Tiistain aamuhartauksissa tarkastellaan Raamatun suuren kertomuksen sivuosan esittäjiä.
Teologian tohtori Anni Pesonen, Nurmijärvi
Virsi 525:5-6. Virsi alkaa sanoin "Suurempi kuin sydämeni". Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.), Juhani Haapasalo (urut).
Aamuhartaus
07.05.2019
Maria, Martan sisar
Luukas kertoo Jeesuksen vierailusta Martan ja Marian kodissa.
Nämä sisaret ovat aikansa köyhimpiin verrattuna hyvin pärjääviä ihmisiä, sillä heillä on talo, mihin kutsua vieraita. Rikkaita he eivät kuitenkaan ole, koska vieraiden aikana emäntä itse häärii kiireen tuskassa keittiössä. Mahdollisesti kysymyksessä on pieni maatila. On viljan, oliivien ja viinin viljelyä, on joku viikunapuu, vihannesmaa ja vähän kotieläimiä, ehkä pari orjaakin peltotöissä.
Tuossa kulttuurissa mentiin naimisiin, jos vain mitenkään kynnelle kyettiin. Normeihin kuului, että suku järjesti tytöt avioliittoon suunnilleen myöhäisessä teini-iässä. Tässä perheessä Martta toimii johtajana. Hän on kutsunut Jeesuksen taloonsa ja hän katsoo selvästi asiakseen ohjata Marian työtä. Siksi ajattelen, että tässä ollaan ehkä Martan talossa, ei yhteisessä lapsuudenkodissa. Martta voi olla isosisko, joka on mennyt naimisiin ja huolehtii nyt pikkusiskostaan. Koska Martan miehestä ei puhuta, voi olla, että Martta on jäänyt leskeksi. Lapsiakin voi pyöriä jaloissa. Leskeys on ollut kova isku myös arjessa ja taloudessa. Se on merkinnyt paljon kovempaa työtä, paljon köyhempää elämää ja epävarmempaa asemaa.
Maria on ehkä vielä teini-ikäinen. Hän elää sisarensa talossa ja jakaa köyhän maalaisnaisen työt. Ja niitähän riittää. Veden kantaminen voi viedä useita tuntejakin päivässä. Langan kehrääminen käsin ja vaatteiden valmistus on naisten työtä, samoin lasten hoitaminen, ja koko todella työläs ruuanlaitto aikana, jolloin aivan kaikki tehdään raaka-aineista asti: leivän leipominen alkaa ehkä siitä, että vilja jauhettiin käsikivillä. Köyhempien talojen naiset tekevät myös viljelyyn ja sadonkorjuuseen liittyviä töitä ulkona, varsinkin nuoret naiset. Niinpä voi kuvitella, ettei Mariakaan ole elämässään paljon istuskellut. Luultavasti hän ravaa Martan hoputtamana työstä toiseen aamuvarhaisesta iltamyöhään. Toki tietysti myös Martta raataa, ja siinä sivussa pitää Marian, mahdolliset orjat ja jonkun isomman lapsenkin työssä.
Mariaa ajatellessani näen epävarman nuoren tytön, laihan, työhön tottuneen ja usein väsyneen. Hyödyksi on oltava kun Martan talossa asuu ja Martan leipää syö. Uni jää vähiin varsinkin kiireisimpinä työkausina. Niin sanottua omaa aikaa ei ole. Edessä on samantapainen elämä kuin äidillä, tädeillä ja siskolla -- jossain vaiheessa avioliitto ja oma koti, paljon lapsia, lisää raskasta työtä. Lukea Maria ei osaa, sillä köyhiä maalaisnaisia ei kouluteta muuhun kuin kodin ja tilan töihin. Uskonto hallitsee elämää, mutta naisille se merkitsee lähinnä tietynrytmistä arkea ja työtä -- sapatinviettoa, vuotuisjuhlia ja tarkkoja tapoja ruokaan, kuukautisiin, syntymään ja kuolemaan liittyen. Hartauselämässä miehet ovat aina pääosassa. Naiset ovat sen mahdollistajia, taustajoukkoja. Kuuntelijoita he ovat silloin ja siinä määrin, kuin työt sallivat.
Martta-emäntä on kuitenkin tavannut Jeesuksen ja vaikuttunut siinä määrin, että haluaa tämän vieraakseen. Tilaisuus on harvinainen. Suurin osa niistä naisista, jotka kiinnostuvat Jeesuksen sanomasta, ei todellakaan voi kuljeskella seuraamassa ja kuuntelemassa häntä pitkin vieraita kyliä. Mahdollisuuteen pitää tarttua, kun kiertävä julistaja vielä on omassa kylässä.
Mukana tulee myös Jeesuksen seuralaisia, eikä kysymyksessä ole välttämättä mikään lyhytaikainen kyläily. Ihmiset ovat tottuneet pitämään pitkän matkan vieraita päiviä ja viikkoja. Vieraiden syöttäminen hyvin on kunnia-asia talolle. Niinpä tarvitaan moninkertaisesti vettä, moninkertaisesti polttopuuta, moninkertaisesti työläämpää ruuanlaittoa, ehkä useiden päivien ajan. Emäntäväki toivoo varmaan tutustuvansa Jeesukseen, toivoo lämpimiä sananvaihtoja ja hyviä kohtaamisia vieraiden kanssa. Hinta on kuitenkin entistä tiukempi työtahti ja vähäisempi uni.
Ja niin tilanne on vähintään jännitteinen, kun Maria unohtuu liian pitkäksi aikaa kuuntelemaan Jeesusta. Voin kuvitella, että Martta käy moneen kertaan katsomassa merkitsevästi, sitten viittilöimässä ovensuussa, ehkä sähähtämässä korvaankin että nyt tulet jo. Ja varmaan syystä: ehkä vesi tai puut ovat taas lopussa, leipä samaan aikaan vahdittavana uunissa, ateria alkutekijöissään ja pienimmän vaippa vaihtamatta. Ehkä Maria käykin hoitamassa jonkin homman ja palaa taas kuuntelemaan. On pakko palata -- on ehkä Jeesuksen viimeinen päivä täällä, viimeinen tilaisuus kuunnella. Kuulla jostakin, mikä on tärkeämpää kuin mikään muu. Kuulla ehkä Jumalan valtakunnasta, kedon kukkien huolettomuudesta ja taivaan lintujen luottamuksesta. Ainutkertaisesta, ihmeellisestä mahdollisuudesta. Varmaan laiminlyödyt velvollisuudet rätisevät Marian mielessä, mutta silti on pakko jäädä, ja tuntuu oikeammaltakin jäädä. Minun on saatava kuulla tämä, tämän ainoan kerran.
Kysymys on pysähtymisen, kuuntelemisen ja keskittymisen oikeudesta. Myös osallistumisen ja osallisuuden oikeudesta, naiseudesta huolimatta. Ja oikeudesta sisäiseen maailmaan, Jumalan valtakuntaan.
"Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua."
Mutta Herra vastasi: "Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois."
Raamatun sivuhenkilöitä -sarja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti