Tänään euroopanomistaja

"Voita itsellesi eräämaa" ---- Savolaisen laulu A.Oksanen

Mun muistuu mieleheni nyt

suloinen Savonmaa,

sen kansa kaikki kärsinyt

ja onnehensa tyytynyt,

tää armas, kallis maa.

Jos kielin voisi kertoa

näkönsä vanhat puut,

ja meidän vaarat virkkoa,

ja meidän laaksot lausua,

sanella salmen suut;

Ansansa itsekenelläkin

Monen miehen loukku ja yllätys, yllätys, naisetkin ovat menneet mukaan vallan väärinkäyttäjinä. Naisen aseet ovat rämpsyjä. Kuinka nainen sen virittää, en anna oppitunteja. Nainen on muuttunut helposta nakista hiirenpyydykseksi Syntisenlaulunmaassa. Miesten loukut, naisten rämpsyt voivat loukata kumpikin yhtä paljon. 
Nyt on se viimeinen villitys, josta hautavahdit varoittivat kalliohaudalla. Paavali vapautui kahleista vartioiden nukkuessa. Samoin hauta oli tyhjä kolmantena päivänä. Mitä enemmän lisäämme oviin turvalukkoja ja varmuusketjuja, sitä enemmän pelkäämme tulevamme ryöstetyksi. Kukaan ei ole tullut katsomaan, onko tv kannettu kellariin, kun sanoin tv-luvan irti. 

Saa minulla olla tv-aparaatti nurkassa, kun digi-tv-yhteys pätkii. Samoin saa lankapuhelinkone olla museokäytössä muistuttamassa ajasta, kun tiettömän taipaleen taakse saatiin puhelin ja nyt ollaan kaapeleita kerimässä kerälle. Olen saanut kaksi kertaa läppärin suojapussin lahjaksi hyvästä valinnasta. Kysyin, mitä minä olin valinnut, mistä minua onniteltiin. Se oli vahinko. Pussia ei tarvitse palauttaa. Mutta sama vahinko uudelleen, uusi pussi, uudet onnittelut olemattomasta valinnasta. Vaikka se laukaisee liipasimen ostaa jokin uusi turhake, en kampea ansaan. Viritellään loukut, rämpsyt ja nakit torjumaan myyrätuhoja myyräntyötä tehdessämme.

Inger, ruusuja kartanosta kuninkaan

Kaukaa tuodut ruusut muistuttavat jokaisena juhlapäivänä antajastaan ja päivänsankarista. "Itseys on ihanin mahti, minkä sait syntymässä: älä anna pois ikinä!" Suomi-neidon itseys on markkinamiesten kauppatavaraa. Eikä vähiten tänä päivänä, kun rahamaailma on syöksykierteessä. Rahaa löytyy pankkien pelastamiseksi, mutta kuinka käy ihmisten. Seurakunnan pappilassa oli puutteensa käyttää pappilaa virka-asuntona. Kukaan ei pakota papin perhettä asumaan pappilassa. Papin perhe saa oman kodin. 

Kauniilla paikalla oleva pappila tulee myyntiin. Tiedustelen kunnasta pappilan uutta käyttöä. Puhelimeen sattuu juuri oikea kauttakulkeva virakamies. Saan yllättävän vastauksen. "Minähän asun siellä." Hän sanoi pappilan myyntihinnan olevan yli miljoona mummonmarkkaa. Hän itse oli tehnyt puolta pienemmän hintatarjouksen. Hehkutin innostustani ostaa kauniilta paikalta myyntiin tulleen pappilan. Pappilassa oli tulenkestävä arkistointihuone. "Ja hurskaimmat nukkuvat siellä", olisi huone uusiokäytössä. 

Sama tilanne toistuu Käsityöläistalon pankin muuton jälkeen tyhjäksi jääneelle pankkiholville. On hyvä, kun meillä ei ole kassakaappia, huokasi pieni tyttö nähtyään sarjakuvan karhukoplan murtopuuhissa. Julman jumalan nimiin meitä pelotellaan. Kuinka meidän tulisi elää, mitä meidän pitäisi tehdä ja mihin pitäisi sijoittaa viiden euron eläkkeenkorotus. Olisin yllytyshullu ja luopuisin itseydestäni, jos voiton/tappion maksimoimiseksi tekisin ohjeen mukaan.

Pieni äitini asettui ladulle naapurin aikamiehenkokoisten koulupoikien tielle. "Antaa tulla nyt lunta tupaan, jos on halu tehdä kiusaa. Mutta jättäkää tytöt rauhaan." Hämmästyneenä seurasin pojan avaimella menevän sisälle naapuriin, olinhan juuri tavannut ekaluokkalaiset tytöt juoksemassa tiellä pakoon. Kysyin, miksi he juoksivat. Takaa-ajajana oli naapurinpoika pajuvitsa/aurausmerkki kädessä. Sillä hän löi tyttöjä, jos tavoittaisi. Veljekset tappelivat tosissaan. Jos siihen puuttui alakynteen jääneen puolesta, sai poikien äidiltä huutoryöpyn. "Minun puolesta tappakoot vaikka toisensa, en enää mene väliin." 

Aika on muuttunut. Vanhemmat puolustavat lapsiaan, ettei naapurin akat enää tarvitse nähdä mitään. Kyllä alle 15-kesäiset tietävät, mitä akoille vastaavat. Siinä oli myös poliisin poika kellokkaana. Jos sinulla on jotakin valittamista, ota isään yhteyttä. Minulla ei ollut perheasioihin mitään tarvetta puuttua, mutta taloyhtiön tilintarkastajana kysyin poliisin vastuuta. Hänen tarpeensa saada rakennusapua taloyhtiön kirvesmieheltä oli tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Muut luvatut työt saivat odottaa. Tämä on sitä hyvävelijärjestelmää omaksi eduksi. 

Sukupolvenvaihdosta läpikäydessäni olen saanut ohjekirjeitä siirtyä pois vastuusta. Sitä en ole tehnyt, vaan olen ottanut fyysistä etäisyyttä luopumatta itseydestäni tehdä omalta kohdaltani parhaani. Käynti Huovilan puistossa vahvistaa suvuntarinaa. Yksi syntyessään kultakehdon sai. Toinen tänne syntyessään vain puutteen sai. Mutta taas tulee maailman rauhan ylläpito todistetuksi. Meidän köyhyys ei ole rahanpuutetta vaan järjenköyhyyttä. Meidän rikkautemme ei ole painavissa osakesalkuisssa, vaan se on riemujen rikkaus ja surujen summa. Rakkaus.

Yksi syntyi kultalusikka suussa, toinen lensi yli käenpesän.

Värit ovat palanneet maailmaani. Sen huomasin aamulla odottaessani kellonsoittoa. Mikä sai ottamaan esille punaiset joulupallot ennen pikkujouluaikaa. On tulen aika metallille hyvässä mielessä. Siellä punainen, kulta ja hopea ovat kerrankin hyvässä hengessä täydentäen toisiaan. Sateenkaariöljyjen värin, tuoksun ja öljynhengen vaikutuksen halusi Ulla-Maija esitellä tietokoneella tehtynä paperiversiona. Minä tunnen sen nahoissani jollakin tasolla aromahoidossa erikoisesti. En voi muuten sitä ilotulitusta kertoa kuin hurahtaneen pommimiehen tai -naisen kuviteltu palkinto kuoleman jälkeen. Palaan takaisin sanoen: 
- Ihmiskunta tekee itsemurhaa ympärillä julman jumalan tähden. En ole enää verkonsilmässä kalana. Verkko hehkuu ruskan sävyissä. Tästä ei ole lupa puhua ääneen, muuten ymmärtämättömät vievät pakkohoitoon.

Naisterroristeilla teatterinvaltaukseen ryhtyessään ei ollut enää mitään menetettävää. Minulla on vielä otettavaa, mutta mitä minulla on annettavaa, sitä ei voi ottaa minulta pois. Olen valinnut punaisen pommilaukun, jossa on symbolinen kynä. Verkkokirjoitustaidon käyttäminen on vaikeampaa kuin pyssyn hankkiminen. Korkeimmalta taholta meidät yritetään torjua kollektiivisesti. Sukulaissieluiset tunnistavat toisensa, puhuvat samaa iloista kieltä Leevengoodin kanssa. 

Mitä se lounatuuli itkee? Se itkee viivasuoria suita. Botuliinilla turvotetut huulet jäävät törölleen signaalikatkoksen yllättäessä. Tai käsi vispaa sanojen tehosteeksi, kun vastataan tyhmiin kysymyksiin. Se on päivänselvää, katteetonta sanahelinää. Löytyy vain miljoonaluokan rahasummia, joita syydetään kuin tuhkaa tuuleen. Sinne meni eikä riittänytkään. Tänään näin ja huomenna toisin. Ei ole mitään uutta länsirintamalla, missä se länsi alkaa.

Takaisin kaappiin ja kaapinovi kiinni

Sinäpä sen sanoit. Kohdalleni on osunut kaappikatastrofi kerta toisensa jälkeen. Nyt meni hermot ja sen kyllä huomaan. Turkan oivallus vanhoista naisista voimavarana on testattu. Se pelottaa suomalaista missukkaa, jolla on vain hauskanhuntu hartioilla. Ikä ei ole vääryydellä saatu, Kelan tehtävänä on vintata kintaalla päin vähän ennen 65. ikävuotta. Sanavarastosta otetaan sanat "varhennettu" ja "vanhus". Sovitetaan ne yhteen ja saadaan arvonimi "Varhennettu Vanhus", ja maksatetaan siitä vielä kuin kulutusluottoa loppuelämä. Tämä on se sanapari, joka tekee meidät terveeksi. 

Radiopsykiatri selvitti, mikä meidät tekee hulluksi. Se on sanojen kaksois-, kolmoismerkitys. Vain lainlaatija on meidän kielenhuoltaja keksiessään uusia, kuvaavia nimityksiä omaan käyttöönsä. Nainen takaisin kaappiin varmuuden vuoksi turvasäilöön. Sissien sieppaama tyttö kertoo tarinaansa. Sissit tulivat ja tappoivat vanhemmat lasten nähden. Ottivat tytön ja veljen leiriinsä. Tyttöä kopeloitiin ja kysyttiin ikää. Hän oli 13-v. Miehet jättivät hänet kasvamaan muutamaksi vuodeksi. Sitten hänet annetaan toisille miehille. Tyttö pääsee leiriltä pois, veli jää sinne. Itkien kertoo kokemuksistaan ja haluaisi päästä kouluun. 

Poikkeavatko valkoisen ja mustan tytön kohtalot toisistaan. Elinikäisen oppimisen mahdollistaa laki, mutta kun elämäneväät ja henkinen pääoma eivät noudata markkinatalouden lakia ilmoittamalla loppumisestaan, on säädettävä laki: Se on finiitto nyt. Päämies vahvistaa allekirjoituksellaan lain ymmärtämättä sisältöä. En yhtään ihmettele jos Suomi ukkoutuu. Pelataan pois medborgaret, että itse voi jäädä odottamaan palkintoja maailmanrauhan hyväksi tehdystä työstä. 

Eipä käy katteeksi, mutta vähän jurppii 54:n omaishoitovuoden kertyneestä eläkkeestä tehty varhennusvähennys. Se oli naurunpaikka, kun virkailija sanoo, ettei se vähennys niiiin suuri ole. Vastasin, kun nauru antoi myöten. Ei vähennys voi niiin pienestä eläkkeestä suuri ollakaan. Nyt blondi sanoo ruudussa: Hymy pyllyyn. Älyä on, mutta se tulee jälkijunassa nuorten taholta. Vanhuus ja viisaus asuu yli 65-vuotiaissa naisissa/ihmisissä, jotka ovat voineet elää ennalta arvaamattomien ongelmien kanssa. 

Mitkä ovat seuraukset omaishoidon "Tähtihetkistä"? Ei ainakaan ole tavattu torilla vanhempien kantaessa reppuselässä kersojaan nähdäkseen sarvipäisen, naamioituneen Lordin, joka palkitaan suomalaisella työnmerkillä. Hallelujaa, Hanna ja lapset. Naapurimaan johtajien hautaamisessa työnmerkit seuraavat tuonpuoleiseen. Tunnustuksen antaminen jäljenjättämisestä on kuoltua turhaa, kuin valkoisten veteraanien lupaama havuseppele haudalle punaisen veteraanin kuoltua. Isäni sanoi:
- Ehtiihän tuon sittenkin. Ja minun vastakysymykseni: Pitäisikö minun se vielä pyytää? Nähkää punaista, minulla on vihreä aalto menossa ferrarinpunaista mattoa pitkin.

Ääni, rahat tai henki

Ei järjen vastakohta ole tunne vaan tyhmyys. Ja joukossa tyhmyys tiivistyy. Tuli se presidentti valituksi 6.2.2000 isäni viimeisenä elonpäivänä. Seuraavana aamuna kello löi jo viisi. Lapsille ei tullut herätys lähteä joulukirkkoon, vaan isä jätti viimeisen viestin luoden silmäyksen elettyyn elämään ja hyräili. "Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan ja kiiruhdin karjateille." Minulle tämän tiedon välitti yöhoitaja Paula lempeällä äänellä. 

Toivo pyysi omat vaatteet viimeiselle matkalle. Silloin sataa lunta. Maat oli sulat, mutta siunaushetkellä taivaalta leijailivat lumihiutaleet. Saman ajan eläneenä tuiskussa ja tuulessa vein matkavarusteet isälleni kymppihuoneeseen. Soitin viimeisen kerran paimenpojalle, "jos sijailtain en nousekaan, taivaaseen tullos noutamaan." Vuodeosasto pidätteli hengitystä kuoleman noutaessa luovuttaneen matkamiehen. Kuningas on kuollut, eläköön uusi kuningatar! Tiesin vaalin lopputuloksen, mutta muuta ennakkovaalitaistelua ja voitonjuhlapauhua en muista. Olimme vain antaneet yhden ilmaisen äänen, kumpikin omamme, sen enempää ottamatta kantaa asioiden puolesta tai vastaan. 

Nyt äänestä on tullut kuin sijoittamista. Vaaditaanko leskenrovot yhteen vai useampaan munakoriin. Kun munat meni rikki, niin Kalle-Kustaa itki. Itkekää itkut maailmaan, sillä mitään ei ole suurempaa kuin työtä tehdä ja rakastaa. Tämän kirjoitin palautteena surullisille lapsille, kun hän puhui pankinjohtajaisänsä luovuttamisesta hoitokotiin. Minulle tuli ilmoitus, ettei enää tarvitse odottaa vastauksia lähettämiini kirjeisiin. Viimeaikaiset tapahtumat ovat nostattaneet läpipääsemättömän puhetulvan. Huudetaan niin kovaa ja korkealta, että en kuule pauhun yli, mistä ne puhuvat. Liian paljon rahaa etsii kohdetta. Seuraako siitä hyvää vai pahaa. Kokemuksesta tiedän; pahaa, siinä menee ihmishenkiä.

Lopputarkastus

Laadunvalvontaa on tämäkin: Kunpahan on hänessä, sanoi vasikalle juomaa vienyt kesäapulainen. Kaatoi sangollisen juomaa vasikan päälle. Ei tiennyt, kuinka vasikan saisi juomaan. Syster Dagny, help! Syötettävä huusi henkensä hädässä. Suu aukesi ja lusikallinen puuroa hujahti suuhun. Jokainen työ vaatii tekijänsä, mutta millainen on lopputulos. Kun työn näkee, niin tekijän tuntee. 

