Hartaudet: Aamuhartaus 28.2.2017 laulaja Pekka Laukkarinen, Porvoo
Laulaja Pekka Laukkarinen, Porvoo
Hartauden musiikki: "Liikuta
mua", es., säv. Tommi Kalenius, san. Tommi Kalenius ja Pekka Eronen,
sov. Matti Mikkola ja Toni Kulku
Aamusoitto: Kevätaamu
Maasalo (sov.): Vanha kalevalasävelmä (Sauli Tiilikainen, baritoni, ja Pentti Kotiranta, piano).
Palmgren: Mehiläinen. (YL/Matti Hyökki).
Tshaikovski: Laskiainen pianosarj. Vuodenajat (Christoph Eschenbach).
Sanz - Parkening: Espanjalainen sarja kitaralle, osia. (Christopher Parkening).
Pacius: Kevätaamu (RKK/Heikki Liimola).
J.S. Bach: Wachet auf, ruft uns die Stimme (Schübler-koraali n:o 1). (John Longhurst, urut).
Josef Strauss: Elämäni on rakkautta ja riemua, valssi (Chicagon SO/Fritz Reiner).
tiistai 28. helmikuuta 2017
maanantai 27. helmikuuta 2017
sunnuntai 26. helmikuuta 2017
Muistumia ajassa
Kohtauspaikka: Risto Nordell ja munkki Damaskinos kohtaavat ajattomien ja ajankohtaisten elämän ilmiöiden äärellä
Romano mirits: Musiikki on Miritzan elämää
Miritza Lundberg on romanimuusikko sekä perheenäiti. Monessa yhtyeessä romanimusiikkia ja klassista kamarimusiikkia soittanut viuluvirtuoosi on myös tohtorikoulutettava. Hänen sydämensä palaa musiikille.Miritzalle musiikki ja taide ovat universaalia kieltä, joka välittää elämyksiä sekä auttaa jäsentämään ympäröivää maailmaa. Toimittaja on Miriam Schwartz.
Romano mirits: Musiikki on Miritzan elämää
Miritza Lundberg on romanimuusikko sekä perheenäiti. Monessa yhtyeessä romanimusiikkia ja klassista kamarimusiikkia soittanut viuluvirtuoosi on myös tohtorikoulutettava. Hänen sydämensä palaa musiikille.Miritzalle musiikki ja taide ovat universaalia kieltä, joka välittää elämyksiä sekä auttaa jäsentämään ympäröivää maailmaa. Toimittaja on Miriam Schwartz.
lauantai 25. helmikuuta 2017
Ulkopuolisuuden teema
Radioateljee: Koneiden kapina
Koneiden kapinassa on kysymys ihmisen, teknologian ja luonnon välisistä suhteista. Niihin liittyy usein pelkoja ja jännitteitä.
Koneellistuminen avaa taiteen ja runouden kannalta mielenkiintoisia kuvia siitä, millaiseksi ihminen ylipäänsä tulevaisuudessa rakentuu tai rakennetaan. Mitä tämä tarkoittaa niille, jotka eivät koskaan ole oikein istuneet mihinkään normiin? Ulkopuolisuuden teema toistuu: sivullisesta lapsesta tulee aikuinen, joka ei osaa olla muiden seurassa, jota hoivataan alentuvasti tai patistellaan muuttumaan toiseksi.
Tällaiseen lapsuuteen ja kasvamiseen yhdistyy kuitenkin mielikuvitus, josta saa voimaa aikuisenakin.
Käsikirjoitus Sanni Purhonen. Ohjaus ja äänimaisemamusiikki: Hanna Huhtamäki. Kertoja: Elsa Saisio. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki.
Koneiden kapinassa on kysymys ihmisen, teknologian ja luonnon välisistä suhteista. Niihin liittyy usein pelkoja ja jännitteitä.Koneellistuminen avaa taiteen ja runouden kannalta mielenkiintoisia kuvia siitä, millaiseksi ihminen ylipäänsä tulevaisuudessa rakentuu tai rakennetaan. Mitä tämä tarkoittaa niille, jotka eivät koskaan ole oikein istuneet mihinkään normiin? Ulkopuolisuuden teema toistuu: sivullisesta lapsesta tulee aikuinen, joka ei osaa olla muiden seurassa, jota hoivataan alentuvasti tai patistellaan muuttumaan toiseksi.
Tällaiseen lapsuuteen ja kasvamiseen yhdistyy kuitenkin mielikuvitus, josta saa voimaa aikuisenakin.
Käsikirjoitus Sanni Purhonen. Ohjaus ja äänimaisemamusiikki: Hanna Huhtamäki. Kertoja: Elsa Saisio. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki.
tiistai 21. helmikuuta 2017
Kahden maan kansalainen puhuttaa
Etnoilta: Sydänjuurilla: Kehtolaulujen syleilyyn
Tuutulauluja Tuonelasta, nukutuslauluja Nukku-Matista, unilauluja omista tunteista - kehtolauluista on moneksi. Haastattelussa tutkija Anneli Asplund. Toimittajana Amanda Kauranne.
Ohjelmassa kuultavat kappaleet:
Hulda Selin: Nuku nuku nurmilintu
Edla Saarenpää: Tullunlullun lupukka
Kirjava lintu: Nuku nuku nurmilintu
Tellu & Leipuriorkesteri: Marjankukka
Anni Tuokko: Tuuti luli lullaa
Georg Malmsten, Juhani, Salme ja Odeon-orkesteri: Nukku-Matti
Domna Huovinen: Miepä se laulan lapsellani
Tapiolan kuoro: Sydämeni laulu
Träskelin&Korva: Lasta tuuvittelen
Arvo Ahlgren: Tuu tuu tupakkirulla
Marina Gauriloff: Kiotkam leu'dd
Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! : Unitukka
Hartaudet: Iltahartaus 21.2. kanttori Eija Honkaselä, Ortodoksinen kirkko, KuopioTuutulauluja Tuonelasta, nukutuslauluja Nukku-Matista, unilauluja omista tunteista - kehtolauluista on moneksi. Haastattelussa tutkija Anneli Asplund. Toimittajana Amanda Kauranne.
Ohjelmassa kuultavat kappaleet:
Hulda Selin: Nuku nuku nurmilintu
Edla Saarenpää: Tullunlullun lupukka
Kirjava lintu: Nuku nuku nurmilintu
Tellu & Leipuriorkesteri: Marjankukka
Anni Tuokko: Tuuti luli lullaa
Georg Malmsten, Juhani, Salme ja Odeon-orkesteri: Nukku-Matti
Domna Huovinen: Miepä se laulan lapsellani
Tapiolan kuoro: Sydämeni laulu
Träskelin&Korva: Lasta tuuvittelen
Arvo Ahlgren: Tuu tuu tupakkirulla
Marina Gauriloff: Kiotkam leu'dd
Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! : Unitukka
Kanttori Eija Honkaselä, Ortodoksinen kirkko, Kuopio
Hartauden alussa musiikki: "Synninkatumuksen ovet" (Gates of repentance), sov. Anita Lintu, es. Kuopion Pyhän Nikolaoksen katedraalikuoro, joht. Anita Lintu.
Hartauden lopussa musiikki: "Älä itke minua, Äitini", es. Joensuun Yliopiston Ortodoksisen Teologian laitoksen Kuoro, joht. Risto Matsi
Hartaita säveliä: Hengellisen musiikin toivekonsertti
Kuuntelijoiden toivomaa hengellistä musiikkia.
Viitanen: Rakkauden käsky (Laurentius-kuoro/Pia Hemminki)
Bull: Paimentytön sunnuntai (Sulo Saarits, baritoni, ja Janne Raitio, urut).
Tikka: Sinun luoksesi, Herra, saan tulla (Tommi Hakala, baritoni, ja Pentti Savolainen, urut).
Löytty (sov. Kilpiö): Kahden maan kansalainen (Herännäisnuorten kuoro/Samuli Korkalainen ja Anna Hietala, viulu).
Hela: Armoa, kaikk' on armoa vaan (Canzonetta-kuoro/Paavo Stedt).
Anonyymi: Tyydy, sielu, Herran tahtohon (Psallamus-kuoro/Ilmo Riihimäki).
Viitanen: Rakkauden käsky (Laurentius-kuoro/Pia Hemminki)
Bull: Paimentytön sunnuntai (Sulo Saarits, baritoni, ja Janne Raitio, urut).
Tikka: Sinun luoksesi, Herra, saan tulla (Tommi Hakala, baritoni, ja Pentti Savolainen, urut).
Löytty (sov. Kilpiö): Kahden maan kansalainen (Herännäisnuorten kuoro/Samuli Korkalainen ja Anna Hietala, viulu).
Hela: Armoa, kaikk' on armoa vaan (Canzonetta-kuoro/Paavo Stedt).
Anonyymi: Tyydy, sielu, Herran tahtohon (Psallamus-kuoro/Ilmo Riihimäki).
perjantai 17. helmikuuta 2017
torstai 16. helmikuuta 2017
Ankara ilo
Aamun ajatus
Kun kerrankin on kokenut
ilon maksaa paha hyvällä,
ei enää laske käsistään
tilaisuutta saada tätä iloa. -Leo Tolstoi
Hartaudet: Aamuhartaus 16.2.2017 Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä, Helsinki
Hartauden musiikkina Paavon virsi (Sinuhun turvaan Jumalani) oopperasta Viimeiset kiusaukset
Es. Jorma Hynninen, Esa Ruuttunen ja Sauli Tiilikainen, laulu, Kari Jerkku, urut
Valkoista valoa: Minuja on monia
Onko ihmisen minuus koko elämän ajan sama? Elääkö ihmisessä samaankin aikaan monta minää? Aihetta pohtii Valkoisessa valossa Johanna Korhonen. Cembalisti Joseph Payne soittaa Johann Sebastian Bachin Ranskalaisen sarjan d-molli ja kaksi inventiota.
