Usko

Aamuhartaus 8.8.2016 pastori Riikka Sydänmaa, Tampere
Rukoushetkessä viikon alkaessa puhuu pastori Riikka Sydänmaa, Tampere
Virsi 430: 1, 5. Virsi alkaa sanoin: "Rakkaus, kun kuvaksesi". Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.), Juhani Haapsalo (urut). 

Aamuhartaus 9.8.2016 pastori, kanttori Samuli Korkalainen, Helsinki
Pastori, kanttori Samuli Korkalainen, Helsinki
Virsi 409: 1, 3, 5. Virsi alkaa sanoin: "Suo, Jeesus, paras opettaja". Lilli Paasikivi (mezzosopraano), Kati Pirttimaa (urut). 


Aamuhartaus ti 09.08.2016
Samuli Korkalainen, Pastori ja kanttori, Helsinki

Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella

Todellisen kristityn erottaa nimikristitystä se, että hän tavallisen arjen keskellä mahdollisuuksiensa mukaan rakastaa ja palvelee lähimmäistään, ja kohtaa hänessä Kristuksen.

Antti Rädyllä oli mainiot edellytykset hyvään elämään. Hän syntyi 1800-luvun alussa suutarin pojaksi Sortavalassa. Hänen vanhempansa muuttivat kuitenkin pian Pietariin ja runollisesti lahjakas nuorukainen pääsi kouluun. Sitten alkoi alamäki. Vanhemmat kuolivat, koulu jäi kesken ja Antin oli pakko palata Sortavalaan. Siellä tämä runoilijanalku avusti Itä-Suomen rukoilevaisen herätysliikkeen isää Henrik Renqvistiä hengellisten kirjojen suomentamisessa. Kaikki Renqvistin opit eivät kuitenkaan uponneet nuorukaiseen: Renqvist oli ehdottoman raittiuden puolestapuhuja, mutta Antti tarttui pulloon. Hän sai töitä opettajana Viipurista, mutta viina sotki kuviot ja jo samana vuonna hän muutti tänne Helsinkiin ja täältä pian Nurmijärvelle. Urasta ei tullut pitkä, sillä Antti Räty kuoli vain 27 vuoden iässä. Perinnöksi häneltä jäi omia runoja ja suomennettua kirjallisuutta. Tunnetuin niistä lienee tämä virsi.
Kristillinen usko ei merkinnyt Antti Rädylle vain jotakin sisäistä tunnetta tai askartelua oman jumalasuhteen parissa. Ei, se tarkoitti kutsua seurata ja palvella. Hän kuitenkin koki jatkuvasti epäonnistuvansa tässä tehtävässä ja rukoili voimia parannuksen tekemiseen. Viinan kiroihin kahlehdittu nuorukainen pyysi juuri ennen kuolemaansa suomentamassaan virressä: ”Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella.”
Me olemme kristittyjä, koska kasteessa meidät on kutsuttu Jeesuksen opetuslapsiksi. Oma kokemus on kuitenkin monilla usein se, että tämä ei käytännössä näy meidän elämässämme. Kristityn nimi on jäänyt vain nimeksi, vanhan ilmaisun mukaan olemme vain nimikristittyjä.
Miten sitten ollaan kunnon kristittyjä? Moni ajattelee, että tässä viitataan rukoukseen, hartauselämään tai vaikkapa paastoamiseen. Jeesus Nasaretilainen ei kuitenkaan erityisesti kannustanut näkyvään hartaudenharjoitukseen. Vuorisaarnassa hän sanoi suoraan: ”Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi.” (Matt. 6:1) Ja jatkoi: ”Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi.” (Matt. 6:6) Ja edelleen: ”Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa.” (Matt. 6: 17–18)
Jostakin muusta on siis nyt kysymys kuin ulospäin näkyvästä hartauselämästä. Mitä pyytää Sortavalan poika sanoessaan: ”Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella.”?
Jeesuksen kuvauksessa viimeisestä tuomiosta tuomari kertoo, että iankaikkisen elämän perivät ne, jotka tekivät arjessa hyviä tekoja lähimmäisilleen. ”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.” (Matt. 25: 35–36) Tästä on siis kysymys. Vaikka hyvät teot eivät pelasta, ne ovat osa kristityn kutsumusta. Todellisen kristityn erottaa nimikristitystä se, että hän tavallisen arjen keskellä mahdollisuuksiensa mukaan rakastaa ja palvelee lähimmäistään, ja kohtaa hänessä Kristuksen.
Antti Rädyn suomentama virsi päättyy pyyntöön: ”Voimasi anna minulle elää ja kuolla sinulle.” Kristittynä elämisessä ei ole viime kädessä kyse omasta voimastamme, vaan kaiken sen hyvän, mitä me teemme, saa meissä aikaan Jumalan Pyhä Henki. Siksi myös kiitos kaikesta siitä kuuluu Jumalalle. Jeesuskin sanoi vuorisaarnassa: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5: 16) Tässä on tiivistelmä siitä, mitä on olla kristitty. Ensiksi: Loistakoon valonne ihmisille. Jumala kohdataan ei vain sanassa ja sakramenteissa, vaan myös toisissa ihmisissä. Sitten Jeesus viittaa hyviin tekoihin, sillä Jumala tahtoo hyvää kaikille lapsilleen, eikä hänellä ole täällä maailmassa muita käsiä, jalkoja, suita ja sylejä kuin meidän kätemme, jalkamme, suumme ja sylimme. Vaikka on hyvä käydä kirkossa, rukoilla ja veisata, niin se ei tee meistä hyviä kristittyjä. Jumalaa palvellaan palvelemalla lähimmäistä. Ja kaikesta tästä meidän tulee ylistää Isäämme, joka on taivaissa. Häneltä me olemme kaiken saaneet, hän on tuonut meidät tähän asti ja hän vie meidät myös huomiseen. Antti Rädyn suomentamin sanoin voi kukin meistä jäädä pyytämään, että saisin ”seurassa ystäviesi sinulle elää, Herrani.” 
Virsi: 409:1,3,5

Ihme on tapahtunut, kun löydän aamuhartaustekstin julkaistuna odottamattoman nopeasti. Onkohan palaute mennyt perille?

Lasten mietteitä 
Lasten mietteitä Mark Levengoodin ja Unni Lindellin kirjasta Vanhat tädit eivät muni. Suomeksi kirjan ovat toimittaneet Seppo Bruun ja Kirsti Hakkola, Schildts 2002. Lukijana kuuluttaja Marja Vehkanen.

Päivän mietelause: Lasten mietteitä
Mark Levengoodin ja Unni Lindellin kirjasta Vanhat tädit eivät muni. Suomeksi kirjan ovat toimittaneet Seppo Bruun ja Kirsti Hakkola, Schildts 2002. Lukijana kuuluttaja Jari Aula