Siitä kertoo pankkimaailman nykytila. 1960 - luvulla pankinjohtajan kotiapulainen osallistui vappumarssiin. Sen seurauksena hän sai lopputilin. Pankinjohtaja sai muotokuvan ja arvonimen jäädessään eläkkeelle. Minulle hän on aina muistutus vallan väärinkäytöstä. Hän pisti paksuksi oman tyttärensä ikäisen pankin kesäapulaisen. Vaimo ja lapset muuttivat pois kotoa. Pankinjohtaja nostetaan jalustalle; arvonimi ja muotokuva pankin seinälle. 

Katson kuvaa kuin alastonta taiteilijaa lillumassa kalkkivedessä näyttelytilan aulassa. Aateluus velvoittaa olemaan tehtäviensä tasalla myös ihmisenä. Mitä ajattelee hammaslääkäri tervehtiessään ivallisesti nuorta potilastaan. Paikkaa hampaan huolimattomasti jättäen paikan niin korkeaksi, että sillä on vain vastinpari purupintana. Kuluu vuosia 25. Leukanivelet ovat kuluneet ja suu vääntyy vinoon. Kukaan ei sillä välillä huomannut vikaa, työsi vain tupakkaiset sormet suuhun ja poisti tai paikkasi hampaan. Tiedän jo 17- vuotiaalla tekohampaat hammashoidon seurauksena. 

Onni on löytää oikea lääkäri, joka vielä haluaa korjata toisen tekemiä virheitä. Suussasi on liian korkea paikka. Ja siitä hän aloitti. Vastinpari katkesi ja siihen sain nastahampaan. Päivystyksessä se kiinnitettiin viimeksi huolimattomasti. 
- Mene kaupungin hammashoitoon loppusilausta varten. Odotin 2 vuotta toimenpiteeseen, joka olisi pitänyt tehdä loppuun päivystyksessä. Kävin vuoron saatuani, mutta siihen paikkaan en enää mene. 

Tilaan aikaa hammashoitajalle. Miksi en aikaisemmin, olen ajatellut. Jos kuolisin, ettei tarvitsisi enää ikinä mennä. No, aika löytyy, "ettei sen takia kannata odottaa kuolemaa." Potilasvakuutus on tullut korvaamaan hoitovirheitä, ettei tekijää syyllistetä. Kuollut potilas on halvin hoitovirhe, eihän potilas enää tuota mitään lisäarvoa. Rahamaailman hoitovirhe tulee kalliksi, kun velkarahalla hankitaan lisätuloja. Mikä on veronmaksajan osuus rahamaailman ylikuumenemiseen. Teet niin tai näin niin julma jumala vaatii lisää ja valittaa aina. 

Lääkärin tarve on vähentynyt, kun olen ihmeparantunut pitäessäni pääni. Kaaoksesta haluan päästä eroon opittuani verkkokirjoitustaidon. Olen selvittänyt ajatuksiani kirjoittamalla itselleni tulkkien ja kirjurien vääristelemättä ennakkosensuurilla, voisiko sen sanoa toisinkin. Valitusportaat läpikäytyään ajatukseni ei ole miksikään muuttunut vuosia kestäneen valitusajan kuluessa. En ole enää yksittäistapaus, vaan käsin on ruvettu puhumaan, kun ei ole ymmärretty kieltä. Siitä muistuttaa WTC-kaksoistornien sortuminen ja suruliputuspäivä 11.9. omille menetyksille. 

Stailaus on pysähdyksissä, kun lahjaksi saadut tuolit ja vitriinit ovat joutuneet lopputarkastamatta tehtaanpakettiin. Minäkö olen se lopputarkastaja. Klaus tunsi olevansa kuudetta kertaa tangomarkkinoiden juontajana kuin italialainen juusto saksalaisen juustolan raaka-aineena. Tai mikä on kiinalaisen vastuu ravintoa tuottaessaan. Yhteisiä ovat uskovaisten tavarat, mutta globaalisti kukaan ei vastaa laadusta, kunhan tuotetaan maailma täyteen roinaa. Loppuu se elintila ja ihmisetkin, kun ainoa poliittinen puhe on ostovoiman lisäämisessä.