Ranskalaisen Jules Payotin ajatuksia ihmiskehosta, teoksesta Ikuisia ajatuksia, WSOY 1953. Suomentanut Martti Haavio.
Lukijana Juha Salomaa.
Luen mietelauseeksi tänään ranskalaisen kasvatustieteilijän Jules Payotin ajatuksia
peloittavan mutkikkaasta koneistosta eli ihmisen kehosta.
Peloittavan mutkikas koneisto, kuinka kauhistuisimmekaan, jos meidän samoin kuin ostamme uuden koneen olisi jonakin hetkenä vaihdettava ruumista ja ostettava uusi. Kuinka pelkäisimmekään katsellessamme niin haurasta ja niin kuulumattoman monimutkaista koneistoa.
Aivoissamme on ½ miljardia solua ja neljättä miljardia hermoväylää.
Ruumista tukee ja liikuttaa 160 luuta ja 368 lihasta.
2 miljoonaa hikirauhasta säätelee ruumiin lämpötilaa ja avautuu ihon pinnalle kanavin, jotka perättäin asetettuina olisivat yhteensä ehkä 15 km.
Sydän kuljettaa tunnissa 400 litraa verta valtasuonissa, jotka päättyvät hienompina kuin hiuskarva. Jokainen tällainen kanava, jonka repeämisestä kuolema on seurauksena, kestää 36 miljoonaa tykähdystä vuodessa ja vuorokaudessa toistasataatuhatta. Koko tämä peloittavan mutkikas koneisto on suljettu kuin pallo ihon sisään ja veitsen haava tai vähäinenkin kolaus, kärpäsen pistokin voi saattaa sen mätänemistilaan.
Huolimatta kaikesta tämä merkillinen kone käy kuin ainaisen ihmeen vaikutuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti