Radioateljee: Kuoleman ja unen ovet
Kun Uuno Kailas allekirjoittaa valittujen runojensa esipuheen
31-vuotiaana, hän on keuhkotaudin merkitsemä mies. Tuberkuloosin
riuduttama runoilija on muunnellut ja muuntanut runojaan. Itseensä
nähden hän on himokriitikko. Uuno Kailas kuului Tulenkantajien
kirjalliseen sisäpiiriin, joka oli hänelle seurusteluryhmä vihassa ja
rakkaudessa. Uuno Kailas oli 1920-luvulla aloittaneista kirjailijoista
ainut, jolla on sotakokemuksia. Aunuksen retkeltä jäi sotamuistoksi
syvät mielenarvet.
Kailas on kärsimyksen, syyllisyyden ja hajoavan mielen kuvaaja. Runoissa on vahva tunnelataus.
Uuno
Kailas keskustelee runoissa kuoleman kanssa ja väläyttää rakkauden
tuskan. Hän etsii rakkautta naisten ja miesten sylistä. Kailas kirjoitta
kymmenessä vuodessa viisi kokoelmaa ja viimeisen kokoelman viimeisessä
runossa hän kirjoittaa:
Kaipaan orjuuden maasta sinne,
missä kahleeni riisutaan
Käsikirjoitus
ja ohjaus: Anna-Liisa Haavikko. Kertojat: Minna Haapkylä ja Antti
Reini. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki.
lauantai 18. marraskuuta 2017
torstai 16. marraskuuta 2017
Sukupuuttoaalto
Teemu Mäen ajatuksia kuudennesta sukupuuttoaallosta
Esseekokoelmasta Taiteen tehtävä, Into Kustannus 2017. Lukijana kuuluttaja Marja Vehkanen.
Esseekokoelmasta Taiteen tehtävä, Into Kustannus 2017. Lukijana kuuluttaja Marja Vehkanen.
torstai 9. marraskuuta 2017
tiistai 7. marraskuuta 2017
Toinen savolainen
Aamuhartaus 7.11.2017 pastori Samuli Korkalainen, Helsinki
Tiistaiaamuisin hartauksien teemana on musiikki.
pastori, kanttori Samuli Korkalainen, Helsinki
Virsi 927 alkaa sanoin: "Erämaassa jyvä hiekan", säv. Egil Hovland, sov. Mikko Iivanainen, san. Britt G. Hallqvist, suom. Anna-Mari Kaskinen, es. Laulyhtye Viisveisaa, jousiyhtye, Ville Myllykoski (piano), Mikko Iivanainen (kitara), Hannu Rantanen (basso), Sami Koskela (congat), Pekka Nyman (lyömäsoittimet)
Mukava, että et sulkenut vielä radiota, sillä oivalsit aivan oikein minun provosoivan ihan tahallani. Ei tuo lista pidä paikkaansa. En minä ole kapinoitsija, enkä anarkisti. En pyri hajottamaan, vaan rakentamaan kirkkoa. No, se kyllä pitää paikkansa, että olen savolainen – ja ylpeä siitä!
Mutta meillä savolaisilla on joskus tapana hämmentää asioita. Niinpä väitän nyt, että koko tuo alun lista oli kuitenkin totta.
Se oli totta siinä mielessä, että siinä oli nimityksiä, joita jotkut muut ovat minusta käyttäneet. Vaikken itseäni niistä tunnistakaan, niin monet ihmiset ajattelevat minun olevan tuollainen. Tarkoitus lienee kaikilla sama: minun sanomisistani ei pidä välittää, koska olen jo lähtökohtaisesti pielessä. Jos nuo ihmiset ovat oikeassa, niin silloin tätä hartautta ei kannata kuunnella.
Valehtelisin, jos väittäisin, että nuo leimat eivät tuntuisi missään. Kyllä ne tuntuvat, kyllä minä mietin usein, mitä muut minusta ajattelevat. Joskus mietin myös sitä, mitä Jumala minusta ajattelee. Näkeekö hänkin vain kapinoitsijan ja hajottajan, monella tapaa epäonnistuneen ihmisen, itsekkään ja syntisen?
Minua lohduttaa se, että Jeesuskin kysyi aikoinaan opetuslapsiltaan: ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” (Matt. 16:15) Vaikuttaa siltä, että ihmiseksi tullut Jumala Jeesus Nasaretilainen pohti samaa kuin useat toiset ihmiset: Millaisena muut näkevät minut? Tuntevatko edes kaikkein lähimpäni minut?
Tuskinpa Jeesuskaan tunnisti itseään kaikista niistä leimoista, joita hänen aikansa uskonnollinen eliitti häneen löi. Hän sai kuulla olevansa syömäri ja juomari, kapinallinen ja rettelöitsijä ja ties mitä. Minua suorastaan huvittaa se perustelu, jonka ylipapit ja fariseukset antoivat sille, että Jeesus ei voi olla Messias: hän on väärästä maakunnasta. ”Ei kai Messias Galileasta tule.” (Joh. 7:41)
Joskus, kun malttaa luopua ennakkoluuloista ja kuuntelee toista, voi löytää jotakin uutta. Kyllä Galileasta tuli profeetta, jota kannatti kuunnella. Hän ei antanut pilkkanimitysten ja vähättelyn estää kutsumuksensa toteuttamista. Leimaamisen sijasta hän kehotti rakastamaan vihamiehiä ja rukoilemaan vainoojien puolesta – ja itse hän myös toteutti sitä. Ristiltä ei kuultu pilkkaa ja arvostelua, vaan sanat: ”Isä, anna heille anteeksi.” (Luuk 23:34)
Jos Jeesus oli valmis rakastamaan ja antamaan anteeksi ristiinnaulitsijoilleen, eikö hän näkisi myös meidät samalla tavalla, rakkauden ja anteeksiannon silmin? Kunpa me vaan oppisimme siihen, että peiliin katsoessamme emme näkisi vain muiden iskemiä leimoja tai omasta mielestämme nousevia kielteisiä ajatuksia. Kunpa me osaisimme nähdä peilistä Jumalan kuvan, Kristuksen rakkauden kohteen. Sillä sitä me olemme, ystävä, sinä ja minä, Jumalan silmissä kauniita, suuresti rakastettuja.
Virsikirjan lisävihkossa on virsi, joka kertoo siitä, kuinka me usein tunnemme olevamme täällä maailmassa vain kuin hiekanjyvä erämaassa tai pisara ulapalla. Kun ihmisiä on miljoonia, kuinka Jumala voisi löytää yhden, minut? Itseäni koskettaa tuossa virressä se, ettei siinä lähdetä selittämään. Ei sanota, että koska minä olen sitä taikka tätä, ja nuo muut taas ovat jotain muuta, niin kyllähän Jumala minut huomaa. Virressä ei vastata kysymykseen, joka siinä kyllä esitetään: ”Kuinka jaksat, suuri Luoja, yhden tiestä välittää?” Säkeistö jatkuu yksinkertaisesti: ”Silti teet sen, kiitos, teet sen. Salaisuus vain jää.”
Ei siis välitetä muiden määritelmistä, eikä olla itsellemme liian ankaria. Jumala näkee ja tuntee meidät, se riittää. Salaisuus vain jää.
Tiistaiaamuisin hartauksien teemana on musiikki.
pastori, kanttori Samuli Korkalainen, Helsinki
Virsi 927 alkaa sanoin: "Erämaassa jyvä hiekan", säv. Egil Hovland, sov. Mikko Iivanainen, san. Britt G. Hallqvist, suom. Anna-Mari Kaskinen, es. Laulyhtye Viisveisaa, jousiyhtye, Ville Myllykoski (piano), Mikko Iivanainen (kitara), Hannu Rantanen (basso), Sami Koskela (congat), Pekka Nyman (lyömäsoittimet)
Aamuhartaus
07.11.2017
Kuka minä olen?
Tätä hartautta ei kannata kuunnella. On nimittäin aivan yksi ja sama, mitä minä sanon, sillä minä olen kapinapappi, anarkisti, Raamatusta luopunut kirkon hajottaja ja liberaaliteologi, jolle käy mikä vaan. Ai niin, lisäksi minä olen myös savolainen.Mukava, että et sulkenut vielä radiota, sillä oivalsit aivan oikein minun provosoivan ihan tahallani. Ei tuo lista pidä paikkaansa. En minä ole kapinoitsija, enkä anarkisti. En pyri hajottamaan, vaan rakentamaan kirkkoa. No, se kyllä pitää paikkansa, että olen savolainen – ja ylpeä siitä!
Mutta meillä savolaisilla on joskus tapana hämmentää asioita. Niinpä väitän nyt, että koko tuo alun lista oli kuitenkin totta.
Se oli totta siinä mielessä, että siinä oli nimityksiä, joita jotkut muut ovat minusta käyttäneet. Vaikken itseäni niistä tunnistakaan, niin monet ihmiset ajattelevat minun olevan tuollainen. Tarkoitus lienee kaikilla sama: minun sanomisistani ei pidä välittää, koska olen jo lähtökohtaisesti pielessä. Jos nuo ihmiset ovat oikeassa, niin silloin tätä hartautta ei kannata kuunnella.
Valehtelisin, jos väittäisin, että nuo leimat eivät tuntuisi missään. Kyllä ne tuntuvat, kyllä minä mietin usein, mitä muut minusta ajattelevat. Joskus mietin myös sitä, mitä Jumala minusta ajattelee. Näkeekö hänkin vain kapinoitsijan ja hajottajan, monella tapaa epäonnistuneen ihmisen, itsekkään ja syntisen?
Minua lohduttaa se, että Jeesuskin kysyi aikoinaan opetuslapsiltaan: ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” (Matt. 16:15) Vaikuttaa siltä, että ihmiseksi tullut Jumala Jeesus Nasaretilainen pohti samaa kuin useat toiset ihmiset: Millaisena muut näkevät minut? Tuntevatko edes kaikkein lähimpäni minut?
Tuskinpa Jeesuskaan tunnisti itseään kaikista niistä leimoista, joita hänen aikansa uskonnollinen eliitti häneen löi. Hän sai kuulla olevansa syömäri ja juomari, kapinallinen ja rettelöitsijä ja ties mitä. Minua suorastaan huvittaa se perustelu, jonka ylipapit ja fariseukset antoivat sille, että Jeesus ei voi olla Messias: hän on väärästä maakunnasta. ”Ei kai Messias Galileasta tule.” (Joh. 7:41)
Joskus, kun malttaa luopua ennakkoluuloista ja kuuntelee toista, voi löytää jotakin uutta. Kyllä Galileasta tuli profeetta, jota kannatti kuunnella. Hän ei antanut pilkkanimitysten ja vähättelyn estää kutsumuksensa toteuttamista. Leimaamisen sijasta hän kehotti rakastamaan vihamiehiä ja rukoilemaan vainoojien puolesta – ja itse hän myös toteutti sitä. Ristiltä ei kuultu pilkkaa ja arvostelua, vaan sanat: ”Isä, anna heille anteeksi.” (Luuk 23:34)
Jos Jeesus oli valmis rakastamaan ja antamaan anteeksi ristiinnaulitsijoilleen, eikö hän näkisi myös meidät samalla tavalla, rakkauden ja anteeksiannon silmin? Kunpa me vaan oppisimme siihen, että peiliin katsoessamme emme näkisi vain muiden iskemiä leimoja tai omasta mielestämme nousevia kielteisiä ajatuksia. Kunpa me osaisimme nähdä peilistä Jumalan kuvan, Kristuksen rakkauden kohteen. Sillä sitä me olemme, ystävä, sinä ja minä, Jumalan silmissä kauniita, suuresti rakastettuja.
