Psykopatian kirjava historia Antiikin kreikassa psykopatia tarkoitti sielun kärsimystä. Vaikka
käsitykset psykopatian luonteesta ja olemuksesta ovat muuttuneet paljon
vuosisatojen aikana, on tämä kärsimyksen ajatus säilynyt siinä meidän
päiviimme asti. Nykyäänkin ajatellaan että psykopatia aiheuttaa
kärsimystä joko yksilölle itselleen tai yhteiskunnalle tai usein jopa
molemmille. Psykopatia on aina ollut hyvin yhteiskunnallinen
termi, sanoo tutkija Katariina Parhi. Se on vetänyt rajaa normaalin ja
sairaan ihmisen välille. Suomessa psykopatian käyttö diagnoosien
terminä lopetettiin vuonna 1968. Psykopatia-termin tieteellisyyttä
alettiin kyseenalaistaa jo 1940-luvulla. Monet psykiatrit pitivät
psykopatia-diagnooseja potilaita leimaavina tai hyödyttöminä. Psykopatiaa
käytettiin psykiatriassa joskus ”kaatoluokkana”, johon heitettiin
kaikki potilaat, joihin eivät muut diagnoosit päteneet. Toisaalta usein
psykopatialle annettiin myös hyvin tarkkarajaiset määritykset. Vaikka psykopatia on poistunut tautiluokituksena, termi elää edelleen sekä kansan suussa että asiantuntijapuheessa. Tutkija Katariina Parhi on perehtynyt psykopatian historiaan. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.
Jules Payotin ajatuksia ihmiskehosta Ranskalaisen Jules Payotin ajatuksia ihmiskehosta, teoksesta Ikuisia ajatuksia, WSOY 1953. Suomentanut Martti Haavio. Lukijana Juha Salomaa.
Luen mietelauseeksi tänään ranskalaisen kasvatustieteilijän Jules Payotin ajatuksia peloittavan mutkikkaasta koneistosta eli ihmisen kehosta. Peloittavan mutkikas koneisto, kuinka kauhistuisimmekaan, jos meidän samoin kuin ostamme uuden koneen olisi jonakin hetkenä vaihdettava ruumista ja ostettava uusi. Kuinka pelkäisimmekään katsellessamme niin haurasta ja niin kuulumattoman monimutkaista koneistoa. Aivoissamme on ½ miljardia solua ja neljättä miljardia hermoväylää. Ruumista tukee ja liikuttaa 160 luuta ja 368 lihasta. 2 miljoonaa hikirauhasta säätelee ruumiin lämpötilaa ja avautuu ihon pinnalle kanavin, jotka perättäin asetettuina olisivat yhteensä ehkä 15 km. Sydän kuljettaa tunnissa 400 litraa verta valtasuonissa, jotka päättyvät hienompina kuin hiuskarva. Jokainen tällainen kanava, jonka repeämisestä kuolema on seurauksena, kestää 36 miljoonaa tykähdystä vuodessa ja vuorokaudessa toistasataatuhatta. Koko tämä peloittavan mutkikas koneisto on suljettu kuin pallo ihon sisään ja veitsen haava tai vähäinenkin kolaus, kärpäsen pistokin voi saattaa sen mätänemistilaan. Huolimatta kaikesta tämä merkillinen kone käy kuin ainaisen ihmeen vaikutuksesta.
Veitsen haava, vähäinenkin kolaus ja kärpäsen pisto enteilee hidasta ruumiin vaihdon tarvetta. Sydänpysähdys aiheuttaa ketjureaktion, jonka lopputulos mahtuu tuhkauurnaan.
Dokumenttiprojekti Perintö Perintö on vinkeä rahan ja rakkauden jakomuoto. Se saa ihan kunnolliset
kansalaiset käyttäytymään hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Miten
tilanteen näkevät pesänjakajat, joiden tavoitteena on sovinto? O: Nina
Stenros. (U)
Tiedeykkönen
palaa ajassa taaksepäin ja hiljattain edesmenneen psykiatri ja
kirjailija Claes Anderssonin kanssa vuonna 2003 tehtyyn ohjelmaan:
”Miten teen toisen hulluksi?”. Haluatko tieten tahtoen tehdä
heilasi hulluksi - vai toimitko tiedostamattasi? Ristiriitaiset viestit,
piiloaggressiivisuus ja marttyyrin rooli saavat kanssaihmiset
hämmentymää ja ärsyyntymään, joskus jopa raivon partaalle.
Syyllistämällä hallitseminen sopii ehkä kuusivuotiaalle, mutta ei
aikuisen ihmisen elämäntavaksi. Ihmisillä on varastoissaan
yllättävän monta tapaa syyllistää toisiaan ja käydä toistensa hermoille.
Toisaalta, mitä jäisi jäljelle maailmankirjallisuudesta ja teatterista
ym., jos sairastuttava ja ristiriitainen kommunikaatio sekä läheisiään
syyllistävät marttyyrit siivottaisiin pois? Hermoille käymisen
konsteista kertoo psykiatrian erikoislääkäri Claes Andersson Leena
Mattilan toimittamassa ohjelmassa. Ohjelma on uusinta vuodelta
2003, jolloin psykiatrian erikoislääkäri Claes Andersson sai Suomalaisen
Lääkäriseura Duodecimin Kulttuuripalkinnon. (Kuva: Markku-Ojala / All Over Press)
Kirjailija ja tutkija
Virpi Hämeen-Anttila on kokenut elämänsä aikana monenlaista
kasvutarinaa. Vaikenevasta ja ujosta tytöstä tuli sanojen käytön
mestari. Itseään vihaavasta teinistä tuli ilon ja rakkauden
puolestapuhuja.Erakkoelämää viettäneestä tutkijasta tuli
esiintymiskykyinen ja sosiaalinen vaikuttaja. Pelokkaana hiirenä itseään
pitäneestä tytöstä kasvoi rohkeasti Intian ihmispaljoudessa liikkuva
nainen, joka ei myöskään pelkää enää vastoinkäymisiä, vaan näkee ne
eteensä tulleina ratkottavina haasteina. Virpi Hämeen-Anttila on
julkaissut lukuisia romaaneja ja tekee parhaillaan Helsingin yliopistoon
väitöskirjaa vanhan intialaisen kertomakirjallisuuden teoriasta. Hänet
tapasi valokuvien katselemisen merkeissä toimittaja Sari Valto.
Kausi 11, 6/6. Lisa ja Steinar päättivät jatkaa suvun perinteitä ja
jäädä asumaan Finnmarkin ylängölle. Seuraavalle sukupolvelle siellä ei
välttämättä ole enää tulevaisuutta. Sarjassa tutustutaan syrjäseuduilla
asuviin norjalaisiin.
Jakso 5 Kausi 11, 5/6. Norvald Bukkestein on elänyt pitkän ja paikoin yksinäisen
elämän syrjäisellä perhetilalla vuonon rannalla. Vuodet ovat opettaneet
hänelle erikoisia taitoja. Sarjassa tutustutaan syrjäseuduilla asuviin
norjalaisiin.
Kirjoitustaito kuuluu kaikille. Opittuani kirjoittamaan verkossa olen kirjoittanut unohtaakseni. Mitä enemmän kirjoitan sitä enemmän muistan. Kukaan ei voi kirjoittaa elämäni käsikirjoitusta. Minun on se tehtävä.