatra, laulu, ja Gordon Jenkinsin orkesteri
Dmitri Shostakovitsh: Lyyrinen valssi Jazzsarjasta nro 2
Venäjän valtion sinfoniaorkesteri, joht. Dmitri Jablonski
Jean Sibelius: Tuonelan joutsen op. 22/3 (katkelma) Lemminkäinen-sarjasta
Berliinin filharmonikot, ja Gerhard Stempnik, englannintorvi, joht. Herbert von Karajan
sunnuntai 8. huhtikuuta 2018
lauantai 7. huhtikuuta 2018
Konfliktin ratkaisu
Aamuhartaus 7.4.2018 pastori Jari Portaankorva, Baptistikirkko, Helsinki
Aamuhartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja 7.15. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.
Aamuhartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja 7.15. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.
Aamuhartaus
07.04.2018
Jari Portaankorva
Sata vuotta sitten maassamme riehunut sisällissota puhuttaa yhä. Miksi ihmisten välille ei löytynyt sovintoa, joka olisi voinut lopettaa sodan? Lyhyt, vain neljän kuukauden mittainen sota muuttui totaaliseksi sodaksi, jossa ei pelätty tappaa toisia. Ihmisten mielen täytti viha, kauhu ja kosto.
Jari Portaankorva
Sata vuotta sitten maassamme riehunut sisällissota puhuttaa yhä. Miksi ihmisten välille ei löytynyt sovintoa, joka olisi voinut lopettaa sodan? Lyhyt, vain neljän kuukauden mittainen sota muuttui totaaliseksi sodaksi, jossa ei pelätty tappaa toisia. Ihmisten mielen täytti viha, kauhu ja kosto.
Tänä päivänä on vaikea ymmärtää, miten tuo kaikki
viha ja väkivalta oli mahdollista. Miten oli mahdollista, että
suomalaiset ryhtyivät käyttämään niin julmaa väkivaltaa toisiaan
vastaan. Miksi sovintoa ei löytynyt?
Historia kertoo koruttomasti konfliktien olevan väistämätön osa elämää maapallolla. Kansojen välillä, perheissä, ystävien kesken ja työpaikalla ei voida välttää selkkauksia. Ne ovat väistämättömiä ja usein myös välttämättömiä. Rauhantutkija John Paul Lederach muistuttaa ristiriitojen ja konfliktien kautta tapahtuvan myös edistystä, kun yhteiskunnan epäoikeudenmukaisia rakenteita korjataan.
Konflikti voi olla kahden ihmisen välinen väittely eri mielipiteistä tai pahimmillaan väkivaltainen sota. Jos konflikteja ei sovita ja ne jatkuvat pitkään, lopputuloksena voi olla ristiriita, jolla on vakavat seuraukset. Lederach muistuttaa Vanhan testamentin kertomuksesta kahdesta veljeksestä, Jaakobista ja Eesausta. Heidän yhteen kietoutunut elämäntarinansa on kertomus petoksesta, katkeruudesta ja väkivallasta, mutta myös rauhan tekemisestä ja sovinnosta.
Riitojen keskellä ihmisillä on erilaiset roolit. Eesau on tapahtumien väärinkohdeltu uhri. Hänen veljensä Jaakob pettää hänet kahdesti, toisella kerroista veljesten äidin Rebekan yllytyksestä. Eesaun perhe ei anna hänelle mitään niistä siunauksista ja lahjoista, jotka tuossa yhteiskunnassa ja kulttuurissa olisivat hänelle kuuluneet. Eesau tietää, että häntä kohdeltiin äärimmäisen epäreilusti. Ei Eesaukaan aivan viaton ole, mutta missään kohden raamatussa ei hyväksytä tapaa, jolla Jaakob hankkii itselleen etusijan ja asemansa. Sana Jaakob tarkoittaakin suomeksi petollisuutta.
Jaakobin rooli kertomuksessa on kilpailijan. Hän varastaa veljensä oikeudet ja siunaukset: aseman ja varallisuuden. Hän suunnittelee tekonsa etukäteen ja on äidin rohkaisemana valmis konfliktiin veljensä kanssa. Äiti Rebekan rooli on avustaa. Hän juonittelee suosimalla Jaakobia Eesauhun nähden. Rebekka uskoo tekevänsä oikein, muttei ymmärrä tekonsa seurauksia. Hänen olisi pitänyt tietää niiden johtavan riitaan. Rebekka ei osaa odottaa konfliktille lopputulosta, jossa Jaakob joutuu lähtemään kotoa, eikä Rebekka enää koskaan näe tuon päivän jälkeen lempipoikaansa. Perheen isä, Iisak, on tietämätön. Hän ei ymmärrä, mitä tapahtuu. Iisak on vanha, rampa ja sokea. Hän suosii Eesauta, mutta toiset käyttävät Iisakia hyväksi. Kukaan henkilöistä ei ole täysin viaton ja syytön. Ennen konfliktia Eesaukin oli ollut irtaantumassa perheestään ja halusi jättää sukunsa.
Konflikti paljastaa ihmisen. Eesau reagoi välittömästi, eikä peitä tunteitaan. Hän on räjähdysherkkä ja väkivaltainen ja kokee voimakkaana epäoikeudenmukaisuuden tavassa, jolla häntä oli kohdeltu:
Minua on petetty ja nyt minä kostan. Eesau haluaa tappaa veljensä Jaakobin. Jaakob reagoi selkkaukseen pakenemalla. Äitinsä kehotuksesta hän jättää kotinsa ja matkustaa kauas pois sukulaistensa luokse. Jaakob ei halua ottaa vastuuta teoistaan ja kohdata Eesauta kasvokkain. Hän välttelee konfliktitilannetta.
Kertomus Jaakobin vaiheista pakolaisena kuvastaa sellaisen ihmisen elämää, joka pakenee omaa varjoaan ja pelkää paljastuvansa. Jaakob kohtaa monenlaisia vastoinkäymisiä, ja lopulta myös onnistumisia. Vuosikymmeniä myöhemmin Jaakob päättää lopettaa pakomatkansa ja lähtee paluumatkalle. Hän aloittaa kulkunsa kulkemaan kohti Kaanaan maata. Enkeleitä lentää Jaakobia vastaan; Jumala rohkaisee palaamaan takaisin kotiin. .Matkalla Jaakob saa kuulla Eesausta, josta on tullut merkittävä mies. Eesaulla on neljänsadan miehen armeija.
Jaakob muistaa petoksensa ja pelästyy. Hän ei kykene peloltaan kohtaamaan veljeään, vaan lähettää Eesaulle lahjoja lepytelläkseen häntä. Lopulta Jaakobin on kuitenkin pakko kohdata veli, kasvoista kasvoihin. Jaakob valvoo yöllä, painii Jumalan kanssa. Hän tietää tehneensä väärin ja nöyrtyy lopulta, kohtaa itsensä ja tunnustaa olevansa se, mikä on, Pettäjä – Jaakob.
Sovinto on matka, kohtaaminen ja paikka. Kun me kohtaamme Jumalan kasvot, vihollisemme kasvot ja omat kasvomme, löydämme tien sovintoon.
Eesaun kohtaaminen on lopulta jotakin muuta kuin mitä Jaakob oli odottanut. Eesau on antanut anteeksi ja sulkee veljensä syliinsä. Anteeksianto ei ole vain sanoja, Eesau on antanut anteeksi sydämestään, ja rakastaa nyt veljeään.
Martin Luther King Jr. sanoi kerran: “Ihmisten pitäisi kehittää konfliktien ratkaisuun metodi, joka torjuu koston ja aggression. Tämä metodi on rakkaus." Me emme ole kristittyinä vähääkään parempia ratkaisemaan konflikteja kuin muut ihmiset. Olemme paljon huonompia, jos väitämme olevamme Jeesuksen opetuslapsia ja rauhantekijöitä, mutta emme itse elä sen mukaisesta, vaan valitsemme vihan ja ylpeyden nöyryyden sijaan, väkivallan väkivallattomuuden sijaan.
”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” (1. Kor. 5).
Jumala on sovittanut syntimme Poikansa kautta, ja rakastaa meitä. Hän auttaa meitä rakentamaan sovintoa. Me rukoilemme: Auta meitä olemaan rauhan rakentajia siellä missä asumme ja elämme. Kiitos, että olet meille antanut anteeksi rikkomuksemme. Auta meitäkin antamaan anteeksi. Herra siunaa myös alkanut päivä. Aamen.
Historia kertoo koruttomasti konfliktien olevan väistämätön osa elämää maapallolla. Kansojen välillä, perheissä, ystävien kesken ja työpaikalla ei voida välttää selkkauksia. Ne ovat väistämättömiä ja usein myös välttämättömiä. Rauhantutkija John Paul Lederach muistuttaa ristiriitojen ja konfliktien kautta tapahtuvan myös edistystä, kun yhteiskunnan epäoikeudenmukaisia rakenteita korjataan.
Konflikti voi olla kahden ihmisen välinen väittely eri mielipiteistä tai pahimmillaan väkivaltainen sota. Jos konflikteja ei sovita ja ne jatkuvat pitkään, lopputuloksena voi olla ristiriita, jolla on vakavat seuraukset. Lederach muistuttaa Vanhan testamentin kertomuksesta kahdesta veljeksestä, Jaakobista ja Eesausta. Heidän yhteen kietoutunut elämäntarinansa on kertomus petoksesta, katkeruudesta ja väkivallasta, mutta myös rauhan tekemisestä ja sovinnosta.
Riitojen keskellä ihmisillä on erilaiset roolit. Eesau on tapahtumien väärinkohdeltu uhri. Hänen veljensä Jaakob pettää hänet kahdesti, toisella kerroista veljesten äidin Rebekan yllytyksestä. Eesaun perhe ei anna hänelle mitään niistä siunauksista ja lahjoista, jotka tuossa yhteiskunnassa ja kulttuurissa olisivat hänelle kuuluneet. Eesau tietää, että häntä kohdeltiin äärimmäisen epäreilusti. Ei Eesaukaan aivan viaton ole, mutta missään kohden raamatussa ei hyväksytä tapaa, jolla Jaakob hankkii itselleen etusijan ja asemansa. Sana Jaakob tarkoittaakin suomeksi petollisuutta.
Jaakobin rooli kertomuksessa on kilpailijan. Hän varastaa veljensä oikeudet ja siunaukset: aseman ja varallisuuden. Hän suunnittelee tekonsa etukäteen ja on äidin rohkaisemana valmis konfliktiin veljensä kanssa. Äiti Rebekan rooli on avustaa. Hän juonittelee suosimalla Jaakobia Eesauhun nähden. Rebekka uskoo tekevänsä oikein, muttei ymmärrä tekonsa seurauksia. Hänen olisi pitänyt tietää niiden johtavan riitaan. Rebekka ei osaa odottaa konfliktille lopputulosta, jossa Jaakob joutuu lähtemään kotoa, eikä Rebekka enää koskaan näe tuon päivän jälkeen lempipoikaansa. Perheen isä, Iisak, on tietämätön. Hän ei ymmärrä, mitä tapahtuu. Iisak on vanha, rampa ja sokea. Hän suosii Eesauta, mutta toiset käyttävät Iisakia hyväksi. Kukaan henkilöistä ei ole täysin viaton ja syytön. Ennen konfliktia Eesaukin oli ollut irtaantumassa perheestään ja halusi jättää sukunsa.
Konflikti paljastaa ihmisen. Eesau reagoi välittömästi, eikä peitä tunteitaan. Hän on räjähdysherkkä ja väkivaltainen ja kokee voimakkaana epäoikeudenmukaisuuden tavassa, jolla häntä oli kohdeltu:
Minua on petetty ja nyt minä kostan. Eesau haluaa tappaa veljensä Jaakobin. Jaakob reagoi selkkaukseen pakenemalla. Äitinsä kehotuksesta hän jättää kotinsa ja matkustaa kauas pois sukulaistensa luokse. Jaakob ei halua ottaa vastuuta teoistaan ja kohdata Eesauta kasvokkain. Hän välttelee konfliktitilannetta.
Kertomus Jaakobin vaiheista pakolaisena kuvastaa sellaisen ihmisen elämää, joka pakenee omaa varjoaan ja pelkää paljastuvansa. Jaakob kohtaa monenlaisia vastoinkäymisiä, ja lopulta myös onnistumisia. Vuosikymmeniä myöhemmin Jaakob päättää lopettaa pakomatkansa ja lähtee paluumatkalle. Hän aloittaa kulkunsa kulkemaan kohti Kaanaan maata. Enkeleitä lentää Jaakobia vastaan; Jumala rohkaisee palaamaan takaisin kotiin. .Matkalla Jaakob saa kuulla Eesausta, josta on tullut merkittävä mies. Eesaulla on neljänsadan miehen armeija.
Jaakob muistaa petoksensa ja pelästyy. Hän ei kykene peloltaan kohtaamaan veljeään, vaan lähettää Eesaulle lahjoja lepytelläkseen häntä. Lopulta Jaakobin on kuitenkin pakko kohdata veli, kasvoista kasvoihin. Jaakob valvoo yöllä, painii Jumalan kanssa. Hän tietää tehneensä väärin ja nöyrtyy lopulta, kohtaa itsensä ja tunnustaa olevansa se, mikä on, Pettäjä – Jaakob.
Sovinto on matka, kohtaaminen ja paikka. Kun me kohtaamme Jumalan kasvot, vihollisemme kasvot ja omat kasvomme, löydämme tien sovintoon.
Eesaun kohtaaminen on lopulta jotakin muuta kuin mitä Jaakob oli odottanut. Eesau on antanut anteeksi ja sulkee veljensä syliinsä. Anteeksianto ei ole vain sanoja, Eesau on antanut anteeksi sydämestään, ja rakastaa nyt veljeään.
Martin Luther King Jr. sanoi kerran: “Ihmisten pitäisi kehittää konfliktien ratkaisuun metodi, joka torjuu koston ja aggression. Tämä metodi on rakkaus." Me emme ole kristittyinä vähääkään parempia ratkaisemaan konflikteja kuin muut ihmiset. Olemme paljon huonompia, jos väitämme olevamme Jeesuksen opetuslapsia ja rauhantekijöitä, mutta emme itse elä sen mukaisesta, vaan valitsemme vihan ja ylpeyden nöyryyden sijaan, väkivallan väkivallattomuuden sijaan.
”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” (1. Kor. 5).
Jumala on sovittanut syntimme Poikansa kautta, ja rakastaa meitä. Hän auttaa meitä rakentamaan sovintoa. Me rukoilemme: Auta meitä olemaan rauhan rakentajia siellä missä asumme ja elämme. Kiitos, että olet meille antanut anteeksi rikkomuksemme. Auta meitäkin antamaan anteeksi. Herra siunaa myös alkanut päivä. Aamen.
perjantai 6. huhtikuuta 2018
Päiväkonsertti
Jonas Kaufmann ja Puccini
Saksalainen tenoritähti Jonas Kaufmann Milanon La Scala -oopperan lavalla. Illan teemana oli säveltäjä Giacomo Puccinin elämä ja musiikki, mm. teoksista Le Villi,Tosca, Madama Butterfly, Lännen tyttö ja Turandot.
Nessun Dorma alkaa 1.20.00Kukaan ei saa nukkua.
Sinäkin, prinsessa,
kylmässä huoneessasi,
katsot tähtiä,
jotka värähtelevät rakkaudesta,
ja toivosta.
Mutta kukaan ei tiedä salasuuttani.
Kukaan ei saa selville nimeäni.
Kuiskaan sen sinun huulillesi,
kun päivä valkenee.
Ja suudelmani katkaisee hiljaisuuden,
jonka ansiosta sinusta tulee minun.
Väisty, yö!
Sammukaa tähdet!
Sammukaa tähdet!
Aamun sarastaessa,
voitto on minun!
Voitto on minun!
Nessun Dorma alkaa1.45.40 rusetti pois kiristämästä.
Kukaan ei saa nukkua.
Sinäkin, prinsessa,
kylmässä huoneessasi
katsot tähtiä,
jotka värähtelevät rakkaudesta
ja toivosta.
Mutta kukaan ei tiedä salaisuuttani.
Kukaan ei saa selville nimeäni.
Väisty, yö!
sammukaa,.....
Jonas sekosi sanoissa
kun päivä valkenee
'häh'
Ja suudelmani
katkaisee hiljaisuuden,
jonka ansiosta sinusta tulee minun.
Väisty, yö!
Sammukaa, tähdet!
Aamun sarastaessa
voitto on minun.
Voitto on minun!
- suomennos Eija Hirvonen
PS. Joonas ei vajonnut maan alle. Hymyillen ja syvin kumarruksin hän otti raikuvat ablodit vastaan.
Samaistuin koulussa tilanteeseen, kun paukutin oikean laulun väärillä sanoilla. Kukaan muu ei tuntenut laulua, joten sain ihan itse esittää. Kapu siveli leukaansa ja hymyili sisään päin.
torstai 5. huhtikuuta 2018
Vapaussodan kolme puolta, valkoiset, punaiset ja sivussa pysytelleet
Mannerheim pelastaa isänmaansa
Miksi juuri Gustaf
Mannerheimista tuli vuonna 1918 valkoisten armeijan johtaja? Minkä takia
Mannerheim lähti välittömästi sodan voitettuaan Suomesta pois pitkäksi
aikaa? Mannerheim pelastaa isänmaansa -osan vieraana on professori
Henrik Meinander.
Suomi 1918 -sarja kertoo sisällissodan tapahtumien ympärille syntyneistä tarinoista, ihmiskohtaloista ja sotaa käsittelevien historiatulkintojen taustoista. Lukunäytteet ohjelmassa ovat J. O. Hannulan teoksesta Suomen vapaussodan historia. Lukijana Anu Heikkinen. Äänisuunnittelu Joonatan Kotila. Toimittajana Jukka Kuosmanen.
Suomi 1918 -sarja kertoo sisällissodan tapahtumien ympärille syntyneistä tarinoista, ihmiskohtaloista ja sotaa käsittelevien historiatulkintojen taustoista. Lukunäytteet ohjelmassa ovat J. O. Hannulan teoksesta Suomen vapaussodan historia. Lukijana Anu Heikkinen. Äänisuunnittelu Joonatan Kotila. Toimittajana Jukka Kuosmanen.
Vapaussodan parempi historia
Ohjelman vieraana on dosentti Jari Sedergren. Lukunäytteet ohjelmassa ovat J. O. Hannulan teoksesta Suomen vapaussodan historia. Lukijana Anu Heikkinen. Äänisuunnittelu Joonatan Kotila. Toimittajana Jukka Kuosmanen.
Kuva: I. K. Inha/ Yle/Raili Tuikka
- Taavetti oli vaatturinopin käynyt, osallistui nuorten rientoihin työväentalolla ja oli torpparin poika.
Siinä oli painavat syyt vangita kahinoihin osallistumaton.
Nälkäaika oli pakottanut Isoisän isän Johan (Juhana) Tirkkosen (1805 - 1886) luopumaan maistaan ja hänet mainitaan Tirkkolan viimeisenä isäntänä. Oli aloitettava alusta pienemmällä kokoonpanolla. Isovanhempien perheestä kaksi aikuista tytärtä oli muuttanut työn perästä Karjalaan. Jäljelle jäi silloiset kuvan henkilöt, joista isäni eli vuosituhannen vaihtumisen yli. Kuoli 7.2.2000, samana päivänä kuin oma isänsä (1859 - 1948). Muistan tämän Suomen historiaan valitusta 6.2.2000 ensimmäisestä naisesta, Tarja Halonen, presidentiksi.
Tällä kuvalla Isovanhemmat muistivat poismuuttaneita lapsiaan. Siksi se kuva ei ollut Vihtaniemen kuvien joukossa. Kuvassa on Isovanhemmat, Taavetti, Hilma ja Helmi. Isäni Vihtaniemellä syntynyt 10 -vuotias poikanen ja Hilma, Hilma-tädin avioton tytär, sai hoitopaikan Isovanhempien luona. Suurusmäen isäntä oli käyttänyt piikalikka hyväkseen eikä tunnustanut tytärtä omakseen. Tämä oli ajan tapa silloin ja tänä päivänä.
Taavetti valittiin kohteeksi silloin, vankina pidettiin nälässä, vapautettiin sairaana ja kuoli kotona 29 -vuotiaana. Seurasi pitkä puhumattomuus ja häpeä tapahtumasta. Vietiin kukkia tapulin taakse koivun juurelle oletetulle hautapaikalle. Lionsit teollaan hautasivat kaikki köyhät, nälkäänkuolleet ja tapetut joukkohautaan. He pystyttivät muistomerkin hautausmaalle ja signeerasivat sen muistutukseksi jalosta teostaan.
Punaisina tapetut 5 torparin poikaa haudattiin siunaamattomaan maahan. Heidän patsaalle "vakaumuksensa puolesta" kuolleille vietiin seppele vuosittain kuin muillekin patsaansa ansainneille. Kysynkin, onko syntyperä valittu vakaumus, josta voisi luopua saadakseen elää ja liittyä valkoisiin tai punaisiin. Tätä olen kysynyt itseltäni ollessani 10 vuotta vanhempieni omaishoitajana. Sen jälkeen palasin työhöni ja kirjoitin kirkkoherralle kiitoskirjeen vanhempieni siunaamisesta. Samalla aistin hänen asenteensa itseeni punaisen pentuna. Tämä asenne vaivasi siihen asti, kunnes hankin Taavetti -laatan Isovanhempien hautakiveen.
Isä sai 90 -vuotispäivänään Tirkkosen sukuviirin ja Suomen lipun, jotka osoittavat tunnustetun
sinivalkoisen värin.
Valkoiset viettivät keväisin omia juhliaan, johon kutsua ei tullut. Kun järjestön puheenjohtaja kuuli isäni sairastumisesta, hän kiirehti lupaamaan kuoltua havuseppeleen haudalle. Kerroin lupauksesta isälle, hän vastasi ääni väristen.
- Ehtiihän tuon sittenkin.
- Ehtiihän tuon sittenkin.
Pidin lupausta loukkauksena enkä ilmoittanut isän kuolemasta.
Isoisäni osasi puolustautua talollisten esittämiin syytöksiin torpariudesta tai mäkitupalaisuudesta. Räätälinä ollessa Kokkolan komiassa talossa isäntä lukee sanomalehdestä ääneen tapahtuneesta varkaudesta. Siihen Isoisä esittää kysymyksen.
- Eikö kaikki varkaat tulleetkaan tapetuksi sisällissodan aikana?
Isäntä lopettaa lukemisen, taittelee lehden kokoon ja urahtaa.
- Olisikin pitänyt tappaa ukko eikä poika.
Räätäleinä muistettiin isoisä, setä-Taavetti ja isä. Hänen ansionsa sodan aikana vedettiin hatusta, että hän sodassa olisi ollut räätälinä. Tilasin isän sotilaskantakortin ja oikaisin kirjan muistelijaa isän toimista sodan aikana. Hän osallistui aseellisena ja lääkintämiehenä sotatoimiin. Räätälin pestistä ei mainittu sanaakaan. Kiitettävä käytös mainittiin useaan kertaan.
Lähetin kirjailijalle nämä tiedot, hän vastasi.
- Olen saanut tiedot ja lukenut.
Isoisäni osasi puolustautua talollisten esittämiin syytöksiin torpariudesta tai mäkitupalaisuudesta. Räätälinä ollessa Kokkolan komiassa talossa isäntä lukee sanomalehdestä ääneen tapahtuneesta varkaudesta. Siihen Isoisä esittää kysymyksen.
- Eikö kaikki varkaat tulleetkaan tapetuksi sisällissodan aikana?
Isäntä lopettaa lukemisen, taittelee lehden kokoon ja urahtaa.
- Olisikin pitänyt tappaa ukko eikä poika.
Räätäleinä muistettiin isoisä, setä-Taavetti ja isä. Hänen ansionsa sodan aikana vedettiin hatusta, että hän sodassa olisi ollut räätälinä. Tilasin isän sotilaskantakortin ja oikaisin kirjan muistelijaa isän toimista sodan aikana. Hän osallistui aseellisena ja lääkintämiehenä sotatoimiin. Räätälin pestistä ei mainittu sanaakaan. Kiitettävä käytös mainittiin useaan kertaan.
Lähetin kirjailijalle nämä tiedot, hän vastasi.
- Olen saanut tiedot ja lukenut.
Kunnalliskoti eilen ja tänään
Kärkölässä koetaan sote-palveluiden heikentyneen – "Ennen pelättiin joutumista vanhainkotiin ja nyt ei pääse, vaikka haluaisi"
Maakuntauudistus ei tuo suuria muutoksia Kärkölän katukuvaan. Valinnanvapautta haluavien on lähdettävä Lahteen.
Kärkölässä pelättiin, että terveysasema häviää, mutta näillä näkymin sen toimintaa jatketaan. Kuva: Juha Peurala
Kärkölässä mietitään sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta
tulevaisuudessa, kun sote- ja maakuntauudistus toteutuu. Kärkölän
pormestari Markku Koskinen (Kärkölä-ryhmä) arvioi, että sote- ja
maakuntauudistus ei näy Päijät-Hämeessä yhtä isona muutoksena kuin
monessa muussa maakunnassa, koska sosiaali- ja terveyspalvelut on jo
siirretty hyvinvointiyhtymän järjestettäviksi. Monen kuntalaisen
mielestä palvelut ovat jo kuitenkin jo huonontuneet.
– Näin monet ihmiset puhuvat. Palveluissa painotetaan voimakkaasti kotihoitoa, mutta se on hankalaa täällä, missä eletään harvaan asutusti. Kotihoidolla on työvoimapula. Ikäihmisten palveluissa linja on muutenkin tiukentunut, Koskinen sanoo.
– Ennen pelättiin, että joutuu vanhainkotiin, mutta nykyään sinne ei pääse, vaikka haluaisi.
Päijät-Hämeen maakuntauudistuksen muutosjohtaja Seppo Huldén sanoo, ettei sote-uudistuksen valinnanvapaus todennäköisesti näy mitenkään Kärkölän katukuvassa, mutta muuten vaihtoehtoja on.
– Tuskin Kärkölään yksityisiä lääkäriasemia perustetaan. Toisaalta niin kauan kuin sieltä on hyvät junayhteydet Lahteen, kärköläläisilläkin on mahdollisuus valita sote-asema Lahdesta, myös yksityisten joukosta, Huldén sanoo.
– Maaseutuhallinto on jo keskitetty Asikkalaan ja maatalouslomitus Sysmään. Alueellinen tienpito tulee kuitenkin valtion tasolta lähemmäs kuntalaisia, Huldén sanoo.
Kärkölän osalta valtionrahoituksen muutos on positiivinen, eli Kärkölä hyötyy siitä, että sote-palveluiden rahoitus siirtyy kunnilta maakunnalle. Vaikka nytkin palvelut järjestää hyvinvointiyhtymä, lasku tulee vielä kunnille. Mitä pienempi kunta on kyseessä sitä enemmän sote-menot voivat heilahtaa yksittäisenkin vaikean sairauden tai paljon toimenpiteitä vaativan lastensuojelutapauksen takia.
– Sote-menot ovat hankalia kunnan taloudessa, koska kyseessä on iso summa ja siinä on suuria vaihteluita. Sote-menot eivät ole kunnan kontrolloitavissa, Koskinen sanoo.
– Pitäisi saada ihmisiä muuttamaan muualta Kärkölään koska syntyvyys on pienempi kuin kuolleisuus, Koskinen sanoo.
Koskinen sanoo kuitenkin, ettei ihmisten houkutteleminen muuttamaan ole helppoa. Sama tavoite on ollut olemassa jo vuosikaudet.
– Kärkölän valttina on se, että työpaikkatilanne on hyvä. Muualla asuvia ja Kärkölässä töissä käyviä on noin 600, heitä pitäisi saada asumaankin Kärkölään.
– Eri puolilla maakuntaa olevien virastojen keskittäminen yhden hallinnon alle on järkevää, vaikka muuten palvelut saisivat olla hajallaan, Koskinen sanoo.
Koskisen mielestä maakuntamalli on parempi kuin suurkuntamalli.
– Vaikea sanoa, onko nyt päätetty maakuntien määrä sopiva. Toisaalta olemassa oleviin maakuntiin perustuva malli on ainakin hyvä välivaihe, jossa säilytetään jotain vanhastakin. Uudistuksessa ollaan menossa oikeaan suuntaan, mutta vaatii vielä kovasti töitä, että ratkaisu on myös pitkällä tähtäimellä taloudellisesti kannattava, Koskinen sanoo.
Päijät-Hämeen sote- ja maakuntauudistuksen kuntakierros Kärkölässä torstaina kello 18–19 kunnanviraston valtuustosalissa.
– Näin monet ihmiset puhuvat. Palveluissa painotetaan voimakkaasti kotihoitoa, mutta se on hankalaa täällä, missä eletään harvaan asutusti. Kotihoidolla on työvoimapula. Ikäihmisten palveluissa linja on muutenkin tiukentunut, Koskinen sanoo.
– Ennen pelättiin, että joutuu vanhainkotiin, mutta nykyään sinne ei pääse, vaikka haluaisi.
Päijät-Hämeen maakuntauudistuksen muutosjohtaja Seppo Huldén sanoo, ettei sote-uudistuksen valinnanvapaus todennäköisesti näy mitenkään Kärkölän katukuvassa, mutta muuten vaihtoehtoja on.
– Tuskin Kärkölään yksityisiä lääkäriasemia perustetaan. Toisaalta niin kauan kuin sieltä on hyvät junayhteydet Lahteen, kärköläläisilläkin on mahdollisuus valita sote-asema Lahdesta, myös yksityisten joukosta, Huldén sanoo.
Taloudellinen asema paranee
Huldén kertoo, että Kärkölä on yksi niistä kunnista, joissa maakuntauudistuksen vaikutukset ovat vähäiset.– Maaseutuhallinto on jo keskitetty Asikkalaan ja maatalouslomitus Sysmään. Alueellinen tienpito tulee kuitenkin valtion tasolta lähemmäs kuntalaisia, Huldén sanoo.
Kärkölän osalta valtionrahoituksen muutos on positiivinen, eli Kärkölä hyötyy siitä, että sote-palveluiden rahoitus siirtyy kunnilta maakunnalle. Vaikka nytkin palvelut järjestää hyvinvointiyhtymä, lasku tulee vielä kunnille. Mitä pienempi kunta on kyseessä sitä enemmän sote-menot voivat heilahtaa yksittäisenkin vaikean sairauden tai paljon toimenpiteitä vaativan lastensuojelutapauksen takia.
– Sote-menot ovat hankalia kunnan taloudessa, koska kyseessä on iso summa ja siinä on suuria vaihteluita. Sote-menot eivät ole kunnan kontrolloitavissa, Koskinen sanoo.
Työpaikkoja on
Kärkölän väkiluku on pienentynyt edellisten kymmenen vuoden aikana ja sen ennakoidaan jatkavan pienenemistä seuraavienkin kymmenen vuoden aikana. Kärkölässä on nykyään noin 4 500 asukasta.– Pitäisi saada ihmisiä muuttamaan muualta Kärkölään koska syntyvyys on pienempi kuin kuolleisuus, Koskinen sanoo.
Koskinen sanoo kuitenkin, ettei ihmisten houkutteleminen muuttamaan ole helppoa. Sama tavoite on ollut olemassa jo vuosikaudet.
– Kärkölän valttina on se, että työpaikkatilanne on hyvä. Muualla asuvia ja Kärkölässä töissä käyviä on noin 600, heitä pitäisi saada asumaankin Kärkölään.
Suunta on oikea
Koskinen sanoo, että julkisen palvelun laadun parantaminen ja palveluiden tuottamisen tehostaminen on tarpeen. Nyt toteutettava sote- ja maakuntauudistus on kuitenkin varsin raskas.– Eri puolilla maakuntaa olevien virastojen keskittäminen yhden hallinnon alle on järkevää, vaikka muuten palvelut saisivat olla hajallaan, Koskinen sanoo.
Koskisen mielestä maakuntamalli on parempi kuin suurkuntamalli.
– Vaikea sanoa, onko nyt päätetty maakuntien määrä sopiva. Toisaalta olemassa oleviin maakuntiin perustuva malli on ainakin hyvä välivaihe, jossa säilytetään jotain vanhastakin. Uudistuksessa ollaan menossa oikeaan suuntaan, mutta vaatii vielä kovasti töitä, että ratkaisu on myös pitkällä tähtäimellä taloudellisesti kannattava, Koskinen sanoo.