Virsikirjan lisävihkossa on virsi, joka kertoo siitä, kuinka me usein tunnemme olevamme täällä maailmassa vain kuin hiekanjyvä erämaassa tai pisara ulapalla. Kun ihmisiä on miljoonia, kuinka Jumala voisi löytää yhden, minut? Itseäni koskettaa tuossa virressä se, ettei siinä lähdetä selittämään. Ei sanota, että koska minä olen sitä taikka tätä, ja nuo muut taas ovat jotain muuta, niin kyllähän Jumala minut huomaa. Virressä ei vastata kysymykseen, joka siinä kyllä esitetään: ”Kuinka jaksat, suuri Luoja, yhden tiestä välittää?” Säkeistö jatkuu yksinkertaisesti: ”Silti teet sen, kiitos, teet sen. Salaisuus vain jää.”
Ei siis välitetä muiden määritelmistä, eikä olla itsellemme liian ankaria. Jumala näkee ja tuntee meidät, se riittää. Salaisuus vain jää.
maanantai 6. marraskuuta 2017
Suomi 100
Laulun paikan Suomi 100 - basso Martti Talvela (1935-1989)
Edesmenneiden suomalaisten laulajamestareiden äänitteitä esittelevän sarjan 10. osa.
Sarjan toimittaa Outi Paananen.
Ohjelmassa kuultavat musiikit:
Eteläpohjalainen kansanlaulu - sovittaja Toivo Kuula:
Ketolan Jukka
Hertha Klust, piano
Radionauhoitus Sender Freies Berlinin studiossa 6.6.1963
Giuseppe Verdi: Filipin ja Suurinkvisiittorin kohtaus
oopperasta Don Carlos
Filip - Nicolai Ghiaurov, basso
Lerman kreivi – Kenneth MacDonald, tenori
Lontoon kuninkaallisen oopperan orkesteri, joht. Georg Solti
Levytysvuosi 1965
Modest Musorgski: Borisin monologi "On mulla korkein valta"
oopperasta Boris Godunov
RSO, joht. Leif Segerstam
Konserttiäänitys Helsingin Kulttuuritalosta 12.5.1982
Franz Schubert: Der Wegweiser sarjasta Winterreise
Ralf Gothóni, piano
Levytysvuosi 1983
Sergei Rahmaninov: Kristus nousi kuolleista, op. 26 nro 6
Ralf Gothóni, piano
Levytysvuosi 1980
W.A. Mozart: Komtuurin, Don Giovannin ja Leporellon kohtaus
oopperan Don Giovanni 2. näytöksestä (Loppukohtaus)
Don Giovanni - Dietrich Fischer-Dieskau, baritoni
Leporello - Ezio Flagello, basso
Tšekkiläinen laulukuoro ja Prahan kansallisteatterin orkesteri,
joht. Karl Böhm
Levytysvuosi 1967
Joonas Kokkonen: Paavon toinen monologi
"Minun on vielä puhuttava Suomen kansalle"
Riitta - Ritva Auvinen, sopraano
Savonlinnan Oopperajuhlaorkesteri, joht. Ulf Söderblom
Levytysvuosi 1977
Yrjö Kilpinen: Laululle
Irwin Gage, piano
Levytysvuosi 1971
Edesmenneiden suomalaisten laulajamestareiden äänitteitä esittelevän sarjan 10. osa.
Sarjan toimittaa Outi Paananen.
