Entinen lotta

Kirjakerho: Juha Hurme ja teos Niemi voitti Finlandia-palkinnon
Juha Hurmeen Niemi on melkein kuin Suomi. Niemellä asuu outoa kieltä puhuva kansa, jonka tarina-aarteisto on säilynyt kuin pakastettuna. Juha Hurme kertoo niemeläisten mielenmaisemasta käyttäen karttana kansanrunoutta. Hän aloittaa alkuräjähdyksestä ja päätyy 1800-luvun alkuun, jolloin alue siirtyy osaksi Venäjää.
Näytelmäkirjailija Hurme löytää Niemen villit tarinat ja tarjoilee Ruotsi-Suomen valtataistelut Shakespearen draamoja värikkäämpinä. Niemi on eristynyt kolkka, mutta aatteet ja ajatukset ovat huuhtoutuneet Niemen rannoille. Ja lopulta kaikkihan on vain lainaa. Kirjakerhossa Juha Hurme kertoo omintakeisesta Niemen historiasta.
Toimittajana Anna-Liisa Haavikko.
 

Salosen soundit

Entinen lotta Kaarina Peltola toivoo arvostusta tavallisten ihmisten työlle
Lähes 80 vuotta sitten evakkomatkalle lähtenyt Kaarina Peltola on entinen lotta ja aina avulias sotaveteraani.  - Melkein kaikki oli pakko jättää, kun lähdimme evakkomatkalle Koivistosta, kertaa 92-vuotias Kaarina Peltola tilannetta talvisodan kynnyksellä vuonna 1939.  Kaarinan silmäkulmaan nousee kyynel, kun hän muistelee miten eläimet piti hyvästellä. Isä kaivoi päättäväisesti kodin tavaroita kuoppaan piiloon ja äiti leipoi leipää taipaleelle. Aamukoitteessa lähdettiin matkaan.
Kaarinan perheeseen kuului kuusi lasta sekä isomummu vanhempien lisäksi. Veli meni armeijaan, äiti ja nuoremmat lapset lähtivät matkaan Koiviston rannasta proomulla ja isä lähti hevosella. - Kauhein muisto on se, kun tulimme nälkäisinä Oriveden asemalle itsenäisyyspäivänä vuonna 1939, eikä meille annettu ruokaa. Saimme laskiämpärin, johon päälle kaadettiin vettä!
Vain 13-vuotias Kaarina sekä hänen isosiskonsa Marjatta toimivat pikkulottina. Kaarina kertoo vaiheistaan muonitus- ja ilmailulottana sekä muissa arkiaskareissa ja ajasta, jolloin hän hoiti potilaita lääninsairaalassa. Mieluisia lottahommia oli leipominen. – Teimme mm. rusupiirakkaa, joka on karjalainen perinneruoka. Siihen tulee perunaa, lanttua ja siankylkeä. Yleisin ruoka oli hernekeittoa, johon laitettiin lihaa silloin kun sitä oli tarjolla.
Sodan jälkeen Kaarina pääsi töihin Turun Vanuun, missä nähtävyytenä olivat Turun ensimmäiset rullaportaat.  – Me työntekijätkin tykkäsimme ajaa niillä.  – Turun Vanua johti Aline Grönberg eli Vanu-Mamma, joka oli hyvä esimies. Hän kannusti meitä, mutta muistutti samalla, että hameen piti ylettyä polven yli, kertoo Kaarina.
Turussa Kaarina kävi iltakoulua ja urheili. Erityisesti hän piti voimistelusta ja pyöräilystä. – Olin varsinainen urheiluhullu.
Kaarina Peltola toivoo, että Suomessa arvostettaisiin tavallisen ihmisen työntekoa.  – Toivon myös, että osaaminen pysyy Suomessa, ja että ihmiset olisivat kiitollisia tästä hyvästä maasta, joka meillä on. Haluan olla ainakin esikuvana poikieni perheille, sanoo sotaveteraanityössä edelleen mukana toimiva entinen lotta.
Kaarina Peltolan kuuteen kuvaan johdattaa Rita Trötschkes.