Päijät-Hämeen sote- ja maakuntauudistuksen kuntakierros Kärkölässä torstaina kello 18–19 kunnanviraston valtuustosalissa.
tiistai 3. huhtikuuta 2018
Kolmas neljättä
Aamuhartaus 3.4.2018 piispa Seppo Häkkinen, Mikkeli
Minua opetuslasten hämmennys puhuttelee enemmän kuin jos he olisivat olleet uskossaan vahvoja ja pelottomia. Juuri epävarmuus ja pelko tekevät heistä niin inhimillisiä. Heihin on helppo samaistua. Jeesuksen omien joukkoon mahtuvat kaikenlaiset, uskossaan varmat, mutta yhtä hyvin he, jotka olivat varmoja vain epäuskossaan. Kristinuskon voima on siinä, että se ei rakennu onnistuneiden, viisaiden eikä voimakkaiden sankareitten varaan. Kristinuskon voima ei ole suo-rittamista eikä ponnistelua, vaan lupausta ja luottamusta olla Jumalan oma, Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen tähden.
Sain tästä opetuksen muutama vuosi sitten. Silloin 4- ja 2-vuotiaat lastenlapsemme olivat mummolassa ilman vanhempiaan. He olivat mahataudin vuoksi puolikuntoisia emmekä rohjenneet lähteä kirkkoon. Niinpä sitten katsoin jumalanpalvelusta televisiosta.
Parivuotias touhusi lattialla omiaan. Synninpäästön jälkeen hän yhtäkkiä sanoi: ”Kirstuksen tähden.” Hän poimi liturgin puheesta nuo kaksi sanaa. ”Kirstuksen tähden.” Niitä hän sitten toisti messun ajan keinuhevosen kyydissä ja nukkea hoitaessaan. ”Kirstuksen tähden”, kun kieli ei taipunut sanaan Kristus. Se oli minulle vahvin pääsiäissaarna. Siinä on uskomme ydin: ”Kristuksen tähden.”
Olennaisinta ei ole uskoni laatu tai määrä. Keskeisintä on uskon kohde, se keneen uskon ja keneen laitan toivoni. Pääsiäisen tapahtumat paljastavat, että uskomme kohde on ylösnoussut Jeesus Kristus. Kun hän lähestyi pelokkaita opetuslapsiaan, hän tervehti heitä sanomalla: ”Rauha teille.” (Luuk. 24:36).
Rauha on Raamatun keskeisiä lupauksia. Jo itse sana ”rauha” esiintyy Raamatussa yli 300 kertaa. Raamatullisessa kielenkäytössä rauha ei merkitse vain sodan tai väkivallan poissaoloa. Se tarkoittaa kaikinpuolista eheyttä, hyvinvointia, turvallisuutta ja mielenrauhaa. Jäähyväispuheessaan Jeesus lupasi jättää opetuslapsilleen oman rauhansa. ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27).
Lupaus toteutui ylösnousemuksen jälkeen, kun Jeesus näyttäytyi oppilailleen ja tervehti heitä juutalaiseen tapaan: ”Rauha teille.” Se rauha on tyystin erilaista kuin maailman antama rauha. Se on Jeesuksen pelastustyöstä nousevaa, anteeksiantamukseen ja hyväksymiseen perustuvaa rauhaa Jumalan kanssa. Se johtaa eheyteen, hyvinvointiin ja mielenrauhaan, siis sopuun itsensä ja lähimmäistensä kanssa. Tällaista rauhaa ylösnoussut Herra Jeesus meille tänään tarjoaa. Elämän rikkinäisyyden ja levottomuuden, pelkojen ja huolten keskellä me kuulemme Jeesuksen sanat: ”Rauha teille.”
Rauha ei ole ainoastaan Jumalan lahja, vaan myös tehtävä. Jeesuksen sanat kutsuvat jokaista rauhantekijäksi. Meillä kaikilla on vastuu siitä, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin, ihmisryhmiin ja kansoihin. Tänään pääsiäisviikon tiistaina kuulemme Jeesuksen sanat: ”Rauha teille.” Siinä on muistolause tästä aamuhartaudesta, matkaeväs alkaneeseen päivään ja tulevaan aikaan. Rauha on lahja ja tehtävä.
Ennen päätösvirttä luen Herran siunauksen. Ensin siinä pyydetään Jumalaa siunaamaan, varjelemaan, kirkastamaan kasvonsa ja olemaan armollinen. Kaikkein tärkein asia sanotaan lopuksi: ”ja antakoon teille rauhan”. Jumalan siunaukset tiivistyvät tähän yhteen sanaan: rauha. Sen rauhan Kristus meille lupaa. Hän kutsuu meitä toimimaan rauhan puolesta toisten ihmisten, kansamme ja koko maailman parhaaksi.
Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä.
Herra kirkastakoon kasvonsa teille
ja olkoon teille armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne
ja antakoon teille rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.