Ohjelmassa kuultavat musiikit:
Eteläpohjalainen kansanlaulu - sovittaja Toivo Kuula:
Ketolan Jukka
Hertha Klust, piano
Radionauhoitus Sender Freies Berlinin studiossa 6.6.1963
Giuseppe Verdi: Filipin ja Suurinkvisiittorin kohtaus
oopperasta Don Carlos
Filip - Nicolai Ghiaurov, basso
Lerman kreivi – Kenneth MacDonald, tenori
Lontoon kuninkaallisen oopperan orkesteri, joht. Georg Solti
Levytysvuosi 1965
Modest Musorgski: Borisin monologi "On mulla korkein valta"
oopperasta Boris Godunov
RSO, joht. Leif Segerstam
Konserttiäänitys Helsingin Kulttuuritalosta 12.5.1982
Franz Schubert: Der Wegweiser sarjasta Winterreise
Ralf Gothóni, piano
Levytysvuosi 1983
Sergei Rahmaninov: Kristus nousi kuolleista, op. 26 nro 6
Ralf Gothóni, piano
Levytysvuosi 1980
W.A. Mozart: Komtuurin, Don Giovannin ja Leporellon kohtaus
oopperan Don Giovanni 2. näytöksestä (Loppukohtaus)
Don Giovanni - Dietrich Fischer-Dieskau, baritoni
Leporello - Ezio Flagello, basso
Tšekkiläinen laulukuoro ja Prahan kansallisteatterin orkesteri,
joht. Karl Böhm
Levytysvuosi 1967
Joonas Kokkonen: Paavon toinen monologi
"Minun on vielä puhuttava Suomen kansalle"
Riitta - Ritva Auvinen, sopraano
Savonlinnan Oopperajuhlaorkesteri, joht. Ulf Söderblom
Levytysvuosi 1977
Yrjö Kilpinen: Laululle
Irwin Gage, piano
Levytysvuosi 1971
Radio 1:n erikoislähetykset: Maakuntalauluilta
Kuinka hyvin tunnemme maakuntalaulumme? Taitoja voi testata Yle Radio 1:n Maakuntalauluillassa, joka järjestetään Kuopion Musiikkikeskuksessa maanantaina 6.11.2017 klo 19 alkaen. Suorana radioitavaan tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Yleisöä laulattaa Kallaveden seurakunnan nuorisokuoro KNOT Richard Nichollsin johdolla. Myös radiovastaanottimien äärellä sopii laulaa!
Maakuntalauluja on Suomen historiallisten ja nykyisten maakuntien kunniaksi sävelletty 1850-luvun puolivälistä lähtien. Kansalaisille laulut ovat tulleet tunnetuiksi mm. kansakoulujen ja laulujuhlien kautta. Laulujen juhlavien melodioiden ja tunteita herättävien sanojen avulla on vaalittu maakuntien perinteitä ja identiteettiä.
Tilaisuuden juontajana toimii Inari Tilli. Asiantuntijavieraana on musiikintutkija, emeritusprofessori Reijo Pajamo.
Mukaan voi hyvin tulla, vaikka kaikki maakuntalaulut eivät olisikaan tuttuja. Yhteislauluillassa sanat ja nuotit heijastetaan näkyviin, ja Kallaveden seurakunnan nuoret antavat lauluun mallia.
Koko maahan radioitava ilta on samalla osa Suomen satavuotisjuhlintaa. Tapahtuman yhteistyökumppaneita ovat Kuopion Musiikkikeskus, Suomen Kotiseutuliitto ja Pohjois-Savon liitto.
Maakuntalauluilta
Maanantaina 6.11.2017 klo 19.00
Kuopion Musiikkikeskus, konserttisali, Kuopionlahdenkatu 23, Kuopio
Vapaa pääsy
Suora lähetys Yle Radio 1:ssä klo 19.03 - 20.15.
Nämä lauletaan:
Savolaisen laulu
Hämäläisen laulu
Vaasan marssi
Karjalaisten laulu
Kymmenen virran maa
Nälkämaan laulu
Uusmaalaisten laulu
Satakunnan laulu
Varsinaissuomalaisten laulu
Keski-Suomen kotiseutulaulu
Kymenlaakson laulu
Ålänningens sång
Arto Nyberg
Kuinka hyvin tunnemme maakuntalaulumme? Taitoja voi testata Yle Radio 1:n Maakuntalauluillassa, joka järjestetään Kuopion Musiikkikeskuksessa maanantaina 6.11.2017 klo 19 alkaen. Suorana radioitavaan tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Yleisöä laulattaa Kallaveden seurakunnan nuorisokuoro KNOT Richard Nichollsin johdolla. Myös radiovastaanottimien äärellä sopii laulaa!
Maakuntalauluja on Suomen historiallisten ja nykyisten maakuntien kunniaksi sävelletty 1850-luvun puolivälistä lähtien. Kansalaisille laulut ovat tulleet tunnetuiksi mm. kansakoulujen ja laulujuhlien kautta. Laulujen juhlavien melodioiden ja tunteita herättävien sanojen avulla on vaalittu maakuntien perinteitä ja identiteettiä.
Tilaisuuden juontajana toimii Inari Tilli. Asiantuntijavieraana on musiikintutkija, emeritusprofessori Reijo Pajamo.
Mukaan voi hyvin tulla, vaikka kaikki maakuntalaulut eivät olisikaan tuttuja. Yhteislauluillassa sanat ja nuotit heijastetaan näkyviin, ja Kallaveden seurakunnan nuoret antavat lauluun mallia.
Koko maahan radioitava ilta on samalla osa Suomen satavuotisjuhlintaa. Tapahtuman yhteistyökumppaneita ovat Kuopion Musiikkikeskus, Suomen Kotiseutuliitto ja Pohjois-Savon liitto.
Maakuntalauluilta
Maanantaina 6.11.2017 klo 19.00
Kuopion Musiikkikeskus, konserttisali, Kuopionlahdenkatu 23, Kuopio
Vapaa pääsy
Suora lähetys Yle Radio 1:ssä klo 19.03 - 20.15.
Nämä lauletaan:
Savolaisen laulu
Hämäläisen laulu
Vaasan marssi
Karjalaisten laulu
Kymmenen virran maa
Nälkämaan laulu
Uusmaalaisten laulu
Satakunnan laulu
Varsinaissuomalaisten laulu
Keski-Suomen kotiseutulaulu
Kymenlaakson laulu
Ålänningens sång
Uusi maakuntajako ja uudet laulut sadaksi vuodeksi.
Arto Nyberg
Suorassa lähetyksessä haastateltavina Hyvinkään ammuskelussa 2012 vakavasti loukkaantunut poliisi Heidi Foxell, 16-vuotias taikuri, yrittäjä Aatu Itkonen ja televisiosarjassa näyttelevä toimitusjohtaja, työelämäprofessori Pauli Aalto-Setälä.
lauantai 4. marraskuuta 2017
Pyhäinpäivän sävel on vapaa
Sävel on vapaa
Kirkkomusiikin ja hengellisen musiikin sävel on vapaa
Lauantaina 4.11.2017 vietetään pyhäinpäivää ja muistellaan
vainajia, käydään haudoilla sytyttämässä kynttilöitä, hiljennytään.
Illalla on hyvä hetki avata radio ja kuunnella Kirkkomusiikin ja
hengellisen musiikin sävel on vapaata.
Mikä musiikki tuo voimaa ja toivoa pimeyden keskelle? Kenen sävellykset saavat kuuntelemaan ja kuulemaan? Nyt voi toivoa musiikkia lohduksi ja muistoksi, valoksi ja ravinnoksi sielulle.
Voit lähettää toiveesi jo ennakkoon sähköpostiosoitteeseen: savel.vapaa@yle.fi. Liitä mukaan yhteystietosi ja lyhyt perustelu. Puhelinlinja (09 - 144 800) suoraan lähetykseen aukeaa lauantaina 4.11. klo 18.00.
Kirkkomusiikin ja hengellisen musiikin sävel on vapaan juontavat psykologi Pirkko Lahti ja Yleisradion klassisen musiikin vastaava tuottaja Miikka Maunula. Ohjelman suunnittelusta vastaa Anu Jaantila.
Kirkkomusiikin ja hengellisen musiikin sävel on vapaa
Lauantaina 4.11.2017 vietetään pyhäinpäivää ja muistellaan
vainajia, käydään haudoilla sytyttämässä kynttilöitä, hiljennytään.
Illalla on hyvä hetki avata radio ja kuunnella Kirkkomusiikin ja
hengellisen musiikin sävel on vapaata. Mikä musiikki tuo voimaa ja toivoa pimeyden keskelle? Kenen sävellykset saavat kuuntelemaan ja kuulemaan? Nyt voi toivoa musiikkia lohduksi ja muistoksi, valoksi ja ravinnoksi sielulle.
Voit lähettää toiveesi jo ennakkoon sähköpostiosoitteeseen: savel.vapaa@yle.fi. Liitä mukaan yhteystietosi ja lyhyt perustelu. Puhelinlinja (09 - 144 800) suoraan lähetykseen aukeaa lauantaina 4.11. klo 18.00.
Kirkkomusiikin ja hengellisen musiikin sävel on vapaan juontavat psykologi Pirkko Lahti ja Yleisradion klassisen musiikin vastaava tuottaja Miikka Maunula. Ohjelman suunnittelusta vastaa Anu Jaantila.
perjantai 3. marraskuuta 2017
Kolme kuolemaa
Päivän mietelause
Ote professori Janne Vilkunan luentomonisteesta
Jyväskylän yliopisto 2011. Lukijana kuuluttaja Timo Teräsvuori.
On hyvä pohtia kuolemaa ja miten kerran kuolleet voivat elää muistoissamme. Professori Janne Vilkuna on pohtinut tähän tapaan.
Me kaikki kuolemme ja vieläpä kolmasti.
Ensiksi kuolemme fyysisesti silloin kun sydämemme pysähtyy.
Toiseksi kuolemme sosiaalisesti, yhteisöllisesti silloin kun viimeinenkin meidät henkilökohtaisesti muistava nukkuu pois.
Kolmanneksi kuolemme kulttuurisesti, lopullisesti silloin kun viimeinenkin kylmä arkistotieto meistä häviää ja fyysisesti lopullisesti silloin kun viimeinenkin perimämme dna:mme sisältävä ruumiinosamme hajoaa.
Pyhäinpäivän (pyhimysten, marttyyrien) ja vainajien muistopäivän mietelause muistuttaa kuoleman lopullisuudesta.
Palaan vanhempieni omaishoitoaikaan, joka päättyi isäni kuolemaan 07.02.2000. Naapurin laahaava ääni kuuluu korvissani.
- Minä kyllä pelekäsin, nyt se kuoloo.
Kuolemanpelko ei ollut tunnetilani, vaan selviäminen päivästä toiseen yhä ahdistavammaksi käyvässä ilmapiirissä toisten odottaessa kuolemaa.
- Otan osaa, sanoi vastaantulija kauppareissulla.
- Kiitos, mutta mistä otat osaa?
- Isäsi on kuollut.
- Vielä hän oli elossa, kun läksin kauppaan.
Taloyhtiön lippu oli puolitangossa kolmatta kertaa. Kuukauden sisällä perheestä kuoli tytär, emäntä ja isäntä. Arvailut kohdistuivat aina vanhimpaan asukkaaseen.
Isä selvisi sodasta ja palasi elävänä kotiin. Veteraanijärjestö odotti kuolemaa tuodakseen havuseppeleen kuoltua haudalle. Syöpäleikkaus jatkoi hänen elämäänsä lähes kymmenen vuotta. Lääkäri lopetti lääkityksen ja minulle jäi vain kuolintodistuksen odottaminen, että saan haudata. Lääkäri oli lähettämässä minua pois ottaakseen isäni pakkohoitoon laitoksessa. Tultiin kuitenkin kotiin ja elämä jatkui.
Kotona oli vietetty 93-vuotis syntymäpäivää iloisissa merkeissä. Seuraavana aamuna isä sai kohtauksen. Oli lähdettävä terveyskeskukseen. Siellä nuoret lääkäri elvyttivät hänet, mutta kotiin hänestä ei ollut tulijaksi. Siitä alkoi kitumalla kuoleminen laitoksessa, sitä kesti 3 kk. Tasavalta juhli presidentin valintaa ja seuraavana aamuna isäni lähti paimentamaan Tuonelan karjaa.
Kolmesta mahdollisesta kuolemasta oli viimeinen hänen oma lopullinen kuolemansa.
Mietelauseen toinen ja kolmas kuolema tapahtuu pitkän ajan kuluttua.
Ote professori Janne Vilkunan luentomonisteesta
Jyväskylän yliopisto 2011. Lukijana kuuluttaja Timo Teräsvuori.
On hyvä pohtia kuolemaa ja miten kerran kuolleet voivat elää muistoissamme. Professori Janne Vilkuna on pohtinut tähän tapaan.
Me kaikki kuolemme ja vieläpä kolmasti.
Ensiksi kuolemme fyysisesti silloin kun sydämemme pysähtyy.
Toiseksi kuolemme sosiaalisesti, yhteisöllisesti silloin kun viimeinenkin meidät henkilökohtaisesti muistava nukkuu pois.
Kolmanneksi kuolemme kulttuurisesti, lopullisesti silloin kun viimeinenkin kylmä arkistotieto meistä häviää ja fyysisesti lopullisesti silloin kun viimeinenkin perimämme dna:mme sisältävä ruumiinosamme hajoaa.
Pyhäinpäivän (pyhimysten, marttyyrien) ja vainajien muistopäivän mietelause muistuttaa kuoleman lopullisuudesta.
Palaan vanhempieni omaishoitoaikaan, joka päättyi isäni kuolemaan 07.02.2000. Naapurin laahaava ääni kuuluu korvissani.
- Minä kyllä pelekäsin, nyt se kuoloo.
Kuolemanpelko ei ollut tunnetilani, vaan selviäminen päivästä toiseen yhä ahdistavammaksi käyvässä ilmapiirissä toisten odottaessa kuolemaa.
- Otan osaa, sanoi vastaantulija kauppareissulla.
- Kiitos, mutta mistä otat osaa?
- Isäsi on kuollut.
- Vielä hän oli elossa, kun läksin kauppaan.
Taloyhtiön lippu oli puolitangossa kolmatta kertaa. Kuukauden sisällä perheestä kuoli tytär, emäntä ja isäntä. Arvailut kohdistuivat aina vanhimpaan asukkaaseen.
Isä selvisi sodasta ja palasi elävänä kotiin. Veteraanijärjestö odotti kuolemaa tuodakseen havuseppeleen kuoltua haudalle. Syöpäleikkaus jatkoi hänen elämäänsä lähes kymmenen vuotta. Lääkäri lopetti lääkityksen ja minulle jäi vain kuolintodistuksen odottaminen, että saan haudata. Lääkäri oli lähettämässä minua pois ottaakseen isäni pakkohoitoon laitoksessa. Tultiin kuitenkin kotiin ja elämä jatkui.
Kotona oli vietetty 93-vuotis syntymäpäivää iloisissa merkeissä. Seuraavana aamuna isä sai kohtauksen. Oli lähdettävä terveyskeskukseen. Siellä nuoret lääkäri elvyttivät hänet, mutta kotiin hänestä ei ollut tulijaksi. Siitä alkoi kitumalla kuoleminen laitoksessa, sitä kesti 3 kk. Tasavalta juhli presidentin valintaa ja seuraavana aamuna isäni lähti paimentamaan Tuonelan karjaa.
Kolmesta mahdollisesta kuolemasta oli viimeinen hänen oma lopullinen kuolemansa.
Mietelauseen toinen ja kolmas kuolema tapahtuu pitkän ajan kuluttua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