Kun kerrankin on kokenut
ilon maksaa paha hyvällä,
ei enää laske käsistään
tilaisuutta saada tätä iloa. -Leo Tolstoi
Hartaudet: Aamuhartaus 16.2.2017 Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä, Helsinki
Hartauden musiikkina Paavon virsi (Sinuhun turvaan Jumalani) oopperasta Viimeiset kiusaukset
Es. Jorma Hynninen, Esa Ruuttunen ja Sauli Tiilikainen, laulu, Kari Jerkku, urut
Aamuhartaus 16.02.2017 Marianne Heikkilä
Sukupolvien ketju Olen
siinä elämänvaiheessa, että lapseni ovat aivan hetken kuluttua lähdössä
kotoa pois, muuttamassa omilleen, katsomassa miten omat siivet
kantavat. Olen kiitollinen näistä lähes paristakymmenestä vuodesta, jota
olen saanut olla heille äiti, mutta samalla syvä kaipaus, haikeus ja
suru viiltää syvältä, tässäkö tämä kaikki oli? Osasinko antaa lapsille
kaiken sen, mitä olin aikoinaan ajatellut heille antaa, perinnöksi
sellaista henkistä pääomaa, että he voivat elää omaa, itsenäistä
elämäänsä kun aika meistä vanhemmista jättää. En osannut arvata, että
luopuminen tekee näin tiukkaa, en tiennyt, kuinka paljon heitä rakastan
ja kuinka kiinni heissä olen. En osaa vain irrottaa otetta ja kuitata
kaikkia vuosia, kiitos että olitte lapsiani, lahjaa, lahjaa ja lainaa
vain.
Olen myös siinä elämänvaiheessa, jossa olen joutunut hoitamaan ikääntyneitä vanhempiani, joiden hauras keho murtuu, mutta pää toimii vielä kuin nuoren lapsen. Omien vanhempien tukeminen sekä taloudellisesti että henkisesti on uusi tilanne, jossa olen hämilläni. Nämä aikuiset ihmiset, jotka ovat minua ja veljeäni aikoinaan kannatelleet,, ovat tänään heikkoja ja hauraita, pyytävät ja tarvitsevat apua, jota pyrin parhaani mukaan tarjoamaan. Milloin heistä tuli kuin lapsia? Miten nämä vahvat ja menevät vanhempani elävät tänään elämänpiirin supistuessa arkea, jossa kaikki turhauttaa, pelottaa ja huolettaa. Kun olen heihin yhteydessä lähes päivittäin, saan hyvän muistutuksen siitä, mikä meitä kaikki odottaa. Kaikki tekomme, suorituksemme ja menestyksemme kalpenevat sen rinnalla, miten olemme toisiamme kohdelleet.
Isäni on tehnyt koko ikänsä töitä ja elänyt voimakkaasti yritysmaailman syövereissä. Nyt sairastuttuaan hän on kertonut, että Jumala on puhutellut häntä, kutsunut pyytämään anteeksi, solmimaan rauhan läheisten kanssa, antamaan hyväksyvän katseen kaikille, joita kohtaan hän on elämässään rikkonut. Isä on kuin Paavo Ruotsalainen Viimeisissä Kiusauksissa, hän kurkottaa jo portilla kun vaimo Riitta on jo mennyt toiselle puolelle. Riitta kutsuu miestään, tule jo kotiin.
Rakas Taivaallinen Isä, siunaa ja varjele meitä, sukupolvia, joiden ketjussa saamme olla. Anna meille viisautta ja ymmärrystä kaikista virheistämme ja loukkauksistamme huolimatta. Sinä Jumala olet tehnyt meistä ihmisiä – anna meille sinun rakkautesi ja siunauksesi.
Olen myös siinä elämänvaiheessa, jossa olen joutunut hoitamaan ikääntyneitä vanhempiani, joiden hauras keho murtuu, mutta pää toimii vielä kuin nuoren lapsen. Omien vanhempien tukeminen sekä taloudellisesti että henkisesti on uusi tilanne, jossa olen hämilläni. Nämä aikuiset ihmiset, jotka ovat minua ja veljeäni aikoinaan kannatelleet,, ovat tänään heikkoja ja hauraita, pyytävät ja tarvitsevat apua, jota pyrin parhaani mukaan tarjoamaan. Milloin heistä tuli kuin lapsia? Miten nämä vahvat ja menevät vanhempani elävät tänään elämänpiirin supistuessa arkea, jossa kaikki turhauttaa, pelottaa ja huolettaa. Kun olen heihin yhteydessä lähes päivittäin, saan hyvän muistutuksen siitä, mikä meitä kaikki odottaa. Kaikki tekomme, suorituksemme ja menestyksemme kalpenevat sen rinnalla, miten olemme toisiamme kohdelleet.
Isäni on tehnyt koko ikänsä töitä ja elänyt voimakkaasti yritysmaailman syövereissä. Nyt sairastuttuaan hän on kertonut, että Jumala on puhutellut häntä, kutsunut pyytämään anteeksi, solmimaan rauhan läheisten kanssa, antamaan hyväksyvän katseen kaikille, joita kohtaan hän on elämässään rikkonut. Isä on kuin Paavo Ruotsalainen Viimeisissä Kiusauksissa, hän kurkottaa jo portilla kun vaimo Riitta on jo mennyt toiselle puolelle. Riitta kutsuu miestään, tule jo kotiin.
Rakas Taivaallinen Isä, siunaa ja varjele meitä, sukupolvia, joiden ketjussa saamme olla. Anna meille viisautta ja ymmärrystä kaikista virheistämme ja loukkauksistamme huolimatta. Sinä Jumala olet tehnyt meistä ihmisiä – anna meille sinun rakkautesi ja siunauksesi.
Valkoista valoa: Minuja on monia
Onko ihmisen minuus koko elämän ajan sama? Elääkö ihmisessä samaankin aikaan monta minää? Aihetta pohtii Valkoisessa valossa Johanna Korhonen. Cembalisti Joseph Payne soittaa Johann Sebastian Bachin Ranskalaisen sarjan d-molli ja kaksi inventiota.
tiistai 14. helmikuuta 2017
On Valentine's Day
Aamun ajatus
Ei ole järkeä auttaa ystävää
laittamalla kolikoita hänen
taskuihinsa, silloin kun hänen
taskunsa ovat täynnä reikiä. -Douglas Hurd
Ei ole järkeä auttaa ystävää
laittamalla kolikoita hänen
taskuihinsa, silloin kun hänen
taskunsa ovat täynnä reikiä. -Douglas Hurd
"Kuka Gonna Love Me"
Kuka tulee rakastaa minua? Et sinä
Sinut mennyt
Ja tässä minä jään, yksin ja
Minä vain kuihtua
Mietitkö kuka tulee pitämään minut
Ja pitää minut lämpimänä, kun olen kylmä
Kuka minä herätä
Kaikkina nuo yksinäinen vuotta?
Kukaan herätä varten, mutta
Uni ei tule lopettaa repeämien
Ja kuka on aio suudella minua, jos
Kävele ulos ovesta?
Siellä tulee olemaan ketään uutta: ei minulle
"Syy koko elämäni, on sinun
Darling, jos et halua rakasta minua
Ei vain ole käyttöä roikkuvat
Sillä ilman rakkautesi
Kaikki on väärin
Voi, mutta uni ei tule lopettaa repeämien
Ja kuka on aio suudella minua, jos
Kävele ulos ovesta?
Siellä tulee olemaan ketään uusia, ei minulle koska
Koko elämäni on sinun
Darling, jos et halua rakasta minua
On vain mitään käyttöä hangin 'on
Sillä ilman rakkautesi
Kaikki on väärin
Minulle
Sinut mennyt
Ja tässä minä jään, yksin ja
Minä vain kuihtua
Mietitkö kuka tulee pitämään minut
Ja pitää minut lämpimänä, kun olen kylmä
Kuka minä herätä
Kaikkina nuo yksinäinen vuotta?
Kukaan herätä varten, mutta
Uni ei tule lopettaa repeämien
Ja kuka on aio suudella minua, jos
Kävele ulos ovesta?
Siellä tulee olemaan ketään uutta: ei minulle
"Syy koko elämäni, on sinun
Darling, jos et halua rakasta minua
Ei vain ole käyttöä roikkuvat
Sillä ilman rakkautesi
Kaikki on väärin
Voi, mutta uni ei tule lopettaa repeämien
Ja kuka on aio suudella minua, jos
Kävele ulos ovesta?
Siellä tulee olemaan ketään uusia, ei minulle koska
Koko elämäni on sinun
Darling, jos et halua rakasta minua
On vain mitään käyttöä hangin 'on
Sillä ilman rakkautesi
Kaikki on väärin
Minulle
maanantai 13. helmikuuta 2017
Toivekonsertti särkyneille
Hartaita säveliä: Hengellisen musiikin toivekonsertti
Hengellisen musiikin toivekonsertti
Jukka Salminen: Saviruukku (Arja Koriseva ja Jouni Somero).
Ahnfelt: Joka aamu on armo uus (Erkki Rajamäki, bassobaritoni ja Eero Annala, urut).
H. Laitinen: Savilintu (Heikki Laitinen).
Simojoki: Rakkaus on lahja Jumalan (Mirja Poikkeus, laulu, ja Tero Pennanen, piano).
Melartin: Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan (Soile Isokoski, sopraano, ja Marita Viitasalo, piano).
Jukka Salminen: Saviruukku (Arja Koriseva ja Jouni Somero).
Ahnfelt: Joka aamu on armo uus (Erkki Rajamäki, bassobaritoni ja Eero Annala, urut).
H. Laitinen: Savilintu (Heikki Laitinen).
Simojoki: Rakkaus on lahja Jumalan (Mirja Poikkeus, laulu, ja Tero Pennanen, piano).
Melartin: Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan (Soile Isokoski, sopraano, ja Marita Viitasalo, piano).
Ihmissuhde
Aamun ajatus
Ihmissuhde tarkoittaa
yrittämistä yhdessä. -David Viscott
Ihmissuhde tarkoittaa
yrittämistä yhdessä. -David Viscott
"Kuka Gonna Love Me"
Kuka tulee rakastaa minua? Et sinä
Sinut mennyt
Ja tässä minä jään, yksin ja
Minä vain kuihtua
Mietitkö kuka tulee pitämään minut
Ja pitää minut lämpimänä, kun olen kylmä
Kuka minä herätä
Kaikkina nuo yksinäinen vuotta?