Aamuhartaus
03.04.2018
”Kirstuksen tähden”
Evankeliumien kuvaukset Jeesuksen ylösnousemuksen ensi vaikutuksista ovat yllättäviä. Kaikki neljä evankeliumia kertovat säikähdyksestä, pelosta, järkytyksestä, hämmennyksestä, epävarmuudesta. Ylösnousemuksen todistajat ja silminnäkijät ovat avuttomia, arkoja ja neuvottomia. Poissa ovat rohkeus, into ja oikeassa oleminen. Evankelista Luukkaan mukaan opetuslapset luulivat ylösnoussutta Jeesusta jopa aaveeksi ja pelästyivät suunnattomasti (Luuk. 24:37).Minua opetuslasten hämmennys puhuttelee enemmän kuin jos he olisivat olleet uskossaan vahvoja ja pelottomia. Juuri epävarmuus ja pelko tekevät heistä niin inhimillisiä. Heihin on helppo samaistua. Jeesuksen omien joukkoon mahtuvat kaikenlaiset, uskossaan varmat, mutta yhtä hyvin he, jotka olivat varmoja vain epäuskossaan. Kristinuskon voima on siinä, että se ei rakennu onnistuneiden, viisaiden eikä voimakkaiden sankareitten varaan. Kristinuskon voima ei ole suo-rittamista eikä ponnistelua, vaan lupausta ja luottamusta olla Jumalan oma, Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen tähden.
Sain tästä opetuksen muutama vuosi sitten. Silloin 4- ja 2-vuotiaat lastenlapsemme olivat mummolassa ilman vanhempiaan. He olivat mahataudin vuoksi puolikuntoisia emmekä rohjenneet lähteä kirkkoon. Niinpä sitten katsoin jumalanpalvelusta televisiosta.
Parivuotias touhusi lattialla omiaan. Synninpäästön jälkeen hän yhtäkkiä sanoi: ”Kirstuksen tähden.” Hän poimi liturgin puheesta nuo kaksi sanaa. ”Kirstuksen tähden.” Niitä hän sitten toisti messun ajan keinuhevosen kyydissä ja nukkea hoitaessaan. ”Kirstuksen tähden”, kun kieli ei taipunut sanaan Kristus. Se oli minulle vahvin pääsiäissaarna. Siinä on uskomme ydin: ”Kristuksen tähden.”
Olennaisinta ei ole uskoni laatu tai määrä. Keskeisintä on uskon kohde, se keneen uskon ja keneen laitan toivoni. Pääsiäisen tapahtumat paljastavat, että uskomme kohde on ylösnoussut Jeesus Kristus. Kun hän lähestyi pelokkaita opetuslapsiaan, hän tervehti heitä sanomalla: ”Rauha teille.” (Luuk. 24:36).
Rauha on Raamatun keskeisiä lupauksia. Jo itse sana ”rauha” esiintyy Raamatussa yli 300 kertaa. Raamatullisessa kielenkäytössä rauha ei merkitse vain sodan tai väkivallan poissaoloa. Se tarkoittaa kaikinpuolista eheyttä, hyvinvointia, turvallisuutta ja mielenrauhaa. Jäähyväispuheessaan Jeesus lupasi jättää opetuslapsilleen oman rauhansa. ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27).
Lupaus toteutui ylösnousemuksen jälkeen, kun Jeesus näyttäytyi oppilailleen ja tervehti heitä juutalaiseen tapaan: ”Rauha teille.” Se rauha on tyystin erilaista kuin maailman antama rauha. Se on Jeesuksen pelastustyöstä nousevaa, anteeksiantamukseen ja hyväksymiseen perustuvaa rauhaa Jumalan kanssa. Se johtaa eheyteen, hyvinvointiin ja mielenrauhaan, siis sopuun itsensä ja lähimmäistensä kanssa. Tällaista rauhaa ylösnoussut Herra Jeesus meille tänään tarjoaa. Elämän rikkinäisyyden ja levottomuuden, pelkojen ja huolten keskellä me kuulemme Jeesuksen sanat: ”Rauha teille.”
Rauha ei ole ainoastaan Jumalan lahja, vaan myös tehtävä. Jeesuksen sanat kutsuvat jokaista rauhantekijäksi. Meillä kaikilla on vastuu siitä, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin, ihmisryhmiin ja kansoihin. Tänään pääsiäisviikon tiistaina kuulemme Jeesuksen sanat: ”Rauha teille.” Siinä on muistolause tästä aamuhartaudesta, matkaeväs alkaneeseen päivään ja tulevaan aikaan. Rauha on lahja ja tehtävä.
Ennen päätösvirttä luen Herran siunauksen. Ensin siinä pyydetään Jumalaa siunaamaan, varjelemaan, kirkastamaan kasvonsa ja olemaan armollinen. Kaikkein tärkein asia sanotaan lopuksi: ”ja antakoon teille rauhan”. Jumalan siunaukset tiivistyvät tähän yhteen sanaan: rauha. Sen rauhan Kristus meille lupaa. Hän kutsuu meitä toimimaan rauhan puolesta toisten ihmisten, kansamme ja koko maailman parhaaksi.
Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä.
Herra kirkastakoon kasvonsa teille
ja olkoon teille armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne
ja antakoon teille rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.
maanantai 2. huhtikuuta 2018
Ihmisten pappi ihmisyydestä
Dokumenttiprojekti: Urho
Presidentti Urho Kekkonen herkkänä, ujona ja haavoittuvana. Ainutkertaista arkistomateriaalia sisältävä dokumentti vanhenevan presidentin viimeisistä vuosista läheisten ihmisten kertomana. Ohjaus Ari Lehikoinen.
Itse asiassa kuultuna: Isä Ambrosius
Miten Risto Jääskeläisestä tuli isä Ambrosius? Metropoliitan tehtävät hiljan jättänyt Ambrosius on tunnettu ekumenian edistäjä ja mestarillinen verkostoituja. Haastattelijana Juho-Pekka Rantala
Ihmisten pappi. Arkkipiispa Kari Mäkinen Maarit Tastula haastateltavana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