Kukaan herätä varten, mutta
Uni ei tule lopettaa repeämien
Ja kuka on aio suudella minua, jos
Kävele ulos ovesta?
Siellä tulee olemaan ketään uutta: ei minulle
"Syy koko elämäni, on sinun
Darling, jos et halua rakasta minua
Ei vain ole käyttöä roikkuvat
Sillä ilman rakkautesi
Kaikki on väärin
Voi, mutta uni ei tule lopettaa repeämien
Ja kuka on aio suudella minua, jos
Kävele ulos ovesta?
Siellä tulee olemaan ketään uusia, ei minulle koska
Koko elämäni on sinun
Darling, jos et halua rakasta minua
On vain mitään käyttöä hangin 'on
Sillä ilman rakkautesi
Kaikki on väärin
Minulle
Sinut mennyt
Ja tässä minä jään, yksin ja
Minä vain kuihtua
Mietitkö kuka tulee pitämään minut
Ja pitää minut lämpimänä, kun olen kylmä
Kuka minä herätä
Kaikkina nuo yksinäinen vuotta?
Kukaan herätä varten, mutta
Uni ei tule lopettaa repeämien
Ja kuka on aio suudella minua, jos
Kävele ulos ovesta?
Siellä tulee olemaan ketään uutta: ei minulle
"Syy koko elämäni, on sinun
Darling, jos et halua rakasta minua
Ei vain ole käyttöä roikkuvat
Sillä ilman rakkautesi
Kaikki on väärin
Voi, mutta uni ei tule lopettaa repeämien
Ja kuka on aio suudella minua, jos
Kävele ulos ovesta?
Siellä tulee olemaan ketään uusia, ei minulle koska
Koko elämäni on sinun
Darling, jos et halua rakasta minua
On vain mitään käyttöä hangin 'on
Sillä ilman rakkautesi
Kaikki on väärin
Minulle
lauantai 11. helmikuuta 2017
keskiviikko 8. helmikuuta 2017
Kielen ja runon yhteydestä
Rose-Marie Huuvan runo kielen ja tunteiden yhteydestä
Teoksesta En laske, en koskaan. Kokoelma saamelaista runoutta. Toim. ja suom. Kaija Anttonen, Kieletär 2015. Lukijana kuuluttaja Heikki Puskala.
Kumpiko sen ensiksi kirjoitti näkyväksi? Aina vieraalla kielellä kuulin sanottavan kauniista ajatuksista. Tohtorikin puolusti tieteen kielen käyttöä sillä, ettei alkaisi puhumaan minulle kaunoa. Siksi hän päätyi eroottiseen hautausmaahan parvekelaatikkoon.
Näin yksityisesti kuulemastani sanan käytöstä vittua ja huoraa on huudettu korkealta ja kovaa. Tunteita se ei yhdistänyt aikaan eikä paikkaan, vain ohikiitävän hetken verran ja hän oli poissa.
Teoksesta En laske, en koskaan. Kokoelma saamelaista runoutta. Toim. ja suom. Kaija Anttonen, Kieletär 2015. Lukijana kuuluttaja Heikki Puskala.
Kumpiko sen ensiksi kirjoitti näkyväksi? Aina vieraalla kielellä kuulin sanottavan kauniista ajatuksista. Tohtorikin puolusti tieteen kielen käyttöä sillä, ettei alkaisi puhumaan minulle kaunoa. Siksi hän päätyi eroottiseen hautausmaahan parvekelaatikkoon.
Näin yksityisesti kuulemastani sanan käytöstä vittua ja huoraa on huudettu korkealta ja kovaa. Tunteita se ei yhdistänyt aikaan eikä paikkaan, vain ohikiitävän hetken verran ja hän oli poissa.
08.02.2017 Kari Pekka Kinnunen
Katselen ristittyjä käsiäni ja ajattelen.
Mitä minä olen saanut elämässäni aikaan; niin kuin sanotaan, mitä on ollut kätteni työ!
Luukkaan evankeliumissa on Jeesuksen vertaus taloudenhoitajasta, joka hoiti kelvottomasti työnsä. Isäntä panee hänet tilille hänen tekemisistään. Tällöin hän alkaa pohtia synkkää tulevaisuuttaan ja toteaa: ”Kaivaa en jaksa, kerjuuta häpeän”.
Tätä tokaisua me teologian opiskelijat käytimme, kun opiskelimme papeiksi. Hurtilla huumorilla perustelimme ammatinvalintamme: Kaivaa emme jaksaisi, kerjääjiksikään emme kehtaisi ryhtyä - siis papiksi!
Kyllä meillä teologian opiskelijoilla oli tosiasiassa varsin tai erittäinkin voimakas kutsumus. Halusimme opiskella ammattiimme auttaaksemme ihmisiä ja rohkaistaksemme heitä uskomaan ja luottamaan Jumalaan. Monissa meistä paloi myös tuli muuttaa maatamme ja koko maailmaakin oikeudenmukaisemmaksi. Papin työhön halusimme intohimolla, emme kylmän laskelmoivasti tai kaivuuta ja keräämistä välttääksemme.
Sigmund Freud, psykoanalyysin isä, kiteytti aikuisuuden tarkoituksen sanoihin ”Lieben und arbeiten”. Elämän tarkoituksensa löytääkseen ihmisen tulee ”rakastaa ja tehdä työtä”.
Freud teki valtavan elämäntyön. Mutta oli hänellä perhekin, vaimo ja kuusi lasta! En tiedä, miten hän arvotti työnsä ja perhe-elämänsä. Mutta kyllä puoliso ja lapset olivat yksi osa hänenkin elämänsä syvää tarkoitusta, sitä rakastamista, ”liebeniä”. Freudin mukaan myös työn, ”arbeitin” kautta voi rakastaa, saada aikaan jotain, jolla on merkitystä. Freud loikin vaikuttavia teorioita ihmisen psyykkeestä. Mutta hän teki hyvää elämänsä loppuun käytännössäkin, auttamalla potilaitaan.
Katselen käsiäni ja näen, että ne eivät ole työn kovettamat. Täytyykö kutsumuksen olla jotain hienoa ja ylevää? Voisiko känsäkouraisuus kertoa kutsumuksesta?
Uskonpuhdistuksen juhlavuotena on hyvä muistella Lutherin sanoja. Ronskiin tyyliinsä hän toteaa, että lantakuskikin tekee Jumalan valtakunnan työtä palvelutehtävässään. Sitäkin tulee kutsua kutsumukseksi. Hänen mukaansa kaikki työ toisten hyväksi on kutsumustyötä.
Minä olen saanut Jumalalta rakkauden lahjoiksi ja tehtäviksi puolison ja kolme lasta. Heistä olen kiitollisempi kuin ehkä mistään muusta elämässäni. Mutta rehellisesti tunnustan, että ns. ruuhkavuosinani, työntäytteisinä vuosina, he ovat jääneet paljolti kakkossijalle. Minä sairastin kaikkina työvuosinani työnarkomaniaa. Minun rakkautenani oli myös työ. Osaksi se varmaan on perintöä isältäni ja jälleenrakentajien sukupolvelta.
Työnarkomanian tautiin löytyy kyllä muitakin kuin vain perittyjä syitä. – Itsekin tiedän oman kilpailevuuteni, ainakaan ei minua laiskaksi voi syyttää. Tiedän monta muutakin selittävää tekijää, jotka eivät ole pelkästään yleviä. Mutta rehellisesti, kyllä papin työ on ollut kutsumukseni. Toki monta kertaa kutsumuksesta huolimatta tuskailin työn paineita. Useasti uneksuin toisenlaisesta elämästä. En millään olisi halunnut kohdata työn vaikeita hetkiä. Mieluummin olisin noukkinut rusinoita ilon pullasta kuin yrittänyt purra työn kovaa pettuleipää. Mutta kuitenkin: Vaikka monta päivää vaihtaisin pois, työtäni en vaihtaisi, vaikka alusta saisin alkaa! Työhön ja kutsumukseen kuuluvat vaivannäkö, väsyminen ja kuluminenkin.
Arvokyselyissä moni toteaa perheen ja terveyden ensisijaisiksi, sitten vasta mainitsee työn. Minäkin teoriassa arvotan asiat noin. Mutta hämmästelen sitä, miten ruuhkavuosina tuli katsotuksi kaikkein läheisimpien lähimmäisten yli ja ohi. Ensisijalle tulivat usein työn vaatimukset ja työssä kohtaamieni ihmisten tarpeet. Jokainen muovaa aikuisuutensa omanlaisekseen. Pysyvää tasapainoa perheen ja työn vaatimusten välille lienee lähes mahdotonta löytää. Se tuskin on kenellekään hyväksi, että suojelee ylenmäärin omaa reviiriään ja sillä perusteella jalka on koko ajan jarrulla. Mutta ei omien läheisten hylkääminenkään työnarkomanian tai oman kaikkivoipaisuuden tähden lahjoita onnen avaimia. Monesti tarvitaan jonkinlainen kriisi, jotta kykenee ensin havaitsemaan ja sitten korjaamaan tilannettaan.
Kehityspsykologi Erikson sanoo, että aikuisuudessa keskeisintä on pitää huolta läheisistään ja antaa työnsä kautta panoksensa yhteiseksi hyväksi. Nyt pätkätöiden ja työttömyyden aikakautena tämä on varmasti monimutkaisempaa ja vaikeampaa, kuin minun sukupolvellani. On välttämätöntä löytää ratkaisuja, että jokaiselle olisi mahdollisuus ”lieben und arbeiten”, rakastaa ja tehdä työtä.
Taasen on syytä katsella käsiään, ristiä ne, kiittää jos ja kun on saanut mahdollisuuden rakastaa ja tehdä työtä. Ja rukoilla ja toimia, että kaikilla olisi mahdollisuus niihin.
Mitä minä olen saanut elämässäni aikaan; niin kuin sanotaan, mitä on ollut kätteni työ!
Luukkaan evankeliumissa on Jeesuksen vertaus taloudenhoitajasta, joka hoiti kelvottomasti työnsä. Isäntä panee hänet tilille hänen tekemisistään. Tällöin hän alkaa pohtia synkkää tulevaisuuttaan ja toteaa: ”Kaivaa en jaksa, kerjuuta häpeän”.
Tätä tokaisua me teologian opiskelijat käytimme, kun opiskelimme papeiksi. Hurtilla huumorilla perustelimme ammatinvalintamme: Kaivaa emme jaksaisi, kerjääjiksikään emme kehtaisi ryhtyä - siis papiksi!
Kyllä meillä teologian opiskelijoilla oli tosiasiassa varsin tai erittäinkin voimakas kutsumus. Halusimme opiskella ammattiimme auttaaksemme ihmisiä ja rohkaistaksemme heitä uskomaan ja luottamaan Jumalaan. Monissa meistä paloi myös tuli muuttaa maatamme ja koko maailmaakin oikeudenmukaisemmaksi. Papin työhön halusimme intohimolla, emme kylmän laskelmoivasti tai kaivuuta ja keräämistä välttääksemme.
Sigmund Freud, psykoanalyysin isä, kiteytti aikuisuuden tarkoituksen sanoihin ”Lieben und arbeiten”. Elämän tarkoituksensa löytääkseen ihmisen tulee ”rakastaa ja tehdä työtä”.
Freud teki valtavan elämäntyön. Mutta oli hänellä perhekin, vaimo ja kuusi lasta! En tiedä, miten hän arvotti työnsä ja perhe-elämänsä. Mutta kyllä puoliso ja lapset olivat yksi osa hänenkin elämänsä syvää tarkoitusta, sitä rakastamista, ”liebeniä”. Freudin mukaan myös työn, ”arbeitin” kautta voi rakastaa, saada aikaan jotain, jolla on merkitystä. Freud loikin vaikuttavia teorioita ihmisen psyykkeestä. Mutta hän teki hyvää elämänsä loppuun käytännössäkin, auttamalla potilaitaan.
Katselen käsiäni ja näen, että ne eivät ole työn kovettamat. Täytyykö kutsumuksen olla jotain hienoa ja ylevää? Voisiko känsäkouraisuus kertoa kutsumuksesta?
Uskonpuhdistuksen juhlavuotena on hyvä muistella Lutherin sanoja. Ronskiin tyyliinsä hän toteaa, että lantakuskikin tekee Jumalan valtakunnan työtä palvelutehtävässään. Sitäkin tulee kutsua kutsumukseksi. Hänen mukaansa kaikki työ toisten hyväksi on kutsumustyötä.
Minä olen saanut Jumalalta rakkauden lahjoiksi ja tehtäviksi puolison ja kolme lasta. Heistä olen kiitollisempi kuin ehkä mistään muusta elämässäni. Mutta rehellisesti tunnustan, että ns. ruuhkavuosinani, työntäytteisinä vuosina, he ovat jääneet paljolti kakkossijalle. Minä sairastin kaikkina työvuosinani työnarkomaniaa. Minun rakkautenani oli myös työ. Osaksi se varmaan on perintöä isältäni ja jälleenrakentajien sukupolvelta.
Työnarkomanian tautiin löytyy kyllä muitakin kuin vain perittyjä syitä. – Itsekin tiedän oman kilpailevuuteni, ainakaan ei minua laiskaksi voi syyttää. Tiedän monta muutakin selittävää tekijää, jotka eivät ole pelkästään yleviä. Mutta rehellisesti, kyllä papin työ on ollut kutsumukseni. Toki monta kertaa kutsumuksesta huolimatta tuskailin työn paineita. Useasti uneksuin toisenlaisesta elämästä. En millään olisi halunnut kohdata työn vaikeita hetkiä. Mieluummin olisin noukkinut rusinoita ilon pullasta kuin yrittänyt purra työn kovaa pettuleipää. Mutta kuitenkin: Vaikka monta päivää vaihtaisin pois, työtäni en vaihtaisi, vaikka alusta saisin alkaa! Työhön ja kutsumukseen kuuluvat vaivannäkö, väsyminen ja kuluminenkin.
Arvokyselyissä moni toteaa perheen ja terveyden ensisijaisiksi, sitten vasta mainitsee työn. Minäkin teoriassa arvotan asiat noin. Mutta hämmästelen sitä, miten ruuhkavuosina tuli katsotuksi kaikkein läheisimpien lähimmäisten yli ja ohi. Ensisijalle tulivat usein työn vaatimukset ja työssä kohtaamieni ihmisten tarpeet. Jokainen muovaa aikuisuutensa omanlaisekseen. Pysyvää tasapainoa perheen ja työn vaatimusten välille lienee lähes mahdotonta löytää. Se tuskin on kenellekään hyväksi, että suojelee ylenmäärin omaa reviiriään ja sillä perusteella jalka on koko ajan jarrulla. Mutta ei omien läheisten hylkääminenkään työnarkomanian tai oman kaikkivoipaisuuden tähden lahjoita onnen avaimia. Monesti tarvitaan jonkinlainen kriisi, jotta kykenee ensin havaitsemaan ja sitten korjaamaan tilannettaan.
Kehityspsykologi Erikson sanoo, että aikuisuudessa keskeisintä on pitää huolta läheisistään ja antaa työnsä kautta panoksensa yhteiseksi hyväksi. Nyt pätkätöiden ja työttömyyden aikakautena tämä on varmasti monimutkaisempaa ja vaikeampaa, kuin minun sukupolvellani. On välttämätöntä löytää ratkaisuja, että jokaiselle olisi mahdollisuus ”lieben und arbeiten”, rakastaa ja tehdä työtä.
Taasen on syytä katsella käsiään, ristiä ne, kiittää jos ja kun on saanut mahdollisuuden rakastaa ja tehdä työtä. Ja rukoilla ja toimia, että kaikilla olisi mahdollisuus niihin.
keskiviikko 1. helmikuuta 2017
Se pieni ero
Aamun ajatus
Ihmisten välillä ei ole suuria eroja,
mutta ne pienet erot ratkaisevatkin
kaiken. Kysymys on siitä, onko ihmisen
asenne negatiivinen vai positiivinen.
Ihmisten välillä ei ole suuria eroja,
mutta ne pienet erot ratkaisevatkin
kaiken. Kysymys on siitä, onko ihmisen
asenne negatiivinen vai positiivinen.
Hartaudet: Aamuhartaus 1.2.2017 rovasti Kari Pekka Kinnunen, Tuusula
Keskiviikkoaamuisin hartauksissa muistellaan omaa elämää kristittynä.
rovasti Kari-Pekka Kinnunen, Tuusula
virsi 511:1, 3, 5. Virsi alkaa sanoin: "Tie valmis on, voin löytää sen". Oulaisten Nuorisokuoro, joht. Tapani Tirilä, Ilkka Virta, kitara.
rovasti Kari-Pekka Kinnunen, Tuusula
virsi 511:1, 3, 5. Virsi alkaa sanoin: "Tie valmis on, voin löytää sen". Oulaisten Nuorisokuoro, joht. Tapani Tirilä, Ilkka Virta, kitara.
Riston Valinta: Messuja ja motetteja
Guillaume de Machaut: La Messe de Nostre Dame
( Oxford Camerata, joht. Jeremy Summerly)
Alessandro Grandi: Missus est Gabriel
(Schola Cantorum Basiliensis, joht. Rene Jacobs)
Henry Purcell: Music for a while
(Alfred Deller, kontratenori ja Walter Bergman, cembalo)
Alessandro Piccini: Partite variate sopra la folia aria Romanesca
(Matthew Wadsworth, teorbi)
Francisco Valls: Missa Scala Aretina
( Alankomaiden Bach-yhdistyksen kuoro ja orkesteri)
Trad: Barbara Allen's cruelty
(The King's Noyse)
Henry Purcell: Musiikkia semioopperasta The Fairy Queen
(Freiburgin barokkiorkesteri, joht. Thomas Hengelbrock)
Hartaita säveliä: Luojan kaunein ajatus
( Oxford Camerata, joht. Jeremy Summerly)
Alessandro Grandi: Missus est Gabriel
(Schola Cantorum Basiliensis, joht. Rene Jacobs)
Henry Purcell: Music for a while
(Alfred Deller, kontratenori ja Walter Bergman, cembalo)
Alessandro Piccini: Partite variate sopra la folia aria Romanesca
(Matthew Wadsworth, teorbi)
Francisco Valls: Missa Scala Aretina
( Alankomaiden Bach-yhdistyksen kuoro ja orkesteri)
Trad: Barbara Allen's cruelty
(The King's Noyse)
Henry Purcell: Musiikkia semioopperasta The Fairy Queen
(Freiburgin barokkiorkesteri, joht. Thomas Hengelbrock)
Hartaita säveliä: Luojan kaunein ajatus
Laakso (sov. Nyman):
Luojan kaunein ajatus (Maria Laakso, laulu, Senni Valtonen, huilu, Laura
Airola, viulu, Mikko Iivanainen ja Markku Perttilä, kitara, sekä Pekka
Nyman, lyömäsoittimet).
Hannikainen: Maan korvessa kulkevi lapsosen tie (Jukka Perko).
Jyrki Linjama: Heijastuksia Sakariaan kiitosvirrestä (Suomen Kanttorikuoro/Timo Nuoranne ja Miikka Lehtoaho, urut).
Hannikainen: Maan korvessa kulkevi lapsosen tie (Jukka Perko).
Jyrki Linjama: Heijastuksia Sakariaan kiitosvirrestä (Suomen Kanttorikuoro/Timo Nuoranne ja Miikka Lehtoaho, urut).
Hartaudet: Iltahartaus 1.2.2017 kirkkoherra Olavi Virtanen, Konnevesi
Hartauden musiikki: "Köpi", söv. es. Vesa Jämsen
Tunneperheelle iltahartaus.
Hartauden musiikki: "Köpi", söv. es. Vesa Jämsen
Tunneperheelle iltahartaus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
